Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
"Tuo yllätti. Yleensä makkarissa on laitettu keittiö kiinni jo tuossa kohtaa"
En ymmärrä miksi minun pitäisi sabotoida sitä osuutta suhteessamme, joka toimii? Mies pitää huolen, että mullakin on makkarissa kivaa, joten mulla ei ole tarvetta laittaa makkarin keittiötä kiinni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän tuota elämää, missä yövytään hienoissa hotelleissa, syödään 5xviikossa joku helkkarin brunssi, lounas, pitkä illallinen tai muu syöttöporsastilaisuus. Istumista, turhan lässytystä, jotain infoakin kyllä. Mutta ihan hirveästi aikaa ja resursseja menee noihin vieraisiin ihmisiin.
Inhoan yli kaiken hotelleja, illallisia, pukuja ja muuta moskaa. Sillä moskaa, pinnallista turhuutta se on. Niin vihaan sitä teatteria. Ja niitä ihmisiä.
Ja täytyy sanoa, että EN suin surmin lähtisi sellaiseen vapaa-aikana. Ihaninta on kyhjöttää miehen kainalossa, peiton alla ja syödä mamman marjapiirakkaa tai leivänpaahtimessa lämmitettyjä karjalanpiirakoita.
Ei kai se nyt ole sama asia matkustaa ja käydä ravintolassa niiden omien läheisten kanssa? Vai vedätkö roolin päälle miehesi seurassakin?
Tätä ei oikeasti tajua, jos ei ole kokenut. Mulla kesti noin kolme vuotta ennen kuin rankan työmatkailun jälkeen opin nauttimaan uudelleen miehen kanssa matkoista. Nyt on taas ihanaa matkailla yhdessä, mennään kentille aina ajoissa, hengaillaan siellä kuoharilasien kanssa, valitaan hyviä hotelleja, joiden lähellä on kivoja ravintoloita, ei kalleimpia, sillä ne ei yleensä ole edes parhaita, tai siis oman maun mukaisia ja kodikkaita. Mennään aina sesongin ulkopuolella, on rauhallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen käsitys tasa-arvosta on kyllä mainio. Perheessä ei ole yhteisiä rahoja vaan on jokaisen omat rahat. Lapsen kulut maksaa se, jolla on hellempi sydän.
Naisen kuuluu tienata itse eikä olla millään tavalla miehen elätettävänä. Pikkulapsiaikana naisen kuuluu käyttää säästöjään, jos palkkakehitys ei muuten pysy miehen perässä. Mies voi kuitenkin joissakin parisuhteissa olla naisen elätettävänä - sehän on vain modernia ja osoitus että osat ovat vihdoinkin vaihtuneet.
Joo mä ihmettelen. Tällaistako tasa-arvoa joku haluaa? Mutta se on joillekin periaatekysymys että molemmilla omat rahat, muuten nainen on "elätti". Vaikka lain mukaan avioliitossa toisella on elatusvelvollisuus. Eli vaikka olisit persaukinen, niin sinulla on lain mukaan oikeus toisen rahoihin. 
Niin mä haluan tienata ja että mulla on omaa rahaa. En halua tilannetta, että jos parisuhde päättyy, minulle ei jäisi mitään. Se olisi hölmöä taloudenhoitoa kummalta tahansa.
Ap
Aivan, mutta miksi maksat perheen menoista suhteessa enemmän? Jos pitäisi olla tasa-arvoa, niin molemmat antaa tuloistaan prosentuaalisesti saman, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ketjua sivulle 16 lukeneena häkellyttää se, millaisen elintason ihmiset pystyy ja ilmeisesti haluaa palkoillaan kustantaa. Matkustelua, fine diningia, kauneushoitoja... mulla on bruttopalkka 3600 ja miehellä jotain 6200, eikä silti eletä leveästi, eikä ole rahaa matkustella, ja jossain hienoissa ravintoloissa syöminen tuntuu rahan tuhlaukselta. Kauneushoidossa olen käynyt kerran elämäni aikana. Kaikki raha kyllä menee päivähoitomaksuihin, VEROIHIN, asumiseen, vakuutiksiin, parempaan asuntoon säästämiseen, harrastuksiin, ruokaan.... onko porukka täällä oikeasti selkeästi parempituloista vai mistä on kyse? Puolisoni on ylimmässä tulodesiilissä, mutta ei mielestäni mikään oikeasti kovatuloinen (kuten johtajat, yrittäjät yms) tosi erikoista, miten erilaisissa todellisuuksissa sitä voi elää. Enemmän me joka kuukausi joudutaan miettimään, miten saisi rahaa säästöön, ei me edes haluta matkoille kun säästöönkin jää niin kovin vähän
Meillä varmaan salaisuus on siinä, että elettiin opiskelija-vuosien jälkeenkin pitkään tosi pihisti. Asuttiin vuosia pienissä vuokraluukuissa. Ei laitettu rahaa oikeastaan mihinkään ylimääräiseen. Sitten kun ostettiin se talo, niin ostettiin aika pieni ja vaatimaton, ei tällä paljon pröystäillä, mutta ihan hyvä meille. Molemmat ajaa aika vanhoilla halvoilla autoilla. Miksi vaihtamaan, kun on toimiva peli?
Ehdittiin molemmat piheilemällä säästää ihan hyvinkin rahaa, niin on sitä puskuria. Se vaan, että tässä 30 kynnyksellä on tullu ajatuksia, että voisin mä vähän elääkin, enkä vaan hautaan asti säästää. Sieltä säästöistä olis ihan hyvin varaa sillon tällön matkustella tai syödä paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä miten pari kertaa VUODESSA tapahtuva työmatkailu illallisineen voisi aiheuttaa sen, ettei matkailu ja ravintolat vaimon kanssa enää kiinnosta. Saati että näiden parin matkan vuoksi mies eläisi eri elintasoa. En ymmärrä ollenkaan, miten ap kahdehtii näitä harvoja työmatkoja? Ne eivät selitä miehen muuta käytöstä. Ap saa kuulostamaan, kuin mies eläisi jotain jetset-elämää siksi että käy pari kertaa vuodessa työmatkalla.
Ei se periaatteessa sitä aiheuta vaan tuo naisten asenne että miehen on järjestettävä kaikki ja maksettava ja miehen on vielä lähdettävä naisen mukaan sinne matkalle kantamaan laukut ja ostokset samalla kun kohteessakin joutuu maksamaan ja tekemään kaiken että naisen ei itse tarvi tehdä muuta kuin nauttia ja vaatia käytännössä orjaa toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa. Itsekään en suostu enää lähtee yhteenkään lom
Et oo ilmeisesti paljon lukenut kommentteja. En tiedä, kenestä naisista puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on varmasti vinha perä. Onnekkaita olette että olette saaneet asumis- ja ruokakulut pieniksi. Asumme halvalla alueella, pyrimme syömään simppelisti, tarvitsisimme varmaan jotain kädestä pitäen neuvoja saadaksemme kuluja vielä pienemmiksi. Ja pakko vain hyväksyä sekin, että näin kovan verotuksen ja korkeiden kulujen maassa ei palkkatyössä vaurastu.
No nyt kyllä kiinnostaisi kovasti, mihin teidän rahat menevät, jos siis olette tuo 6200 + 3600 euron bruttotulojen perhe, asutte halvalla alueella ja pyritte syömään simppelisti. Omat bruttotuloni ovat melko tarkkaan samat kuin miehelläsi, ja joka kuukausi jää varsin huolettoman rahankäytön jälkeen keskimäärin kaksi tonnia sijoituksiin, vaikka maksan perheen menoista puolet. Meillä on kyllä varaa käydä matkoilla ja syömässä fine dining-paikoista.
Onko teillä yli viisi lasta vai älyttömän kalliit autot?
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ketjua sivulle 16 lukeneena häkellyttää se, millaisen elintason ihmiset pystyy ja ilmeisesti haluaa palkoillaan kustantaa. Matkustelua, fine diningia, kauneushoitoja... mulla on bruttopalkka 3600 ja miehellä jotain 6200, eikä silti eletä leveästi, eikä ole rahaa matkustella, ja jossain hienoissa ravintoloissa syöminen tuntuu rahan tuhlaukselta. Kauneushoidossa olen käynyt kerran elämäni aikana. Kaikki raha kyllä menee päivähoitomaksuihin, VEROIHIN, asumiseen, vakuutiksiin, parempaan asuntoon säästämiseen, harrastuksiin, ruokaan.... onko porukka täällä oikeasti selkeästi parempituloista vai mistä on kyse?
Eikö tuosta kuitenkin jää käteen yhteensä yli kuusi tonnia + lapsilisät? Mihin se kaikki menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aka mielenkiintoisesti ap ohittaa nuo viestit, joissa mun mielestä on tosi terävästi puututtu itse ongelmaan, eli siihen, miten mies katsoo luokkansa muuttuneen kun on päässyt töissään etenemään. Niitä kannattaisi todella apn miettiä, sanon tämän vain kokemuksesta. Tosin en itse aikanaan kyllä osannut noin hyvin sanoittaa ja nytkin tuli noita lukiessa monta ahaa elämystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä luokkaero:
minä 900 €/kk
puoliso 4000 €/kk
Maksut laitetaan puoleksi, mitäs sanotte?
Sanon että sua käytetään hyväksi?
Se on oma juttunsa että "tasa-arvon nimissä" nainen käy töissä ja usein hoitaa siihen päälle isomman osan kodista ja lapsista. (usein, ei aina). Mutta että vielä taloudellisestikin käytetään hyväksi.
Danske Bank tutki, että joka neljäs nainen maksaa pelkästä kotihoidontuesta ihan yhtälailla talouden kuluja, kuin jos kävisi töissä. Mitä vittua, miehet. Ettekö koe olevanne osa perhettä? Eikö teidän kuulu osallistua perhevapaan kustannuksiin, äiti kärsii nahoissaan palkkatulon menetyksen?
"Useampi kuin joka neljäs nainen kertoo, että perhevapaalla olevan osuutta kotitalouden kulujen maksusta ei alennettu."
Taloudellinen epätasa-arvo jyllää Lapset kurittavat etenkin naisten pankkitilejä | Talouselämä
Kuntavaaliehdokas Natalia Kalliohan on ottanut aiheeseen usein kantaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä miten pari kertaa VUODESSA tapahtuva työmatkailu illallisineen voisi aiheuttaa sen, ettei matkailu ja ravintolat vaimon kanssa enää kiinnosta. Saati että näiden parin matkan vuoksi mies eläisi eri elintasoa. En ymmärrä ollenkaan, miten ap kahdehtii näitä harvoja työmatkoja? Ne eivät selitä miehen muuta käytöstä. Ap saa kuulostamaan, kuin mies eläisi jotain jetset-elämää siksi että käy pari kertaa vuodessa työmatkalla.
Ei se periaatteessa sitä aiheuta vaan tuo naisten asenne että miehen on järjestettävä kaikki ja maksettava ja miehen on vielä lähdettävä naisen mukaan sinne matkalle kantamaan laukut ja ostokset samalla kun kohteessakin joutuu maksamaan ja tekemään kaiken että naisen ei itse tarvi tehdä muuta kuin nauttia ja vaatia käytännössä orjaa toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa. Itsekään en suostu enää lähtee yhteenkään lom
Sellainen kohde, missä kaupassa käynti/shoppailu on paras aktiviteetti ei oo kaikkien naisten käsitys lomailusta - ei minun ainakaan.
"Niin mä haluan tienata ja että mulla on omaa rahaa. En halua tilannetta, että jos parisuhde päättyy, minulle ei jäisi mitään. Se olisi hölmöä taloudenhoitoa kummalta tahansa.
Ap"
Minua hieman ihmetyttää tämä kommentti. Jos kerran haluaa varmistaa, että itselle jää jotain parisuhteen mahdollisesti päättyessä, niin miksi maksaa perheen yhteisistä menoista yli puolet, vaikka mies tienaa enemmän. Tämä on jotenkin ristiriitaista. Toisaalta avioliiton päättyessä kaikki tasataan joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää paritetapiaan. Mies voi sitten siellä selitellä, miksi yhteinen tekeminen vaimon kanssa ei kiinnosta.
Jos vaikka tajuaisi tilanteen, kun otat härkää sarvista.
Vierailija kirjoitti:
"Siis miten tähän tilanteeseen ajaudutaan? Tämän takia en hyväksy omassa parisuhteessa mitään yhteiset rahat-sössötystä. Menot lasketaan tarkasti, jokainen osaa laskea, kuinka paljon menee asuntoon, lapsiin, ruokaan jne. Sitten laitetaan yhteiselle tilille joka ikinen kk näitä menoja vastaava summa. Sen jälkeen molemmat tehköön omalle tililleen jäävillä rahoilla mitä lystää."
Tämä ei kuulosta avioliitolta. Jättäisin heti puolison joka laskeskelee prosenttiosuuksia kuluista.
Jaa minusta tuo kuulostaa normaalilta ja järkevältä tavalta jakaa kulut. Molemmat laittaa tulojen suhteessa yhteiselle tilille sovitun verran ja sitten omalle tilille jää rahaa säästöön tai tuhlaukseen sen verran kuin jää. Tietty avioliitossa omaisuus on viime kädessä yhteistä joten joka tapauksessa kannattaa valita puoliso jonka kanssa rahankäyttötavat on suht yhtenevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä miten pari kertaa VUODESSA tapahtuva työmatkailu illallisineen voisi aiheuttaa sen, ettei matkailu ja ravintolat vaimon kanssa enää kiinnosta. Saati että näiden parin matkan vuoksi mies eläisi eri elintasoa. En ymmärrä ollenkaan, miten ap kahdehtii näitä harvoja työmatkoja? Ne eivät selitä miehen muuta käytöstä. Ap saa kuulostamaan, kuin mies eläisi jotain jetset-elämää siksi että käy pari kertaa vuodessa työmatkalla.
Ei se periaatteessa sitä aiheuta vaan tuo naisten asenne että miehen on järjestettävä kaikki ja maksettava ja miehen on vielä lähdettävä naisen mukaan sinne matkalle kantamaan laukut ja ostokset samalla kun kohteessakin joutuu maksamaan ja tekemään kaiken että naisen ei itse tarvi tehdä muuta kuin nauttia ja vaatia käytännössä orjaa toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa. Itsekään en suostu enää lähtee yhteenkään lom
Missä ap sanoi tuollaista haluavansa? Miksi syytät kaikkia naisia siitä, et olet ollut remmissä vedettävä muuli? Mikä teitä miehiä vaivaa, kun valitatte asioista, mitä naiset on teidät pakottanu tekemään? Miksi ette ole saanut suutanne auki silloin, ajoissa?
Meillä mies ei tee mitään, mitä ei ole pakko eikä halua. Enkä minä. Yhteisen reissun teemme kerran kymmenessä vuodessa, muulloin mieheni on kotona ja itse reissaan sen minkä haluan. Kumpikaan ei pakota toista eikä kumpikaan valita. Ai niin, me myös puhumme keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on varmasti vinha perä. Onnekkaita olette että olette saaneet asumis- ja ruokakulut pieniksi. Asumme halvalla alueella, pyrimme syömään simppelisti, tarvitsisimme varmaan jotain kädestä pitäen neuvoja saadaksemme kuluja vielä pienemmiksi. Ja pakko vain hyväksyä sekin, että näin kovan verotuksen ja korkeiden kulujen maassa ei palkkatyössä vaurastu.
No nyt kyllä kiinnostaisi kovasti, mihin teidän rahat menevät, jos siis olette tuo 6200 + 3600 euron bruttotulojen perhe, asutte halvalla alueella ja pyritte syömään simppelisti. Omat bruttotuloni ovat melko tarkkaan samat kuin miehelläsi, ja joka kuukausi jää varsin huolettoman rahankäytön jälkeen keskimäärin kaksi tonnia sijoituksiin, vaikka maksan perheen menoista puolet. Meillä on kyllä varaa käydä matkoilla ja syömässä fine dining-paikoista.
Onko teillä yli viisi lasta vai älyttömän kalliit
Minä myös ihmettelen kun meillä on molemmilla tuommoiset mediaanitulot, omakotitalo (edullisemmalta alueelta mutta isosta kaupungista), koira, pari lasta, auto eikä tartte senttejä laskea. Ei tietysti mihinkään luksukseen ole rahaa, mutta voidaan matkustella jonkun verran, lapset saa harrastaa, itse voidaan harrastaa, säästöön jää jonkun verran, semmoista ihan normi elämää. Toki uskoisin meidän elävän aika säästeliäästi, ollaan perustettu perhe nuorena eikä rahaa ole ollut liiaksi. Riittävästi kuitenkin aina.
"Ja muu käytös on täysin linjassa sen kanssa, että duunarista tuli nyt päällikkö oikein, tiiminvetäjä. Ellei jopa jonkun sortin johtaja. Nyt hän on sitten ihaneriasia kuin vaimo tai entiset kaverit. Hän on nyt vähän isompi kala isommissa vesissä, ettekä te oikein tajua, mitä kaikkea tähän liittyy."
Raha ja ylennykset eivät todellakaan sovi kaikille. Monista tulee kuspäitä. Kuvitelmat itsestä muuttuu, vaikka eihän se ihminen todellisuudessa muutu.
Omassa perheessä on uraohjus ja helpotuksella seurannut, ettei kus ole noussut hattuun. Työhön kuuluu ulkomaat ja lennot jopa niissä luksusyksiöissä neljän lajin aterioilla. Nyt isyysvapaalla. Pitkään. Kun se perhe on nyt edelleen se ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut keskustelua sen kummemmin, mutta vastaan: ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Meillä on miehen kanssa todella pienet asumis- ja arkiruokakulut. Helposti voi käydä välillä ihan kunnolla ravintolassa syömässä.
Mielestäni usein ihmiset elävät yli varojensa, asuvat hienommin kuin mihin olisi varaa.
Tuossa on varmasti vinha perä. Onnekkaita olette että olette saaneet asumis- ja ruokakulut pieniksi. Asumme halvalla alueella, pyrimme syömään simppelisti, tarvitsisimme varmaan jotain kädestä pitäen neuvoja saadaksemme kuluja vielä pienemmiksi. Ja pakko vain hyväksyä sekin, että näin kovan verotuksen ja korkeiden kulujen maassa ei palkkatyössä vaurastu. Siksi tuntuukin jännältä, että on ketju täynnä ihmisiä joille matkat ja spat tuntuvat olevan i
Me emme ole kovatuloisia, mutta säästämällä pääsen ulkomaille ja hoitolaan. Juon jopa shampanjaa. En usein. Yleensä siis vaan säästän. Sit harkitusti teen ylellisyysiskuja.
Tosin en kaipaa ylellisyyttä sinänsä. Roomassa olimme hyvässä hotellissa keskeisellä paikalla. Ei ollu viiden tähden, oli siisti ja palvelu toimi. Eli oli riittävä. Ym. Ym.
Minulla miehenä on matalampi tyyny.