Kysymys sinulle, jonka mielestä uskottomuus on "kerrasta poikki" -asia. Kerro, miksi ajattelet näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä ei esiinny hyvissä suhteissa, oletko ihan vajaa? :D Salailu, valehtelu, toisen tahtoa vastaan toimiminen on automaattisesti huonon kumppanin ominaisuus. Hyvissä suhteissa on vain hyviä kumppaneita.

Moni toki haluaa itselleen kaikki parisuhteen hyödyt mutta harva niitä oikeasti ansaitsee. Muista se.

Mitä jos et saa koskaan tietää kumppanisi pettäneen, ja koet että suhteenne on hyvä ja kumppani myös? Tämä mua aina näin filosofisesti ihmetyttää.

Oli aika lyhyt tuo viestini, mutta kirjoitin jos et KOSKAAN saisi tietää. Kuolisit vanhuuteen tietämättä asiaa. Ja olisit elämyt onnellisen elämän hyvän miehesi kanssa.

 

 Tosiasia on kuitenkin se että suhde ja kumppani muuttuu huonoksi vasta silloin kun petturuus tulee tietoon. Täten kukaan ei voi sanoa suhteestaan onko se hyvä vai huono, jos pettäminen ei koskaan tule ilmi. Ja ei se aina tule. Moni joka liputtaa pettämättämyydem ja hyvän suhteen/kumppanin puolesta siinä uskossa että ei ole petetty voi hyvinkin olla petetty, sitä ei vain itse tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen pettänyt aiemmissa parisuhteissa naista vasta kun toinen ei enää merkinnyt mitään ja olin valmis eroon ja etsin jo uutta. En osaisi ajatella vaimon mahdollisesti pettäessä minua tilanteen olevan mitenkään tästä poikkeava. Tai ainakaan minua olisi lähes mahdotonta vakuuttaa asiasta ainakin nyt ajatellen. 

Olet epäluotettava, itsekäs paskiainen. Parisuhteesta erotaan ennen kun ruvetaan etsimään uutta. Toivottavasti saat maistaa omaa lääkettäsi silloin kun olet erittäin rakastunut.

Minä kyllä ymmärrän tuon henkilön pointin. Olen itse pettänyt yhtä poikaystävää hyvin nuorena, alaikäisenä. Olisi pitänyt lähteä ennenkuin petin, mutta opin läksyni. En ole sen jälkeen koskaan pettänyt. En voi kuvitella pettäväni ketään, jota aidosti rakastan, enkä ymmärrä ihmisiä jotka näin tekevät. Vrt ihmistä jota en rakasta voisin hyvinkin kuvitella pettäväni, mutta en niin tee, koska en enää koskaan tuhlaa elämääni olemalla suhteessa ihmisen kanssa jota en rakasta.

Em syistä en antaisi pettämistä anteeksi. Minä en voisi pettää ihmistä jota rakastan ja josta välitän, eikä minun tarvitse elää ihmisen kanssa joka voi. Etsiköön toisen samanlaisen. Voivat sitten kilpaa pettää ja "rakastaa".

Veikkaisinpa, että kumppanin mustasukkaisuus ja kyttääminen kasvattaa pettämisen todennäköisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.

Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.

Tuokaan ei tee pettämistä hyväksyttäväksi minun kumppanilleni. Kuulostaa nimittäin kovasti siltä, että yrität normalisoida pettämisen.

Normaali ja hyväksyttävyys ovat eri asioita. Kyllä minäkin sanoisin, että pettäminen on niin yleistä, että sen on oltava aika normaalia jopa ihan hyvissäkin s

 

Minä tunnen paljon enemmän oikein hyviä suhteita kuin huonoja suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä ei esiinny hyvissä suhteissa, oletko ihan vajaa? :D Salailu, valehtelu, toisen tahtoa vastaan toimiminen on automaattisesti huonon kumppanin ominaisuus. Hyvissä suhteissa on vain hyviä kumppaneita.

Moni toki haluaa itselleen kaikki parisuhteen hyödyt mutta harva niitä oikeasti ansaitsee. Muista se.

Mitä jos et saa koskaan tietää kumppanisi pettäneen, ja koet että suhteenne on hyvä ja kumppani myös? Tämä mua aina näin filosofisesti ihmetyttää.

Tosiasia on kuitenkin se että suhde ja kumppani muuttuu huonoksi vasta silloin kun petturuus tulee tietoon. Täten kukaan ei voi sanoa suhteestaan onko se hyvä vai huono, jos pettäminen ei koskaan tule ilmi. Ja ei se aina tule. Moni joka liputtaa pettämättämyydem ja hyvän suhteen/kumppanin puolesta siinä uskossa että ei ole petetty voi hyvinkin olla petetty, sitä ei vain itse tiedä.

Ei se mikään tosiasia ole, vaan mielipide. Näkemys, jonka mukaan suhde ja kumppani on olleet jo valmiiksi huonoja vaikka sitä ei ole tiedetty on täysin yhtä validi. Jos minä en tiedä, että taloni on homeessa, niin onhan se silti homeessa. Ei se minun tietämättömyyteni siitä tervettä taloa tee.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jos uskoo ettei hyvässä suhteessa voi pettää, tästä seuraa väistämättä se ettei ihminen voi koskaan täydellä varmuudella tietää onko oman määritelmänsä mukaisessa hyvässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi mustistele mistään kaupan myyjän kanssa jutustelusta, en saisi mitään kohtausta jos näkisin miesystävän jonkun naisen seurassa normaalisti juttelemassa (vaan kysyisin että mistäs tunnette ja sen mukaan suhtautuisin asiaan.) Tosin mistään parisuhdetyyppisistä jutuista en pitäisi. Miesystäväni ei tarvitse mennä intiimin pikku kahvilaan istuskelemaan naamatusten toisen naisen kanssa, tai leffaan tai sellaista vastaavaa. Tavallinen päivänvalossa tapahtuva juttelu on eri asia. Mutta pettäminen on sellaista että ei. Ajatus on kuvottava enkä voisi mitenkään jatkaa. En edes haluaisi voida. 

Miksi menisit kysymään mistäs tunnette?  Menetkö aina?

Suhde voi olla huippuhyvä tosi surkea tai kaikkea siltä väliltä mutta uskottomuus voi muuttaa hyvänkin suhteen parisuhteen irvikuvaksi. 

Jos on kyse pitkäaikaisesta avio/avoliitosta ym. suhteesta, missä uskottomuus on "vahinko" tyyliin tilapäinen hairahdus parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen, niin antaisin anteeksi, mutta jos selviäisi että toinen on pitänyt salarakasta useamman vuoden, eli pistänyt minut elämään useamman vuoden illuusiossa ja "valheittensa verkossa" ja tuhlannut näin elämääni, niin en ikinä antaisi anteeksi. 

Uskottomuus on aina valheiden verkko. Puoliso käyttäytyy väkisinkin eri tavalla kun hällä on moinen iso asia omatunnollaan kuin että hänellä olisi puhdas omatunto. Ellei hän sitten ole psykopaatti, jolle valehteleminen on yhtä luontevaa kuin hengittäminen. Monen uskottoman puoliso saa tottua siihen että puoliso on välillä salaileva ja ahdistunut, välillä ärtynyt ja puhumaton ja välillä huonon omatunnon takia yli rakastava, ylitunteellinen "rakkauspommittaja". Hän saa tottua siihen, että hänelle valehdellaan koko ajan ja häneltä salaillaan asioita. Hän vaistoaa tämän jollain tavalla ja se voi vaikuttaa hänen mielenterveyteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.

Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.

Tuokaan ei tee pettämistä hyväksyttäväksi minun kumppanilleni. Kuulostaa nimittäin kovasti siltä, että yrität normalisoida pettämisen.

Minä tunnen paljon enemmän oikein hyviä suhteita kuin huonoja suhteita.

Millä perusteella tuttavapiirisi on kattava otos väestöstä? Tai millä perusteella käsityksesi lähipiirisi parisuhteiden tilasta pitää edes paikkaansa? Ulospäin selvästi huono suhde on kuitenkin harvemmin "salaa" hyvä, mutta ulospäin hyvä suhde voi hyvinkin olla suljettujen ovien takana huono.

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan, että 50% parisuhteista petetään, ja 50% avioliitoista päättyy eroon. Silloin voisi lyhyellä matikalla ja keittiöpäättelyllä päätellä, että vain avioliitoissa petetään ja pettäminen on jokaisen avioliiton päättymisen syy.

Noh, tuskinpa se ihan noin yksinkertaista on. Ainakin avioeroille on muitakin syitä. Ja avoliitoissa ja seurustelusuhteissakin tapahtuu pettämistä.

Minä kyllä huomaan, että sinulla olo lyhyt matikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väestöliiton mukaan keskimäärin joka kolmas parisuhteessa elävä on pettänyt puolisoaan. Miehistä 39% ja naisista 30%. Nuo luvut ovat niin suuria, että jos kaikki tietäisivät puolison pettäneen ja kaikilla olisi kerrasta poikki -periaate, niin harvassa olisivat jäljellä olevat parisuhteet.

Nuo luvut ovat niin suuria, että pettäjiä on väistämättä myös ns. hyvissä suhteissa. Ihmiset ovat taitavia peittämään jälkiään silloin kun tarvitsee.

Tuokaan ei tee pettämistä hyväksyttäväksi minun kumppanilleni. Kuulostaa nimittäin kovasti siltä, että yrität normalisoida pettämisen.

Normaali ja hyväksyttävyys ovat eri asioita. Kyllä minäkin sanoisin, että pettäminen on niin yleistä, että sen on oltava aika normaalia jopa ihan hyvissäkin s

Ihan hyvä pointti, ihmiset ovat myös paljon suhteissa jotka eivät ole hyviä. Toisaalta taas monet suhteet ovat olleet hyviä, niissä on huonompia vaiheita ja taas parempia. Minun mielestäni sellainenkin suhde, josta on erottu on voinut olla ihan hyvä suhde. Eron syitä kuitenkin on niin paljon, eikä rakkaus ja välittäminen välttämättä siltikään katoa (tällekin ajatukselle joku ehti naureskella)

"Minä tunnen paljon enemmän oikein hyviä suhteita kuin huonoja suhteita."

"Millä perusteella tuttavapiirisi on kattava otos väestöstä?"

Tuo oli vastaus aiempaan viestiin, joka ei enää näy lainauksessa. Siinä sanottin jotain päinvastaista. En jaksa kaivaa mitä se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Löysin MTV:n uutisen, jossa sanottiin näin: "Jopa 30-60 prosenttia naimisissa olevista henkilöistä pettää kumppaniaan suhteen jossain vaiheessa"

Aikamoista hakuammuntaa. Noin epätarkan arvion osaa antaa apinakin.

 

Varmaan siksi noin iso haarukka, että osa ihmisistä valehtelee myös siinä tutkimuksessa.

Tää ketju on jotenkin uskomaton. Kymmenen sivua tolkutusta siitä, että minua ei petetä ja piste. Kuitenkin suurin osa pettämisistä ei tule kumppanin tietoon missään vaiheessa. Miten tuo lukema voisi olla edes 30%, jos ketään ei koskaan petetä? Tai jos jokainen vakaa ja pitkä parisuhde kaatuisi johonkin yhteen hairahdukseen. En normalisoi pettämistä, enkä suinkaan hyväksy sitä. Mutta en myöskään katsele ruusunpunaisten silmälasien läpi, koska olen realisti. Pidän mahdollisena, että myös minun aviomieheni on joskus pettänyt minua.

Kysymys onkin siitä, mitä teet, jos asia tulee jossain vaiheessa tietoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Saako petetyksi tullut valita oman reaktionsa.

Vai onko sekin pettäjän päätettävissä?

Hei hani sehän oli vaan kerran...just joo.

TÄMÄ. Pettäjät (ja heidän kaverit) todella yrittävät kontrolloida petetyn reaktiot. Tästä on olemassa kokeneiden terapeuttien todistuksia. Ei ole kivaa nähdä toista toisen kanssa. Sitä pettäjät kyllä tuottavat petetylle, mutta eivät halua kokea itse. Suosittelen lämpimästi Sandra Kahnin nyt jo vanhaa kirjaa "Leaving Him Behind: Cutting the Cord and Breaking Free After the Marriage End" kaikille, jotka haluavat päästä pettäjästä eroon henkisesti. Ja älkää vaan missään tapauksessa anna ketään painostaa olemaan "ystävä" pettäjän kanssa, ellet itse todella halua. Näitä painostajia on valitettavasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako petetyksi tullut valita oman reaktionsa.

Vai onko sekin pettäjän päätettävissä?

Hei hani sehän oli vaan kerran...just joo.

TÄMÄ. Pettäjät (ja heidän kaverit) todella yrittävät kontrolloida petetyn reaktiot. Tästä on olemassa kokeneiden terapeuttien todistuksia. Ei ole kivaa nähdä toista toisen kanssa. Sitä pettäjät kyllä tuottavat petetylle, mutta eivät halua kokea itse. Suosittelen lämpimästi Sandra Kahnin nyt jo vanhaa kirjaa "Leaving Him Behind: Cutting the Cord and Breaking Free After the Marriage End" kaikille, jotka haluavat päästä pettäjästä eroon henkisesti. Ja älkää vaan missään tapauksessa anna ketään painostaa olemaan "ystävä" pettäjän kanssa, ellet itse todella halua. Näitä painostajia on valitettavasti olemassa.

Ompa hyvin sanottu. Minullekin hyvin monet läheiset, miehen perhe ja ystävät yrittivät määritellä jonkin oikean tavan reagoida asiaan. Suurin osa painosti antamaan anteeksi itsesi takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako petetyksi tullut valita oman reaktionsa.

Vai onko sekin pettäjän päätettävissä?

Hei hani sehän oli vaan kerran...just joo.

TÄMÄ. Pettäjät (ja heidän kaverit) todella yrittävät kontrolloida petetyn reaktiot. Tästä on olemassa kokeneiden terapeuttien todistuksia. Ei ole kivaa nähdä toista toisen kanssa. Sitä pettäjät kyllä tuottavat petetylle, mutta eivät halua kokea itse. Suosittelen lämpimästi Sandra Kahnin nyt jo vanhaa kirjaa "Leaving Him Behind: Cutting the Cord and Breaking Free After the Marriage End" kaikille, jotka haluavat päästä pettäjästä eroon henkisesti. Ja älkää vaan missään tapauksessa anna ketään painostaa olemaan "ystävä" pettäjän kanssa, ellet itse todella halua. Näitä painostajia on valitettavasti olemassa.

Ompa hyvin sanottu. Minullekin hyvin m

<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako petetyksi tullut valita oman reaktionsa.

Vai onko sekin pettäjän päätettävissä?

Hei hani sehän oli vaan kerran...just joo.

TÄMÄ. Pettäjät (ja heidän kaverit) todella yrittävät kontrolloida petetyn reaktiot. Tästä on olemassa kokeneiden terapeuttien todistuksia. Ei ole kivaa nähdä toista toisen kanssa. Sitä pettäjät kyllä tuottavat petetylle, mutta eivät halua kokea itse. Suosittelen lämpimästi Sandra Kahnin nyt jo vanhaa kirjaa "Leaving Him Behind: Cutting the Cord and Breaking Free After the Marriage End" kaikille, jotka haluavat päästä pettäjästä eroon henkisesti. Ja älkää vaan missään tapauksessa anna ketään painostaa olemaan "ystävä" pettäjän kanssa, ellet itse todella halua. Näitä painostajia on valitettavasti olemassa.

Ompa hyvin sanottu. Minullekin hyvin m

Näinpä. "Anna anteeksi itsesi takia ettei meidän muiden tarvitse esim. opetella empatiaa ja kestää sitä, että sinuun sattuu ja et halua olla sen tyypin kanssa missään tekemisissä. Tee meidän elämästä helpompaa, itsesi takia". Ai että, samaa kuraa saa kuulla väkivaltaisten vanhempien suhteen. Pilasivat lapsuutesi ja olet joutunut käyttämään vuosikaudet paranemiseen ilman tukea perheeltä, mutta anteeksi pitäisi antaa, ja jotenkin kaikki muut tietävät mikä on uhrille paras ratkaisu.

Anteeksianto on mahdollisesti paranemisprosessin sivutuote, mutta ei mikään tavoite itsessään, ja lisäksi kaikilla on sillekin sanalle eri määritelmä. Itselleni anteeksianto viittaa puhtaaseen pöytään toisen kanssa, jolloin toisen päästää takaisin lähelle, ja se nyt ei vaan ole tervettä monissa tilanteissa. Sen sijaan paraneminen ja asioista eteenpäin pääseminen on kaunis juttu, jonka eteen saa usein tehdä paljon töitä.

Vierailija kirjoitti:

Suhteessa ei ole kaikki hyvin jos on tarve pettää, miksi siis on pidettävä liittoa väkisin kasassa. Aina riidan tullessa toinen vetää "petoskortin" esille ja se syö suhdetta. Parempi lähteä eri teille. 

Koska on yhteinen halu korjata liitto. Ehkä lapsia ja omaisuutta. Tietenkään toinen ei voi jäädä miettimään katkerana asiaa saati ottaa asiaa esiin riitojen yhteydessä. Kuten muitakaan menneitä virheitä. 

Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin kuvitellaan. Kun toinen pettää, niin kyllä toisellakin on jotain osuutta siihen, miksi toinen pettää. Ei aina, mutta usein. Niin kuin joku toinen sanoi, ikä vie särmät ehdottomuudesta ja osaa ajatella asioita vähän laajemmin ja pidemmälle.

Paras neuvo on keskustelu niin ylä- kuin alamäissä. Hyvä liitto kestää vakavatkin kriisit, jos niistä osataan keskustella. Joku toinen kirjoitti, miten suurinpiirtein koko suku meni pettäjän puolelle (vai oliko petetyn, en muista). Minun kysymys tuohon on: miksi ihmeessä tieto piti jakaa koko suvulle? Tuollaiset asiat keskustellaan ensisijaisesti pariskunnan kesken eikä levitellä muille. Jos se ei auta, niin voi hakea ammattiauttajan tai luotetun ystävän apua. Jos tietoa on levitelty sukulaisille ja ystäville, niin on todella, todella vaikeaa rakentaa suhdetta uudelleen. Jälkeenpäin, jos tilanne päätyy eroon, voi kertoa muille.

Luottamuksen voi menettää vain YHDEN kerran.

Tämän ymmärtää jopa koira, jota on kerran potkastu kylkeen. Mutta onneton ap ei tätä ymmärrä.

Olisi pitänyt olla noin, olisi pitänyt lähteä heti.

Sen sijaan hukkasin vielä 3 vuotta itsekeskeiseen sovinistiääliöön joka lopulta petti uudelleen. Luottamusta ja arvostusta ei saanut rakennettua uudelleen, se lopulta söi loputkin siitä suhteesta.