Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menisitkö 35 vuoden jälkeen luokkakokoukseen katsomaan ihmisiä joista et pitänyt edes silloin?
05.03.2025 |
Jostain olivat onkineet tietoni ja nyt pommitetaan useamman ihmisen voimalla. Kiinnostus asiaan on puhdas nolla.
Kommentit (107)
Meidän luokka ei koskaan pitänyt luokkakokousta. Enkä olisi osallistunut vaikka se olisi pidetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Mut kutsuttiin joskus lukion rinnakkaisluokan luokkakokoukseen. En mennyt, vaikka kai siitä olisi pitänyt olla imarreltu, että olin jättänyt niin lähtemättömän vaikutuksen, että muistivat minun olleen heidän ryhmässään.
Yläasteen luokkakokouksessa olin. Meillä oli ihan ok luokka, vaikken kaikkia heistä suuresti rakastanutkaan.
Luokkani oli täynnä parempiosaisten lapsia, joista useat sitten jatkoivat yliopistoihin ja jotkut hankkivat huomattavan urankin. Itse kuuluin luokan taviksiin, enkä käynyt yliopistoa, mutta ihan hyvän, tavallisen ammatin opiskelin.
Ei tehnyt mieli mennä sinne luokkakokoukseen. Tuntui että olen eri maailmasta.
20% prosenttia kuollut, aika paljon luusereita olis oikeastaan hieno nähdä. En viitsinyt mennä kun mielipuoli opettaja oli touhunaisena.Toivottavasti oli kivaa, osa mukavaa porukkaa jotain 70 henkeä 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan sellaisten luokkien on järkevä pitää luokkakokouksia joissa kaikki olivat kavereita keskenään eikä ketään syrjitty tai kiusattu. Luulen että aika harvassa ovat tällaiset luokat olleet. Muu on tekopyhää aika kultaa muistot valetta.
Ei mua kiinnosta, koska luokallani oli kiusaajia (samat ihmiset) sekä ala- että yläasteella. Vähän välitin heidän touhuista silloin, vielä vähemmän nyt. Pidän yhteyttä pariin entiseen luokkakaveriin somen kautta etäisesti, muutoin ei nappaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toukokuussa tulee 50 v kun koulu loppui mutta ei tulisi mieleenkään mennä luokkakokoukseen. Luokka oli selkeästi kahtiajakautunut pikkukylän luokka, paremman väen lapset ( opettajien, lääkäreiden, pappien, pankinjohtajan, apteekkarin , kauppiaiden jne) toinen porukka pienviljelijöiden ja duunareiden lapset . Eikä kenelläkään ollut epäselvyyttä kuka mihinkin kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan sellaisten luokkien on järkevä pitää luokkakokouksia joissa kaikki olivat kavereita keskenään eikä ketään syrjitty tai kiusattu. Luulen että aika harvassa ovat tällaiset luokat olleet. Muu on tekopyhää aika kultaa muistot valetta.
Tällaisia taitaa olla lähinnä jossain Länsi-Helsingissä ja Tapiolassa sekä maaninkalaistyyppisissä pikkukunnissa joissa kaikki kunnassa asuvat lapset ovat samalla luokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt. Tuntui hölmöltä mennä sinne selittämään elämäänsä ihmisille, jotka eivät koskaan minua edes oikeasti tunteneet enkä minä heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitaisiin vaikka nyt alkaa kaveeraamaan, jos mä niinku hyötyisin siitä jotain.
Jotkut menee, jos on joku ihminen jäänyt mielen päälle. Vanha ihastus, jos sen vois nyt vaikka saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kulunut lähes tuo aika ja tunnisti ensin lähinnä ne hyvän näköisimnät vuosien jälkeen ja joistakin kiusalliset arvuuttelut.
Vierailija kirjoitti:
Olin koululkiusattu...revellisesti oli paras päivä kun pääsin koulusta ja luokasta eroon...
En mene mihinkään luokkakokouksiin enää
Kun tätä ketjua lukee, ei voi olla yllättymättä, miten paljon meitä näköjään onkaan. Täällä myös yksi koulukiusattu, joka ei todellakaan halua tavata entisiä kiusaajiaan. Ja miksi hekään haluaisivat tavata minua, kun ei seurani kelvannut silloinkaan.
Olen käynyt kahdessa tai kolmessa luokkakokouksessa. Edellisestä kerrasta on jo varmaan melkein 10 vuotta aikaa. Aiempien kertojen perusteella osa on samalla tasolla kehityksessä kuin kouluaikana, jutut ovat ihan samanlaisia kaksimielisiä sutkautuksia. En menisi enää, ei rehellisesti ottaen kiinnosta pätkääkään. Minulla oli kavereita enkä ollut kiusattu, mutta pidän yhteyttä niihin kavereihin jotka olivat läheisiä ja joiden seura kiinnostaa. Muiden kuulumiset tai seura eivät kiinnosta sen enempää kuin kenen tahansa random tyypin. Arvostan nykyään vapaa-aikaani hyvin korkealle.
En ole mennyt enkä aio mennä jatkossakaan. Hieman huvitti kun yksi entisistä kiusaajista yritti kovasti jopa toisten perheenjäsenieni kautta saada yhteystietoni. Jos joku sattuisi yksityiseen numerooni soittamaan, sanoisin vain suoraan että en ole kiinnostunut.
En menisi vaikka sen verran hyvin meneekin että voisi fleksata. Mutta siellä on lähinnä entisiä koulukiusaajia ja "kavereita". Minua ei kiinnosta miten heillä menee enkä usko että heitäkään oikeasti kiinnostaa minun elämäni, kunhan ovat uteliaita. Siinähän miettivät.
Kaikki muut olivat lähettäneet sinne isänsä tai äitinsä. Mutta minä menin ite.
Alue: Aihe vapaa
Kerran järjestettiin en päässyt osallistumaan. Joku kokous oli vissiin ollut myöhemmin muttei mua ainakaan ollut kutsuttu.