Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
On hyvä ymmärtää että nuo tilanteet pitkässä parisuhteessa vaihtelee.
Minunkin mieheni reissasi ennen paljon ja vaurastuikin. Oli ravintoloita ja hienoja hotelleja ja muuta.
MInä matkustelin sitten vastapainoksi jonkin verran itsekseni, hankin harrastuksia ja tapasin ystäviänni.
Mutta sitten mies väsyi matkatöihin ja terveydellisistä syistä ihan kieltäytyi matkustamisesta joten työnkuva muuttui.
Nykyisin nautimme elämästä ja matkustelusta enemmän yhdessä ja en voisi olla onnellisempi tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.
Sanoinhan jo vaihtaneeni alaa tuon takia, joten olen kyllä ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt ITSE asialle jotain. Kerroin palkkani nousseen tonnilla pelkän alanvaihdon johdosta. Ihan vaan ei johtajan paikalle kahden vuoden työkokemuksella ole päässyt...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis nopeasti luin ja en mä ainakaan olis itse ihmisen kanssa joka ei halua suunnitella yhteisiä reissuja mun kans. En vois kuvitellakaan. Eiks se sitä just oo se yhdessäolo ja yhdessä tekeminen? Luinko ton liian nopee vai oonko mä nyt sit vaa jotenki outo?
Eksän kanssa matkustettiin paljon ja minä suunnittelin kaikki matkat. Tehtiin jopa kolmen viikon kiertomatkoja ja mulla excel taulukko reissun kohteista, lennoista, junamatkoista ja majoituksista. Minusta oli niin mukavaa, että sai ihan rauhassa suunnitella. Kohdemaa kyllä yhdessä päätettiin. No sitten reissussa puoliso oli matkanjohtaja ja tutustui helposti paikallisiin ja saatiin vielä enemmän infoa maasta ja paikallisista. Minä vaan kävelin perässä, kun hän oli oppaana. Eron jälkeen en muuta kaipaa kuin noita reissuja.
Tuo olis jo paljon jos mies sen verran istuis viereen, että yhdessä katsottaisiin mihin mennään. Nyt mun pitää tehdä yksin sekin päätös. Tai että mennäänkö ollenkaan.
Meillä on suunnilleen sama, miehellä hyvä palkka, itsellä keskiverto ja hyvä työtilanne onneksi ollut molemmilla.
Pääosin olemme tyytyväisiä menojen jakautumiseenn ja harvemmin sitä tarvitsee laskeskella.
Me maksetaan asuminen noin puoliksi, sitten mies käy enemmän ruokakaupassa (välillä voi olla kausi että itse käyn, jos on vaikka työmatkan varrella). Kun mennään ulos syömään, mies maksaa lähes aina.
Itse teen enemmän kodin hankintoja, maksan lehdet yms, yleensä lasten harrastukset menevät minun tililtä. Välillä tuuppaan laskun miehelle ja käsken vuorostaan maksaa.
Itse en oikein tykkää matkustella, joten mies houkuttelee mua ja maksaakin enemmän matkoista, matkoilla ravintolassa aina maksaa. Joskus hän käy esim lapsemme tai kaverinsa kanssa matkalla ilman mua, tämä sopii hyvin.
Olette kasvaneet erilleen. Ei ole kyseessä vain raha tai miehen matkat. Mitä sie et näköjään lainkaan ymmärrä on se, että hän on henkisesti eri tasolla kuin sinä. Ei miehesi enää pidä sinusta. Sun tekstisi on puuroa ja olet kateellinen. Mies käy älykkäitä keskusteluja töissään. Teidän liitto on pelkkä kulissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä meillä pitää ihan itse järjestää lennot ja majotiukset, mutta työnantaja maksaa ne sitten. "
Miehellä on jokin matkan varausjärjestelmä, jossa on jo valmiiksi haarukoituna sopivan tasoisia hotelleja ja lentoja, niin joku matkalle lähtijöistä sitten varaa sieltä matkan kaikille. Näin olen ymmärtänyt. Eli joskus se voi olla mies, joka sen tekee, joskus hänen kollegansa ja hän "ottaa vain liput ja lähtee".
ap
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita kannattaisi miettiä ennen avioitumista (odottaa ainakin opsikelun loppupuolelle ellei mielellään kunnes on työpaikat). Kun on samanlaiset työt ja mahdollisuudet, ongelmia rahasta tulee vähemmän.
Ymmärrän AP:n miestä. Meillä molemmat reissaa 4-5 kertaa työnpuolesta ulkoimailla tai kotimaassa. Näistä tulee hienoja muistoja ja tutustuu paikallisten kanssa hienoihin ruokapaikkoihin. Jos on onnekas, ehtii viikon reissulla nähdä yhden päänähtävyydenkin. Mutta, päivät ovat aamu seitsemästä ilta yhteentoista. 100% asiaa ja uusia ihmisiä. Illalliset ovat työtä. Yleensä haluan vielä sisällyttää liikuntaa päivään eli starttaan klo 5.
AP:n ilmaisemaa kateutta ei tule, kun molemmilla parisuhteessa on realistinen käsitys mitä työmatkan todellisuus on. Kotona lasten kanssa oleva ymmärtää toisen olevan 24/7 töissä, ei nähtävyyksillä vapaata viettämässä. Näin ollen työreissulainen ei ole "velkaa" toiselle vapaavii
Kuka sen perhematkan kohteen valitsee ja varaa matkan?
Viimeksi mies oli tapaamassa kollegojaan firman etelä-euroopassa olevassa toimistossa ja he kyllä pitivät osan työpäivistä lyhyinä käydäkseen työkaverien kesken tutustumassa paikalliseen kulttuuriin ja nähtävyyksiin. Menivät esim. klo 7 aamulla toimistolle ja klo 12 lähtivät kiertämään nähtävyyksiä. En tiedä, kirjautuuko tämä kokonaisena työpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk."
Tuo nousu on kova, vaikka olisi nollasta lähtenyt. Puolisollasi on aivan helvetinmoinen palkka
50125=3000 (palkka 3000e/kk)
1000125=60 000 (palkka 60 000e/kk)
Ei se nousu tietenkään koko ajan tuollaisens ole pysynyt! Yleni tuon viiden vuoden aikana ja lisäksi siihen indeksikorotukset päälle niin silloin palkka oli noussut about tonnin verran. Nyt hän on ollut 10 vuotta työelämässä ja ylennyt vielä kaksi kertaa niin käytännössä jokaisesta ylennyksestä indekseineen on vuosien mittaan tullut tonni lisää. Hänen palkkansa on siis tuplaantunut 10 vuoden aikana.
Mutta tämä ei edelleenkään ole se ongelma, mulla on nykyään alanvaihdon myötä ihan ok palkka ja minulla on kyllä varaa maksaa oma matkani, jos se meni sinulta ohi. Minua vaan harmittaa, että mies hankkii näitä matkakokemuksia vaan firmansa kautta, eikä ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan matkaa minun kanssani. Siltikään, vaikka minä maksan itse oman matkani. Mies on toki pihi, että ehkä hän ei halua maksaa omaakaan matkaansa, kun kerran näkee jo maailmaa niin, että saa siitä myös palkkaa.
Ap
"Jännä juttu et se tasa-arvo loppuu aina siihen kun tulee talousasioista kyse. Kyllähän miehen pitäis rakkaudestaan antaa rahansa toisen käyttöön...Perusteena
"kumppanuutesi, tukesi ja uhrauksesi". Voi elämä!"
Vielä kerran rautalangasta: en ole pyytänyt miestäni maksamaan minun osuuttani matkasta. Ainoastaan toivoisin hänen osoittavan kiinnostusta matkakohteen valintaa ja järjestelyjä kohtaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette kasvaneet erilleen. Ei ole kyseessä vain raha tai miehen matkat. Mitä sie et näköjään lainkaan ymmärrä on se, että hän on henkisesti eri tasolla kuin sinä. Ei miehesi enää pidä sinusta. Sun tekstisi on puuroa ja olet kateellinen. Mies käy älykkäitä keskusteluja töissään. Teidän liitto on pelkkä kulissi.
Olen siis hölmö, kun yritän miehelle ehdotella erilaisia matkakohteita ja kysyn hänen mielipidettään niihin? Ja kyllä, varmasti mies käy älykkäitä tekniikka-aiheisia keskusteluja töissään. Niin minäkin käyn ja joskus keskustellaan tekniikasta kotonakin.
Ap
Ota tuo etuna, että saat ihan itse suunnitella mitä haluat. Voisi olla sellainenkin tilanne, että ette ole samaa mieltä matkakohteesta. Nyt sinä päätät ja toinen tulee perässä. Eihän se matkan varaaminen ole niin kovaa hommaa ja nopeasti varaa, jos valmismatkan ostaa. Ja nopeasti ne lennot ja hotellinkin erikseen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota tuo etuna, että saat ihan itse suunnitella mitä haluat. Voisi olla sellainenkin tilanne, että ette ole samaa mieltä matkakohteesta. Nyt sinä päätät ja toinen tulee perässä. Eihän se matkan varaaminen ole niin kovaa hommaa ja nopeasti varaa, jos valmismatkan ostaa. Ja nopeasti ne lennot ja hotellinkin erikseen varaa.
Mietin vaan, että miksi sitten edes suunnittelen matkan myös miehelle? Se on kuitenkin jotenkin vääränlainen. Esimerkiksi Espanjan matkan kun varasin, niin hotellissa oli huono sänky ja hän oli huolissaan varaamastani ryhmäkuljetuksesta hotellille. Yölentokin oli kauhean rasittava.
Minä olen sitten syyllinen, jos matkassa on jotain valitettavaa ja hänen rahansa menevät haaskuun.
Kuten sanoin, meillä on omat rahat niin ei mulla ole sillä tavalla valtuuksia vaan varata ominpäin matkaa ja sitten vaatia häntä maksamaan osuuttaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota tuo etuna, että saat ihan itse suunnitella mitä haluat. Voisi olla sellainenkin tilanne, että ette ole samaa mieltä matkakohteesta. Nyt sinä päätät ja toinen tulee perässä. Eihän se matkan varaaminen ole niin kovaa hommaa ja nopeasti varaa, jos valmismatkan ostaa. Ja nopeasti ne lennot ja hotellinkin erikseen varaa.
Mietin vaan, että miksi sitten edes suunnittelen matkan myös miehelle? Se on kuitenkin jotenkin vääränlainen. Esimerkiksi Espanjan matkan kun varasin, niin hotellissa oli huono sänky ja hän oli huolissaan varaamastani ryhmäkuljetuksesta hotellille. Yölentokin oli kauhean rasittava.
Minä olen sitten syyllinen, jos matkassa on jotain valitettavaa ja hänen rahansa menevät haaskuun.
Kuten sanoin, meillä on omat rahat niin ei mulla ole sillä tavalla valtuuksia vaan varata ominpäin matkaa ja sitten vaatia häntä maksamaan osuuttaan.
Pahimmassa tapauksessa tässä käy niin, että saan maksaa hänenkin matkansa, koska hän voi aina vedota siihen, ettei ole halunnut mihinkään matkalle lähteä alunperinkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjatkaa ensimmäisenä arkeen se, että kumpikin maksaa suhteellisesti saman verran talouden kuluista menoihin nähden.
Sen jälkeen keskustelkaa, mitä parisuhteelta haluatte. Miehesi panos jäi kirjoituksesi perusteella pieneksi ja sinä olet katkeroitumisen polulla..
En nyt oikein ymmärrä ongelmaa. Meillä kumpikin tykkää reissata, mutta missään ei kyllä käytäisi, jos minä en toimisi ns matkanjärjestäjänä. Ja miksi ette matkalla käy syömässä jossain paremmassa ravintolassa, jos kerran sellaista kaipaat??
Vierailija kirjoitti:
Korjatkaa ensimmäisenä arkeen se, että kumpikin maksaa suhteellisesti saman verran talouden kuluista menoihin nähden.
Sen jälkeen keskustelkaa, mitä parisuhteelta haluatte. Miehesi panos jäi kirjoituksesi perusteella pieneksi ja sinä olet katkeroitumisen polulla..
Olet varmaan oikeassa. Minua on alkanut turhauttaa, että mies on tavallaan "parisuhteen vapaamatkustaja". Hoitaa kyllä arkiset velvollisuutensa, mutta jos täytyy järjestää parisuhde aikaa ja jotain mielekästä tekemistä, se on aina minun vastuulla. Aika tyypillistä kylläkin, että nainen panostaa parisuhteeseen ja mies tulee vaan perässä?
Ap
Suhteessanne on taloudellista väkivaltaa ja voisit haastaa miehesi oikeuteen laittomasta tilanteesta. Molemmilla pitää olla lain mukaan sama elintaso. Avioliittolaki 4. luku.
"Pahimmassa tapauksessa tässä käy niin, että saan maksaa hänenkin matkansa, koska hän voi aina vedota siihen, ettei ole halunnut mihinkään matkalle lähteä alunperinkään. "
Eikö se mies edes osaa sanoa haluaako lähteä matkalle?
No ilmeisesti hän ei halua matkustaaa vapaa-ajalla, jos töiden vuoksi joutuu matkustamaan. Tuossa tilanteessa minä lähtisin reissuun ihan yksin tai kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suunnilleen sama, miehellä hyvä palkka, itsellä keskiverto ja hyvä työtilanne onneksi ollut molemmilla.
Pääosin olemme tyytyväisiä menojen jakautumiseenn ja harvemmin sitä tarvitsee laskeskella.
Me maksetaan asuminen noin puoliksi, sitten mies käy enemmän ruokakaupassa (välillä voi olla kausi että itse käyn, jos on vaikka työmatkan varrella). Kun mennään ulos syömään, mies maksaa lähes aina.
Itse teen enemmän kodin hankintoja, maksan lehdet yms, yleensä lasten harrastukset menevät minun tililtä. Välillä tuuppaan laskun miehelle ja käsken vuorostaan maksaa.
Itse en oikein tykkää matkustella, joten mies houkuttelee mua ja maksaakin enemmän matkoista, matkoilla ravintolassa aina maksaa. Joskus hän käy esim lapsemme tai kaverinsa kanssa matkalla ilman mua, tämä sopii hyvin.
Meillä myös minä kustannan pääasiassa lapsen harrastuksen. Harrastaa ratsastusta ja mies ei halua moista rahoittaa, kun halvempiakin vaihtoehtoja olisi. Minulla taas ei ole sydäntä kieltää tyttäreltä mieleistä harrastustaan, koska mulla on kyllä varaa siitä maksaa. Mä voin hyvin käydä vaan lenkillä ja pyöräilemässä, joka ei mitään maksa.
Ap
Koska vaikka kuinka yrittäisin aloittaa keskustelua ja näyttää kuvia yms eri matkakohteista, niin miehestä näkee kilometrin päähän, ettei kiinnosta. Vilkaisee vaan, mutta ei anna mitään oikeaa kommenttia yhtään mihinkään. Vastaa tyyliin vaan "jaa". Tai sitten hän sanoo, että haluaisi viedä minut Puolaan juomaan halpaa olutta.
No ei siinä mitään lähden oikein mielelläni, mutta kun mies ei todellisuudessa ole tehnyt elettäkään suunnitellakseen sitä Puolan matkaa. Eli jos haluan sinne Puolaan mennä niin katson ihan yksinäni kohteen, hotellin, lennot ja kuljetukset.
Ap