Ai hyvä tavaton että vihaan mieheni jugurtinsyömisääntä!!!

Vierailija kirjoitti:

Ja minä kun tuttava juo teetä kun puhumme puhelimessa. Kamala klupsautus kurkusta ... Ärsyttävää ja joka kerta. 

No miten hvetissä luulee että voi tai on edes mahdollista nielaista ilman että siitä kuuluu ääni.

Kyllä teidänkin syönnistä ääntä lähtee.

Skeli teitä pieniä uniikkeja ärsyyntyviä minä-minä-haluan-syödä-rauhassa lumihiutaleita.

Vierailija kirjoitti:

Siis en ole ikinä nähny aikuisen ukon jugurtin kannen kuin mikäkin pikkulapsi!! Missä puussa nuo ukot oikein on asunut ennen kun menette yhteen. Hyi hitto 

 

M41

Silloin, kun me menimme yhteen ei ollut koko jugurttia vielä keksittykään. Tosin en kyllä ole huomannut sen suhteen mitään omituisuuksiakaan.

Lasketaankohan muuten ärsyttävä tahallinen suun kautta hengittäminen, honotus ja kröhiminen kiusallisiksi luokiteltaviin tapoihin?

Niitäkään ei esiinny, kuin välillä ja johonkin jännään peliin keskittyneenä ei muista honottaakaan.

No huomiota ihminen saa monella tapaa ja tyytyväinen kai sitä saa tällä iällä jo olla, jos on toinen joka edes hengittää ja haluaa huomiota.

Mä en kestä, kun pitää syödä niin nopeasti ettei ehditä hengittää välissä normaalisti! Kuuluu vaan kamala tuhina ja puhina kaiken mussutuksen ja louskutuksen lomassa.

Minä lakkasin tarjoilemasta miehen sukulaisille juhlissa jäätelöä kun se kuppien kaivaminen kolina ja kitinä otti niin korviin että meinas järki lähteä. Kun 10 ihmisen lusikan kitinää kuuntelee niin siinä tarvii jo kuulosuojaimet

Ruoka suussa puhuminen ihan kamalaa... Kun pitäisi katsoa puhujaan pöin ja sieltä suusta näkyy pureskeltu mälli poskessa... Hyii helvetti. Kerran ihan oikeesti hyökkäsi.. Äijä vaan toljotti monttu auki, mikä minun tuli.. Tälle on vanhemmiten tullut muitakin niihin sellaisia tapoja että ehkä pakko erota, kun päivät menee vitutukseen... 

Ei sitä jugurttipurkin kantta nuolla, kuten ei tyhjää purkkiakaan vain kaavita ja kaavita. Pula-ajan ihmisten hommaa, eikä kuulu hyviin tapoihin ärsyttää muita syömisäänillä. Mässytys ja maiskutus, sormien nuoleminen ja huokailu, kuinka hyvää ruoka on (ruotsalaiset ihan hirveitä, mmm va gotttt) on myös kaameaa, samaten lusikan kilisyttäminen kahvikupissa (sekoittamista) tai ruoan imeminen vaikka suu kiinni on vain hirveää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset ovat niin herkkiä tavallisille äänille? Omituista.

 

Misofonia, se on aika tavallista

Mites kun on herkistynyt sille että näkee sen ruoan pyörivän suussa kun henkilö syö suu auki tai puhuu ruoka suussa. Ei se ääni vaan näky. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en kestä, kun pitää syödä niin nopeasti ettei ehditä hengittää välissä normaalisti! Kuuluu vaan kamala tuhina ja puhina kaiken mussutuksen ja louskutuksen lomassa.

Joo, älä muuta sano. Tunnistan mieheni tästä ominaisuudesta. Ensinnäkin, pitää heti uunista ulos otettua tulikuumaa ruokaa mennä kiireesti ottamaan niin että ottaa sen ekan lusikallisen kuin ilmavirtauksen avulla suuhunsa, puuskuttaa ruoka suussa kun se on niin kuumaa ja täytyy juoda jotain viileetä. (Älä.) Seuraavaksi valitusta kun kieli on palanut, no enpä olisi arvannut...

Sitten kun ruoka hieman jäähtynyt syömislämpötilaan se on hotkittava juuri kuvailemallasi tavalla tuhisten ja niin että ihan hengästyy. Emme juuri ehdi syödä samaan aikaan. Kyllä hän osaa käyttäytyä kun on vieraita tai olemme ihmisten ilmoilla.

Myös jogurttipurkin kaapiminen: Lusikka liikkuu niin sukkelasti ettei ihmissilmä meinaa rekisteröidä sitä kaapimisliikettä. Mutta ääni kyllä kuuluu ja kovaa.