Mies ei kehu
Mieheni kehuu minua/sanoo minusta mitään positiivista hyvin harvoin. Harvoin toivottaa hyvää huomenta tai hyvää yötä tai edes moikkaa kotiin tullessaan. Jokaisesta pikku asiasta kuitenkin moittii. Tarjosin hänelle tänään lounaan ja mitään kiitosta ei kuulunut. Kiitti kuitenkin henkilökuntaa, mutta minä en kuulemma tehnyt ruoan eteen mitään, niin ei tarvitse kiittää. Kun jälleen kerran otin asian puheeksi, sain kuulla olevani "maailman huomionhakuisin ihminen". Tuntuu ihan hirvittävän pahalta.
Kommentit (70)
Luultavasti miehelläsi on surkea itsetunto, eikä jän ole itse saanut kasvukodissaan kehuja ja kannustusta. Ei ole yksinkertaisesti kykeneväinen kehumaan ja kannustamaan rakkainta ihmistään, vaikka varmasti sisimmässään sinusta ajatteleekin kauniisti ja positiivisesti.
Pystyn jossain määrin samaistumaan mieheeni, olen itse saanut lapsuudessa hyvin vähän kannustusta, henkilökohtaista huomiota ja kehuja.
Mieheni sen sijaan on sitä saanut omassa kasvukodissaan. Hänelle on erittäin luontevaa kehua minua ja osoittaa rakkautta. Olen opettelemalla opetellut myös tuota taitoa, ja olen sitä myös vähitellen oppinut. Siinä on just se pahin ongelma, että mielessäsi toinen on sinulle kaikki kaikessa, mutta et osaa sanoittaa sitä toiselle.
Se on surullista, mutta toivoa on, jos keskusteluyhteys on avoin. Meille kaikille ei ole annettu samoja kortteja, joten on pelattava niillä mitkä on. Aikuisena on kuitenkin otettava vastuu myös niiden läpikäymisestö ja kehittämisestä.
Ja siihenhän on olemassa erilaisia apukeinoja
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti miehelläsi on surkea itsetunto, eikä jän ole itse saanut kasvukodissaan kehuja ja kannustusta. Ei ole yksinkertaisesti kykeneväinen kehumaan ja kannustamaan rakkainta ihmistään, vaikka varmasti sisimmässään sinusta ajatteleekin kauniisti ja positiivisesti.
Pystyn jossain määrin samaistumaan mieheeni, olen itse saanut lapsuudessa hyvin vähän kannustusta, henkilökohtaista huomiota ja kehuja.
Mieheni sen sijaan on sitä saanut omassa kasvukodissaan. Hänelle on erittäin luontevaa kehua minua ja osoittaa rakkautta. Olen opettelemalla opetellut myös tuota taitoa, ja olen sitä myös vähitellen oppinut. Siinä on just se pahin ongelma, että mielessäsi toinen on sinulle kaikki kaikessa, mutta et osaa sanoittaa sitä toiselle.
Se on surullista, mutta toivoa on, jos keskusteluyhteys on avoin. Meille kaikille ei ole annettu samoja kortteja, joten on pelattava niillä mitkä on. Aikuisena on kuitenkin otettava vastu
Tulipa kirjoitusvirheitä * hän * mieheesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi.
Onko aikuiseksi kasvaminen sitä ettei tarvitse toivottaa omalle rakastetulle hyvää yötä? Tai kiittää ruuasta? Sellainenko sinäkin olet? Sanotko koskaan puolisollesi mitään kaunista? Et. Panet korkeintaan takaapäin pimeässä silmät kiinni. Ihanaa, minäkin haluan sinun kaltaisesi kumppanin.
Aikuiseksi kasvaminen on sitä että ei odota yhtenään kehuja. "Hyvää yötä" ja kiitos ei ole minusta kehua vaan tavallisen hyvää käytöstä. Aika monissa perheissä jätetään huomenet ja hyvät yöt sanomatta, koska ne koetaan ikään kuin vieraammille kuuluviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi.
Onko aikuiseksi kasvaminen sitä ettei tarvitse toivottaa omalle rakastetulle hyvää yötä? Tai kiittää ruuasta? Sellainenko sinäkin olet? Sanotko koskaan puolisollesi mitään kaunista? Et. Panet korkeintaan takaapäin pimeässä silmät kiinni. Ihanaa, minäkin haluan sinun kaltaisesi kumppanin.
Aikuiseksi kasvaminen on sitä että ei odota yhtenään kehuja. "Hyvää yötä" ja kiitos ei ole minusta kehua vaan tavallisen hyvää käytöstä. Aika monissa perheissä jätetään huomenet ja hyvät yöt sanomatta, koska ne koetaan ikään kuin vieraammille kuuluviksi.
Mitä ihmettä?
Haluaako miehesi sinulta huomiota? Jos hän kerää huomiota muilta tulee kevätkukka-varoitus mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi.
Onko aikuiseksi kasvaminen sitä ettei tarvitse toivottaa omalle rakastetulle hyvää yötä? Tai kiittää ruuasta? Sellainenko sinäkin olet? Sanotko koskaan puolisollesi mitään kaunista? Et. Panet korkeintaan takaapäin pimeässä silmät kiinni. Ihanaa, minäkin haluan sinun kaltaisesi kumppanin.
Aikuiseksi kasvaminen on sitä että ei odota yhtenään kehuja. "Hyvää yötä" ja kiitos ei ole minusta kehua vaan tavallisen hyvää käytöstä. Aika monissa perheissä jätetään huomenet ja hyvät yöt sanomatta, koska ne koetaan ikään kuin vieraammille kuuluviksi.
En ole ikinä tavannut perhettä jossa omia perheenjäseniä ei edes tervehditä
Aika huono alku mahdollisille lapsille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan sitä, ettei oikeastaan ikinä sano mitään positiivista mistään, mitä olen tai teen. Ei ole koskaan sanonut kauniiksi (muita naisia kyllä kehuu ja tiedän olevani vähintään ihan nätti), ei kehu onnistumissa (esim. kun aloin kuntoilemaan ja ylitin itseni juoksemalla maratonin), ei missään. Haukkuu, nälvii ja motkottaa sen sijaan kaikesta, mistä keksii. Tuo kiitos oli vain esimerkki siitä, miten olen hänelle täysin näkymätön ja yhdentekevä. Ei tervehdyksiä, ei hyvän yön toivotuksia tms. arjen huomioimisia. Yleensä olen näistä ihan hiljaa, mutta tänään sanoin hänelle, kun otti päähän.
Ei olisi kannattanut olla alunperinkään hiljaa.
En mä kyllä vaimoani moiti, mutta aika vähän hän sai alkuun kiitosta ja kehuja. En vain ollut tottunut kiittämään ja kehumaan kaikesta. Nykyään tulee kiitettyä (melkein) kaikesta mitä hän tekee joko suoraan minulle
Sinä et tainnut kuitenkaan haukkua, nälviä ja motkottaa? Sellainen ihminen ei ole kehityskelpoinen.
Sivistyneet käyttäytyvät hyvin ja kauniisti.
Kyllä minun lähipiirissäni on ihan normaalia kiittää ruuasta ihan kotonakin. Lapsuusperheessänikin isä aina kiitti ja kehui ruokaa.