Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?

Vierailija kirjoitti:

tapauksessa, että parisuhde muuten olisi kaikin puolin hyvä (ja kyllä, uskon, että pettämistä esiintyy myös hyvissä parisuhteissa, joten tästä ei tarvitse huomauttaa

 

Kyllä tarvii huomauttaa, koska puhut ihan täyttä potaskaa. 😁 Aidosti hyvään suhteeseen ei muut pääse luikahtamaan. Jos pääsee, parisuhteessa on selvästikin jotain vikaa niin paljon, että toinen on valmis jopa pettämään toista. Sellainen ei vilkuile muita, joka on tyytyväinen omaansa.

Kumma kyllä, on kuitenkin lukuisia sellaisia parisuhteita, jotka eivät ole mitenkään hyviä ja toimivia, ja siltikään siinä ei vilkuilla muita ja petetä, vaan pysytään yhdessä, vaikka tapellaan pää punaisena säännöllisesti, hamaan hautaan asti.

Olen eri, mutta minä uskon, että pettämistä voi tapahtua suhteessa, joka on joskus ollut hyvä ja jolla olisi ilman pettämistä ollut edellytyksiä tulla vielä hyväksi, ja kenties on vielä uskottomuuden käsittelyn jälkeen mahdollisuus tulla hyväksi. Pettämistä ei kuitenkaan tapahdu ilman, että suhde on sillä hetkellä niin suuressa kriisissä, että toinen osapuoli on valmis sen uhraamaan.

Pettämisen jälkeen ainut mahdollisuus hyvään suhteeseen on mielestäni tunnustaminen ja asian käsittely. En näe, että suhde jonka jatkuminen perustuu tämän luokan valheelle voi olla hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.

Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.

Tuokaan ei tee pettämistä hyväksyttäväksi minun kumppanilleni. Kuulostaa nimittäin kovasti siltä, että yrität normalisoida pettämisen.

En yritä normalisoida mitään enkä tehdä pettämisestä yhtään hyväksytympää. Uskon vain, että pettäminen on paljon yleisempää kuin luullaan. On paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä puolisonsa pettäneen eivätkä välttämättä saa koskaan tietää. Eivät ihmiset aina kerro kaikkea toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen pettänyt aiemmissa parisuhteissa naista vasta kun toinen ei enää merkinnyt mitään ja olin valmis eroon ja etsin jo uutta. En osaisi ajatella vaimon mahdollisesti pettäessä minua tilanteen olevan mitenkään tästä poikkeava. Tai ainakaan minua olisi lähes mahdotonta vakuuttaa asiasta ainakin nyt ajatellen. 

Olet epäluotettava, itsekäs paskiainen. Parisuhteesta erotaan ennen kun ruvetaan etsimään uutta. Toivottavasti saat maistaa omaa lääkettäsi silloin kun olet erittäin rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

"Löysin MTV:n uutisen, jossa sanottiin näin: "Jopa 30-60 prosenttia naimisissa olevista henkilöistä pettää kumppaniaan suhteen jossain vaiheessa"

Aikamoista hakuammuntaa. Noin epätarkan arvion osaa antaa apinakin.

Varmaan siksi noin iso haarukka, että osa ihmisistä valehtelee myös siinä tutkimuksessa.

Tää ketju on jotenkin uskomaton. Kymmenen sivua tolkutusta siitä, että minua ei petetä ja piste. Kuitenkin suurin osa pettämisistä ei tule kumppanin tietoon missään vaiheessa. Miten tuo lukema voisi olla edes 30%, jos ketään ei koskaan petetä? Tai jos jokainen vakaa ja pitkä parisuhde kaatuisi johonkin yhteen hairahdukseen. En normalisoi pettämistä, enkä suinkaan hyväksy sitä. Mutta en myöskään katsele ruusunpunaisten silmälasien läpi, koska olen realisti. Pidän mahdollisena, että myös minun aviomieheni on joskus pettänyt minua.

Nyt jälkikäteen viisastuuneena niin sanoisin että järkevää pistää peli poikki kerrasta.

Siinä on muuten aika äkkiä kynnysmattona. Ei se pettäminen kertaan jää, turha luulla.

Mun exmies petti, useaankin otteeseen, muutkan tietämäni pettäjät eivät ole jättäneet yhteen kertaan.

336

Kaikella todennäköisyydellä on melko varmaa, että tähän ketjuun kirjoittaneissa on henkilö, jonka puoliso on pettänyt, mutta hän ei tiedä sitä.

Saako petetyksi tullut valita oman reaktionsa.

Vai onko sekin pettäjän päätettävissä?

Hei hani sehän oli vaan kerran...just joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.

Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.

Tuokaan ei tee pettämistä hyväksyttäväksi minun kumppanilleni. Kuulostaa nimittäin kovasti siltä, että yrität normalisoida pettämisen.

Normaali ja hyväksyttävyys ovat eri asioita. Kyllä minäkin sanoisin, että pettäminen on niin yleistä, että sen on oltava aika normaalia jopa ihan hyvissäkin suhteissa. Ei se siitä siltikään tee hyväksyttävää. Tämä tuntuu menevän monilla moraalisaarnaa pitävillä tässä ketjussa ohi.

Toisaalta täällä on tullut myös ilmi, että oikeastaan se seksi ei itsessään ole edes paha asia. Siksi minusta onkin vähän erikoista miten kiihkeitä monet omassa mielipiteessään aiheesta ovat, että käyvät jopa henkilökohtaisuuksiin asti. Itsehän en lähtökohtaisesti ymmärrä avoimia suhteita ollenkaan mm. tästä syystä koska mielestäni pettämisessä nimenomaan se seksi aktina on niin iso asia (toki en muiden avoimia suhteita ole kauhistelemassa)

Vierailija kirjoitti:

Kaikella todennäköisyydellä on melko varmaa, että tähän ketjuun kirjoittaneissa on henkilö, jonka puoliso on pettänyt, mutta hän ei tiedä sitä.

Niin, entäpä sitten? Meinaatko, ettei ihmisellä saisi olla arvoja, koska on olemassa riski että joku kuitenkin huijaa häntä?

Elämä on täynnä riskejä, joista perinteisesti kaikkein pelätyimmän todennäköisyys on 100. Kaikki muu on epävarmaa.

Vierailija kirjoitti:

Saako petetyksi tullut valita oman reaktionsa.

Vai onko sekin pettäjän päätettävissä?

Hei hani sehän oli vaan kerran...just joo.

Totta kai petetty saa tuntea kaikkia niitä tunteita, jotka toisen teko saa hänessä aikaan. Tietenkin. Jos kerran on ero tulossa joka tapauksessa, niin senkun kaataa vain tulevan exänsä niskaan kaiken, sehän ansaitsee kaiken pahan.

Onko täällä joku puolustellut pettämistä? Ehkä kymmenen sivun aikana joku on, en jaksanut kahlata kaikkia viestejä läpi, mutta itse ajattelen tästä aiheesta niin, että pettäminen on paaaaljon yleisempää kuin mitä tässäkin ketjussa kirjoittaneet kuvittelevat. Voi olla, että kirjoittajat on tosi nuoria tai hirveän naiiveja muuten, mutta ainakaan realismi ei täällä rehota.

Kaverini aina mouhosi, että on kerrasta poikki, jos pettää. Sanoin, että ehkä ei kannata olla noin ehdoton, kun ei voi tietää ennen kuin asia tapahtuu, miten siihen suhtautuu. Vänkäsi vain. No, vaimo sillä otti ja petti. Vielä ovat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikella todennäköisyydellä on melko varmaa, että tähän ketjuun kirjoittaneissa on henkilö, jonka puoliso on pettänyt, mutta hän ei tiedä sitä.

Emme nyt kuitenkaan keskustele niistä tapauksista.

Ajatteletteko te ehdottomat suhteen päättäjät, että se, kenen kanssa petettiin, on pettäjän tuleva kumppani? Mistä päättelette, että hän ylipäätään on a) vapaa b) halukas suhteeseen c) kaikin puolin sopiva uudeksi kumppaniksi? 

Toki moni tekee niin, että pettää aikaisempaa ja vaihtaa siten lennosta uuteen, mutta ei se aina mene niin. Se petoskumppani voi olla vaikka mikä karmea kännipano, tai naimisissa, tai asua Uudessa Seelannissa tms. Tai sitten se on narsisti tai joku muu sekopää, jonka kanssa kukaan ei alkaisi suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.

Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.

Tuokaan ei tee pettämistä hyväksyttäväksi minun kumppanilleni. Kuulostaa nimittäin kovasti siltä, että yrität normalisoida pettämisen.

Normaali ja hyväksyttävyys ovat eri asioita. Kyllä minäkin sanoisin, että pettäminen on niin yleistä, että sen on oltava aika normaalia jopa ihan hyvissäkin suhteissa. Ei se siitä siltikään tee hyväksyttäv

Ihan mielenkiinnosta, millä perusteella sinä oletat, että kymmenien prosenttien uskottomuus tarkoittaa automaattisesti sitä, että sitä tapahtuisi väistämättä myös hyvissä suhteissa? Miten suuri prosentti suhteista on sinusta hyviä? Kuitenkin avioliitoista puolet loppuu eroon, avoliitoista vielä suurempi osuus ja osa yhdessä jatkavista pareista ei ole hyvässä suhteessa.

Omien havaintojeni mukaan aidosti hyvät suhteet ovat oikeasti harvinaisia.

Eniten ..tuttaa ne tilanteet, kun joku kaveri, jopa yhteinen sellainen, on todistanut, kun varattu lähtee vieraan matkaan, ei kirottu kerro siitä petetylle! Menee kyllä usko ihmisiin tällaisen koettua. Eli päättyipä parisuhde ja ystävyys!!

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te ehdottomat suhteen päättäjät, että se, kenen kanssa petettiin, on pettäjän tuleva kumppani? Mistä päättelette, että hän ylipäätään on a) vapaa b) halukas suhteeseen c) kaikin puolin sopiva uudeksi kumppaniksi? 

Toki moni tekee niin, että pettää aikaisempaa ja vaihtaa siten lennosta uuteen, mutta ei se aina mene niin. Se petoskumppani voi olla vaikka mikä karmea kännipano, tai naimisissa, tai asua Uudessa Seelannissa tms. Tai sitten se on narsisti tai joku muu sekopää, jonka kanssa kukaan ei alkaisi suhteeseen.

Ei tuo taas vaikuta mitenkään pettämisen hyväksymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan sivusta huutelen numerolle 100: ainakin perheen perustamisen jälkeen tuntuu melkoiselta arpapeliltä ajatus, että mies hengaa ja juhlii paljon sinkkunaisten kanssa ja oma asenne on, että menköön vaan, ei tarvitse olla mustasukkainen, koska se on kerrasta poikki jos pettää.

Kuka on puhunut perheen perustamisesta? Ei ole lapsia meillä kummallakaan ja muutenkin eletään hyvin kiireistä elämää. Ulkomailla ollaan, kulttuuriero on se, että ulkona käyminen ei tarkoita välttämättä mitään ryyppyreissuja, vaan kavereiden kanssa on ihan normaalia istua iltaa. Perheellisten juhliminen on sitten oma ongelmansa, siihen en ota mitään kantaa.

Aika erikoinen kulttuuri, jos ystäväpiiriin kuuluu sinkkunaisia, joiden kanssa istutaan iltaa, mutta oma puoliso ei siellä iltaa istumassa ole.

Juu, jos sellainen häiritsee sinua, niin sinun kannattaa sitten varmaan olla vain parisuhteissa miesten kanssa, joilla ei ole elämää parisuhteenne ulkopuolella, eli ei ole sinullakaan, tai joka vaihtoehtoisesti viettää aikaa pelkästään muiden miesten kanssa, koska kuten kaikki tietää, miesporukalla kun lähdetään ulos, niin taatusti on kaikki kiltisti, eikö?

Jos oletetaan, että 50% parisuhteista petetään, ja 50% avioliitoista päättyy eroon. Silloin voisi lyhyellä matikalla ja keittiöpäättelyllä päätellä, että vain avioliitoissa petetään ja pettäminen on jokaisen avioliiton päättymisen syy.

Noh, tuskinpa se ihan noin yksinkertaista on. Ainakin avioeroille on muitakin syitä. Ja avoliitoissa ja seurustelusuhteissakin tapahtuu pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te ehdottomat suhteen päättäjät, että se, kenen kanssa petettiin, on pettäjän tuleva kumppani? Mistä päättelette, että hän ylipäätään on a) vapaa b) halukas suhteeseen c) kaikin puolin sopiva uudeksi kumppaniksi? 

Toki moni tekee niin, että pettää aikaisempaa ja vaihtaa siten lennosta uuteen, mutta ei se aina mene niin. Se petoskumppani voi olla vaikka mikä karmea kännipano, tai naimisissa, tai asua Uudessa Seelannissa tms. Tai sitten se on narsisti tai joku muu sekopää, jonka kanssa kukaan ei alkaisi suhteeseen.

Ei tuo taas vaikuta mitenkään pettämisen hyväksymiseen.

Ei vaikuta, mutta tuli mieleen siitä, kun täällä moni kommentoi tyyliin: "Jos etsii uutta suhdetta eikä kerro mulle, niin se on heippa sitten"

Pettäjät roviolle.