Nykyään vierastetaan ajatusta, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Erotaan muutaman vuoden jälkeen kun ''suhde ei toimi''
Ainakin omassa lähipiirissä tuntuu olevan tyypillistä, että n. 4-5 vuoden seurustelun jälkeen todetaan että on tylsää ja toinen ärsyttää eikä tunnu enää perhosia vatsassa. Mihin on kadonnut ymmärrys siitä, ettei parisuhteen kuulukaan tuntua samalta ensimmäisenä vuonna ja vaikka kuudentena? Rakkaus muuttaa muotoaan ja arkistuu, ja juuri tuossa kohdassa viimeistään pitää herätä siihen, ettei suhteen toimivuus ole mistään sattumasta kiinni vaan se vaatii ihan oikeasti panostamista molemmilta.
Palavien rakkaudentunteiden laantuminen tulkitaan merkiksi siitä ettei meitä oltu tarkoitettu yhteen ja on aika erota. Monelta jää kokematta hienoja asioita, joita pitkä suhde voi tarjota.
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun parisuhde alkaa tuntua työltä, on aika erota. Ei ennen mietitty ja pohdittu, että miltä nyt tuntuu. Ennen elettiin täysillä, joskus riideltiin ja joskus rakastettiin, mutta ei joka käänteessä mietitty, että mites me nyt tätä parisuhdetta ylläpidettäisiin.
Itsekkyys kunniaan. Miksi minun pitäisi antaa yhtään mitään kenellekään? Minä vain otan kaiken, minkä irti saan ja kaikki muut saavat olla ilman. Tyhjin käsin. Yksin. Minäminäminä.
Niinpä. Kuulostaa jonkun sometyypin maailmankuvalta jota haluaisi kaikkien seuraavan.
En ole valmis tekemään parisuhteen eteen töitä, ei siinä ole mitään järkeä. Kyllä se toinen alkaa ärsyttämään vaikka töitä tekisi. Mieluummin olen yksin kuin en oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se suhde tuntuu työltä, kumppani on väärä. Jos seksi loppuu muutamassa vuodessa, kumppani on väärä.
Useimmat (sanotaan nyt vaikka someajalla kasvaneet) eivät siedä minkäänlaista epävarmuutta. Tai kritiikkiä. Tai pahaa oloa. Tai mitään muutakaan. Heti kun tuntuu siltä, vaihdetaan uusi tilalle.
Se kertoo kyvyttömyydestä käsitellä itsessään herääviä vaikeita tunteita. On surullista että jotkut kannustavat päivästä toiseen tuollaiseen omien tunteiden pakenemiseen niiden aidon kohtaamisen sijasta.
Nykyään pärjää sinkkuna niin hyvin eikä ole sosiaalista painetta löytää parisuhdetta, joten sen parisuhteen pitää olla aivan mielettömän hyvä, jos sellaisessa meinaa olla.
Ja monella on sellainen harha, että tuolla deittisovelluksissa on valtavasti valinnanvaraa miehissä/naisissa, vaikka todellisuudessa varmaan vain puolet deittisovellusten käyttäjistä etsii oikeasti parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattua lainaten: "Jotka naimisiin haluavat, he joutuvat kärsimään vaivaa".
Rehellinen kuvaus ihmisen epätäydellisyydestä. Pettymyksiä tulee, puolin ja toisin. Kivi kiveä hioo, ihminen toistansa hioo. Rakkaus voi silti kantaa, vaikka muuttaakin muotoaan, kohti kumppanuutta.
Kaikista ei tähän ole. Kuka nyt vaivaa haluaisi kärsiä? Kenties on lähdetty koko parisuhteeseen vain "hyvän päivän tuttuina".
Älä ymmärrä väärin. Avioliitto ei ole mikään työleiri. Mutta itsensä siinä joutuu kohtaamaan, ja ne ruusunpunaiset lasit, joilla itseään katselee, karisevat päästä. Ellei sitten pakene koko suhteesta ennen sitä...
Näin. Itse olen ajatellut aina, että liiton ei tarvitse olla erityisen helppo. Sairaskaan se ei tietenkään saa olla, eli missään nimessä minkäänlaista väkivaltaa ei kärsitä.
Mutta helpon elämän toive
Rakkaus on loppu viimein tahtotilaa. Ei pelkkää dopamiinihuumaa miksi jotkut mieleltään keskenkasvuiset sen kuvittelevat olevan.
Eihän naisen kuulu tehdä mitään parisuhteen eteen. Naisen pitää vain saada ja saada parisuhteelta mutta kaikki työ, tekeminen, huomioiminen, panostaminen ja maksaminen pitää olla pelkästään miehen vastuulla. Miehen tehtävä on tuottaa naiselle mutta ei koskaan naisen tarvi tuottaa mitään miehelle. Mies antaa ja nainen saa!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se suhde tuntuu työltä, kumppani on väärä. Jos seksi loppuu muutamassa vuodessa, kumppani on väärä.
Monesti tuota mantraa jauhava ihminen on itse väärä. Kenelle. Tahansa.
Kuvaavaa että tuo eka kommentti sai lähes poikkeuksetta yläpeukkuja. Alempi enemmän alapeukkuja. Antaa hyvän kuvan ainakin tämän paikan ihmisten mielenmaisemasta. Oma perse on ainoa, millä on mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on takana 20-vuotinen suhde, jossa piti tehdä työtä. Ja menossa 10+-vuotinen suhde, jossa ei tarvitse tehdä työtä.
ajattelen, että jotain on vikana, jos pitää tehdä _työtä_. Se, että huomioin toista, joskus jopa palvelen, ei ole _työtä_.
Joku kutsuu sitä työksi. Minä kutsun sitä toisen huomioimiseksi. Se vaatii (edes hieman) vaivannäköä. "Työtä". Liikaa vaadittu, näköjään. Toisaalta, jos ei näe lainkaan vaivaa sen toisen eteen, ei ole häntä ansainnut ja voi painua sanonko minne...
Vierailija kirjoitti:
En ole valmis tekemään parisuhteen eteen töitä, ei siinä ole mitään järkeä. Kyllä se toinen alkaa ärsyttämään vaikka töitä tekisi. Mieluummin olen yksin kuin en oma itseni.
Ei kaikkien ole pakko puhua. Helpompaa on jättää ne ystävätkin ennenkuin menee liian diipiksi. Yksinkin voi elää, ainakin tovin.
ps. Suhteeseen panostaminen ei tarkoita, etteikö olisi oma itsensä. Se tarkoittaa, että on aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se suhde tuntuu työltä, kumppani on väärä. Jos seksi loppuu muutamassa vuodessa, kumppani on väärä.
Useimmat (sanotaan nyt vaikka someajalla kasvaneet) eivät siedä minkäänlaista epävarmuutta. Tai kritiikkiä. Tai pahaa oloa. Tai mitään muutakaan. Heti kun tuntuu siltä, vaihdetaan uusi tilalle.
Ei kyllä tarvitsekaan sietää loppumatonta kritiikkiä kaikista mahdollisista asioista eikä jatkuvaa pahaa oloa kumppanin ollessa läsnä. Nämä eivät yleensä ole sellaisia asioita, jotka menevät ohi tai korjaantuvat. Tässä mielessä on kyllä somesta polvi parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se suhde tuntuu työltä, kumppani on väärä. Jos seksi loppuu muutamassa vuodessa, kumppani on väärä.
Useimmat (sanotaan nyt vaikka someajalla kasvaneet) eivät siedä minkäänlaista epävarmuutta. Tai kritiikkiä. Tai pahaa oloa. Tai mitään muutakaan. Heti kun tuntuu siltä, vaihdetaan uusi tilalle.
Ei kyllä tarvitsekaan sietää loppumatonta kritiikkiä kaikista mahdollisista asioista eikä jatkuvaa pahaa oloa kumppanin ollessa läsnä. Nämä eivät yleensä ole sellaisia asioita, jotka menevät ohi tai korjaantuvat. Tässä mielessä on kyllä somesta polvi parantunut.
Missä on sanottu että pitäisi kestää loppumatonta kritiikkiä tai jatkuvaa pahaa oloa?
Kaikki on kenen tahansa kanssa p**** viimeistään kahden vuoden päästä.
Avomersu lohduttaa edes vähän siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se suhde tuntuu työltä, kumppani on väärä. Jos seksi loppuu muutamassa vuodessa, kumppani on väärä.
Useimmat (sanotaan nyt vaikka someajalla kasvaneet) eivät siedä minkäänlaista epävarmuutta. Tai kritiikkiä. Tai pahaa oloa. Tai mitään muutakaan. Heti kun tuntuu siltä, vaihdetaan uusi tilalle.
Ei kyllä tarvitsekaan sietää loppumatonta kritiikkiä kaikista mahdollisista asioista eikä jatkuvaa pahaa oloa kumppanin ollessa läsnä. Nämä eivät yleensä ole sellaisia asioita, jotka menevät ohi tai korjaantuvat. Tässä mielessä on kyllä somesta polvi parantunut.
Missä on sanottu että pitäisi kestää loppumatonta kritiikkiä tai jatkuvaa pahaa oloa?
Vastaapa kysymykseen!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se suhde tuntuu työltä, kumppani on väärä. Jos seksi loppuu muutamassa vuodessa, kumppani on väärä.
Useimmat (sanotaan nyt vaikka someajalla kasvaneet) eivät siedä minkäänlaista epävarmuutta. Tai kritiikkiä. Tai pahaa oloa. Tai mitään muutakaan. Heti kun tuntuu siltä, vaihdetaan uusi tilalle.
Ei kyllä tarvitsekaan sietää loppumatonta kritiikkiä kaikista mahdollisista asioista eikä jatkuvaa pahaa oloa kumppanin ollessa läsnä. Nämä eivät yleensä ole sellaisia asioita, jotka menevät ohi tai korjaantuvat. Tässä mielessä on kyllä somesta polvi parantunut.
Missä on sanottu että pitäisi kestää loppumatonta kritiikkiä tai jatkuvaa pahaa oloa?
Ilmeisesti kuitenkin jokin määrä pahaa oloa suhteen on aiheutettava ja parisuhdetöihin kuuluu pahasta olosta kärsiminen?
Yleensä mikään ei ole sateenkaaren takana olevaa hattaraa jokaikinen hetki. Se joka tällaista vaatii muilta ei ole ihminen millään tavalla.
Mikä järki se on väkisinkään sitä suhdetta tekohengittää? Jos se suhde kyllästyttää muutamassa vuodessa niin se ei siitä enää muuksi muutu töitä tekemällä. Silloin on vaan paras suosiolla erota ja eteenpäin.
"Ilmeisesti kuitenkin jokin määrä pahaa oloa suhteen on aiheutettava ja parisuhdetöihin kuuluu pahasta olosta kärsiminen?"
Kuulostaa sellaisen ihmisen tekstiltä, joka ei ole koskaan ollut terveessä suhteessa. Minkäänlaisessa. Tai sitten aiheuttaa itse sen kärsimyksen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä järki se on väkisinkään sitä suhdetta tekohengittää? Jos se suhde kyllästyttää muutamassa vuodessa niin se ei siitä enää muuksi muutu töitä tekemällä. Silloin on vaan paras suosiolla erota ja eteenpäin.
Toivottavasti sanot tuon suhteittesi alussa myös sille kumppanille.
Koska oksettavimpia nillkkejä ovat ne jotka puhuvat ns kauniita sanoja rakkaudesta mutta tosiasiassa ajattelevat pahaa kumppanistaan mutta eivät hylkäämisen pelossa uskalla edes olla rehellisiä.
Vierailija kirjoitti:
"Ilmeisesti kuitenkin jokin määrä pahaa oloa suhteen on aiheutettava ja parisuhdetöihin kuuluu pahasta olosta kärsiminen?"
Kuulostaa sellaisen ihmisen tekstiltä, joka ei ole koskaan ollut terveessä suhteessa. Minkäänlaisessa. Tai sitten aiheuttaa itse sen kärsimyksen.
Osuit havainnoissasi täsmälleen oikeaan.
Useimmat (sanotaan nyt vaikka someajalla kasvaneet) eivät siedä minkäänlaista epävarmuutta. Tai kritiikkiä. Tai pahaa oloa. Tai mitään muutakaan. Heti kun tuntuu siltä, vaihdetaan uusi tilalle.