Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?
Haluaisin vilpittömästi ymmärtää monilla ihmisillä (erityisesti nuoremmilla) olevaa ajattelua, jossa uskottomuus merkitsisi automaattisesti parisuhteen päättymistä. Siis siinäkin tapauksessa, että parisuhde muuten olisi kaikin puolin hyvä (ja kyllä, uskon, että pettämistä esiintyy myös hyvissä parisuhteissa, joten tästä ei tarvitse huomauttaa).
Tällä tavalla ajattelevat ihmiset, osaatteko vähän avata ajatteluanne ja perustella, miksi ajattelette noin mustavalkoisesti?
Kommentit (306)
Täällä joku sanoi, että puoliso tietää, että se on kerrasta poikki, ja että sen takia puoliso ei petä.
Minun puolisoni tietää, että antaisin anteeksi, mutta hänkään ei petä. Kumpi puoliso lopulta on uskollisempi? Se, joka tietää saavansa kenkää petoksesta vai se, joka tietää että saisi anteeksi ja silti on uskollinen?
Js turha tulla ilkkumaan, että kyllä se kumminkin pettää. Toki pettää jos on pettääkseen, mutta sama mahdollisuus on kaikissa suhteissa paitsi avoimissa sellaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kiihkeitä ja ehdottomia mielipiteitä täällä, mikä nyt oli odotettavissa tällaisella palstalla. Tosiasia on, että pettäminen ei ole mitenkään harvinaista. Kaikki eivät välttämättä tiedä ollenkaan, että puoliso on joskus pettänyt. Voi olla, että on itsekin pettänyt ja silti täällä kiihkoilee, että se on kerrasta poikki, jos toinen pettää. Pettämisen rajakin on tulkinnanvarainen. Toisille pettämistä on, jos harrastaa seksiä, jonkun toisen mielestä suuteleminenkin on pettämistä. Jollekin oikein mustasukkaiselle tapaukselle riittä pelkkä katse tai jopa ajatus, koska ovat ajatustenlukijoita.
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei kannata olla niin ehdoton. Minä olen pettänyt ja olen saanut sen anteeksi. Asia on puhuttu ja vatvottu puolison kanssa niin perusteellisesta läpi kuin vain voi. Itse asiassa meidän suhde parani sen jälkeen. Rakastuimme toisiimme uudestaan, vaikka takana o
Et kyllä tiedä yhtään mistä puhut. Mistä ihmeestä päättelet, että olen narsisti tai että puolisoni ei olisi onnellinen? Ei kyllä voisi enempää metsään mennä. En aina oikein ymmärrä, mistä ihmiset oikein vetävät kummallisia johtopäätöksiä.
Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.
Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä ei esiinny hyvissä suhteissa, oletko ihan vajaa? :D Salailu, valehtelu, toisen tahtoa vastaan toimiminen on automaattisesti huonon kumppanin ominaisuus. Hyvissä suhteissa on vain hyviä kumppaneita.
Moni toki haluaa itselleen kaikki parisuhteen hyödyt mutta harva niitä oikeasti ansaitsee. Muista se.
Mitä jos et saa koskaan tietää kumppanisi pettäneen, ja koet että suhteenne on hyvä ja kumppani myös? Tämä mua aina näin filosofisesti ihmetyttää.
Olen eri, mutta kiinnostaa mikä tuossa sinua ihmetyttää? Hyvin moni on kokenut tuon, jos ei pettämisessä niin monessa muussa asiassa, että puoliso olikin jotain muuta kuin oli esittänyt ja onkin eletty valheessa. Itsekin olen kokenut sen, että luulin kumppanin rakastavan minua ja että olisimme onnellisia. Paljastui, että näin ei ollut. En näe
Oli aika lyhyt tuo viestini, mutta kirjoitin jos et KOSKAAN saisi tietää. Kuolisit vanhuuteen tietämättä asiaa. Ja olisit elämyt onnellisen elämän hyvän miehesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.
Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.
Tässä nykyisessä suhteessa pettänyt, vai pettänyt joskus teinisuhteessa jotain silloista seukkailukamua?
Riippuu mistä roikkuu. Jos tulisi heti jonkun duunireissupettämisen jälkeen hattu kourassa itse kertomaan että nyt tuli isosti mokattua kännipäissään/hetkenhuumassa/siitäjatästäsyystä, EIKÄ tää tyyppi olis muuten mikään pettäjäluonne ni voisin ottaa aikalisän ja miettiä mitä tehdään. Jos alkaisi hoputtamaan päätöstä ni adios. Voi olla että en vaan pystyisi jatkamaan yhdessä mutta tyypistä jäisi tuhatsatamiljoonaatsiljoona kertaa parempi kuva, kun on ottanut vastuun teostaan ja kertonut missä mennään. Jos tulisi ilmi muuta kautta ni ei olis mitään toivoa jatkaa suhdetta. Mutta jos taas olisi halua piristää parisuhdetta vaikka kolmannella pyörällä, ni sais sanoa siitä suoraan. Kaikesta voitaisiin keskustella. Mut niin kauan ku oltaisiin kimpassa ni rehellisyys ja luottamus on kaiken perusta. Aivan kaiken. N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.
Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.
Tässä nykyisessä suhteessa pettänyt, vai pettänyt joskus teinisuhteessa jotain silloista seukkailukamua?
Sitä ei kerrottu.
Löysin MTV:n uutisen, jossa sanottiin näin: "Jopa 30-60 prosenttia naimisissa olevista henkilöistä pettää kumppaniaan suhteen jossain vaiheessa. Useimmiten uskottomuus ei edes tule suhteessa ilmi. Jos asia tulee kuitenkin julki, niin se johtaa usein avioeroon." Tämä tieto perustuu johonkin ulkomaiseen tutkimukseen.
Toinen sitaatti Väestöliitolta toisesta artikkelista: "Väestöliiton tutkimusprofessorin mukaan puolet miehistä ja kolmasosa naisista kertoo pettäneensä elämänsä aikana. Kaksi kolmasosaa rinnakkaissuhteista on jäänyt piiloon omalta kumppanilta."
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku sanoi, että puoliso tietää, että se on kerrasta poikki, ja että sen takia puoliso ei petä.
Minun puolisoni tietää, että antaisin anteeksi, mutta hänkään ei petä. Kumpi puoliso lopulta on uskollisempi? Se, joka tietää saavansa kenkää petoksesta vai se, joka tietää että saisi anteeksi ja silti on uskollinen?
Js turha tulla ilkkumaan, että kyllä se kumminkin pettää. Toki pettää jos on pettääkseen, mutta sama mahdollisuus on kaikissa suhteissa paitsi avoimissa sellaisissa.
No eikö tuo nyt sitten ole enemmänkin jo avoin suhde, jos olet puolisollesi sanonut, että saa vieraissa käymisen anteeksi.
Pettäminen tarkoittaa sopimuksen ja luottamuksen rikkomista.
tapauksessa, että parisuhde muuten olisi kaikin puolin hyvä (ja kyllä, uskon, että pettämistä esiintyy myös hyvissä parisuhteissa, joten tästä ei tarvitse huomauttaa
Kyllä tarvii huomauttaa, koska puhut ihan täyttä potaskaa. 😁 Aidosti hyvään suhteeseen ei muut pääse luikahtamaan. Jos pääsee, parisuhteessa on selvästikin jotain vikaa niin paljon, että toinen on valmis jopa pettämään toista. Sellainen ei vilkuile muita, joka on tyytyväinen omaansa.
Kumma kyllä, on kuitenkin lukuisia sellaisia parisuhteita, jotka eivät ole mitenkään hyviä ja toimivia, ja siltikään siinä ei vilkuilla muita ja petetä, vaan pysytään yhdessä, vaikka tapellaan pää punaisena säännöllisesti, hamaan hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä ei esiinny hyvissä suhteissa, oletko ihan vajaa? :D Salailu, valehtelu, toisen tahtoa vastaan toimiminen on automaattisesti huonon kumppanin ominaisuus. Hyvissä suhteissa on vain hyviä kumppaneita.
Moni toki haluaa itselleen kaikki parisuhteen hyödyt mutta harva niitä oikeasti ansaitsee. Muista se.
Mitä jos et saa koskaan tietää kumppanisi pettäneen, ja koet että suhteenne on hyvä ja kumppani myös? Tämä mua aina näin filosofisesti ihmetyttää.
Oli aika lyhyt tuo viestini, mutta kirjoitin jos et KOSKAAN saisi tietää. Kuolisit vanhuuteen tietämättä asiaa. Ja olisit elämyt onnellisen elämän hyvän miehesi kanssa.
Olen eri, mutta minun näkemykseni on, että siinä vaiheessa sinä et koskaan saa tietää, että suhde oli jotain muuta kuin olisit halunnut. Voihan sitä ihminen elää monessa muussakin asiassa valheessa elämänsä loppuun asti. Ei se tarkoita sitä, että se valhe olisi merkityksetön.
Tai tämähän nyt on näkemyskysymys tietenkin. Joidenkin mielestä mitään pahaa ei ole tapahtunut, jos loukkausta ei saa tietää. Sitten on niitä, joille totuus on tärkeämpi arvo kuin mielipahan välttäminen. Jälkimmäisten ihmisten suurimpia pelkoja on erehtyä ensiksi mainittujen ihmisten kanssa suhteeseen. Ehkä myös toisinpäin? Jos itse haluaisi mieluummin elää laput silmillä onnellista kulissia, niin ehkä sitä ei halua että puoliso tunnontuskissaan sen romuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.
Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.
Tuokaan ei tee pettämistä hyväksyttäväksi minun kumppanilleni. Kuulostaa nimittäin kovasti siltä, että yrität normalisoida pettämisen.
Koska se on vastoin sovittuja suhteen sääntöjä, eli päätös pettämisestä on päätös suhteen päättämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku sanoi, että puoliso tietää, että se on kerrasta poikki, ja että sen takia puoliso ei petä.
Minun puolisoni tietää, että antaisin anteeksi, mutta hänkään ei petä. Kumpi puoliso lopulta on uskollisempi? Se, joka tietää saavansa kenkää petoksesta vai se, joka tietää että saisi anteeksi ja silti on uskollinen?
Js turha tulla ilkkumaan, että kyllä se kumminkin pettää. Toki pettää jos on pettääkseen, mutta sama mahdollisuus on kaikissa suhteissa paitsi avoimissa sellaisissa.
No eikö tuo nyt sitten ole enemmänkin jo avoin suhde, jos olet puolisollesi sanonut, että saa vieraissa käymisen anteeksi.
Pettäminen tarkoittaa sopimuksen ja luottamuksen rikkomista.
Samaa mieltä, minusta tuntuu että uskottomuudesta keskustelu on tällaisten ihmisten kanssa hieman hankalaa, kun toinen puhuu omenoista ja appelsiineista.
"Löysin MTV:n uutisen, jossa sanottiin näin: "Jopa 30-60 prosenttia naimisissa olevista henkilöistä pettää kumppaniaan suhteen jossain vaiheessa"
Aikamoista hakuammuntaa. Noin epätarkan arvion osaa antaa apinakin.
Vierailija kirjoitti:
Koska se on vastoin sovittuja suhteen sääntöjä, eli päätös pettämisestä on päätös suhteen päättämisestä.
Naulan kantaan. Minulle pettäminen tarkoittaa suhteen päättämistä. Toisen mukaan lähtiessä on irtisanottu se monogaminen suhde joka on toisen kanssa solmittu. Sitten jos on riittävän raukkamainen, ei viitsitä edes kertoa kumppanille tästä suhteen päättämisestä. Valinta on kuitenkin ollut se. Valitsen seksin tämän ihmisen kanssa parisuhteeni jatkumisen yli.
Jaa-a... Mun kumppani salaili ja valehteli niin paljon (toisesta naisesta), että empä tiedä mikä on totuus heidän välisestä suhteesaan. Varsinaisesta fyysisestä pettämisestä mulla ei ole todisteita, monen näköisestä muusta kyllä. Pitäiskö mun uskoa, kun kumppani sanoo, että "en ole pettänyt sua!"
Mulle ihan riitti, että salaili, valehteli ja järjesteli tapaamisia mun selän takana. Petti tai ei. Itseasiassa, kaikkein hirveintä onkin se, kun toinen valehtelee niin paljon, ettei voi siitäkään olla varma, onko petetty vai ei.
Parisuhde rakentuu luottamuksen ympärille ja tässä tapauksessa en pystyisi luottamaan toiseen enää vaikka kuinka asiaa katuisikin. Mielestäni on kohtuutonta tuottaa tietoisesti tuskaa omalle kumppanilleen pettämällä ja tämän jälkeen olettaa että hän vielä haluaisi jakaa elämänsä kanssasi. Kokisin oloni vainoharhaiseksi aina kun mieheni lähtee pitkälle työmatkalle tai baariin ystäviensä kanssa, enkä ole riittävän kypsä ihmisenä ettenkö toisi tätä ilmi myös miehelleni.
Et riitä ja puolisosi voi lähteä milloin tahansa jonkun muun matkaan, miksi pitkittäisit prosessia?
Vi**tu tää palsta on ihan perseestä nykyään, kitjoitin just pitkähkön viestin mutta tuli jokin error eikä lähettänyt viestiä. Miksi tästä tuli uudistuksen mukana niin surkea?