Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään leipoa ja se on kiva harrastus. Tuon töihin niitä ja joitain tämä sitten rasittaa: miksi??
06.03.2025 |
Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.
Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.
Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet) ilahtuu niistä tykkäävät maistaa!
Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.
Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.
Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.
Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.
Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.
Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.
Kommentit (78)
"Kaikille kieltäytyminen ei ole helppoa. Se voi tuntua töykeälta tai tulee vain tavaksi ottaa aina jotain, vaikka ei oikeasti haluaisi. Impulsseja on raskasta vastustaa. Lisäksi joku saattaa udella, että miksi toinen ei ota. Harvempaa kiinnostaa IBSiänsä selitellä. Tällaiset tulee äkkiseltään mieleen. Onneksi meillä ei tuoda herkkuja, eikä tule siis tarvetta kieltäytyä. Normaalipainossakin on helpompi pysytellä, kun ei tule vuosien varrella täysin ylimääräisiä kaloreita."
Tämä herkkukäytäntö on aina kiinnostanut minua. Olisi kiva tietää onko tällaista muissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ärsytä, ellei niitä sitten jatkuvasti tuputeta. Se on rasittavaa. Samoin sellainen oman sädekehän kiillotus, että ihan vasemmalla kädellä tällaisen leipaisin, vaikka on kahdeksan lasta, jotka harrastaa kaikki kuusi kertaa viikossa ja itsekin treenaan triathlonille. Myös se on rasittavaa, että kytätään kuka maistaa ja kuka ei ja kommentoidaan sitä sitten.
Leivot ja kestät tuon. Ihme kitisemistä aloitus. Aika huono itsetunto, jos tuollainen menee ihon alle. Voi ny taas.
En ymmärrä, miksi kenestäkään tuntuisi "töykeältä" olla ottamatta muille tuotuja herkkuja. Päinvastoin, sehän on epäitsekästä, että jättää ne muiden nautittaviksi.
Minä en syö tuollaisia tuomisia, otan mukillisen kahvia kuten muutenkin. Sosiaalinen paine ei saa minua syömään ja ihmettelijöille totean, että aikuisilla ei onneksi ole enää maistamispakkoa, kiitos ei, tarjottavat ei kiinnosta. Valitettavasti ne leipojat pitävät tätä mielenosoituksena, koska kun yksi uskaltaa kieltäytyä, tekee saman moni muukin ja leipomukset jäävät pöydälle.
Ei ole pakko syödä herkkuja työpaikan kahvipöydässä. Se ei ole samanlainen sosiaalinen tilanne kuin vaikka häät tai 50v-juhlat, joissa vieraat oletusarvoisesti nauttivat tarjottavista. Töissä ei tarvitse edes erikseen kieltäytyä ja keksiä tekosyitä, ei vain ota pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa hupaisaa, jos aloittajan työpaikalle ilmestyisi toinenkin queen bee, ja palaveripäivinä olisi tarjolla kahta sorttia. Siinä sitten miehet olisivat päät pyörällään, kumman leivonnaisista iloitsisivat enemmän.
Itse olen aina sanonut, että en syö ruoka-aikojen ulkopuolella terveydellisistä syistä. Useimmille tämä on riittänyt. Mutta sitten on aina välillä niitä uteliaita urpoja, jotka alkaa udella terveysongelmistani. En tajua miten kukaan oikeasti kehtaa, mutta näitä tulee aina välillä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla oli jo tämä aloitus samasta aiheesta aiemmin.
Etkö pääse asiasta yli millään?
Hei, voin vaikka vannoa, että tämä sama keskustelu oli täällä jo vuosi sitten!
Oletko hyvä ja ahkera työntekijä vai kompensoitko sitä tarpeettomuuksilla? Väität, ettet halua huomiota, mutta kun sitä kuitenkin saat, niin mikset luovu tavastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla oli jo tämä aloitus samasta aiheesta aiemmin.
Etkö pääse asiasta yli millään?
Pakkomielle on pakkomielle
Myös leipomisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttäisi, kun itse olen keliaakikko. Meidät aina unohdetaan.
Mutta eihän niitä ole mikään pakko syödä. Ei kai keliakiasi siitä kärsi, jos pöydällä on jotain pullia, joita muut syövät. Ei se gluteeni pöydältä sinun suuhusi hyppää.
Hän tarkoittaa, ettei keliaakikoille tarjota ikinä.
Kun itse olen vienyt työkavereille jotain, muistan aina allergiat ja keliakiat.
Enkä leivo vaan ostan kaupasta tai leipomosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla oli jo tämä aloitus samasta aiheesta aiemmin.
Etkö pääse asiasta yli millään?
Joo muistan, taitaa olla sama juttu. Ootas hetki, kipaisen katsomassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kaikille kieltäytyminen ei ole helppoa. Se voi tuntua töykeälta tai tulee vain tavaksi ottaa aina jotain, vaikka ei oikeasti haluaisi. Impulsseja on raskasta vastustaa. Lisäksi joku saattaa udella, että miksi toinen ei ota. Harvempaa kiinnostaa IBSiänsä selitellä. Tällaiset tulee äkkiseltään mieleen. Onneksi meillä ei tuoda herkkuja, eikä tule siis tarvetta kieltäytyä. Normaalipainossakin on helpompi pysytellä, kun ei tule vuosien varrella täysin ylimääräisiä kaloreita."
Tämä herkkukäytäntö on aina kiinnostanut minua. Olisi kiva tietää onko tällaista muissa maissa.
Ainakin Imma Tatarannissa herkkuja tuotiin usein. Taidettiin välillä syödäkin niitä. On muissakin sarjoissa tätä tehty, joten uskoisin, että tarjoamiskulttuuri ei ole suomalaisten yksinoikeus.
Itse en syö muitten leipomuksia, kun en ole nähnyt tekijää keittiössään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina sanonut, että en syö ruoka-aikojen ulkopuolella terveydellisistä syistä. Useimmille tämä on riittänyt. Mutta sitten on aina välillä niitä uteliaita urpoja, jotka alkaa udella terveysongelmistani. En tajua miten kukaan oikeasti kehtaa, mutta näitä tulee aina välillä vastaan.
Voisihan sitä todeta, että pysyn terveenä, kun en tunge kitaani mitä tahansa...
Taitaa olla niin, että työkavereiden rasittuneisuus tarjoomuksista on aloittajan omassa päässä. Salaa mielessään ap haluaa, että kaikki ihastelevat hänen leipomuksiaan ja kilpailevat siitä, kuka saa syödä niitä eniten.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko, ap, täsmentää, miksei leipomuksiasi voi aina syödä kotona.
Selvähän tuo on. Koska, ja viittaan tässä aiempaan viestiini:
Ja toisekseen epäterveellistä, turhia kilokaloreita. Ei ihme, että työelämässä paino nousee, olikohan keskimäärin noin kilon vuodessa. Tietäähän nämä leipojat sen itsekin, koska kuten Ap:kin sanoi niin ei viitsi itse kotona syödä. Niin tuodaan sitten muiden harmiksi.
"ja sitten on sosiaalinen velvoite syödä niitä ja päälle vielä kehua ha kiitellä siitä että voi miten onnellisia ja etuoikeutettuja me ollaankaan. "
-mikä helvetin sosiaalinen velvoite?
"Kätevästi 500 ylimääräistä kaloria joka viikko syöden jotain mitä ei edes haluaisi syödä ja jossa ei ole yhtään mitään ravinteita - ihan vaan koska täytyy olla kohtelias. "
-kannattaisko ottaa vähän rennommin ja joskus laittaa suu makiaksi? Sujuis mukavammin se loppupäiväkin.
Vierailija kirjoitti:
Joo no ensinnäkin epähygieenistä, ei tiedä miten ja millaisissa oloissa valmistettu ja onko käsin koskettu kaikkiin yksitellen, kun otettu peliltä ja pakattu pusseihin tai rasioihin ja nostettu sieltä tarjolle. Eli ehdoton ei tällaisille omille leipomuksille. Anna olla vielä kevättalvella suurimpana norokautena ja joku lapsiperheellinen joka tällaisia leipoo.
Ja toisekseen epäterveellistä, turhia kilokaloreita. Ei ihme, että työelämässä paino nousee, olikohan keskimäärin noin kilon vuodessa. Tietäähän nämä leipojat sen itsekin, koska kuten Ap:kin sanoi niin ei viitsi itse kotona syödä. Niin tuodaan sitten muiden harmiksi.
Siis mitä? Tuon mukaan siis jokainen eläkkeelle jäävä painaa vähintään sata kiloa?
Alue: Aihe vapaa
Minä leivon joskus töihin, samoin pari muuta työkaveria. Onneksi on sellainen työyhteisö, jossa ei kommentoida. Ne ottavat jotka ottavat. Osa ei ota, eikä kukaan ihmettele miksi, koska onhan se nyt nykyaikana aika selvää, että ihmisillä on erilaisia ruokavalioita ja mieltymyksiä. Mun leipomukset on vegaanisia ja ne jotka ei voi syödä laktoosia, maitoa tai munia on olleet iloisia, että voivat syödä mun tuomisia. Allergiattomillekin ne on maistuneet. Yksi työkaveri ei halua kolesteroliarvojensa takia syödä mitään ns. ylimääräistä, eikä kukaan ikinä tuputa sille mitään.