Nykyään vierastetaan ajatusta, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Erotaan muutaman vuoden jälkeen kun ''suhde ei toimi''

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan parisuhteen, en työsuhdetta.

 

Keskustelu ja vuorovaikutus ovat monille ihmisille parisuhteessa hyvin hankala juttu, koska itsekkyys on nykypäivänä useimpien määräävä luonteenpiirre, joten riitaa tulee, ja tämän tyyppisiä asioita aloituksessa varmaankin tarkoitetaan "työllä".

Kun lisäksi molemmat elävät ns. "omaa elämää" kaveripiireineen, harrastuksineen ja mielipiteineen, ja on omat tilit ja varallisuus, on selvää, ettei yhteiselo pitemmän päälle tule kitkattomasti sujumaan. Kaiken huipuksi kunnioitus puuttuu. Ei onnistu hommat ilman "yhteistyötä" ja kompromisseja.

 

Osut oikeaan. Monelle rehellisyys ja avoin kommunikointi tunteistaan ja tarpeistaan on niiin vaikeaa. Koska sitä tarkoitetaan työllä parisuhteen vuoksi. Mutta nämä sen vastustajat ovatkin i

Rehellisyys ja avoin kommunkointi on parisuhteen perusasioita eikä mitään työntekoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun parisuhde alkaa tuntua työltä, on aika erota. Ei ennen mietitty ja pohdittu, että miltä nyt tuntuu. Ennen elettiin täysillä, joskus riideltiin ja joskus rakastettiin, mutta ei joka käänteessä mietitty, että mites me nyt tätä parisuhdetta ylläpidettäisiin.

Toisaalta ennen sitten puhumattomuuden seurauksena otettiin turpiin aviomieheltä ja katseltiin toisenpuoliskon alkoholisoitumista hiljakseen vieressä. Pieni kehityskeskustelu kai olisi ollut jopa tarpeen? Ennen eskaloitumista..

Yhteiskunnan paine oli kova pitää suhde kasassa. Vähintäänkin lasten takia. Nykyään painetta ei ole, se on hyvä. 

Höpön pöpön ja hipsusta hapsusta. Väsynyttä ääripäihin vientiä sinulta kun et uskalla keskustella aiheesta aidosti. Ja ennenkaikkea rehellisesti ilman valheilla kuorrutettuja tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan parisuhteen, en työsuhdetta.

 

Keskustelu ja vuorovaikutus ovat monille ihmisille parisuhteessa hyvin hankala juttu, koska itsekkyys on nykypäivänä useimpien määräävä luonteenpiirre, joten riitaa tulee, ja tämän tyyppisiä asioita aloituksessa varmaankin tarkoitetaan "työllä".

Kun lisäksi molemmat elävät ns. "omaa elämää" kaveripiireineen, harrastuksineen ja mielipiteineen, ja on omat tilit ja varallisuus, on selvää, ettei yhteiselo pitemmän päälle tule kitkattomasti sujumaan. Kaiken huipuksi kunnioitus puuttuu. Ei onnistu hommat ilman "yhteistyötä" ja kompromisseja.

 

Osut oikeaan. Monelle rehellisyys ja avoin kommunikointi tunteistaan ja tarpeistaan on niiin vaikeaa. Koska sitä tarkoitetaan työllä parisu

 

Monelle rehellisyys ja avoin kommunikointi vaatii avioliitossa vuosien terapiaa. Tällöin syyllinen ei ole kumppani vaan rehellisyyteen kyvytön ihmisen muotoinen.

Joillekin onnistujille nuo ovatkin perusasioita, mutta jotkut kokevat nuo itsestään selvät asiat hyvin työläinä, eli siis työnä. Ikävinä ja inhottavina, miksi meidän pitäisi mitään lätistä, sen kun eletään vaan ja mieluummin huutoriidellään, kuin istutaan alas sopimaan "pelisäännöistä".

Keskusteluja ei käydä, toista ei oteta huomioon, moni suorastaan ns. kävelee sen kumppaninsa yli.

Ihan varmasti tällaisille voi sanoa, että teidän täytyy nyt "alkaa tehdä töitä" parisuhteenne eteen, jos siis meinaatte sen säilyttää. Kyse on muuttumisesta ja tilanteiden muuttamisesta. Tai sitten ero. Seuraava suhde tulee kuitenkin olemaan samankaltainen jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan parisuhteen, en työsuhdetta.

 

Keskustelu ja vuorovaikutus ovat monille ihmisille parisuhteessa hyvin hankala juttu, koska itsekkyys on nykypäivänä useimpien määräävä luonteenpiirre, joten riitaa tulee, ja tämän tyyppisiä asioita aloituksessa varmaankin tarkoitetaan "työllä".

Kun lisäksi molemmat elävät ns. "omaa elämää" kaveripiireineen, harrastuksineen ja mielipiteineen, ja on omat tilit ja varallisuus, on selvää, ettei yhteiselo pitemmän päälle tule kitkattomasti sujumaan. Kaiken huipuksi kunnioitus puuttuu. Ei onnistu hommat ilman "yhteistyötä" ja kompromisseja.

 

Me jutellaan paljon keskenämme. Se on ollut suhteemme suola aina, että viihdymme yhdessä ja meillä on paljon keskenään puhuttavaa

Tjaa. Olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta ja tuo keskenään viihtyminen oli jo alusta asti se juttu, mikä oli se seikka, että hakeudumme toistemme seuraan. Suhteessamme on ollut sairauksia. Sellaisiakin, että ei ole varma, selviääkö toinen. On ollut omassa elämässä vaikeaa, kuten toisenkin. Aina on avoimesti puhuttu, jos joku ahdistaa ja oma elämä on vaikeaa. Toinen ottanut syliin ja lohduttanut, että tästäkin päästään yli. 

Se on ollut sitä parisuhdetta, ei työtä. Luonnollista, että jos toisella ollut paska päivä, kertoo toiselle. 

Tätä ketjua kun lukee, niin jää ihmettelemään, että millaisia muiden parisuhteet on, jos keskenään kommunikointikin on erityistä työtä, jota täytyy opetella. Minusta on ihan luonnollista kertoa puolisolle iloista ni ja suruistani. 

Vierailija kirjoitti:

Joillekin onnistujille nuo ovatkin perusasioita, mutta jotkut kokevat nuo itsestään selvät asiat hyvin työläinä, eli siis työnä. Ikävinä ja inhottavina, miksi meidän pitäisi mitään lätistä, sen kun eletään vaan ja mieluummin huutoriidellään, kuin istutaan alas sopimaan "pelisäännöistä".

Keskusteluja ei käydä, toista ei oteta huomioon, moni suorastaan ns. kävelee sen kumppaninsa yli.

Ihan varmasti tällaisille voi sanoa, että teidän täytyy nyt "alkaa tehdä töitä" parisuhteenne eteen, jos siis meinaatte sen säilyttää. Kyse on muuttumisesta ja tilanteiden muuttamisesta. Tai sitten ero. Seuraava suhde tulee kuitenkin olemaan samankaltainen jne jne.

Näinpä. Moni sarjaeroaja on juuri tuollainen. Vihaa työtä parisuhteen vuoksi. On epärehellinen. Usein sarjapettäjä. Syyttää kumppaniaan siitäkin.  Toistaa parisuhteilussaan samoja kaavoja suhteesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin onnistujille nuo ovatkin perusasioita, mutta jotkut kokevat nuo itsestään selvät asiat hyvin työläinä, eli siis työnä. Ikävinä ja inhottavina, miksi meidän pitäisi mitään lätistä, sen kun eletään vaan ja mieluummin huutoriidellään, kuin istutaan alas sopimaan "pelisäännöistä".

Keskusteluja ei käydä, toista ei oteta huomioon, moni suorastaan ns. kävelee sen kumppaninsa yli.

Ihan varmasti tällaisille voi sanoa, että teidän täytyy nyt "alkaa tehdä töitä" parisuhteenne eteen, jos siis meinaatte sen säilyttää. Kyse on muuttumisesta ja tilanteiden muuttamisesta. Tai sitten ero. Seuraava suhde tulee kuitenkin olemaan samankaltainen jne jne.

Näinpä. Moni sarjaeroaja on juuri tuollainen. Vihaa työtä parisuhteen vuoksi. On epärehellinen. Usein sarjapettäjä. Syyttää kumppaniaan siitäkin.  Toistaa parisuhteilussaan samoja kaavoja suhteest

Ai tuo ihmistyyppi. Yäk. 🤮🤮🤮

Täällä auvoista avio-onneaan elävät ihmettelevät "miten joillekin parisuhde on työtä"?

Ihmiset ovat erilaisia. Joidenkin ei pitäisi ollenkaan edes seurustella. 

Toiset taas ovat myötämielisiä, muut huomioon ottavia, sympaattisia ja empaattisia, fiksuja ja ns. hienoja ihmisiä, kun taas iso osa on täysin päinvastaisia; itsekkäitä, ylpeitä ja omahyväisiä.

Tällöin yksin olo on paras ratkaisu. Silti nämä haluavat parisuhteen, perheen ja lapset. Aluksi ovatkin muutaman vuoden sopuisia, mutta kun kaikki haalenee, niin toinen muuttuu arkipäiväiseksi itsestäänselvyydeksi. Silloin luovutetaan.

Kaikilla se arki tulee vastaan, mutta on eri juttu, että miten sen ottaa vastaan. Onhan joillain esim. huomattavasti suurempi elämänjano ja positiivinen mieli, kuin sitten taas toisilla ei niinkään. Kun aina on paha olla ja kaikki päin prsettä. Joku iloitsee kuumasta kupillisesta kahvia, toinen masentuu kun ei ole rahaa ok-taloon.

Vaikea arvata, kumman ryhmän suhteet onnistuvat suuremmalla todennäköisyydellä?

Mitä tämä parisuhteen eteen on tehtävä töitä" oikeasti tarkoittaa?  Esimerkkejä "töistä"? Se  kuullostaa höpöttelyltä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä auvoista avio-onneaan elävät ihmettelevät "miten joillekin parisuhde on työtä"?

Ihmiset ovat erilaisia. Joidenkin ei pitäisi ollenkaan edes seurustella. 

Toiset taas ovat myötämielisiä, muut huomioon ottavia, sympaattisia ja empaattisia, fiksuja ja ns. hienoja ihmisiä, kun taas iso osa on täysin päinvastaisia; itsekkäitä, ylpeitä ja omahyväisiä.

Tällöin yksin olo on paras ratkaisu. Silti nämä haluavat parisuhteen, perheen ja lapset. Aluksi ovatkin muutaman vuoden sopuisia, mutta kun kaikki haalenee, niin toinen muuttuu arkipäiväiseksi itsestäänselvyydeksi. Silloin luovutetaan.

Kaikilla se arki tulee vastaan, mutta on eri juttu, että miten sen ottaa vastaan. Onhan joillain esim. huomattavasti suurempi elämänjano ja positiivinen mieli, kuin sitten taas toisilla ei niinkään. Kun aina on paha olla ja kaikki päin prsettä. Joku iloitsee kuumasta kupillisesta kahvia, toinen masentuu kun ei ole rahaa ok-t

Niinpä. Jos on perusnegatiivinen elämänasenne niin harvoin onnistuu. Siksi heidän ei varsinkaan lapsia pitäisi koskaan hankkia koska ovat vanhempina kelvottomia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä parisuhteen eteen on tehtävä töitä" oikeasti tarkoittaa?  Esimerkkejä "töistä"? Se  kuullostaa höpöttelyltä.

Se on sitä, että kun nainen menettää seksuaalisen funktionsa vaihdevuosissaan, miehen pitää alkaa tekemään incel työtä eikä mennä paremman naisen syliin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä parisuhteen eteen on tehtävä töitä" oikeasti tarkoittaa?  Esimerkkejä "töistä"? Se  kuullostaa höpöttelyltä.

 

 

Ja sinä kuulostat trollilta. Esimerkkejä on nyt kerrottu, mutta et muka tajua? Pidä siis edelleen se käsitys, että parisuhdetta työstetään niska limassa, 8h pätkissä ja kolmivuorossa.

Minusta panostus on hyvä sana, työ on huono. En pidä työnteosta, mutta pidän kumppanin ilahduttamisesta. Jollakin muulla voi olla eri konnotaatiot. 

 

Aloituksessa moitittiin ihmisiä siitä, että eroavat sen sijaan että alkaisivat tuossa vaiheessa tekemään työtä suhteen säilyttämiseksi. Kyse on tuolloin yrityksestä pelastaa suhde vaikka haluaa  erota kun on kunnolla tutustunut toiseen.

Kumppanin ilahduttaminen ei ole työntekoa. Se on normaalia elämää ja rakkauden osoittamista. Ne kuuluvat jokaiseen terveen ihmisen ihmissuhteeseen eikä sellaisesta käytetä nimitystä työn tekeminen, eivätkä ne pelasta suhdetta, jossa ollaan eroamassa kolmen vuoden jälkeen. Pitää olla umpinuija ellei ole ymmärtänyt huomioida siihen mennessä kumppaniaan. 

Täällä kirjoittaa moni, joka ei selvästikään tiedä lainkaan mitä eroa on työntekoa vaativalla ja hyvällä suhteella. Onnea niille, jotka olettavat työnteon merkitsevän normaaleja siedettäviä käytöstapoja ja empatiaa, ja pahoittelut niille, jotka kuvittelevat että kaikki suhteet vaativat hampaat irvessä vääntämistä ja yhdessä pysymisestä, kun on kerran yhteen hairahduttu, saa vielä jonain päivänä jonkun palkinnon.  

Minusta panostus on hyvä sana, työ on huono. En pidä työnteosta, mutta pidän kumppanin ilahduttamisesta. Jollakin muulla voi olla eri konnotaatiot. 

 

Aloituksessa moitittiin ihmisiä siitä, että eroavat sen sijaan että alkaisivat tuossa vaiheessa tekemään työtä suhteen säilyttämiseksi. Työnteolla tarkoitetaan tuolloin yritystä pelastaa suhde vaikka haluaa erota kun on kunnolla tutustunut toiseen.

Kumppanin ilahduttaminen ei ole työntekoa. Se on normaalia elämää ja rakkauden osoittamista. Huomioiminen ja ilahduttaminen kuuluvat jokaiseen terveen ihmisen ihmissuhteeseen eikä sellaisesta käytetä nimitystä työn tekeminen, eivätkä ne pelasta suhdetta, jossa ollaan eroamassa kolmen vuoden jälkeen. Pitää olla umpinuija ellei ole ymmärtänyt huomioida siihen mennessä kumppaniaan. 

Täällä kirjoittaa moni, joka ei selvästikään tiedä lainkaan mitä eroa on työntekoa vaativalla ja hyvällä suhteella. Onnea niille, jotka olettavat työnteon merkitsevän normaaleja siedettäviä käytöstapoja ja empatiaa, ja pahoittelut niille, jotka kuvittelevat että kaikki suhteet vaativat hampaat irvessä vääntämistä ja yhdessä pysymisestä, kun on kerran yhteen hairahduttu, saa vielä jonain päivänä jonkun palkinnon.  

Vierailija kirjoitti:

Minusta panostus on hyvä sana, työ on huono. En pidä työnteosta, mutta pidän kumppanin ilahduttamisesta. Jollakin muulla voi olla eri konnotaatiot. 

 

Aloituksessa moitittiin ihmisiä siitä, että eroavat sen sijaan että alkaisivat tuossa vaiheessa tekemään työtä suhteen säilyttämiseksi. Kyse on tuolloin yrityksestä pelastaa suhde vaikka haluaa  erota kun on kunnolla tutustunut toiseen.

Kumppanin ilahduttaminen ei ole työntekoa. Se on normaalia elämää ja rakkauden osoittamista. Ne kuuluvat jokaiseen terveen ihmisen ihmissuhteeseen eikä sellaisesta käytetä nimitystä työn tekeminen, eivätkä ne pelasta suhdetta, jossa ollaan eroamassa kolmen vuoden jälkeen. Pitää olla umpinuija ellei ole ymmärtänyt huomioida siihen mennessä kumppaniaan. 

Täällä kirjoittaa moni, joka ei selvästikään tiedä lainkaan mitä eroa on työntekoa vaativalla ja hyvällä suhteella. Onnea niille, jotk

Monesti eroilevat piiloutuvat erilaisten mantrojen taakse. Mitä tahansa kunhan saavat syyttävän sormen käännettyä itsestään poispäin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta panostus on hyvä sana, työ on huono. En pidä työnteosta, mutta pidän kumppanin ilahduttamisesta. Jollakin muulla voi olla eri konnotaatiot. 

 

Aloituksessa moitittiin ihmisiä siitä, että eroavat sen sijaan että alkaisivat tuossa vaiheessa tekemään työtä suhteen säilyttämiseksi. Kyse on tuolloin yrityksestä pelastaa suhde vaikka haluaa  erota kun on kunnolla tutustunut toiseen.

Kumppanin ilahduttaminen ei ole työntekoa. Se on normaalia elämää ja rakkauden osoittamista. Ne kuuluvat jokaiseen terveen ihmisen ihmissuhteeseen eikä sellaisesta käytetä nimitystä työn tekeminen, eivätkä ne pelasta suhdetta, jossa ollaan eroamassa kolmen vuoden jälkeen. Pitää olla umpinuija ellei ole ymmärtänyt huomioida siihen mennessä kumppaniaan. 

Täällä kirjoittaa moni, joka ei selvästikään tiedä lainkaan mitä eroa on työntekoa vaativalla ja hyvällä suhteella. Onnea niille, jotk

Miksi tuohon yhteen termiin nyt pitää noin tanakasti tarrautua? Panostus, satsaaminen jne. Työn tekemisen voi myös käsittää ilon kautta, ei työ automaattisesti merkitse mitään puuduttavaa, kiduttavaa tai kärsimyksenomaista.

On olemassa suunnittelu- ja ajatustyötä, ideointia, pyrkimystä onneen ja romantiikkaan, ja tämäkin on omanlaistaan työtä. Rakkauden työtä.

Toinen samantyyppinen jankkaus käydään usein syövästä selviytymisestä puhuttaessa. Jotkut toivottavat onnea sairaalle "syöpätaistelussa" ja kuoro vastaa, että ei se mitään taistelua ole, kun ei itse siihen voi mitenkään vaikuttaa.

Taistelu voidaan kuitenkin käydä siellä psyyken puolella, ei kukaan syöpää itseltään parantaa voikaan. Tämä vain vertailua ja esimerkki siitä, miten sama asia voidaan käsittää täysin eri tavoin. 

Näinpä. Monesti se työ liittyy omaan itseen. Sitä matkaa tietynlaiset ihmiset eivät kykene tekemään. Vaan suoltavat vihaansa tuota työtä kohtaan somessa.

Olen pitkässä parisuhteessa ja toisaalta ymmärrän aloitusta ja toisaalta taas en. Sillä tavalla ymmärrän että parisuhteeseen kannatta keskittyä niin se kukoistaa. Uskon kuitenkin että alussa pitää olla molemminpuolinen suuri kiinnostus, sellainen mikä tulee luonnostaan minkä eteen ei ole tarvinnut tehdä töitä. Uskon sillä tavalla että se on se asia mikä saa kantamaan pitkässä parisuhteessa myöhemminkin ilman että tarvitsee tehdä koko ajan "töitä". Koska se toisen sisäinen olemus riittää sellaisenaan. Mutta tuo on lähtötilanne, tietysti kummankin osapuolen pitää molemminpuolisesti huomioida, panostaa läheisyyteen ja yhteiseen aikaan, antaa toiselle tilaa ja kestää myös ne huonot päivät. Uskoisin että usein se että panostaa läheisyyteen saa rakkauden kestämään. 

Arki = rakkaus on kuollut.

Naisille pitäisi olla järjestämässä jotain ohjelmaa koko ajan.

Jos se ensimmäinen vuosi suhteessa on aina se paras, niin eikö koko elämän voi elää sitten niin, että on aina vain sitä parasta ja hauskinta kun vaihtaa kumppania vuoden välein?

Mikä tässä on se ongelma ja outoa, että se tuntuu olevan ongelma muille, eikä niille, ketkä elävät näin?????