Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Olenko lapsellinen, jos mielenosoituksellisesti nyt varaan matkan vain itselleni sen toivossa, että mies tajuaisi?
Ap
Varaat ne lennot molemmille ja ilmoitat, että nyt mennään. Paikan päällä sitten kerrot, että minä maksoin lennot, niin sinä maksat hotellin. Tai tosiaan lähdet ihan yksin tai ystävän kanssa reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko lapsellinen, jos mielenosoituksellisesti nyt varaan matkan vain itselleni sen toivossa, että mies tajuaisi?
Ap
Ehkä ihan toimiva idea. Voisit mainita asiasta ennen varausta ja antaa mahdollisuuden reagoida etukäteen. Sitten voit hyvin mielin toteuttaa, jos mitään muutosta ei tapahdu.
Enemmän vaikuttaa parisuhteen ongelmilta kuin luokkaerolta. Meillä hyvin sama tilanne ja iät, mutta ihan samaa elintasoa eletään, molemmat osallistuvat kykyjensä mukaan. Onko teillä poissulkeva avioehto vai miksi avioliitossa menee kaikki tarkasti 50/50?
Vierailija kirjoitti:
Ottaako mies muissa asioissa vastuuta perheestä? Onko hän kiinnostunut sinun ja lasten asioista? Onko teillä juteltavaa? Ottaako mies huomioon sinut ja tunteesi? Suoraan sanottuna minusta on outoa, että miehesi ei 10 vuoden avioliiton jälkeen ajattele rahojen olevan ainakin osittain yhteisiä, koko perheen rahoja. Aivan kuin sinä joutuisit hoitamaan koko perheen yksin ja mies huolehtisi vain itsestään.
Mies huolehtii pakollisista arjen askareista, kuten kotitöistä ja lapsen asioista kiitettävästi. Siinä minulla ei ole valitettavaa.
Ap
Minusta kommentoijat tarttuvat nyt turhaan tuohon, että menot jaetaan 50/50. Se on ongelma silloin, jos pienempituloinen joutuu elämään tosi niukasti sen takia. Mutta ei se ole mikään ongelma silloin, jos pienempituloisellakin riittää rahaa hyvin.
Meillä miehen bruttopalkka on 1800 €/kk parempi kuin minun. Nettopalkoissa ero on melko tarkkaan tonni. Jaamme isot menot ja esim. matkojen kulut pääsääntöisesti 50/50. Ei se ole kuitenkaan minulle mikään ongelma, koska tämän jälkeenkin minulle jää noin kaksi tonnia kuukaudessa säästöihin ja sijoituksiin.
Ap:n kertomuksesta saan sen kuvan, että ap:n mies saa tarpeekseen työmatkoista eikä häntä huvittaisi enää matkustella lomalla, mutta ap:n mieliksi hän lähtee mukaan. Eipä tuossa oikein auta muu kuin yrittää keskustella kunnolla kummankin toiveista. Löytyisikö jokin muu juttu, jota teistä molemmista olisi hauska tehdä yhdessä ja ap:lle joku ystävä seuraksi matkoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko lapsellinen, jos mielenosoituksellisesti nyt varaan matkan vain itselleni sen toivossa, että mies tajuaisi?
Ap
Varaa itsellesi lennot ja ilmoita miehelle, että olen lähdössä ja kiva, jos tulet mukaan, tässä lennon tiedot, niin ota samat. Katso, miten mies reagoi tähän..
Vierailija kirjoitti:
Olenko lapsellinen, jos mielenosoituksellisesti nyt varaan matkan vain itselleni sen toivossa, että mies tajuaisi?
Ap
Ei kannata tehdä niin. Yritä ensin puhua miehesi ympäri yhteiselle matkalle ja sinne, mihin sinä haluat, koska et ole päässyt käymään juuri missään. Sinun pitää saada aikaan herätys miehessäsi. Häntä pitää ravistella. Jos se ei onnistu, niin sano sen jälkeen, että sitten menet itse. Ja sitten myös menet ihan oikeasti. Ja hän maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kommentoijat tarttuvat nyt turhaan tuohon, että menot jaetaan 50/50. Se on ongelma silloin, jos pienempituloinen joutuu elämään tosi niukasti sen takia. Mutta ei se ole mikään ongelma silloin, jos pienempituloisellakin riittää rahaa hyvin.
Meillä miehen bruttopalkka on 1800 €/kk parempi kuin minun. Nettopalkoissa ero on melko tarkkaan tonni. Jaamme isot menot ja esim. matkojen kulut pääsääntöisesti 50/50. Ei se ole kuitenkaan minulle mikään ongelma, koska tämän jälkeenkin minulle jää noin kaksi tonnia kuukaudessa säästöihin ja sijoituksiin.
Ap:n kertomuksesta saan sen kuvan, että ap:n mies saa tarpeekseen työmatkoista eikä häntä huvittaisi enää matkustella lomalla, mutta ap:n mieliksi hän lähtee mukaan. Eipä tuossa oikein auta muu kuin yrittää keskustella kunnolla kummankin toiveista. Löytyisikö jokin muu juttu, jota teistä molemmista olisi hauska tehdä yhdessä ja ap:lle joku ystävä seuraksi matkoille?
En nyt sanoisi että 1000 euron palkkaero on erityisen suuri. Silloin voi ihan hyvin maksaa 50/50. Tässä tapauksessa vaikuttaa että puhutaan tuhansista, jolloin on jo aika paljon merkitystä miten menot jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kommentoijat tarttuvat nyt turhaan tuohon, että menot jaetaan 50/50. Se on ongelma silloin, jos pienempituloinen joutuu elämään tosi niukasti sen takia. Mutta ei se ole mikään ongelma silloin, jos pienempituloisellakin riittää rahaa hyvin.
Meillä miehen bruttopalkka on 1800 €/kk parempi kuin minun. Nettopalkoissa ero on melko tarkkaan tonni. Jaamme isot menot ja esim. matkojen kulut pääsääntöisesti 50/50. Ei se ole kuitenkaan minulle mikään ongelma, koska tämän jälkeenkin minulle jää noin kaksi tonnia kuukaudessa säästöihin ja sijoituksiin.
Ap:n kertomuksesta saan sen kuvan, että ap:n mies saa tarpeekseen työmatkoista eikä häntä huvittaisi enää matkustella lomalla, mutta ap:n mieliksi hän lähtee mukaan. Eipä tuossa oikein auta muu kuin yrittää keskustella kunnolla kummankin toiveista. Löytyisikö jokin muu juttu, jota teistä molemmista olisi hauska tehdä yhdessä ja ap:lle joku ystävä seuraksi matkoille?
Enemmän tässä tuntuu olevan ongelma, ettei miestä kiinnosta yhteinen aika eikä ole halua panostaa siihen. Toki voi olla, että mies ei yksinkertaisesti kykene oikein suunnitella mitään, joku ADHD - tyyppinen haaste. En minäkään näe ongelmaa kulujen jakamisessa puoliksi, jos molemmilla kuitenkin hyvät tulot. Verotus myös tasaaa todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mies kommentoi, kun puhutte asiasta? Oletko kysynyt miksi häntä ei yhteinen aika kiinnosta? Voisi olla ihan hyvä mennä vaikka pariterapiaan asioista keskustelemaan. Voihan olla, että mies itse kokee suurena haasteena suunnitella jotain, jos esim. pelkää sinun alkavan arvostella hänen valintojaan.
Ap on tehnyt tikusta asiaa. Mies huolehtiikin sitten kotitöistä ja lapsen asioista kiitettävästi. On hyvätuloinen, hyvässä työssä jne.
Etsi sitten se täydellinen mies jostain jos et edes tätä matkustamisasiaa pysty itse hanskaamaan. Avutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minusta kommentoijat tarttuvat nyt turhaan tuohon, että menot jaetaan 50/50. Se on ongelma silloin, jos pienempituloinen joutuu elämään tosi niukasti sen takia. Mutta ei se ole mikään ongelma silloin, jos pienempituloisellakin riittää rahaa hyvin."
Tuo on totta, jos molemmat ovat hyvätuloisia eikä rahasta ole niukkuutta. Hyvin usein tilanne ei ole noin. Tonnin ero nettotuloissa on aivan eri asia, jos nettotulot ovat 2000/3000 verrattuna siihen, että ne ovat 4000/5000 tai enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka aikaisin näitä suunnitelmia oikein teet? Jos itse alkaisin nyt puhua kesästä, niin mies ei pystyisi sanomaan yhtään mitään. Korkeintaan pääsiäisen aikaiseen reissuun voisi nyt edes ajatella kommentoivan. Ja eihän etukäteen välttämättä tarvita kuin lennot ja nekin saa vaikka samana päivänä. Ilmeisesti teillä on jo sen ikäinen lapsi, että senkään suhteen ei reissu ole ongelma, vaikka huomenna lähtisi? Kokeilepa sitä Puolaa, että ehdotat tosiaan torstaina, että lähdettekin heti huomenna, hotellin sitten varaatte lentokentältä lähtöä odotellessa..
Tolla ei ole ollut merkitystä, suunnittelenko pitkälle vai äkkilähtöjä.
Nyt ajattelin reissua pääsiäisenä.
Ap
Sitten vaan menet ja varaat, jos kerran olette jo puhuneet. Tuskin mies oikeasti kehtaa olla tulematta mu
Johtaja joka ei osaa tehdä päätöksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni mies ei kanssasi matkaa ansaitse. Käyttäytyy ylimielisesti sinua kohtaan. Näpäyttäisin ja hankkisin oman matkan ystäväni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mies ei kanssasi matkaa ansaitse. Käyttäytyy ylimielisesti sinua kohtaan. Näpäyttäisin ja hankkisin oman matkan ystäväni kanssa.
Tuo on muuten hyvä idea, mutta ensin pitää kysyä mieheltä, lähteekö hän ja sanoa, että muuten lähden ystävän kanssa. Selän takana matkaa ei pidä varata.
Johtaja joka ei osaa tehdä päätöksiä?
Ihminen saattaa työssä olla vaikka kuinka korkeassa asemassa ja silti arki tökkii pahasti. Ja juurikin näkyy saamattomuudessa vapaa-ajalla ts. kaikki voimat menee työssä selviämisessä, joten ei enää kapasiteetti riitä vapaa-ajalla. Oleellista ap on, että miten mies siihen yhteiseen aikaa suhtautuu, vaikuttaako olevan innostunut? Ja joku yksittäinen ravintola nyt ei mitään merkkaa, mitä siitä sanoo.
Meillä oli miehen kanssa alussa niin, että itse kävin työmatkoilla enkä olisi jaksanut matkustella enää lomilla vaan olla vain kotosuomessa. Kumppanin matkustushalujen takia lähdin kuitenkin "pakosta" muutaman kerran vuodessa lomalle. Huomasin myös, että halusin lomamatkoille enemmän sisältöä; shoppailu tai rantalomailu ei enää tuntunut kiinnostavalta. Niinpä itse myös ehdotin erilaisia aktiviteettejä mm. autonvuokrausta tai kiertomatkatyyppistä toimintaa tai tiettyjä historiallisia kohteita, jolloin lomista tuli itsellenikin mielenkiintoisia.
Koskaan en kuitenkaan mieheeni suhtautunut alentuvasti ja se kertoo enemmänkin parisuhteen ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän vaikuttaa parisuhteen ongelmilta kuin luokkaerolta. Meillä hyvin sama tilanne ja iät, mutta ihan samaa elintasoa eletään, molemmat osallistuvat kykyjensä mukaan. Onko teillä poissulkeva avioehto vai miksi avioliitossa menee kaikki tarkasti 50/50?
Ei ole avioehtoa. Mies on tarkka, että kulut menee varmasti puoliksi. Toisinaan yrittää myös piilotella, kuinka paljon hän todellisuudessa tienaa tai paljonko hänellä on säästössä. Mutta mä kyllä maksan oman osuuteni, en halua olla siipeilijä.
Ap
Kummallinen mies, joka ei välitä sinusta tai halua ilahduttaa sinua.
Se on tosiaan luonnekysymys. Minäkään en tykkäisi lähteä tuollaisille ex tempore -matkoille, missä ei etukäteen tiedä, missä nukutaan yöt.