Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Aka mielenkiintoisesti ap ohittaa nuo viestit, joissa mun mielestä on tosi terävästi puututtu itse ongelmaan, eli siihen, miten mies katsoo luokkansa muuttuneen kun on päässyt töissään etenemään. Niitä kannattaisi todella apn miettiä, sanon tämän vain kokemuksesta. Tosin en itse aikanaan kyllä osannut noin hyvin sanoittaa ja nytkin tuli noita lukiessa monta ahaa elämystä.
En ole ohittanut niitä, olen jokaisen lukenut ajatuksella. Siellä oli loistavia kommentteja.
Ne on ollu niin tyhjentäviä, etten ole ainakaan toistaiseksi keksinyt niihin mitään kommentoitavaa. Olen siis vielä pureskeluvaiheessa.
Yhdestä kommentoijasta mietin, että onkohan hän joku kolumneja kirjoittava journalisti. Taitavaa verbaalista leikittelyä. 😄
Ap
Ei kuluja puoliksi vaan esim. 30 prossaa tuo kumpikin yhteiseen kotiin omasta tilistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän tuota elämää, missä yövytään hienoissa hotelleissa, syödään 5xviikossa joku helkkarin brunssi, lounas, pitkä illallinen tai muu syöttöporsastilaisuus. Istumista, turhan lässytystä, jotain infoakin kyllä. Mutta ihan hirveästi aikaa ja resursseja menee noihin vieraisiin ihmisiin.
Inhoan yli kaiken hotelleja, illallisia, pukuja ja muuta moskaa. Sillä moskaa, pinnallista turhuutta se on. Niin vihaan sitä teatteria. Ja niitä ihmisiä.
Ja täytyy sanoa, että EN suin surmin lähtisi sellaiseen vapaa-aikana. Ihaninta on kyhjöttää miehen kainalossa, peiton alla ja syödä mamman marjapiirakkaa tai leivänpaahtimessa lämmitettyjä karjalanpiirakoita.
Ei kai se nyt ole sama asia matkustaa ja käydä ravintolassa niiden omien läheisten kanssa? Vai vedät
Tätä ei oikeasti tajua, jos ei ole kokenut. Mulla kesti noin kolme vuotta ennen kuin rankan työmatkailun jälkeen opin nauttimaan uudelleen miehen kanssa matkoista. Nyt on taas ihanaa matkailla yhdessä, mennään kentille aina ajoissa, hengaillaan siellä kuoharilasien kanssa, valitaan hyviä hotelleja, joiden lähellä on kivoja ravintoloita, ei kalleimpia, sillä ne ei yleensä ole edes parhaita, tai siis oman maun mukaisia ja kodikkaita. Mennään aina sesongin ulkopuolella, on rauhallisempaa.
Kerta-pari vuodessa ei kyllä varmasti ole "rankkaa työmatkailua". Vaikka reissu olisikin rankka, se on kuitenkin hyvin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ketjua sivulle 16 lukeneena häkellyttää se, millaisen elintason ihmiset pystyy ja ilmeisesti haluaa palkoillaan kustantaa. Matkustelua, fine diningia, kauneushoitoja... mulla on bruttopalkka 3600 ja miehellä jotain 6200, eikä silti eletä leveästi, eikä ole rahaa matkustella, ja jossain hienoissa ravintoloissa syöminen tuntuu rahan tuhlaukselta. Kauneushoidossa olen käynyt kerran elämäni aikana. Kaikki raha kyllä menee päivähoitomaksuihin, VEROIHIN, asumiseen, vakuutiksiin, parempaan asuntoon säästämiseen, harrastuksiin, ruokaan.... onko porukka täällä oikeasti selkeästi parempituloista vai mistä on kyse? Puolisoni on ylimmässä tulodesiilissä, mutta ei mielestäni mikään oikeasti kovatuloinen (kuten johtajat, yrittäjät yms) tosi erikoista, miten erilaisissa todellisuuksissa sitä voi elää. Enemmän me joka kuukausi joudutaan miettimään, miten saisi rahaa säästöön, ei me edes haluta matkoille kun säästöönkin jää niin kovin vähän
Teinä pitäisin puoli vuotta kirjaa siitä mihin rahat menevät. Noilla tuloilla pitäisi jäädä rahaa matkusteluun ja muuhun arjen luksukseen.
Ap,henkinen pääoma. Se on sitä statusta. Mieti mitä haluat, missä haluat matkalla käydä? Minä olen asunut ulkomailla 12 v ja matkustellut siellä asuessani paljon.
Mies on opiskellut pitkälle Suomessa ja matkustelee paljon. Minä olen työtön ja opinnot jäivät. En silti tunne luokkaeroa, olen kokenut ja nähnyt silti enemmän kuin mies. Tiedän enemmän asioista,kuinka maailma toimii. Olen nähnyt maailmaa paljon enemmän ja minulla on parempi kielitaito.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ketjua sivulle 16 lukeneena häkellyttää se, millaisen elintason ihmiset pystyy ja ilmeisesti haluaa palkoillaan kustantaa. Matkustelua, fine diningia, kauneushoitoja... mulla on bruttopalkka 3600 ja miehellä jotain 6200, eikä silti eletä leveästi, eikä ole rahaa matkustella, ja jossain hienoissa ravintoloissa syöminen tuntuu rahan tuhlaukselta. Kauneushoidossa olen käynyt kerran elämäni aikana. Kaikki raha kyllä menee päivähoitomaksuihin, VEROIHIN, asumiseen, vakuutiksiin, parempaan asuntoon säästämiseen, harrastuksiin, ruokaan.... onko porukka täällä oikeasti selkeästi parempituloista vai mistä on kyse? Puolisoni on ylimmässä tulodesiilissä, mutta ei mielestäni mikään oikeasti kovatuloinen (kuten johtajat, yrittäjät yms) tosi erikoista, miten erilaisissa todellisuuksissa sitä voi elää. Enemmän me joka kuukausi joudutaan miettimään, miten saisi rahaa säästöön, ei me edes haluta matkoille kun säästöönkin jää niin kovin vähän
En tiedä mihin teidän rahat hupenee, meillä on paljon pienemmilläkin tuloilla varaa joskus käydä fine diningissä, matkustaa, kauneushoitolaankin voisi mennä jos kiinnostaisi. Ei toki jatkuvasti näitä voi, mutta tosiaan joskus. Säästöönkin jää joka kuukausi vähän, vaikka on okt ja lapsia harrastuksineen. Eikä asuta missään maaseudulla muuttotappiokunnassa missä olisi tosi halpoja taloja.
Vierailija kirjoitti:
"Tuo yllätti. Yleensä makkarissa on laitettu keittiö kiinni jo tuossa kohtaa"
En ymmärrä miksi minun pitäisi sabotoida sitä osuutta suhteessamme, joka toimii? Mies pitää huolen, että mullakin on makkarissa kivaa, joten mulla ei ole tarvetta laittaa makkarin keittiötä kiinni.
Ap
Tarkotin sitä että kun on ilmiselvää että miehelläsi on toinen, niin monesti siinä kohtaa konttorin ovet lopullisesti kotona sulkeutuvat.
-sama
Tarkotin sitä että kun on ilmiselvää että miehelläsi on toinen, niin monesti siinä kohtaa konttorin ovet lopullisesti kotona sulkeutuvat.
Minäkin uskon, että on toinen, mutta en usko, että se on nainen. Olisikin. Siinä olisi sentään jotain luonnollista ja sitä paitsi järkeä.
Mutta kun todennäkäisesti se toinen on se yritys, firma, johon ollaan sitoudutta samalla sokeudella kuin sitoudutaan johonkin kulttiin. Mikään, mitä firmassa tapahtuu, ei voi olla väärin, johtajia palvotaan kuin jumalia, heille tehdään itseä kaikin tavoin tykö ja työnnetään syrjään pois kaikkea, mikä estää pääsemästä sinne valoon, missä näkee näiden jumalien pitojaan pitävän.
Avioliitossa on elatusVELVOLLISUUS.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ketjua sivulle 16 lukeneena häkellyttää se, millaisen elintason ihmiset pystyy ja ilmeisesti haluaa palkoillaan kustantaa. Matkustelua, fine diningia, kauneushoitoja... mulla on bruttopalkka 3600 ja miehellä jotain 6200, eikä silti eletä leveästi, eikä ole rahaa matkustella, ja jossain hienoissa ravintoloissa syöminen tuntuu rahan tuhlaukselta. Kauneushoidossa olen käynyt kerran elämäni aikana. Kaikki raha kyllä menee päivähoitomaksuihin, VEROIHIN, asumiseen, vakuutiksiin, parempaan asuntoon säästämiseen, harrastuksiin, ruokaan.... onko porukka täällä oikeasti selkeästi parempituloista vai mistä on kyse? Puolisoni on ylimmässä tulodesiilissä, mutta ei mielestäni mikään oikeasti kovatuloinen (kuten johtajat, yrittäjät yms) tosi erikoista, miten erilaisissa todellisuuksissa sitä voi elää. Enemmän me joka kuukausi joudutaan miettimään, miten saisi rahaa säästöön, ei me edes haluta matkoille kun säästöönkin jää niin kovin vähän
No te ette olekaan suurituloisia. Meidän perheessä brutto 19 000 € joten todellakin matkustellaan ja syödään fine dinea.
Vierailija kirjoitti:
Ap,henkinen pääoma. Se on sitä statusta. Mieti mitä haluat, missä haluat matkalla käydä? Minä olen asunut ulkomailla 12 v ja matkustellut siellä asuessani paljon.
Mies on opiskellut pitkälle Suomessa ja matkustelee paljon. Minä olen työtön ja opinnot jäivät. En silti tunne luokkaeroa, olen kokenut ja nähnyt silti enemmän kuin mies. Tiedän enemmän asioista,kuinka maailma toimii. Olen nähnyt maailmaa paljon enemmän ja minulla on parempi kielitaito.
Koita hoitaa opintosi loppuun.
Ainoa kuka teidän liitossanne voittaa tällä hetkellä, on mies, kun maksatte 50-50, kun hän tienaa kuitenkin enemmän. Se ei siis ole tasa-arvoa, vaan sinua hyväksikäytetään "tasa-arvoon" vedoten. Uskon, että miehellä saattaa olla toinen nainen kuvioissa, jos ei sinun kanssa halua lomailla, ja työreissuilla voikin tapahtua kaikenlaista, mistä et tiedä.
Suosittelen että laitat raha-asiasi kuntoon ja alat elämään itseäsi varten, matkustele vaikka yksin tai omien kavereiden kanssa. Jos mies on vastahakoinen tekemään sinun kanssasi esimerkiksi reissusuunnitelmia, älä alennu anelemaan tai kinumaan. Älä anna miehen viedä mukana, koska joku päivä voi olla, että hän löytää uuden naisen ja laittaa kaikki rahansa häneen. Olet tällä hetkellä ns. placeholder, kunnes parempaa tulee kuvioihin. On helppoa uskotella itselle että näin ei ole, mutta kyllä se näin yleensä on. Ajattele järjellä ja tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on varmasti vinha perä. Onnekkaita olette että olette saaneet asumis- ja ruokakulut pieniksi. Asumme halvalla alueella, pyrimme syömään simppelisti, tarvitsisimme varmaan jotain kädestä pitäen neuvoja saadaksemme kuluja vielä pienemmiksi. Ja pakko vain hyväksyä sekin, että näin kovan verotuksen ja korkeiden kulujen maassa ei palkkatyössä vaurastu.
No nyt kyllä kiinnostaisi kovasti, mihin teidän rahat menevät, jos siis olette tuo 6200 + 3600 euron bruttotulojen perhe, asutte halvalla alueella ja pyritte syömään simppelisti. Omat bruttotuloni ovat melko tarkkaan samat kuin miehelläsi, ja joka kuukausi jää varsin huolettoman rahankäytön jälkeen keskimäärin kaksi tonnia sijoituksiin, vaikka maksan perheen menoista puolet. Meillä on kyllä varaa käydä matkoilla ja syömässä fine dining-paikoista.
Onko teillä yli viisi lasta vai älyttömän kalliit
Tienaan itse tonnin kuussa ja teen 10h työpäivää. Puoliso tienaa melkein 2000e kk.
Ei meillä ole varaa edes autoon. Ei oikein mihinkään. Vuokra vie kaiken.
Jos tienaisi enemän, niin olisi varaa säästää autoon ja ylläpitää sitä, mutta ei pätkätyöt takaa sitä.
Voisi asua kauempana palveluista ja vuokrat olisi ehkä halvemmat.
Tuollaisilla tuloilla eläisimme kuin herrat. Ei edes kykene haaveilemaan yli 3000e kk palkasta. Ei tarvitsisi nähdä konkreettisesti nälkää elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on elatusVELVOLLISUUS.
Kyllä, avioliitossa on ELATUSvelvollisuus. Se tarkoittaa kattoa pään päälle, ruokaa ja vaatetusta ne. Se EI TARKOITA velvollisuutta maksaa matkoja, kalliita dinnereita, design laukkuja jne.
Ei siinäkään tapauksessa, että itse käy matkoilla ja syömässä kalliisti ja ostaa kalliita harrastusvälineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on elatusVELVOLLISUUS.
Kyllä, avioliitossa on ELATUSvelvollisuus. Se tarkoittaa kattoa pään päälle, ruokaa ja vaatetusta ne. Se EI TARKOITA velvollisuutta maksaa matkoja, kalliita dinnereita, design laukkuja jne.
Ei siinäkään tapauksessa, että itse käy matkoilla ja syömässä kalliisti ja ostaa kalliita harrastusvälineitä.
Avioliitossa on myös moraalinen velvollisuus huolehtia, että koko perheellä on samanlainen elintaso. Joillekin tuo tuntuu olevan vähän vieras käsitys, kun oma napa menee kaiken muun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on elatusVELVOLLISUUS.
Kyllä, avioliitossa on ELATUSvelvollisuus. Se tarkoittaa kattoa pään päälle, ruokaa ja vaatetusta ne. Se EI TARKOITA velvollisuutta maksaa matkoja, kalliita dinnereita, design laukkuja jne.
Ei siinäkään tapauksessa, että itse käy matkoilla ja syömässä kalliisti ja ostaa kalliita harrastusvälineitä.
Avioliitossa on myös moraalinen velvollisuus huolehtia, että koko perheellä on samanlainen elintaso. Joillekin tuo tuntuu olevan vähän vieras käsitys, kun oma napa menee kaiken muun edelle.
Joo, mutta moraalia valitettavasti ei voi määritellä laissa, joten on turha HUUTAA aivan kuin voisi. Tuota elatusvelvollisuutta on tässäkin ketjussa hoettu moneen kertaan ymmärtämättä ilmeisesti, mitä se tarkoittaa.
Moraalinen velvollisuus on myös aikuisen elättää itsensä ja maksaa omat huvinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on elatusVELVOLLISUUS.
Kyllä, avioliitossa on ELATUSvelvollisuus. Se tarkoittaa kattoa pään päälle, ruokaa ja vaatetusta ne. Se EI TARKOITA velvollisuutta maksaa matkoja, kalliita dinnereita, design laukkuja jne.
Ei siinäkään tapauksessa, että itse käy matkoilla ja syömässä kalliisti ja ostaa kalliita harrastusvälineitä.
Avioliitossa on myös moraalinen velvollisuus huolehtia, että koko perheellä on samanlainen elintaso. Joillekin tuo tuntuu olevan vähän vieras käsitys, kun oma napa menee kaiken muun edelle.
Joo, mutta moraalia valitettavasti ei voi määritellä laissa, joten on turha HUUTAA aivan kuin voisi. Tuota elatusvelvollisuutta on tässäkin ketjussa hoettu moneen kertaan ymmärtäm
En tiedä onko kommentin kirjoittaja naimisissa vai ei, mutta minun mielestä tuolla tavalla ajattelevat ja naimisissa olevat ihmiset ovat moraalittomia ja selkärangattomia. Minusta on päivän selvää, että puolisot pitävät huolta toisistaan ja lapsistaan ja siihen kuuluu aivan oleellisesti omasta jakaminen. Eri elintasot perheen sisällä ovat jotain aivan käsittämätöntä. Samoin se, että toinen elää kädestä suuhun samalla kun toinen sijoittaa osakkeisiin ja rahastoihin. Sellainen on suorastaan kuvottavaa enkä ikipäivänä voisi elää sellaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on elatusVELVOLLISUUS.
Kyllä, avioliitossa on ELATUSvelvollisuus. Se tarkoittaa kattoa pään päälle, ruokaa ja vaatetusta ne. Se EI TARKOITA velvollisuutta maksaa matkoja, kalliita dinnereita, design laukkuja jne.
Ei siinäkään tapauksessa, että itse käy matkoilla ja syömässä kalliisti ja ostaa kalliita harrastusvälineitä.
Avioliitossa on myös moraalinen velvollisuus huolehtia, että koko perheellä on samanlainen elintaso. Joillekin tuo tuntuu olevan vähän vieras käsitys, kun oma napa menee kaiken muun edelle.
Joo, mutta moraalia valitettavasti ei voi määritellä laissa, joten on turha HUUTAA aivan kuin voisi. Tuota elatusvelvollisuutta on
Ja mitä tekemistä tällä on laissa määritellyn elatusvelvollisuuden kanssa? Aivan, ei mitään. Minkä vuoksi elatusvelvollisuus on keskusteluun edes nostettu? Kuka tietää.
Tämä on hyvä nosto. Mies säästää uuteen elämään, johon ap ei kuulu. Miehellä on hyvin todennäköisesti uusi nainen kutsottuna, kuka jakaa uuden elämän.
Ap on ns. paikanpitäjä, lehmä jota lypsää sen aikaa kun palvottava prinsessa ilmestyy kuvioon.