Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Kuulostaa siltä, että sun mies ei pidä matkustamisesta ja kaikesta säädöstä mikä siihen liittyy. Kun työpaikan puolesta kaikki on suunniteltu mahdollisimman mukavaksi ja miehen ei tarvitse laittaa tikkua ristiin asian suhteen niin se on ok. Ne kalliit matkat on tehty riittävän miellyttäväksi ja on pystytty tarjoamaan jotain miellyttäviä elämyksiä samalla. Vaihtoehtona kun olisi jossain toimistolla istuminen niin onhan tuo vaihtelua siihen. Jos ei ole tuollaista niin toisiksi houkuttelevin vaihtoehto on mennä sinne Puolaan juomaan kaljaa.
Musta tässä ei ole kyse elintasoeroista vaan jostain muusta. Vaikka sillä ei olisi niitä työmatkoja niin ei sitä siltikään mahdollisesti kiinnostaisi sellaiset etelänlomareissut. Ainakaan, jos yhtään tarvitsee vielä näkeä vaivaa loman järjestelyn suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ongelma ei olekaan raha eikä miehen työmatkat (joihin on pakko lähteä) vaan se, ettei toinen ole kiinnostunut enää matkustamaan vapaa-ajalla.
AP, mikset lähde yksin reissuun kun rahaa on? Tai miksette lähde sinne Puolaan pakettimatkalla?
Vierailija kirjoitti:
"Pahimmassa tapauksessa tässä käy niin, että saan maksaa hänenkin matkansa, koska hän voi aina vedota siihen, ettei ole halunnut mihinkään matkalle lähteä alunperinkään. "
Eikö se mies edes osaa sanoa haluaako lähteä matkalle?
No ilmeisesti hän ei halua matkustaaa vapaa-ajalla, jos töiden vuoksi joutuu matkustamaan. Tuossa tilanteessa minä lähtisin reissuun ihan yksin tai kavereiden kanssa.
Se ongelma onkin. Minä saatan katsoa vaikka kaikki valmiiksi, mutta en koskaan saa mieheltä hyväksyntää ja asia jää siihen. Hän ei kuitenkaan suoraan sano, ettei halua matkalle lähteä. En tiedä mistä kiikastaa. Rahasta varmaan. Että kun lyön pöytään mitä matka sitten maksaisi, hän ei haluakaan lähteä?
Ymmärrettävää, jos miehellesi on tullut jokin kiintiö täyteen matkustelun suhteen.
Vaikeampaa on ymmärtää tuota asennetta. Hän hehkuttaa kaikkea mitä omilla reissuillaan on kokenut. Ja kulkee yhteisillä lomilla ankeuttajana.
Jos koitan miettiä tätä suhteessa omaan mieheeni, niin hän tuossa tilanteessa, riippuen siitä toki miten jaksaisi, olisi viemässä minua varmaan joka suuntaan. Haluaisi esitellä minullekin kaikkia hienouksia, joihin on päässyt maailmalla tutustumaan, jakaa kokemuksiaan kanssani.
Ihmetyttää miksei häntä kiinnosta vaikuttaa loman sisältöön, voisi ajatella että hänellä olisi kokemuksien kautta paljonkin annettavaa. Tai miksei hän ehdota muita vaihtoehtoja lomille jos ei matkustaminen innosta. Esimerkiksi mainittua mökkeilyä jossain päin kotimaata.
On kummallista jos ette pysty käymään minkäänlaista keskustelua; mihin suuntaan lähdetään, minkä tyyppiset jutut järjestelyissä oleellisia ja millainen ohjelma kiinnostaa.
Tuo osallistumattomuus vie mielestäni myös oikeuden kritisoida tehtyjä valintoja.
Herää kysymys kohtaavatko teidän kiinnostuksen kohteet miten muuten elämässä? Onko teillä kivaa yhdessä noin arkena? Kiinnostaako häntä sinun ajatuksesi muissa asioissa? Arvostaako hän sinun mielipiteitäsi? Ja miten toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
"Pahimmassa tapauksessa tässä käy niin, että saan maksaa hänenkin matkansa, koska hän voi aina vedota siihen, ettei ole halunnut mihinkään matkalle lähteä alunperinkään. "
Eikö se mies edes osaa sanoa haluaako lähteä matkalle?
No ilmeisesti hän ei halua matkustaaa vapaa-ajalla, jos töiden vuoksi joutuu matkustamaan. Tuossa tilanteessa minä lähtisin reissuun ihan yksin tai kavereiden kanssa.
Kyllä hän itse joskus puhuu matkustamisesta työreissujensa jälkeen tyyliin "sun pitäis nähdä se.." tai "pitäisi mennä yhdessä..". Mutta siihen se sitten jääkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te sitten lomilla oikein teette ja suunnitteleeko mies edes näitä tekemisiä? Jos kaipaat luksusta, niin lähde kavereiden kanssa vaikka Tallinnaan, menette business louge ssa yli ja Michelin tähden ravintolaan syömään, niin pääset itsekin kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jonkunlainen parisuhdeongelma vaikuttaa olevan. Ei tuntuisi johtuvan työurista tai rahoista.
Samaa mietin itsekin. Ex-puolisoni käyttäytyi samoin, vaikka oltiin kumpikin yhtä pienituloisia.
Toista ei vaan enää kiinnostanut minä tai koko parisuhde, jälkikäteen miettien en tiedä kiinnostiko koskaan oikeasti.
Sen takia en lähtisi enää yhteenkään suhteeseen, jossa tekemisten keksiminen on minun harteillani toisen todetessaan "ihan sama, kaikki käy".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies sitten tekisi, jos vaikka ensi torstaina ilmoittaisit, että varasin meille Puolaan lennot ja lähtö on huomenna neljältä? Tulisiko mukaan? Ja eihän mitään muuta oikein etukäteen tarvitse varata, kai silläkin nyt sitten matkalla tulisi nälkä..
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita kannattaisi miettiä ennen avioitumista (odottaa ainakin opsikelun loppupuolelle ellei mielellään kunnes on työpaikat). Kun on samanlaiset työt ja mahdollisuudet, ongelmia rahasta tulee vähemmän.
Ymmärrän AP:n miestä. Meillä molemmat reissaa 4-5 kertaa työnpuolesta ulkoimailla tai kotimaassa. Näistä tulee hienoja muistoja ja tutustuu paikallisten kanssa hienoihin ruokapaikkoihin. Jos on onnekas, ehtii viikon reissulla nähdä yhden päänähtävyydenkin. Mutta, päivät ovat aamu seitsemästä ilta yhteentoista. 100% asiaa ja uusia ihmisiä. Illalliset ovat työtä. Yleensä haluan vielä sisällyttää liikuntaa päivään eli starttaan klo 5.
AP:n ilmaisemaa kateutta ei tule, kun molemmilla parisuhteessa on realistinen käsitys mitä työmatkan todellisuus on. Kotona lasten kanssa oleva ymmärtää toisen olevan 24/7 töissä, ei nähtävyyksillä vapaata viettämässä. Näin ollen työreissulainen ei ole "velkaa" toiselle vapaavii
Ei tässä mun mielestä ole kateudesta kyse vaan siitä, että mies ylenkatsoo ap:ta ja halveksii mm. ravintoloita, joissa he käyvät yhdessä. Sellaisesta tulee paha mieli ja lomasta jää ikävä muisto.
Fiksu mies veisi sellaisiin ravintoloihin, joihin haluaa ja maksaisi ne tai maksaisi erotuksen siihen mihin vaimolla on varaa.
Sanoisin, että ap ja mies ovat klassisesti kasvaneet erilleen. Aluksi ap:n kannattaisi ottaa esille peruskulujen jakamisen suhteessa tuloihin, että jää rahaa omaan elämään. Viimeistään nyt olisi hyvä tehdä tarkistus talousasioihin, että perhe-elämä olisi edes jotenkin yhdenvertainen. Parisuhde paranee aikanaan, jos paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää, jos miehellesi on tullut jokin kiintiö täyteen matkustelun suhteen.
Vaikeampaa on ymmärtää tuota asennetta. Hän hehkuttaa kaikkea mitä omilla reissuillaan on kokenut. Ja kulkee yhteisillä lomilla ankeuttajana.
Anteeksi, mutta itselleni nousee mieleen, että onko siellä työreissuilla mukana jokin työpaikka-ihastus, jonka takia ne työreissut ovat ihan parasta, ja perheen kanssa reissaaminen ankeaa....
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sitten tekisi, jos vaikka ensi torstaina ilmoittaisit, että varasin meille Puolaan lennot ja lähtö on huomenna neljältä? Tulisiko mukaan? Ja eihän mitään muuta oikein etukäteen tarvitse varata, kai silläkin nyt sitten matkalla tulisi nälkä..
Se vaan, kun itselleni kertoisi aika huolestuttavaa viestiä suhteen tilasta, jossa toinen lähtee reissuille vain mukaan. Mutta kieltäytyisi suunnittelemasta mitään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää, jos miehellesi on tullut jokin kiintiö täyteen matkustelun suhteen.
Vaikeampaa on ymmärtää tuota asennetta. Hän hehkuttaa kaikkea mitä omilla reissuillaan on kokenut. Ja kulkee yhteisillä lomilla ankeuttajana.
Anteeksi, mutta itselleni nousee mieleen, että onko siellä työreissuilla mukana jokin työpaikka-ihastus, jonka takia ne työreissut ovat ihan parasta, ja perheen kanssa reissaaminen ankeaa....
Minkäs mä tälle sitten teen, jos näin olisi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sitten tekisi, jos vaikka ensi torstaina ilmoittaisit, että varasin meille Puolaan lennot ja lähtö on huomenna neljältä? Tulisiko mukaan? Ja eihän mitään muuta oikein etukäteen tarvitse varata, kai silläkin nyt sitten matkalla tulisi nälkä..
Se vaan, kun itselleni kertoisi aika huolestuttavaa viestiä suhteen tilasta, jossa toinen lähtee reissuille vain mukaan. Mutta kieltäytyisi suunnittelemasta mitään yhdessä.
Kaikki eivät ole ihmisiä, jotka haluavat ylipäätään ennakolta suunnitella mitään. Kohteessa on kuitenkin pakko ainakin syödä, joten siinä vaiheessa viimeistään alkaa kiinnostaa ravintoloiden valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka aikaisin näitä suunnitelmia oikein teet? Jos itse alkaisin nyt puhua kesästä, niin mies ei pystyisi sanomaan yhtään mitään. Korkeintaan pääsiäisen aikaiseen reissuun voisi nyt edes ajatella kommentoivan. Ja eihän etukäteen välttämättä tarvita kuin lennot ja nekin saa vaikka samana päivänä. Ilmeisesti teillä on jo sen ikäinen lapsi, että senkään suhteen ei reissu ole ongelma, vaikka huomenna lähtisi? Kokeilepa sitä Puolaa, että ehdotat tosiaan torstaina, että lähdettekin heti huomenna, hotellin sitten varaatte lentokentältä lähtöä odotellessa..
En kyllä itse voisi ottaa parisuhteeseen rumaa, työkyvytöntä, mielisairasta ja liian lyhyttä sekä muutoinkin kyvytöntä, onhan se selvää, että oman elämän siinä vain pilaisi ajan kanssa. Toki, sitten kun on kaksi samanlaista, siis tasoista, niin he sopivat hyvin yhteen🤗 Siinä mielessä nämä tasoerot kyllä pitävät paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sitten tekisi, jos vaikka ensi torstaina ilmoittaisit, että varasin meille Puolaan lennot ja lähtö on huomenna neljältä? Tulisiko mukaan? Ja eihän mitään muuta oikein etukäteen tarvitse varata, kai silläkin nyt sitten matkalla tulisi nälkä..
Se vaan, kun itselleni kertoisi aika huolestuttavaa viestiä suhteen tilasta, jossa toinen lähtee reissuille vain mukaan. Mutta kieltäytyisi suunnittelemasta mitään yhdessä.
Mua kyllästyttää, että tän 13 vuoden yhdessäolon aikana on aina ollut mun vastuulla järjestää ihan kaikki ja raahata miestä perässä. Oli se sitten messuille lähteminen, leffa- ja ravintolailta tai matka.
No toisinaan on menty kalastusmökkiin, jonka miehen firma tarjoaa jollekin tietylle viikonlopulle. Mutta oma-aloitteisesti mies ei mitään järjestä. Parempi tuokin toki, kuin ei mitään!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä te sitten lomilla oikein teette ja suunnitteleeko mies edes näitä tekemisiä? Jos kaipaat luksusta, niin lähde kavereiden kanssa vaikka Tallinnaan, menette business louge ssa yli ja Michelin tähden ravintolaan syömään, niin pääset itsekin kokeilemaan.
Ei tehdä lomilla yhtään mitään, jos minä en järjestä jotakin. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ois vissiin tarvinnut vähän tiivistää tota aloitusta. 😅
Miten niin? Mielestäni nämä pitkät, hyvin kirjoitetut aloitukset on just hyviä. Jos on tuhonnut aivonsa digilaitteilla eikä kykene keskittymään tekstin loppuun, on se oma häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te sitten lomilla oikein teette ja suunnitteleeko mies edes näitä tekemisiä? Jos kaipaat luksusta, niin lähde kavereiden kanssa vaikka Tallinnaan, menette business louge ssa yli ja Michelin tähden ravintolaan syömään, niin pääset itsekin kokeilemaan.
Ei tehdä lomilla yhtään mitään, jos minä en järjestä jotakin. :D
Ap
Mitä mies sanoo kun olet asian näin esittänyt?
Jos nyt pääsis sinne matkallekin ensin niin vois sitten miettiä niitä ravintoloita. En voi varata matkaa ilman "miehen suostumusta", koska minulla ei ole oikeutta hänen rahoihinsa. Mutta koska hän ei anna mitään kunnollista vastausta ikinä, en saa varattua meille mitään matkaa. Tietysti jos maksan hänenkin matkansa, niin sitten ei ongelmaa. Se vaan tuntuis tosi hassulta, kun mies on meistä se suurituloisempi.