Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nainen tienaa vähemmän, vaikka on korkeammin koulutettu. Itsellä amattikoulu käytynä ja palkka paljon enemmän kuin muijalla. Johtuu siitä, että miehet tienaa paremmin kun kaikki on käynyt sotaväen, eikä hankkiudu raskaaksi. Sama juttu kun puolisolla on sukunimessä nen-pääte, itsellä on ruotsalainen sukunimi.
Hahhah mikä provo, ruotsalainen amis. Ettei olisi mannenimi?
Lindeman luultavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka varmaa on, että nuo todella ovat olleet työmatkoja eikä reissuja kavereiden kanssa?"
No usein taksi on tullut hakemaan hänet kotipihasta, niin oletan olleen työmatkoja.
ap
Todennäköisempää on kyllä että hänellä on sidechick. Osa saattaa toki olla työmatkojakin mutta niiden alle on hyvä peitellä kaikenlaisia kuvioita kun niistä ei välttämättä "saa" kaikkea kertoa. Onko tullut vähän lapsesta kiloja ja paikat roikkuu erilailla kun ennen?
Ai että, kun ei osunut tuo siivellä eläminen niin sitten vedetään tämä rupsahtamiskortti viimeisenä oljenkortena.
Kiitos
Tuo yllätti. Yleensä makkarissa on laitettu keittiö kiinni jo tuossa kohtaa
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä miten pari kertaa VUODESSA tapahtuva työmatkailu illallisineen voisi aiheuttaa sen, ettei matkailu ja ravintolat vaimon kanssa enää kiinnosta. Saati että näiden parin matkan vuoksi mies eläisi eri elintasoa. En ymmärrä ollenkaan, miten ap kahdehtii näitä harvoja työmatkoja? Ne eivät selitä miehen muuta käytöstä. Ap saa kuulostamaan, kuin mies eläisi jotain jetset-elämää siksi että käy pari kertaa vuodessa työmatkalla.
Ei se periaatteessa sitä aiheuta vaan tuo naisten asenne että miehen on järjestettävä kaikki ja maksettava ja miehen on vielä lähdettävä naisen mukaan sinne matkalle kantamaan laukut ja ostokset samalla kun kohteessakin joutuu maksamaan ja tekemään kaiken että naisen ei itse tarvi tehdä muuta kuin nauttia ja vaatia käytännössä orjaa toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa. Itsekään en suostu enää lähtee yhteenkään lomareissuun naiselle kauppakassien kantajaksi ja kiertelemään niitä rätti kauppoja. Kohteella ei ole väliä kun naisen on jokatapauksessa päästävä shoppailemaan ja ostelemaan turhuuksia. Seuraavan kerran kun itse käytän ulkomailla niin katseleppq hyväksesi miesten ilmeitä kuinka ne on iloisia että pääsee kantamaan kaikki naisen kauppakassit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä miten pari kertaa VUODESSA tapahtuva työmatkailu illallisineen voisi aiheuttaa sen, ettei matkailu ja ravintolat vaimon kanssa enää kiinnosta. Saati että näiden parin matkan vuoksi mies eläisi eri elintasoa. En ymmärrä ollenkaan, miten ap kahdehtii näitä harvoja työmatkoja? Ne eivät selitä miehen muuta käytöstä. Ap saa kuulostamaan, kuin mies eläisi jotain jetset-elämää siksi että käy pari kertaa vuodessa työmatkalla.
Ei se periaatteessa sitä aiheuta vaan tuo naisten asenne että miehen on järjestettävä kaikki ja maksettava ja miehen on vielä lähdettävä naisen mukaan sinne matkalle kantamaan laukut ja ostokset samalla kun kohteessakin joutuu maksamaan ja tekemään kaiken että naisen ei itse tarvi tehdä muuta kuin nauttia ja vaatia käytännössä orjaa toteuttamaan kaikki mitä nainen haluaa. Itsekään en suostu enää lähtee yhteenkään lom
Ei kaikki naiset ole tuollaisia juntteja. On naisia jotka maksaa koko loman itse ja hankkii tarvittaessa kantajat niille kauppakasseille, jos mies ei itse jaksa.
Oma naiseni ei ole koskaan minulta vaatinut muuta kuin että lähden mukaan matkalle ja hän kyllä maksaa koko matkan ja sivukulut, koska työlläni en edes maksaisi kuukaudn vuokriakaan, jos yksin asuisin. Hän on usein jopa pyytänyt että lopetan työnteon kokonaan, koska olen paljon hyödyllisempi kotona.
Ehkä sitten kun täytän viisikymmentä, niin voin mennä varhain eläkkeelle ja keskittyä enemmän lapsiimme ja kodinlaittoon. Antaa vaimon käydä töissä, kun se on taloudellisesti kannattavaa. Minulle työ onkin lähnnä eräänlainen harrastus. Näin on ajateltava koska eihän mielenterveys muuten työntekoa kestäisi päivääkään.
Näen muita aikuisia ja pääsen toteuttamaan asioita joissa olen korvaamaton työnantajalleni.
Ei haittaa. Itse olen varakas persuporvari ja minulla itsetuntoa ylläpitävä ylemmyydentunne kun muija duunaritasoa. Hyvä siivooja, tiskari yms. Ottaa paremman puutteessa käyskystä suihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkaero ei haittaa. Jos on tokalla luokalla lukiossa ja toinen kolmannella. Kerta jos tykkää toisesta.
Varmaan kassien koko seuraava riitelyn aihe.
Mulla isommat mitä hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä miten pari kertaa VUODESSA tapahtuva työmatkailu illallisineen voisi aiheuttaa sen, ettei matkailu ja ravintolat vaimon kanssa enää kiinnosta. Saati että näiden parin matkan vuoksi mies eläisi eri elintasoa. En ymmärrä ollenkaan, miten ap kahdehtii näitä harvoja työmatkoja? Ne eivät selitä miehen muuta käytöstä. Ap saa kuulostamaan, kuin mies eläisi jotain jetset-elämää siksi että käy pari kertaa vuodessa työmatkalla.
Tätä onkin vaikea ymmärtää, jos ei ole katsellut vierestä sitä duunariperheen vesan luokkanousua. Siinä mielessä ap otsikoi ihan hyvin ja on lähellä ydintä, mutta ei itsekään ymmärrä (suostu ymmärtämään) oikeaa ongelmaa.
Kas kun siellä työmatkoilla aukenee ihan eri maailma, on lentomatkailua, hienoja ravintoloita, nähtävyyksille järjesteltyjä kierroksia ja herra mun vereni, ilmaista viinaa myöhään yöhön ulkomaan baareissa. Töissä ollaan inessä, piireissä, ymmärretään strategiaa ja kvarttaaleita. Ja etenkin jos tätä ei tapahdu kuin pari kertaa vuodessa, glamour säilyy. Siitä ei tule sitä meidän paljon matkustavien pakkopskaa.
Ja sitten kun tehdään vaimon kanssa se normimatka, noh, eihän se ole sitä samaa. Olet itse vastuussa kaikesta, et voi porukan mukana tallustaa, ravintolat on vaan tavallisia Ivaikka ruoka oiikeasti on monta kertaa paljon parempaa) jne.
Ja muu käytös on täysin linjassa sen kanssa, että duunarista tuli nyt päällikkö oikein, tiiminvetäjä. Ellei jopa jonkun sortin johtaja. Nyt hän on sitten ihaneriasia kuin vaimo tai entiset kaverit. Hän on nyt vähän isompi kala isommissa vesissä, ettekä te oikein tajua, mitä kaikkea tähän liittyy.
Vaatii sopeutumista mutta toimii.
Olen itse ylimmän luokan luokanvalvoja ja naiseni 7.luokalla priimuksena. Hyvin meillä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten mua ketjua sivulle 16 lukeneena häkellyttää se, millaisen elintason ihmiset pystyy ja ilmeisesti haluaa palkoillaan kustantaa. Matkustelua, fine diningia, kauneushoitoja... mulla on bruttopalkka 3600 ja miehellä jotain 6200, eikä silti eletä leveästi, eikä ole rahaa matkustella, ja jossain hienoissa ravintoloissa syöminen tuntuu rahan tuhlaukselta. Kauneushoidossa olen käynyt kerran elämäni aikana. Kaikki raha kyllä menee päivähoitomaksuihin, VEROIHIN, asumiseen, vakuutiksiin, parempaan asuntoon säästämiseen, harrastuksiin, ruokaan.... onko porukka täällä oikeasti selkeästi parempituloista vai mistä on kyse? Puolisoni on ylimmässä tulodesiilissä, mutta ei mielestäni mikään oikeasti kovatuloinen (kuten johtajat, yrittäjät yms) tosi erikoista, miten erilaisissa todellisuuksissa sitä voi elää. Enemmän me joka kuukausi joudutaan miettimään, miten saisi rahaa säästöön, ei me edes haluta matkoille kun säästöönkin jää niin kovin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ketjua sivulle 16 lukeneena häkellyttää se, millaisen elintason ihmiset pystyy ja ilmeisesti haluaa palkoillaan kustantaa. Matkustelua, fine diningia, kauneushoitoja... mulla on bruttopalkka 3600 ja miehellä jotain 6200, eikä silti eletä leveästi, eikä ole rahaa matkustella, ja jossain hienoissa ravintoloissa syöminen tuntuu rahan tuhlaukselta. Kauneushoidossa olen käynyt kerran elämäni aikana. Kaikki raha kyllä menee päivähoitomaksuihin, VEROIHIN, asumiseen, vakuutiksiin, parempaan asuntoon säästämiseen, harrastuksiin, ruokaan.... onko porukka täällä oikeasti selkeästi parempituloista vai mistä on kyse? Puolisoni on ylimmässä tulodesiilissä, mutta ei mielestäni mikään oikeasti kovatuloinen (kuten johtajat, yrittäjät yms) tosi erikoista, miten erilaisissa todellisuuksissa sitä voi elää. Enemmän me joka kuukausi joudutaan miettimään, miten saisi rahaa säästöön, ei me edes haluta matkoille kun säästöönkin jää niin kovin vähän
En ole lukenut keskustelua sen kummemmin, mutta vastaan: ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Meillä on miehen kanssa todella pienet asumis- ja arkiruokakulut. Helposti voi käydä välillä ihan kunnolla ravintolassa syömässä.
Mielestäni usein ihmiset elävät yli varojensa, asuvat hienommin kuin mihin olisi varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä onkin vaikea ymmärtää, jos ei ole katsellut vierestä sitä duunariperheen vesan luokkanousua. Siinä mielessä ap otsikoi ihan hyvin ja on lähellä ydintä, mutta ei itsekään ymmärrä (suostu ymmärtämään) oikeaa ongelmaa.
Kas kun siellä työmatkoilla aukenee ihan eri maailma, on lentomatkailua, hienoja ravintoloita, nähtävyyksille järjesteltyjä kierroksia ja herra mun vereni, ilmaista viinaa myöhään yöhön ulkomaan baareissa. Töissä ollaan inessä, piireissä, ymmärretään strategiaa ja kvarttaaleita. Ja etenkin jos tätä ei tapahdu kuin pari kertaa vuodessa, glamour säilyy. Siitä ei tule sitä meidän paljon matkustavien pakkopskaa.
Ja sitten kun tehdään vaimon kanssa se normimatka, noh, eihän se ole sitä samaa. Olet itse vastuussa kaikesta, et voi porukan mukana tallustaa, ravintolat on vaan tavallisia Ivaikka ruoka oiikeasti on monta kertaa paljon parempaa) jne.
Ja muu käytös on täysin linjassa sen kanssa, että duunarista tuli nyt päällikkö oikein, tiiminvetäjä. Ellei jopa jonkun sortin johtaja. Nyt hän on sitten ihaneriasia kuin vaimo tai entiset kaverit. Hän on nyt vähän isompi kala isommissa vesissä, ettekä te oikein tajua, mitä kaikkea tähän liittyy.
Kirjoitit hyvin. Oikeasti! Kirjoittamisen lahjoja on sinulla.
Sveedupellet vauhdissa, tutkivat luokka-anustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä luokkaero:
minä 900 €/kk
puoliso 4000 €/kk
Maksut laitetaan puoleksi, mitäs sanotte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut keskustelua sen kummemmin, mutta vastaan: ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Meillä on miehen kanssa todella pienet asumis- ja arkiruokakulut. Helposti voi käydä välillä ihan kunnolla ravintolassa syömässä.
Mielestäni usein ihmiset elävät yli varojensa, asuvat hienommin kuin mihin olisi varaa.
Tuossa on varmasti vinha perä. Onnekkaita olette että olette saaneet asumis- ja ruokakulut pieniksi. Asumme halvalla alueella, pyrimme syömään simppelisti, tarvitsisimme varmaan jotain kädestä pitäen neuvoja saadaksemme kuluja vielä pienemmiksi. Ja pakko vain hyväksyä sekin, että näin kovan verotuksen ja korkeiden kulujen maassa ei palkkatyössä vaurastu. Siksi tuntuukin jännältä, että on ketju täynnä ihmisiä joille matkat ja spat tuntuvat olevan ihan perusjuttuja.
"Tuossa on varmasti vinha perä. Onnekkaita olette että olette saaneet asumis- ja ruokakulut pieniksi. Asumme halvalla alueella, pyrimme syömään simppelisti, tarvitsisimme varmaan jotain kädestä pitäen neuvoja saadaksemme kuluja vielä pienemmiksi. Ja pakko vain hyväksyä sekin, että näin kovan verotuksen ja korkeiden kulujen maassa ei palkkatyössä vaurastu. Siksi tuntuukin jännältä, että on ketju täynnä ihmisiä joille matkat ja spat tuntuvat olevan ihan perusjuttuja."
Jos on asuntolainaa, niin pitkä maksuaika on se juttu, jolla jää rahaa muuhunkin. Tulojen ja menojen säännöllinen kirjaaminen exceliin auttaa ymmärtämään, mihin rahat kuluu ja mistä ehkä voi nipistää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä miten pari kertaa VUODESSA tapahtuva työmatkailu illallisineen voisi aiheuttaa sen, ettei matkailu ja ravintolat vaimon kanssa enää kiinnosta. Saati että näiden parin matkan vuoksi mies eläisi eri elintasoa. En ymmärrä ollenkaan, miten ap kahdehtii näitä harvoja työmatkoja? Ne eivät selitä miehen muuta käytöstä. Ap saa kuulostamaan, kuin mies eläisi jotain jetset-elämää siksi että käy pari kertaa vuodessa työmatkalla.
Minusta kuulosta myös oudolta. Mun mies on lentäjä ja alvariinsa ympäri maailmaa siellä sun täällä, mutta silti jaksaa kanssani matkustella ja käydä ulkona syömässä jne. Ja kyllä, tienaa noin 3 x enemmän kuin minä, mutta sekään ei ole ongelma, koska rahat pitkälti yhteiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän tuota elämää, missä yövytään hienoissa hotelleissa, syödään 5xviikossa joku helkkarin brunssi, lounas, pitkä illallinen tai muu syöttöporsastilaisuus. Istumista, turhan lässytystä, jotain infoakin kyllä. Mutta ihan hirveästi aikaa ja resursseja menee noihin vieraisiin ihmisiin.
Inhoan yli kaiken hotelleja, illallisia, pukuja ja muuta moskaa. Sillä moskaa, pinnallista turhuutta se on. Niin vihaan sitä teatteria. Ja niitä ihmisiä.
Ja täytyy sanoa, että EN suin surmin lähtisi sellaiseen vapaa-aikana. Ihaninta on kyhjöttää miehen kainalossa, peiton alla ja syödä mamman marjapiirakkaa tai leivänpaahtimessa lämmitettyjä karjalanpiirakoita.
Ei kai se nyt ole sama asia matkustaa ja käydä ravintolassa niiden omien läheisten kanssa? Vai vedätkö roolin päälle miehesi seurassakin?
Onko miehesi myös tyytyväinen tuohon, että o
En vaan jaksa matkustaa, työreissut on niin kuluttavia, että tarvitsen vapaat niistä palautumiseen. Jo pelkästään se jatkuva mölinä ympärillä kun komission ihmiset jauhaa kaikenlaisilla aksenteilla rikkinäistä enkkua turhanpäiväisyyksistä pääosin. En myöskään voi yhtään enempää istua koneessa tmv, verisuonet huutaa jo nyt hoosiannaa.
Mies saa matkustaa lasten kanssa kyllä niin paljon kuin tahtoo.
Ihmettelen kyllä miten pari kertaa VUODESSA tapahtuva työmatkailu illallisineen voisi aiheuttaa sen, ettei matkailu ja ravintolat vaimon kanssa enää kiinnosta. Saati että näiden parin matkan vuoksi mies eläisi eri elintasoa. En ymmärrä ollenkaan, miten ap kahdehtii näitä harvoja työmatkoja? Ne eivät selitä miehen muuta käytöstä. Ap saa kuulostamaan, kuin mies eläisi jotain jetset-elämää siksi että käy pari kertaa vuodessa työmatkalla.