Nykyään vierastetaan ajatusta, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Erotaan muutaman vuoden jälkeen kun ''suhde ei toimi''

Ainakin omassa lähipiirissä tuntuu olevan tyypillistä, että n. 4-5 vuoden seurustelun jälkeen todetaan että on tylsää ja toinen ärsyttää eikä tunnu enää perhosia vatsassa. Mihin on kadonnut ymmärrys siitä, ettei parisuhteen kuulukaan tuntua samalta ensimmäisenä vuonna ja vaikka kuudentena? Rakkaus muuttaa muotoaan ja arkistuu, ja juuri tuossa kohdassa viimeistään pitää herätä siihen, ettei suhteen toimivuus ole mistään sattumasta kiinni vaan se vaatii ihan oikeasti panostamista molemmilta.

Palavien rakkaudentunteiden laantuminen tulkitaan merkiksi siitä ettei meitä oltu tarkoitettu yhteen ja on aika erota. Monelta jää kokematta hienoja asioita, joita pitkä suhde voi tarjota.