Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.
Olet ilmeisesti vähän yksinkertainen? Kai nyt jokainen nainen tekisi sen, jos siitä olisi jotakin hyötyä. Jos minä lähtisin pomoni luo vaatimaan palkankorotusta, niin saisin "ihanalta" pomoltani räkäiset naurut, joutuisin työpaikalla silmätikuksi ja kiusatuksi sekä kuulisin jostain juoruja miten joku kehtasikin pyytää parempaa palkkaa. Että tällaista. Ja pomoni on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen näin, että jos parisuhteenne ei ole perheenä yhtenäinen talousyksikkö, varaisin matkat ja 5 ruokalajin illalliset ihan itsekseni. Niinhän mieskin tekee, tosin työnantajan avustuksella ja kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.
Olet ilmeisesti vähän yksinkertainen? Kai nyt jokainen nainen tekisi sen, jos siitä olisi jotakin hyötyä. Jos minä lähtisin pomoni luo vaatimaan palkankorotusta, niin saisin "ihanalta" pomoltani räkäiset naurut, joutuisin työpaikalla silmätikuksi ja kiusatuksi sekä kuulisin jostain juoruja miten joku kehtasikin pyytää parempaa palkkaa. Että tällaista. Ja pomoni on nainen.
Hoitoalalla? Jospa vaihtaisit eri alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sen lisäksi, että mies joutuu töissään järkkäämään reissuja niin pitäisi vielä kotonakin tehdä samaa?
Luuletko sinä, että se mies niitä työmatkojaan varailee ja miettii hotelleita ja lentolippuja?
Ja jos noin olisi niin sittenhän miehellä olisi kokemusta hommasta, eikä olisi mikään vaiva varasta yhtä reissua omankin perheen kesken.
Ap:n parisuhdeonglma ei johdu siitä, että mies tienaa enemmän, vaan siitä, että mies ei ole kunnolla sitoutunut perhe-elämään eikä kanna siellä korttansa kekoon.
Eikä miestä näytä hattaavan, vaikka ei perheenä koskaan matkustaisi mihinkään. Joko mies saa matkoista tarpeekseen töissä tai sitten häntä ei vaan kiinnosta matkustella tai sitten mies ei halua matkustaa perheenä, koska se on hankalampaa lapsen kanssa.
Kyllä meillä pitää ihan itse järjestää lennot ja majotiukset, mutta työnantaja maksaa ne sitten.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.
Olet ilmeisesti vähän yksinkertainen? Kai nyt jokainen nainen tekisi sen, jos siitä olisi jotakin hyötyä. Jos minä lähtisin pomoni luo vaatimaan palkankorotusta, niin saisin "ihanalta" pomoltani räkäiset naurut, joutuisin työpaikalla silmätikuksi ja kiusatuksi sekä kuulisin jostain juoruja miten joku kehtasikin pyytää parempaa palkkaa. Että tällaista. Ja pomoni on nainen.
Hoitoalalla? Jospa vaihtaisit eri alalle.
Kyllä, mutta mihin sitä lähemmäs viisikymppisenä vaihtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.
Tämä ei pidä paikkaansa. Naisen ura pakostakin kärsii, kun perhe kasvaa, eli tulee lapsia. Turha tulla sanomaan, että se on oma valinta, koska on se miehellekin oma valinta, että alkaa isäksi, silti miehen ura ei siitä kärsi.
Se on vähän huono alkaa vaatimaan huippupalkkaa, kun työnteossa on 2 vuoden tauko, kun olet ollut lapsen kanssa kotona.
Ja raaka totuus on se, että jos työtä hakee pätevämpi nainen ja vähemmän pätevä, mutta kuitenkin ihan ok mies, työn saa se mies.
Kyllähän on olemassa naisia, kuten vaikka Sanna Marin, mutta mitä paskaa hän sai niskaansa, kun kansa ihmetteli, että kuka hoitaa lapsta??????? Hirveä äiti, työ menee lapsen edelle. Tätä ei tapahdu kenenkään miehen kohdalla, vaikka kotona olisi kuinka monta pienetä lapsta.
Kukaan ei ihmetellyt kuka hoitaa Niinistön lasta tai ylipäätään kenenkään miehen lasta, jos mies käy töissä ja tekee uraa.
Kyllä asenteissa on vielä paljon korjattavaa.
Sana Marinia haukuttiin kyllä ihan muusta syystä, kun huonona äitinä olemisesta. Marin tuli tunnetuksi maailmalle erilaisten kohujen ympäröimänä, kuten aamiaiskohu, kesäranta- ja huumekohu jne. Nämä kaikki vaikuttivat suomen maineeseen negatiivisesti maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että tässä tilanteessa tuloerot eivät ole ongelma, vaan miehesi ei valitettavasti taida tuntea rakkautta sinua kohtaan eikä ole kiinnostunut sinusta tai parisuhteestanne. Ensinnäkin tuntuu ainakin minusta erittäin oudolta, että vaikka olette naimisissa ja on vielä yhteinen lapsikin, maksatte kaiken 50/50 ja teillä on omat rahat. Mielestäni naimisiinmenon, yhdessä asumisen ja varsinkin yhdessä lapsen kasvattamisen tarkoitus on, että kaikki on yhteistä eikä ole mitään mikä on "sinun" tai "minun". Kuulostaa siltä, että rahojen erillään pitäminen oli myös miehen idea. On myös hyvin surullista, että mies ei halua katsoa sinun kanssasi yhdessä mentäviä matkoja eikä näytä olevan yhtään kiinnostunut lähtemään kanssasi paikkoihin. Viettääkö mies muuten kanssasi aikaa? Ilmaiseeko hän tunteitaan? Miten lapsen hoitaminen jakautuu perheessä?
Minulla on myös isot tuloerot oman mieheni kanssa, koska itse olen työtön ja hän
Jotkut haluavat tasa-arvoisen suhteen, sinulla sitä ei ole. Tasa-arvoon nimenomaan kuuluu 50-50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut avec'ina puolisoni työmatkoilla, eikä siinä ole mitään hehkutettavaa. Mentävä on vaikka olisi päänsärkyä tai kengät kiertäisi ai kuukautiset aihauttaisi turvotusta. Täytyy toivoa, ettei vuoto ole runsasta, jotta WC:ssä ei tyydy juoksennella.
Ruoka on valittava niin, että sujuva keskustelu on mahdollista, ei siis joitain mereneläviä tai kastikkeita joita on vaikeaa saada syötyä sotkematta itseään ym. On varottava kaikkea sitä, mikä voi viedä huomion positiivisen keskustelun ylläpitämisestä. Myös on muistettava isännän puolison ja lasten nimet ja olla valppaana. Tarjottua alkoholia on otettava, mutta niin, että yhtään ei saa missään tapauksessa humaltua.
Rentouttavampaa käydä vaikka pizzeriassa itsekseni kuin huippuravintolassa business-avecina!
Ehkä nuo reissut on sitten erilaisia jos avec on mukana.
Meillä mies kertoo käyneensä työkaverien kanssa muutaman tunnin työpäivän jälkeen katsemalassa paikallisia nähtävyyksiä, ovat käyneet beachbaareissa, kapakoissa. Ja kyllä ovat käyneet syömässä ravintoloissa, joissa on viisi haarukkaa ja veistä, pikkuruiset annokset asetellaan lautasille ja sytytetään tuleen. Hyvinkin usein on ollut jotain kalaravintoloja.
Heillä on firman toimistoja eri puolella maailmaa ja käy mm. moikkaamassa ulkomailla työskenteleviä kollegoja, firma maksaa reissut.
Harmittaa, että miehellä ei ole mielenkiintoa sen vertaa, jos minä ehdotan matkaa, että valitsisi edes matakakohteen yhdessä. Ei edes vilkaise ehdotuksiani.
Ap
Näitä asioita kannattaisi miettiä ennen avioitumista (odottaa ainakin opsikelun loppupuolelle ellei mielellään kunnes on työpaikat). Kun on samanlaiset työt ja mahdollisuudet, ongelmia rahasta tulee vähemmän.
Ymmärrän AP:n miestä. Meillä molemmat reissaa 4-5 kertaa työnpuolesta ulkoimailla tai kotimaassa. Näistä tulee hienoja muistoja ja tutustuu paikallisten kanssa hienoihin ruokapaikkoihin. Jos on onnekas, ehtii viikon reissulla nähdä yhden päänähtävyydenkin. Mutta, päivät ovat aamu seitsemästä ilta yhteentoista. 100% asiaa ja uusia ihmisiä. Illalliset ovat työtä. Yleensä haluan vielä sisällyttää liikuntaa päivään eli starttaan klo 5.
AP:n ilmaisemaa kateutta ei tule, kun molemmilla parisuhteessa on realistinen käsitys mitä työmatkan todellisuus on. Kotona lasten kanssa oleva ymmärtää toisen olevan 24/7 töissä, ei nähtävyyksillä vapaata viettämässä. Näin ollen työreissulainen ei ole "velkaa" toiselle vapaaviikkoa lapsista.
Miksei AP:n perhe varaa pakettimatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän vastaava työ kuin ap kuvasi.
Oman kokemuksen pohjalta veikkaan, ettö mies arvostaa ja rakastaa ap:ta ihan samoin kuin ennenkin.
Se mistä mies ei todnäk välitä, on loputtomat lentokenttäkäytävät, turvatarkastusjonot, hotellisäätö, pikkunesteiden pakkaaminen ja minuuttiaikataulu. Jos työssä joutuu matkustamaan, niin ei sinne kaipaa lomalla yhtään. ihan tavallinen suomimökki tuntuu ihan luksukselta.Ruuan ymmärrän tosin osittain. Jos fine dinengiin tottuu, erityisesti sen hienostuneisiin makuihin, niin tavallinen ravintolaruoka mallia rosso tai s-ryhmän Amarillo on aika puuroa. Laivan buffet vielä pahempi. Jopa kotona voi tehdä tuoreista raaka-aineista parempaa.
No vois vaikka yllärinä sitten varata meille vaikka sen mökin.
Ja tosiaan mies matkustaa ehkä kaksi kertaa vuodessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuka uskoo tämän tarinan? Heti alussa on jo vähän epäselvää, että kuinka kauan oltu naimisissa.
Naimisissa ollaan tänä syksynä oltu 10 vuotta, jos siinä on jotain epäselvää. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka uskoo tämän tarinan? Heti alussa on jo vähän epäselvää, että kuinka kauan oltu naimisissa.
Naimisissa ollaan tänä syksynä oltu 10 vuotta, jos siinä on jotain epäselvää. :)
Ap
Ps. Koska palstalla on tarkoitus pysyä anonyyminä, en kirjoita tarkkoja vuosilukuja ja yksityiskohtia aloituksiin, jos epäilen, että aloitukseni saattaa muuten olla liian tunnistettava.
"Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk."
Tuo nousu on kova, vaikka olisi nollasta lähtenyt. Puolisollasi on aivan helvetinmoinen palkka
50125=3000 (palkka 3000e/kk)
1000125=60 000 (palkka 60 000e/kk)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tökkiikö miehellä siis reissuun lähtö ylipäätään, reissun suunnittelu vai reissun maksaminen? Nämähän ovat täysin erillisiä asioita, ja niitä voi yhdistellä eri tavoilla. Esim. mulla oli opiskeluaikoina tapana tehdä pieniä reissuja äidin kanssa siten, että minä tein kaikki varaukset, selvitin kohteet ja suunnittelin ohjelman, hoidin siis kaiken aivotyön, ja äiti maksoi molempien kaikki kulut. Mitä jos ap tarjoutuisi tekemään nämä suunnitteluhommat itse, ja saisi siihen käyttöönsä miehen tulotason mukaisen budjetin? Ja jos mies saa työmatkoilla lentämisestä tarpeekseen, niin miten olisi kotimaan reissu vaikka junalla?
Tarkoitatko, että mies maksaisi koko matkan, jos minä hoidan kaikki järjestelyt? En usko miehen suostuvan, on tarkka rahoistaan.
Ap
Mä en ymmärrä yhtään kahden elintason perheitä, en vaan saa kiinni. Mies kuulostaa moukalta eikä teidän suhdekaan kuulosta hyvältä. Mikä perhe tää edes on? Kaksi irrallista ihmistä, ja joku kilpailu elintasoista?
Vierailija kirjoitti:
"Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk."
Tuo nousu on kova, vaikka olisi nollasta lähtenyt. Puolisollasi on aivan helvetinmoinen palkka
50125=3000 (palkka 3000e/kk)
1000125=60 000 (palkka 60 000e/kk)
Höh, kertomerkit katosi:
50 x 12 x 5=3000 (palkka 3000e/kk)
1000 x 12 x 5=60 000 (palkka 60 000e/kk)
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että sun miehesi ei niin kauheasti tykkää matkustelusta. Eihän se että reissaa työssään pari kertaa vuodessa, tarkoita sitä että siitä tykkäää.
Oma mieheni reissaa töissä paljon useammin, ja reissaa mielellään myös vapaa-ajallaan. Hän etsii meille parhaat lennot ja minä parhaat majoitukset perheen tarpeet huomioiden.
Me ollaan oltu yhdessä 25 vuotta ja niin kauan kun ollaan oltu naimisissa, rahat ovat olleet yhteisiä. Tällä hetkellä maksetaan rakennuslainaa 50/50 johtuen siitä, että summa on tosi iso, ja hän maksaa suurimman osan myös laskuista. Minä taas pistän rahaa säästöön, ja ne rahat käytetään meidän talo- ja pihaprojektiin. Yhteistä tiliä ei siis ole, mutta se maksaa kellä on rahaa tyyppisesti eletään, eikä kumpikaan törsää mihinkään turhaan. Oli aika jolloin minä tienasin enemmän joten myös maksoin enemmän. Ja silloin kun hän tienaa enemmän, hän myös maksaa enemmän.
No siis oletan miehen pitävän kyllä tavallaan matkustelusta, koska aina matkan jälkeen saattaa sanoa, että "pitäisi joskus mennä yhdessä katsomaan sitä (kohdemaa/nähtävyys)", mutta sitten hän ei kuitenkaan koskaan tee elettäkään tehdäkseen mitään asian eteen eikä katso päinkään tai anna mitään kommenttia, jos minä ehdotan jotain matkakohdetta. En ymmärrä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa minustakin että ei ole oikein kohtaamista ja outo kahden elintason perhe.
Varisinkin kun sanot että:
... mies tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole...
Jos mies rakastaisi Sinua, ja pitäisi Sinua ja suhdettanne arvossa, mies maksaisi suurimman osan kuluista, koska olette kulkenut matkaa yhdessä nuoresta pitäen ja kumppanuutesi, tukesi ja uhrauksesi ovat tuottaneet tulosta.
Itse olisin jo lähtenyt suhteesta aikaa sitten.
Vaikuttaa että niin on mieskin, jos ei ole kiinnostunut viettämään aikaa ja matkustamaan kanssasi. Jos ymmärsin oikein kun viestisi oli pitkä ja luin sen ylimalkaisesti.
Jännä juttu et se tasa-arvo loppuu aina siihen kun tulee talousasioista kyse. Kyllähän miehen pitäis rakkaudestaan antaa rahansa toisen käyttöön...Perusteena
"kumppanuutesi, tukesi ja uhrauksesi". Voi elämä!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että suhteessa on kaikenlaista ongelmaa, joka nyt ilmiintyy tuossa matkustusdilemmassa. Sinänsä on tosi hyvä, että olet ap tunnistanut tämän matkustelun arvostuksen itsessäsi, niin että voit tehdä omia tulevaisuuden valintoja siihen liittyen. Jotenkin teidän pitäisi päästä takaisin sellaiseen keskusteluyhteyteen, että voisitte keskustella tästäkin asiasta rakentavasti ja tehdä molempia miellyttäviä ratkaisuja.
Joo kyllä mä haluaisin edes hiukan maailmaa nähdä minäkin. Olen nyt noin 30 vuotias ja olen tosiaan järjestänyt meille tuon yhden ainoan Espanjan matkan. Onneksi olen sentään sen verran nähnyt maailmaa. Nuorena vanhempien kanssa pääsin käymään Irlannissa ja Tukholmassa.
Aika tavallinen tilanne. Meilläkin oli pitkään tuollaista. Mies matkusti paljon ja minun työni oli lähinnä vain Suomessa. Mies ei halunnut enää kesällä tai lomilla kauheasti matkustaa.
Ratkaisin ongelman niin että pahimpina aikoina lähdin yksin vähäksi aikaa matkoille tuulettumaan. Esim. Barcelonaan, Kööpenhaminaan, Amsterdamiin, Tukholmaan. Osallistuin matkoilla ohjatuille retkille, shoppailin , katsenlin nähtävyyksiä ja kävelin paljon. Sitten olikin taas mukava palata kotiin.