Luokkaero parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Olemme noin suurin piirtein viisikymppinen pariskunta. Miehelläni on yliopistokoulutuksia ja minullakin hyvä yliopistokoulutus. Mieheni on ihan hyväpalkkaisissa töissä. Minä en ole päässyt edes kunnolla työelämään, vaikka olen yrittänyt. 

Suhteessamme ei ole lapsia, vaikka olisimme halunneet.  Mieheni maksaa lähes kaikki meidän elämiseen liittyvät menot. Mieheni haluaa jakaa kaikki, mitä hänellä on ja tämä on ollut mieheni toive.  Hänestä tuntuisi pahalta, jos minulla olisi jotenkin huonompi elintaso kuin hänellä.

Tiedän, että mieheni on tosi reilu minulle ja osaan arvostaa tätä kaikkea.

 

Olet hieno suomalainen nainen, huomaan sen, olen itsekin samanlainen, mutta tuo ilmaisu, että mies on "tosi reilu" maksamalla perheen ja teidän yhteisiä elämiseen littyviä kuluja on NORMAALIA noin 95 % maailman maissa ja kulttuureissa, eikä se tarkoita että puoliso jäisi mitään velkaa kulut maksavalle. 

Olisi hienoa jos me suomalaiset naiset alettaisiin antaa miesten olla miehiä, koska se on monelle se rakkauden kieli, nostaa itsetuntoa ja kokemuksen kyvystä huolehtia, kyvykkyydestä. 

Muualla maailmassa normi on, etteivät naiset mene yksiin miesten kanssa, joilla ei ole kapasiteettia huolehtia.

Kuulostaa että mies pitää sua itsestäänselvyytenä. Nyt hommalle stoppi ja teille parisuhdeaikaa asap!

Minulla vähän vastaava työ kuin ap kuvasi.

Oman kokemuksen pohjalta veikkaan, ettö mies arvostaa ja rakastaa ap:ta ihan samoin kuin ennenkin. 



Se mistä mies ei todnäk välitä, on loputtomat lentokenttäkäytävät, turvatarkastusjonot, hotellisäätö, pikkunesteiden pakkaaminen ja minuuttiaikataulu. Jos työssä joutuu matkustamaan, niin ei sinne kaipaa lomalla yhtään. ihan tavallinen suomimökki tuntuu ihan luksukselta.

Ruuan ymmärrän tosin osittain. Jos fine dinengiin tottuu, erityisesti sen hienostuneisiin makuihin, niin tavallinen ravintolaruoka mallia rosso tai s-ryhmän Amarillo on aika puuroa. Laivan buffet vielä pahempi. Jopa kotona voi tehdä tuoreista raaka-aineista parempaa.

Kuka uskoo tämän tarinan? Heti alussa on jo vähän epäselvää, että kuinka kauan oltu naimisissa.

Tai sitten järjestän matkan ihan itselleni ja jätän miehen kotiin

 

Näin teet. Mies ja lapsi pärjää oikein mainiosti reissusi ajan. Tai varaat reissun itselle ja lapselle ja mies jää kotiin. Tai lähdet vaikka lapsen ja omien vanhempiesi kanssa. 

Ajattelen että mikä tässä on se ongelma.

Vaikuttaa siltä, että tässä tilanteessa tuloerot eivät ole ongelma, vaan miehesi ei valitettavasti taida tuntea rakkautta sinua kohtaan eikä ole kiinnostunut sinusta tai parisuhteestanne. Ensinnäkin tuntuu ainakin minusta erittäin oudolta, että vaikka olette naimisissa ja on vielä yhteinen lapsikin, maksatte kaiken 50/50 ja teillä on omat rahat. Mielestäni naimisiinmenon, yhdessä asumisen ja varsinkin yhdessä lapsen kasvattamisen tarkoitus on, että kaikki on yhteistä eikä ole mitään mikä on "sinun" tai "minun". Kuulostaa siltä, että rahojen erillään pitäminen oli myös miehen idea. On myös hyvin surullista, että mies ei halua katsoa sinun kanssasi yhdessä mentäviä matkoja eikä näytä olevan yhtään kiinnostunut lähtemään kanssasi paikkoihin. Viettääkö mies muuten kanssasi aikaa? Ilmaiseeko hän tunteitaan? Miten lapsen hoitaminen jakautuu perheessä?

Minulla on myös isot tuloerot oman mieheni kanssa, koska itse olen työtön ja hän saa hyvää palkkaa. Kuitenkin hän pitää itsestäänselvyytenä sen, että kaikki omaisuutemme on yhteistä, eikä mikään osa ole "minun" tai "hänen", riippumatta siitä paljonko meillä olisi yksittäisinä henkilöinä rahaa käytettävänä. Hän on aina miettimässä mikä helpottaisi elämääni, mikä tekisi minut onnelliseksi ja yrittää löytää näitä asioita ja ostaa niitä. Yhteisistä ulkomaanmatkoista olemme molemmat yhtä kiinnostuneita ja mietimme niitä yhdessä. Hän on hyvin vastuuntunnollinen ja huolehtii monista asioistamme, eikä pahastu tai anna minun tuntea että suhteessamme olisi minkäänlaista "kastieroa".

Toivon, että joko nykyinen miehesi alkaa näyttämään sinulle lämmintä rakkautta sekä antaa sinulle huomiota, kiinnostusta ja omaa aikaansa. Jos hän ei jatkossakaan vaikuta kiinnostuneelta yhteisistä asioistanne, itse suosittelisin löytämään sellaisen miehen, joka on valmis kiinnostumaan yhteisistä asioista ja rakastamaan sinua koko sydämellään. Olen varma, että olet sen arvoinen

No siis nopeasti luin ja en mä ainakaan olis itse ihmisen kanssa joka ei halua suunnitella yhteisiä reissuja mun kans. En vois kuvitellakaan. Eiks se sitä just oo se yhdessäolo ja yhdessä tekeminen? Luinko ton liian nopee vai oonko mä nyt sit vaa jotenki outo?

Tökkiikö miehellä siis reissuun lähtö ylipäätään, reissun suunnittelu vai reissun maksaminen? Nämähän ovat täysin erillisiä asioita, ja niitä voi yhdistellä eri tavoilla. Esim. mulla oli opiskeluaikoina tapana tehdä pieniä reissuja äidin kanssa siten, että minä tein kaikki varaukset, selvitin kohteet ja suunnittelin ohjelman, hoidin siis kaiken aivotyön, ja äiti maksoi molempien kaikki kulut. Mitä jos ap tarjoutuisi tekemään nämä suunnitteluhommat itse, ja saisi siihen käyttöönsä miehen tulotason mukaisen budjetin? Ja jos mies saa työmatkoilla lentämisestä tarpeekseen, niin miten olisi kotimaan reissu vaikka junalla?

Musta tuntuu, että sun miehesi ei niin kauheasti tykkää matkustelusta. Eihän se että reissaa työssään pari kertaa vuodessa, tarkoita sitä että siitä tykkäää.

Oma mieheni reissaa töissä paljon useammin, ja reissaa mielellään myös vapaa-ajallaan. Hän etsii meille parhaat lennot ja minä parhaat majoitukset perheen tarpeet huomioiden. 

Me ollaan oltu yhdessä 25 vuotta ja niin kauan kun ollaan oltu naimisissa, rahat ovat olleet yhteisiä. Tällä hetkellä maksetaan rakennuslainaa 50/50 johtuen siitä, että summa on tosi iso, ja hän maksaa suurimman osan myös laskuista. Minä taas pistän rahaa säästöön, ja ne rahat käytetään meidän talo- ja pihaprojektiin. Yhteistä tiliä ei siis ole, mutta se maksaa kellä on rahaa tyyppisesti eletään, eikä kumpikaan törsää mihinkään turhaan. Oli aika jolloin minä tienasin enemmän joten myös maksoin enemmän. Ja silloin kun hän tienaa enemmän, hän myös maksaa enemmän.

Kuulostaa, että suhteessa on kaikenlaista ongelmaa, joka nyt ilmiintyy tuossa matkustusdilemmassa. Sinänsä on tosi hyvä, että olet ap tunnistanut tämän matkustelun arvostuksen itsessäsi, niin että voit tehdä omia tulevaisuuden valintoja siihen liittyen. Jotenkin teidän pitäisi päästä takaisin sellaiseen keskusteluyhteyteen, että voisitte keskustella tästäkin asiasta rakentavasti ja tehdä molempia miellyttäviä ratkaisuja.

Hohhoijaa! Naisten ulina ongelmista parisuhteessa osa 1234567890...

Mies ei taida arvostaa teidän lomamatkoja. Miksette juttele mitä kumpikin haluaa lomalta. Reilu mies veisi sinut sellaiseen hienoon ravintolaan ja tutustuttaisi makuihin joita arvostaa.

Tuo rahojen tiukka rajaaminen sopii huonosti parisuhteeseen. Pariskunnat jotka näkevät perheen arvon ja yhteisen ajan tärkeänä käyttävät rahaa siihen oman varallisuutensa suomissa rajoissa.

Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Eli sen lisäksi, että mies joutuu töissään järkkäämään reissuja niin pitäisi vielä kotonakin tehdä samaa?

Luuletko sinä, että se mies niitä työmatkojaan varailee ja miettii hotelleita ja lentolippuja?

Ja jos noin olisi niin sittenhän miehellä olisi kokemusta hommasta, eikä olisi mikään vaiva varasta yhtä reissua omankin perheen kesken. 

Ap:n parisuhdeonglma ei johdu siitä, että mies tienaa enemmän, vaan siitä, että mies ei ole kunnolla sitoutunut perhe-elämään eikä kanna siellä korttansa kekoon. 

Eikä miestä näytä hattaavan, vaikka ei perheenä koskaan matkustaisi mihinkään. Joko mies saa matkoista tarpeekseen töissä tai sitten häntä ei vaan kiinnosta matkustella tai sitten mies ei halua matkustaa perheenä, koska se on hankalampaa lapsen kanssa. 

Lusikat jakoon.

Mies ei rakasta. 

Ihan älytöntä toi omien rahojen rajaaminen parisuhteessa, ku eroamalla nainen saa puolet jokatapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kaikilla on ihan samat mahdollisuudet edetä työurallaan, joten ap voi katsoa peliin. Kannattaa naiset oppia vaatimaan omasta osaamisesta kunnon palkkaa, niin ei tarvitse ihmetellä, kuinka mies tienaa yleensä teitä enemmän.

Tämä ei pidä paikkaansa. Naisen ura pakostakin kärsii, kun perhe kasvaa, eli tulee lapsia. Turha tulla sanomaan, että se on oma valinta, koska on se miehellekin oma valinta, että alkaa isäksi, silti miehen ura ei siitä kärsi. 

Se on vähän huono alkaa vaatimaan huippupalkkaa, kun työnteossa on 2 vuoden tauko, kun olet ollut lapsen kanssa kotona. 

Ja raaka totuus on se, että jos työtä hakee pätevämpi nainen ja vähemmän pätevä, mutta kuitenkin ihan ok mies, työn saa se mies. 

Kyllähän on olemassa naisia, kuten vaikka Sanna Marin, mutta mitä paskaa hän sai niskaansa, kun kansa ihmetteli, että kuka hoitaa lapsta??????? Hirveä äiti, työ menee lapsen edelle. Tätä ei tapahdu kenenkään miehen kohdalla, vaikka kotona olisi kuinka monta pienetä lapsta. 

Kukaan ei ihmetellyt kuka hoitaa Niinistön lasta tai ylipäätään kenenkään miehen lasta, jos mies käy töissä ja tekee uraa. 

Kyllä asenteissa on vielä paljon korjattavaa. 

Vierailija kirjoitti:

No siis nopeasti luin ja en mä ainakaan olis itse ihmisen kanssa joka ei halua suunnitella yhteisiä reissuja mun kans. En vois kuvitellakaan. Eiks se sitä just oo se yhdessäolo ja yhdessä tekeminen? Luinko ton liian nopee vai oonko mä nyt sit vaa jotenki outo?

Eksän kanssa matkustettiin paljon ja minä suunnittelin kaikki matkat. Tehtiin jopa kolmen viikon kiertomatkoja ja mulla excel taulukko reissun kohteista, lennoista, junamatkoista ja majoituksista. Minusta oli niin mukavaa, että sai ihan rauhassa suunnitella. Kohdemaa kyllä yhdessä päätettiin. No sitten reissussa puoliso oli matkanjohtaja ja tutustui helposti paikallisiin ja saatiin vielä enemmän infoa maasta ja paikallisista. Minä vaan kävelin perässä, kun hän oli oppaana. Eron jälkeen en muuta kaipaa kuin noita reissuja.