Mies ei kehu

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi.

Onko aikuiseksi kasvaminen sitä ettei tarvitse toivottaa omalle rakastetulle hyvää yötä? Tai kiittää ruuasta? Sellainenko sinäkin olet? Sanotko koskaan puolisollesi mitään kaunista? Et. Panet korkeintaan takaapäin pimeässä silmät kiinni. Ihanaa, minäkin haluan sinun kaltaisesi kumppanin.

Tämä mies on varmaan varsinainen läsnäoleva rakastaja sängyssä. 

Onko käyttäytyminen aina ollut sellaista vai muuttunut jossakin vaiheessa? Voisiko jokin elämäntilanne olla meneillään mikä voisi olla taustalla? En keksi muuta kuin puhua vain asioista suoraan ja kertoa miltä tuntuu tai sitten vain erota.

Vaikka olisi mikä elämäntilanne, en voisi koskaan kuvitella käyttäytyväni kuten ap:n mies. PItäisi varmaan olla psykoosi ja skitsofrenia ja vakava masennus yhtä aikaa, että se olisi edes teoriassa mahdollista. 

Kyllä ihmisten kriisiaikakäyttäytyminenkin on edes jossain linjassa heidän oman mielenmaisemansa kanssa.

Ap on antaja ja mies on ottaja. Ottajat yleensä menevät todella mielellään yksiin antajan kanssa. Tasapainoisesti antavat ja ottavat eivät tuollaista huonokäytöksistä ottajaa edes katselisi. 

JSS

Vaihtoon !

Miehet ovat 90% hyvin itsekeskeisiä. He eivät osaa ajatella asioita toisten näkökulmasta eivätkä siis ymmärrä sitä mitä kumppani tarvitsee (vaikka sen heille päin näköä läsäyttääkin). 

Jos hän ei itse tarvitse huomiointia saati edes kiityämistä, niin ei hän osaa sitä toisellekaan antaa. 

Olen itse n 55v ja olen ilmeisen heikko antamaan toistuvaa huomiota tällaisissa asioissa kumppanille tai ystäville, ainakaan mitään huomiota herättävää tai usein yoistuvaa. Sanon miehelleni rakastavani häntä ja että hän on tärkeintä elämässäni, mutta en edes muista koska olisin sanonut hänelle että hän on komea vaikka oikeasti viikottain katson hän ja mielessä käy kuinka kivan näköinen hän on mielestäni hän jää silmiini kiinni yhä. Ei sitä vaan tule arjessa sanottua ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat 90% hyvin itsekeskeisiä. He eivät osaa ajatella asioita toisten näkökulmasta eivätkä siis ymmärrä sitä mitä kumppani tarvitsee (vaikka sen heille päin näköä läsäyttääkin). 

Jos hän ei itse tarvitse huomiointia saati edes kiityämistä, niin ei hän osaa sitä toisellekaan antaa. 

Olen itse n 55v ja olen ilmeisen heikko antamaan toistuvaa huomiota tällaisissa asioissa kumppanille tai ystäville, ainakaan mitään huomiota herättävää tai usein yoistuvaa. Sanon miehelleni rakastavani häntä ja että hän on tärkeintä elämässäni, mutta en edes muista koska olisin sanonut hänelle että hän on komea vaikka oikeasti viikottain katson hän ja mielessä käy kuinka kivan näköinen hän on mielestäni hän jää silmiini kiinni yhä. Ei sitä vaan tule arjessa sanottua ääneen. 

No mutta et varmaan sano miehellesi että häntä ei tarvitse kiittää tarjoamastaan lounaasta kun ei mitään tehnyt?

Tässä pitää erottaa sellainen ihminen "joka ei vain osaa", ja joka kyykyttää toista tahallaan. Se on ilmeisten syiden lisäksi tärkeää siksi että tällaisen kyykyttäjän kanssa elävä on usein aivan uppeluksissa sumutuksen suossa. Vaikka itse loogisesti vielä kykenisikin näkemään tilanteen absurdiuden, se 'rakastaminen', tai oikeastaan aivojen kemiallinen koukku tähän toksiseen suhteeseen estää lähtöhalut. Ei tule koskaan sitä tyydytystä jonka toisen hyväksyvä käytös antaa, vaikka kuinka vetäisi itsensä rinkelille, ja siten ihmisen minuus saattaa jopa mitätöityä. Hän tuntee itsensä aivan liian riittämättömäksi toiselle, joka kehuu muita ihmisiä mitättömistä asioista kuten työnsä hoitamisesta mutta ei puolisoa joka on timmannut itsensä maratoonariksi ja opetellut viittä eri kieltä sekä kiinalaista lautasenpyöritystä.

Oikeasti mieshän tuossa on se joka ei ole tarpeeksi hyvä alkuunkaan, mutta niitä hänen virittämiään pinnan alaisia mutta pitäviä koukkuja ei pariskunnan ulkopuoliset näe. Ap tietää mistä kohdista on kiinnittynyt, toivottavasti näiden täysin absurdien asetelmien auki kirjoittaminen edes vauvapalstalla auttaa. Voisin ehdottaa myös päiväkirjaa, oikein hyvä varaventtiili.

Aito narsisti

Minäkin ajattelin aina, että "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön", ts. avioliiton päättäminen avioeroon tuntui mahdottomalta ajatukselta. Tuon typerän periaatteen takia siedin yli 14 vuoden ajan huonoa miestä, jota lopulta vihasin niin paljon, etten olisi edes surrut, vaikka hän olisi kuollut. Entinen mieheni on aloittajan kuvauksen kaltainen siinä mielessä, että hän oli olevinaan minua parempi ja moitti minua lähes kaikista tekemisistäni, vaikka todellisuudessa hän oli itse varsinainen luuseri. Ainut asia, josta hän minua ylisti, oli ulkonäköni, koska kaverit olivat hänelle kateellisia kauniista vaimosta. Olen kiitollinen siitä, että vihdoin järkiinnyin ja jätin mokoman paskiaisen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole paljoa vanhempi, enkä elä miehen rahoilla. Tienaan meistä enemmän, kun joku tätä epäili.

Ap

 

Naisten rima miesten suhteen on helvetissä, ehkä alempana.

Olet ovimatto, mies nyt vaan on oltava, kun muillakin on ja jos ei oo miestä niin mitä ne kaikki aattelee, eiköstä juu. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan sitä, ettei oikeastaan ikinä sano mitään positiivista mistään, mitä olen tai teen. Ei ole koskaan sanonut kauniiksi (muita naisia kyllä kehuu ja tiedän olevani vähintään ihan nätti), ei kehu onnistumissa (esim. kun aloin kuntoilemaan ja ylitin itseni juoksemalla maratonin), ei missään. Haukkuu, nälvii ja motkottaa sen sijaan kaikesta, mistä keksii. Tuo kiitos oli vain esimerkki siitä, miten olen hänelle täysin näkymätön ja yhdentekevä. Ei tervehdyksiä, ei hyvän yön toivotuksia tms. arjen huomioimisia. Yleensä olen näistä ihan hiljaa, mutta tänään sanoin hänelle, kun otti päähän.

Aivan kuin oma ensimmäinen mieheni. Aina keljuilemassa ja silloin kun nukuin alkoi soittelemaan (instrumentista toiseen)(yöllä), ja kolistelemaan keittiössä. mm. Ei koskaan siivonnut, ei käynyt kaupassa vaikka hänellä oli auto. Minä kannoin ruokaostokset päivittäin parin kilometrin päästä. ym., ym. Nyt jälkeenpäin ihmettelen, mistä näitä kasvaa. Erohan siitä tuli.

Mietin tekstisi perusteella, onko hänellä omanarvon tuntoa vai kokeeko hän itsensä niin mitättömäksi ettei sen vuoksi esim. kiittäminen onnistu.

Ap, mieti todella tarkasti, miksi olet miehen kanssa. Vastaus on, että vain tuon naurettavan ajatuksen, että avioliittolupaus on jotenkin pyhä ja siinä pysytään " kunnes kuolema erottaa". Vai pelkäätkö, ettet saisi uutta parisuhdetta, tai ettet osaisi olla yksin? Herää jo elämään ja jatä kynnysmattoilu!

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan sitä, ettei oikeastaan ikinä sano mitään positiivista mistään, mitä olen tai teen. Ei ole koskaan sanonut kauniiksi (muita naisia kyllä kehuu ja tiedän olevani vähintään ihan nätti), ei kehu onnistumissa (esim. kun aloin kuntoilemaan ja ylitin itseni juoksemalla maratonin), ei missään. Haukkuu, nälvii ja motkottaa sen sijaan kaikesta, mistä keksii. Tuo kiitos oli vain esimerkki siitä, miten olen hänelle täysin näkymätön ja yhdentekevä. Ei tervehdyksiä, ei hyvän yön toivotuksia tms. arjen huomioimisia. Yleensä olen näistä ihan hiljaa, mutta tänään sanoin hänelle, kun otti päähän.

Ei olisi kannattanut olla alunperinkään hiljaa.

En mä kyllä vaimoani moiti, mutta aika vähän hän sai alkuun kiitosta ja kehuja. En vain ollut tottunut kiittämään ja kehumaan kaikesta. Nykyään tulee kiitettyä (melkein) kaikesta mitä hän tekee joko suoraan minulle tai sitten meille. Mutta sanotaanko näin, että vaimo kyllä sen kertoi varsin selvästi ja useaan otteeseen heti alusta asti, että kaipaa kiitosta ja kehuja.

Väittäisin, että jäisi vähintään 90% kiitoksista sanomatta, jos hän olisi vain omassa mielessään pyöritellyt asiaa, eikä olisi siitä puhunut.

Tunnistatko termin ylivastuullinen ja alivastuullinen. Ex-mieheni kanssa oli tämä dynamiikka. Kokemuksesta sanoisin, että lähde pois. Repäise kerralla, toivut kyllä ja löydät parempaa.

Erosin viime vuonna vastaavanlaisesta miehestä. Pari viimeistä vuotta avioliittoa olivat just tota, mitään ei puhunut muuta kuin 99% negatiivista nälvimistä ja kettuilua. Löysi uuden naisen, jolle nyt lepertelee kauniita asioita. Hetki meni henkeä haukkoessa eron muuttuessa todeksi mutta nyt ollaan voiton puolella. Ja niinpä vaan minullekin löytyi uusi kumppani, joka toivottaa huomenet ja yöt, laittaa viestejä pitkin päivää, kehuu ja kiittää, huomioi monella tavalla ja näkee vaivaa suhteen eteen. Ei kannata tyytyä vähempään. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä mies on varmaan varsinainen läsnäoleva rakastaja sängyssä. 

Ap ei koskaan saa isoa O:a. Koska ei viitsi vaivata miestä eikä mies muutenkaan "osaa". Tää ovimattoilu kelaaminen vie hermot..

Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. 

Mieheltä puuttuu siis perus käytöstavat.

Minusta kuulostaa siltä että hän on joku kusipää, tai sitten on suuttunut jostain asiasta ja sosiaaliset taitonsa ovat niin surkeat että tuo on se taso, jolla ilmaisee asian.

Miten paljon rakastat häntä? Jos et ihan hirveän paljon, lähtisin lätkimään. Jos rakastat paljon, yrittäisin selvittää onko hän kusipää vai lapsellinen vihoittelija.

Ei hänen sinua tarvitse kehua. Sinähän palvelet häntä ilmankin .

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti miehen rahoilla mennään

Niin siis ap tarjosi lounaan.