Lue keskustelun säännöt.
Tabukeskustelu: oletko katunut lasten tekoa?
27.02.2025 |
Oletko toivonut voivasi siirtää kelloa taaksepäin jotta voisit korjata virheesi? Kaikistahan ei ole äidiksi...
Kommentit (121)
En kadu lasten tekoa. Useasti olen miettinyt miten tylsää elämäni olisi ollut ilman lapsia. Mitä olisimme tehneet mieheni kanssa kaikki nämä vuodet, olisimmeko enää edes yhdessä. Nyt olemme jo lasten kasvatuksen loppusuoralla kun esikoisemme lähtee syksyllä opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia parempia "tapahtumia" elämässä olekaan. Kun sen oman lapsen saa syliinsä, elämä muuttuu, mutta vain ja ainostaan parempaan suuntaan. Ei mikään ole niin ihanaa, kuin oma lapsi. Hänen eteen on valmis vaikka mihin, vaikka menemään tuleen.
Vain ihminen, jolla on lapsi, voi ymmärtää, miten ihanaa se on. Vaikka tykkäisi lapsista, ei siltikään voi /osaa kuvitella sitä rakkautta, mitä omaan lasta kohtaa tuntee. Se on jotain, mitä ei voi sanoin selittää.
Tässä malliesimerkki, kun ihmisellä kapeutuu se maailma ja suoraan sanoen tyhmenee valtavasti.
Mikään ei ole niin typerää, kuin lähtökohtaisesti määritellä onnellisuus/rakkaus.
Olen katunut lasten hankintaa mutta vielä enemmän olen katunut sitä, että hankin ne kenen kanssa hankin eli isäksi olisi pitänyt valita parempi mies. Tällä palstalla joku kirjoitti aikanaan, että ennen kuin itse hankkii lapsen, niin miettii myös sitä, että voiko olla yhteishuoltaja tuon puolisoehdokkaan kanssa. Mulle ei tullut pieneen mieleenkään miettiä tollasta etukäteen - valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut lasten hankintaa mutta vielä enemmän olen katunut sitä, että hankin ne kenen kanssa hankin eli isäksi olisi pitänyt valita parempi mies. Tällä palstalla joku kirjoitti aikanaan, että ennen kuin itse hankkii lapsen, niin miettii myös sitä, että voiko olla yhteishuoltaja tuon puolisoehdokkaan kanssa. Mulle ei tullut pieneen mieleenkään miettiä tollasta etukäteen - valitettavasti.
Miksi ei tullut mieleenkään?
Vierailija kirjoitti:
Sairas aloitus😵
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut.
Sen sijaan olen katunut sitä, että en aikanaan opiskellut tai matkustellut tai pyrkinyt harrastuksessa maailman parhaaksi, miksi tyydyin keskinkertaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia parempia "tapahtumia" elämässä olekaan. Kun sen oman lapsen saa syliinsä, elämä muuttuu, mutta vain ja ainostaan parempaan suuntaan. Ei mikään ole niin ihanaa, kuin oma lapsi. Hänen eteen on valmis vaikka mihin, vaikka menemään tuleen.
Vain ihminen, jolla on lapsi, voi ymmärtää, miten ihanaa se on. Vaikka tykkäisi lapsista, ei siltikään voi /osaa kuvitella sitä rakkautta, mitä omaan lasta kohtaa tuntee. Se on jotain, mitä ei voi sanoin selittää.
Olen minäkin kokenut rakkautta, jota ei voi sanoin selittää. Järisyttävän voimakasta, liikuttavaa, nöyrryttävää, varmaa ja vakaata kuin elämä itse.
Ei se ole lapsiasaavien yksinoikeus tässä maailmassa, sori vaan. Tiedän että kokemus on suuri, mutta ei sillä tosiaan pääse mihinkään klubiin, jossa olisi vain näitä "vähän parempia ja jalompia, elämästä ja uhrautumisesta jotain ymmärtäviä ihmisiä" eli toisia vamhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut lasten hankintaa mutta vielä enemmän olen katunut sitä, että hankin ne kenen kanssa hankin eli isäksi olisi pitänyt valita parempi mies. Tällä palstalla joku kirjoitti aikanaan, että ennen kuin itse hankkii lapsen, niin miettii myös sitä, että voiko olla yhteishuoltaja tuon puolisoehdokkaan kanssa. Mulle ei tullut pieneen mieleenkään miettiä tollasta etukäteen - valitettavasti.
Minäkin ajattelin, että pahin mahdollisuus olisi kasvattaa lapsi yksin. Mutta paljon pahempaa se on kasvattaa vihamielisen ja katkeran "yhteishuoltajan" kanssa.
Nykyään käytännössä aina tulee varautua joko
A. Loppuelämän seksiorjuuteen
B. Yhteishuoltajuuteen ja uusperhehelvettiin
Kumpikaan noista ei vaan ole hyvän naisen paikka. Joten ei tule lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia parempia "tapahtumia" elämässä olekaan. Kun sen oman lapsen saa syliinsä, elämä muuttuu, mutta vain ja ainostaan parempaan suuntaan. Ei mikään ole niin ihanaa, kuin oma lapsi. Hänen eteen on valmis vaikka mihin, vaikka menemään tuleen.
Vain ihminen, jolla on lapsi, voi ymmärtää, miten ihanaa se on. Vaikka tykkäisi lapsista, ei siltikään voi /osaa kuvitella sitä rakkautta, mitä omaan lasta kohtaa tuntee. Se on jotain, mitä ei voi sanoin selittää.
Olen minäkin kokenut rakkautta, jota ei voi sanoin selittää. Järisyttävän voimakasta, liikuttavaa, nöyrryttävää, varmaa ja vakaata kuin elämä itse.
Ei se ole lapsiasaavien yksinoikeus tässä maailmassa, sori vaan. Tiedän että kokemus on suuri, mutta ei sillä tosiaan pääse mihinkään klubiin, jossa olisi vain näitä "vähän parempia ja jalompia, elämästä ja uhrautumisesta jo
Kyllä ne tunteet ovat vahvempia, vertautuvat kuin johonkin morfiiniin tai muihin todella sekaisin laittaviin päihteisiin. Mutta alhaista ja typeräähän se on silti tuollaista selittää, yhtä lailla ihminen voi vaikka valaistua ja elää loppuelämänsä puhtaassa onnessa - lastem vanhemmat harvemmin tällaisia tiloja saavuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Eilen oli taas tunteet herkässä, kun oli esikoisen syntymäpäivä. Hän on jo hyvän matkaa yli 30v. Hänen syntymänsä lopetti pitkän huonon kauden elämässäni. Se oli todellinen elämän juhla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia parempia "tapahtumia" elämässä olekaan. Kun sen oman lapsen saa syliinsä, elämä muuttuu, mutta vain ja ainostaan parempaan suuntaan. Ei mikään ole niin ihanaa, kuin oma lapsi. Hänen eteen on valmis vaikka mihin, vaikka menemään tuleen.
Vain ihminen, jolla on lapsi, voi ymmärtää, miten ihanaa se on. Vaikka tykkäisi lapsista, ei siltikään voi /osaa kuvitella sitä rakkautta, mitä omaan lasta kohtaa tuntee. Se on jotain, mitä ei voi sanoin selittää.
Tässä malliesimerkki, kun ihmisellä kapeutuu se maailma ja suoraan sanoen tyhmenee valtavasti.
Mikään ei ole niin typerää, kuin lähtökohtaisesti määritellä onnellisuus/rakkaus.
No, yritä. Osoita meille suurempi älysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä vaiheessa kyllä itkin, miksi ihmeessä tein lapsia. Olivat liki parikymppisiä. Nyt ovat saaneet elämänsö kohdilleen, ja nyt olen iloinen, ettö tein.
En ole katunut. Sain olla kotona, kun lapset olivat pieniä, ja se on ollut elämäni parasta aikaa. Huolia on toki ollut monenlaisia ja niihin uponnut aikaa ja energiaa, mutta kaikesta on selvitty. Nyt he ovat jo nuoria aikuisia. Hyvän uran olen voinut tehdä myöskin, on iso omakotitalo jne. Voin sanoa eläneeni riittävän hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut sen takia, että en ole ollut kovin hyvä äiti. Liian monta lasta, liian nuorena, köyhänä ja rikkinäisenä, ja vielä huonon miehen kanssa. Ihan kelvollisia heistä silti tuli ja rakastan lapsiani yli kaiken, olisin vaan halunnut heille paremman lapsuuden.
En ole. En, vaikka olen ollut yksinhuoltajana ja on ollut tosi rankkaa. Lapseni ovat niin rakkaita, että tunnen itseni todella siunatuksi. En olisi koskaan edes voinut kuvitella parempaa lahjaa kuin nämä kaksi ja tunnen itseni etuoikeutetuksi, että saan hoitaa heitä sen matkaa, kun he minua tarvitsevat.
Eikö katuvat isät saa osallistua tähän keskusteluun?
Olen katunut. Sinänsä ei mene huonosti, lapsilla kaikki ok ja elämäntilanne vakaa, mutta loppujen lopuksi hankin lapsia vain koska "niin tehdään" ja mies halusi. Ajattelin että alkaisin nauttia äitiydestä mutta en koskaan ole nauttinut. Elämä olisi parempaa ilman.
10 vuotta suhdetta takana ja oltiin sitä mieltä, että ei lapsia meille, vaikka toisaalta ei itse lapsia vastaan oltukaan. Sitten petti ehkäisy ja päädyimme keskusteltuamme siihen, että elämässä on kaikki lähtökohdat lapselle ok, joten pidämme tämän solumöykyn. Ja on kyllä elämä ihan toisenlaisessa ulottuvuudessa nyt, kun tuo möykky on jo eskarilainen. Ei tietysti voi oikeasti ymmärtää mistä olisi jäänyt paitsi ellei sitä voi kokea, mutta varmasti olisin jollain tapaa katunut ajan myötä, ettei edes yhtä lasta ole tullut tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut. Sinänsä ei mene huonosti, lapsilla kaikki ok ja elämäntilanne vakaa, mutta loppujen lopuksi hankin lapsia vain koska "niin tehdään" ja mies halusi. Ajattelin että alkaisin nauttia äitiydestä mutta en koskaan ole nauttinut. Elämä olisi parempaa ilman.
Ja sä tiedät tuon varmaksi mistä?
Minäkin voin varmaksi sanoa, että mun elämäni olis pelkkää juhlaa, kun olis vaan tukku tuohta ja metrinen kalu. Mä voin olla varma siitä vain siksi, että sitä ei koskaan tule tapahtumaan.
Sairas aloitus😵