Lue keskustelun säännöt.
Luokkaero parisuhteessa
Vähän kärjistetty otsikko, mutta kertoo olennaisen aiheesta.
Me ollaan siis 30 vuotiaita 10 vuotta avioliitossa ollut pariskunta, jossa miehen urakehitys on johtanut jonkinnäköiseen "kastieroon" suhteessa.
Ollaan alettu seurustelemaan lukion jälkeen 20-vuotiaina opiskelijoina. Muutaman vuoden jälkeen syntyi lapsi ja mentiin naimisiin.
Hölmönä opiskelin ensin naisvaltaiselle alalle, jossa palkkakehitys hinkkasi paikoillaan. Mentiin samana vuonna työelämään ja viiden vuoden aikana mun palkka oli noussut 50€/kk ja miehen 1000€/kk. Vaihdoin sitten alaa ja nyt mulla pari vuotta työkokemusta ja suomalaisen mediaanipalkka. Olen asiantuntijatyössä, mutta työhöni kuuluu myös "käsienlikaamista". Toistaiseksi ei matkustelua.
Mies on kuitenkin samalla edennyt urallaan todella nopeasti ja tienaa nyt melkein tuplasti sen, mitä minä.
Meillä on molemmilla omat rahat ja maksetaan kaikki 50/50. Tämä ei sinällään haittaa, ei minulla ole miehen rahoihin mitään oikeutta, eikä omakaan palkkani huono ole.
Mutta se mikä painaa... Koska mies on edennyt jonkin sortin johtajaksi, hän käy kerran pari vuodessa ulkomaanmatkoilla ja käyvät reissuissaan katsomassa nähtävyyksiä ja syömässä 5 ruokalajin illallisia yms..
Yritän aina välillä ehdottaa, josko lähdettäisiin yhdessä ulkomaanmatkalle. Miestä vaan ei kiinnosta hiukkaakaan katsoa kanssani mitään matkakohteita tms. vaan jos reissun haluan, saan sen yksin varata. Mies lähtee kyllä mukaan järjestämälleni reissulle ja oletettavasti maksaa siitä puolet myös. Olen kerran järjestänyt meille matkan Espanjaan. Jostain "tavallisisen tason" ravintoloista mies saattaa todeta, että eipä ollut ihmeellistä. Minä taas totean, että tämän paremmassa minä en ole koskaan käynytkään.
Jotenkin harmittaa, että mies näkee maailmaa ja kulttuuria ja hienoja ravintoloita "firman piikkiin", mutta ei ole yhtään kiinnostunut suunnittelemaan reissua minun kanssani. Minun pitäisi huolehtia matka, jos sellaisen haluan. Katsoa yksikseni mielenkiintoinen matkakohde, varata hotellit, lentoliput ja kuljetukset. Toimia siis matkanjärjestäjänä.
Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin.
Mitä ajattelette?
Kommentit (742)
Jotenkin hassua puhua velvollisuudesta tilanteessa, jossa kaksi ihmistä on sopinut liiton, jonka tarkoituksena on sitoutuminen yhteiseen elämään ja myös jakamaan omastaan. Pitäisi puhua oikeudesta jakaa eikä velvollisuudesta. Valitettavasti vain on ihmisiä, joille oma napa on kaikkein tärkein. Tästä ei tarvitsisi edes puhua, jos jokainen kokisi jakamisen luontevaksi ja itsestäänselväksi.
Tämä liittyy ap:n aloittamaan keskusteluun sikäli, että ap:n viestien mukaan hänen miehensä ei jaa omastaan oikeudenmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mutta suhde on ollut sairas jo alunperinkin jollain 50/50 systeemillä kämppis systeemi ja lopuun astihan se menee sillä kun olet puolisosi sen siihen totuttanut eikä se siitä mihinkään muutu.
Minusta täällä monet turhan innokkaasti kuvittelevat, että ap:n miehellä on toinen nainen. Ennemminkin ap:n miehen käytös selittyy minusta lapsuudenkodin köyhyydellä. Ei ole mitenkään harvinaista, että sellaisessa taustassa kasvaneesta tulee turhan pihi ja henkilö, joka säästää kaiken mahdollisen. Puuttuu turvallisuuden tunne siitä, että raha riittää jatkossakin, joten kaikki mahdollinen on säästettävä nurkan takana odottavan katastrofin varalle.
Voi myös hyvin olla, että työmatkoilla ap:n mies on tottunut luottamaan siihen, että joku toinen toimii "matkanjohtajana" ja hänen tarvitsee vain seurata. Ajatus matkasta perheen kanssa tuntuu selvästi vaativammalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on elatusVELVOLLISUUS.
Kyllä, avioliitossa on ELATUSvelvollisuus. Se tarkoittaa kattoa pään päälle, ruokaa ja vaatetusta ne. Se EI TARKOITA velvollisuutta maksaa matkoja, kalliita dinnereita, design laukkuja jne.
Ei siinäkään tapauksessa, että itse käy matkoilla ja syömässä kalliisti ja ostaa kalliita harrastusvälineitä.
Avioliitossa ei saa olla kahden eritason elämäntapaa...mitä se sit käytännössä tarkoittaakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on elatusVELVOLLISUUS.
Kyllä, avioliitossa on ELATUSvelvollisuus. Se tarkoittaa kattoa pään päälle, ruokaa ja vaatetusta ne. Se EI TARKOITA velvollisuutta maksaa matkoja, kalliita dinnereita, design laukkuja jne.
Ei siinäkään tapauksessa, että itse käy matkoilla ja syömässä kalliisti ja ostaa kalliita harrastusvälineitä.
Avioliitossa on myös moraalinen velvollisuus huolehtia, että koko perheellä on samanlainen elintaso. Joillekin tuo tuntuu olevan vähän vieras käsitys, kun oma napa menee kaiken muun edelle.
Joo, mutta moraalia valitettavasti ei voi määritellä laissa, joten on turha HUUTAA aivan kuin voisi. Tuota elatusvelvollisuutta on tässäkin ketjussa hoettu moneen kertaan ymmärtäm
"Puolisoiden välistä yhdenvertaisuutta elatusvelvollisuus ilmentää avioliiton aikana myös silla tavalla, että sen tarkoituksena on taata kummallekin puolisolle keskenään samanlainen elintaso."
Minilex
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihit miehet on syytä kiertää kaukaa. Voivat viettää laatuaikaa massiensa kanssa.
Jotenkin hupaisaa, kuinka pihit miehet pelkää sairaalloisesti että joutuvat jotakin maksamaan (Suomessa ei ole edes rikkaita miehiä, joiden pitäisi pelätä ns golddiggereitä, eli mies pelkää useammin joutuvansa osallistumaan päivittäisiin, normaaleihin menoihin. Voi kauheaa). Itse pelkäisin ennemmin sitä, että elämä lipuu ohitse ilman elämyksiä, kokemuksia ja rakkautta.
Mutta jokainen tyylillään. Olen ymmärtänyt, että rakkaus rahaan on se kaikkein voimakkain tunne monella. Tässäkin ketjussa tuo on nähtävissä. Jotkut saa näköjään kovimmat kiksit omien rahojen pihistelystä loisimalla samaan aikaan toisen rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihit miehet on syytä kiertää kaukaa. Voivat viettää laatuaikaa massiensa kanssa.
Jotenkin hupaisaa, kuinka pihit miehet pelkää sairaalloisesti että joutuvat jotakin maksamaan (Suomessa ei ole edes rikkaita miehiä, joiden pitäisi pelätä ns golddiggereitä, eli mies pelkää useammin joutuvansa osallistumaan päivittäisiin, normaaleihin menoihin. Voi kauheaa). Itse pelkäisin ennemmin sitä, että elämä lipuu ohitse ilman elämyksiä, kokemuksia ja rakkautta.
Mutta jokainen tyylillään. Olen ymmärtänyt, että rakkaus rahaan on se kaikkein voimakkain tunne monella. Tässäkin ketjussa tuo on nähtävissä. Jotkut saa näköjään kovimmat kiksit omien rahojen pihistelystä loisimalla samaan aikaan toisen rahoilla.
Tiedän joitain tällaisia miehiä, jotka vahtivat omaa varallisuutta kuin vahtikoira. Voi olla, että naisissakin tällaisia on, en vain tunne heitä.
Joku aiemmin sanoi, et syy voi olla köyhässä lapsuudessa. Se kuulostaa ihan hyvältä selitykseltä. Sit on näitä, joille se oman omaisuuden suojeleminen antaa tunteen, et onkin varakkaampi, kuin onkaan. Se että on jotain vahdittavaa, antaa tunteen, että on jotain vahdittavaa.
Apn tapaus kuulostaa mielestäni sellaiselta, että mies on jollain tasolla leipääntynyt suhteeseen, eikä huomaa omaa epäreilua käytöstä. Näin voi käydä just silloin, kun on oltu nuoresta alkaen yhdessä. Silloin harvemmin tulee tilanteita, joissa joutuu itsereflektointia harjottamaan. Jos ero tulee, on hämmästynyt, et mikä sille nyt tuli.
Ei naiset yleisesti halua miehen rahoja omaan käyttöön. Sellainen on vierasta meidän kulttuurissa. Mutta naiset arvostavat tasa-arvoa ja reiluutta. Yhdessä ja erikseen. Näiin vähän yleistäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka aikaisin näitä suunnitelmia oikein teet? Jos itse alkaisin nyt puhua kesästä, niin mies ei pystyisi sanomaan yhtään mitään. Korkeintaan pääsiäisen aikaiseen reissuun voisi nyt edes ajatella kommentoivan. Ja eihän etukäteen välttämättä tarvita kuin lennot ja nekin saa vaikka samana päivänä. Ilmeisesti teillä on jo sen ikäinen lapsi, että senkään suhteen ei reissu ole ongelma, vaikka huomenna lähtisi? Kokeilepa sitä Puolaa, että ehdotat tosiaan torstaina, että lähdettekin heti huomenna, hotellin sitten varaatte lentokentältä lähtöä odotellessa..
Mies ei ikinä lähtisi tällaiselle matkalle, jossa hotellia ja kuljetuksia ei ole katsottu valmiiksi. Hän ahdistuisi siitä suunnattomasti.
Ap
AP:n kommentti kertoo, ettei hänen miehensä ole johtavassa asemassa. Sellainen henkilö, jota epävarmuus ahdistaa, ei pärjää johtotehtävissä montaakaan viikkoa.
Ilmeisesti AP:n puolisolle myös matkat ovat ahdistavia, koska hän ei luota vaimonsa kykyyn selvitä äkillisistä tilanteista. Työmatka, jossa on useita työkavereita ja paikallinen opas, tuntuu paljon turvallisemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se mies, joka kohtelee sinua toissijaisena! Minä olen mies ja pidän vaimoani arvossaan huolimatta siitä miten tuloerot vaikuttavat. Raha ei saa mennä rakkauden edelle mutta se ei saa myöskään antaa väheksyä toista. En voi käsittää tämmöistä käytöstä. Me vaimoni kassa pidämme aina kaikessa yhtä ja teemme aina kaiken yhdessä. Olen surullinen siitä ettei tämä toteudu sinun kohdalla. Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt tikusta asiaa. Mies huolehtiikin sitten kotitöistä ja lapsen asioista kiitettävästi. On hyvätuloinen, hyvässä työssä jne.
Etsi sitten se täydellinen mies jostain jos et edes tätä matkustamisasiaa pysty itse hanskaamaan. Avutonta.
Mutta kun tehdään kaikki muu niin tarkasti puoliksi, niin miksi parisuhde on sellainen asia, missä mun pitää yksin tehdä kaikki ja olla yksin aloitteellinen?
Ap
Onko AP ajatellut, että puoliso saattaa ajatella, ettei tuhlaaminen matkaan ole järkevää, mutta ei uskalla sanoa mielipidettään suoraan.
Jos olisin AP, niin etsisin muutaman kympin lennot Puolaan ja halvan hostellin. Lisäksi googlaisin paikalliset pubit ja esittäisin konkreettisen matkasuunnitelman kustannuksista, nähtävyyksistä ja pubeista, joihin matkalla pistäydytään. Saattaisi olla, että AP:n puolisokin innostuisi matkasta, mikäli se ei olisi liian kallis, eikä sisältäisi mitään kalliita ravintoloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. Ei omahyväistä narsistia mikään muuta!
Hei mieti nyt naurettavaa kommenttiasi!
Vierailija kirjoitti:
Yksin matkoille meneminenhän ei ratkaise ongelmaa, että mies ei halua ja suunnitella ja tehdä yhteisiä matkoja. Nyt aloittaja haluaa, kuten luonnollisesti hyvin monet muutkin pariskunnat, suunitella, mennä ja olla yhdessä miehensä kanssa.
Minua on monesti ärsyttänyt vastaavissa juuri tuo, että annetaan ohjeeksi, että mikset mene yksin tai kaverien kanssa. Sehän ei mitenkään poista itse ongelmaa. Se edelleen jää muhimaan.
Yleensähän on niin, että vaikka tehdään yksin ja kaverien kanssa asioita niin silti myös oman kumppanin kanssa. Ei jokotai. Ainoastaan jos on yhdessä sovittu ja kumpikaan ei kaipaa yhteistä aikaa eikä myöskään silloin niin tehdä. Mutta silloinhan ei mitään ko. ongelmaa olisikaan.
Minusta on erittäin epäkohteliasta ja loukkaavaa arvostella ja vertailla jos toinen on järjestänyt jotain ja maksaakin yli osuutensa ehkä ja toinen kyllä ottaa sen vastaan, mutta on ankeuttaja. <
Ovatko mammat tosiaan sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä yhdessä? Molemmat yhdessä kiipeämään Mount Everestin huipulle tai suorittamaan laskuvarjohyppykurssi?
"Ovatko mammat tosiaan sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä yhdessä? Molemmat yhdessä kiipeämään Mount Everestin huipulle tai suorittamaan laskuvarjohyppykurssi?"
Mitenniin kaikki?
Oishan se kiva, jos toinen haluais lähteä yhteiseen reissuun joskus. Ei tarvi kiivetä Mount Everestille tai hypätä laskuvarjohyppyä.
Vierailija kirjoitti:
Pihit miehet on syytä kiertää kaukaa. Voivat viettää laatuaikaa massiensa kanssa.
Jotenkin hupaisaa, kuinka pihit miehet pelkää sairaalloisesti että joutuvat jotakin maksamaan (Suomessa ei ole edes rikkaita miehiä, joiden pitäisi pelätä ns golddiggereitä, eli mies pelkää useammin joutuvansa osallistumaan päivittäisiin, normaaleihin menoihin. Voi kauheaa). Itse pelkäisin ennemmin sitä, että elämä lipuu ohitse ilman elämyksiä, kokemuksia ja rakkautta.
Mutta jokainen tyylillään. Olen ymmärtänyt, että rakkaus rahaan on se kaikkein voimakkain tunne monella. Tässäkin ketjussa tuo on nähtävissä. Jotkut saa näköjään kovimmat kiksit omien rahojen pihistelystä loisimalla samaan aikaan toisen rahoilla.
Totta.
Mieheni oli ennen meidän seurustelua (myöhemmin avioliittoa) varakas, jopa rikas. Rakastuttiin tilanteessa, jossa oltiin tahoillamme naimisissa. Mies erosi exästään ja sovitusti jätti ison osan varoistaan hänelle. (en tässä mene syvemmälle eron ja suhteemme syihin ja syntyyn)
Minä olin hyväpalkkaisessa työssä, mutta rahani valuivat elämiseen ja perheeni elättämiseen.
Mieheni joutui siten sopeutumaan uuteen vähävaraisempaan elämään kanssani. Alku oli välillä hämmentävää puolin ja toisin. Mieheni oli tottunut ostamaan kaiken mitä halusi, sen kummemmin katselematta hintoja. Jos hän halusi ostaa uuden television, hän osti sen. Minä taas olin tottunut säästämään isompia ostoja varten. Samoin mieheni käytti kaupassa 200€ viikonlopun ruokiin, minä taas sain kaiken tarvittavan 50€lla. Hän saattoi myös huikata minulle, että voisinko siirtää hänen tililleen 2000€ ja oli suorastaan pöyristynyt kun vastasin että toki, jos odotat pari kuukautta että minulla on siihen varaa.
Tilanne muuttui hiljalleen, kun puhuimme rahoista ja siitä mihin on varaa ja mihin ei avoimesti. Kerroin miehelleni, että olen budjetoinut kuukauden ruokiin 600€ ja jos sen yli mennään, hänen pitää kertoa siitä minulle etukäteen ettei kaupassa tule yllätyksiä.
Vieläkin vierastan juurikin matkustamista mieheni kanssa, koska meillä on erilaiset standardit sille mikä taso majoituksessa on hyvä. Mutta olemme matkustaneet paljon keskenämme ja teemme ennemmin matkoja vähän parempaan majoitukseen vähän halvemmassa kohteessa.
Neuvoni sinulle kuitenkin on, että puhu miehellesi tuloeroistanne ja sano suoraan että sinulla ei ole varaa kaikkeen samaan mihin hänellä on. Ja että yhteisistä menoistanne voisitte jakaa kuluja niin, että hän isompi tuloisena maksaisi enemmän kuin sinä.
Ja aina voi irtisanoa toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen jolloin velvollisuus päättyy 6kk päästä. Sehän lähtökohtaisesti avioliitto on.