Oletko siirtynyt poliittisesti vasemmalta oikealle tai päinvastoin?

Oikeistoliberaalista iän myötä anarkistiseen vasemmistoon.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä siirryin oikealta vasemmalle.

Ja kuka uskoo😂

Kun olin nuori enkä tiennyt asioita mitään tai ollut poliittisesti kiinnostunut, minulla oli paljon sellaisia yksinkertaisia ja mustavalkoisia muiden hokemista opittuja ns. totuuksia eli huonosti perusteltuja kana-aivoisia mielipiteitä, jotka mielletään nykyään vahvasti oikeistolaiseksi. Tuntuu että mitä enemmän tulee ikää ja viisautta, sitä vasemmistolaisemmaksi muutun. Minun sukupolvella ei edes tule enää sitä yllättävää vaurastumista tietyssä iässä, joten meiltä jää se itsekkääksi ja rahahulluksi muuttuminen kokematta.

Haluaisin olla ehkä maaseutupuolueen asialla, mutta sellaista ei ehkä ihan suoraan ole. Samoin kristilliset kiinnostaisivat, jos olisivat irti liberaalihapatuksesta, eli selkeä vastavoima. Uskaltaisivat. Tai pystyisivät?

Nuorena varmaankin äänestin vihreitä esim sitä Korkeasaaren johtajaa (mitä tänään en voi käsittää, mitä hänelle tapahtui). Aina ollut kuitenkin hienoinen nahkeus vasenta laitaa kohden ja sitten seurustelusuhteen myötä alkoi maailmankuva muuttua oikeammaksi. Tosi epäröiden ja vähän kerrassaan palasia loksautellen. 

Tottakai heimompiosaisten asiat kuuluu ottaa huomioon, en halua slummiutumista tai massa-asunnottomuutta Suomeen.

Silti tuntuu että rahoja ei käytetä kovin järkevästi ja hassataan mm järjestöihin joiden indoktrinointitoimintaa en arvosta. En ole isotuloinen mutta oma raha on ollut ihan selkärangassa, oman arvoni peruspalikka. Ei niin että työttömiä vastaan olisi mittään, kun tila on vastentahtoinen ainakin pitkittyessään.

Olen läpi elämän pohtinut mm mahdollista ei-heteroutta mutta nyt arvoni ovat varsin perusarvo-konservatiiviset, kun ymmärrän paremmin maailman yleistä suuntaa. Tämä on vakauttanut myös omaa elämäntapaa, selkiyttänyt monia asioita. Kotitausta selkeän vasemmistolainen vanhempien puolelta, isovanhemmissa herätyskristittyjä.

Anxious Piposaru kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan typeriä tämä kansan kahtiajako. "Oikeisto ja vasemmisto" öyh öyh.

Joskus kun joku puolue tulee tai joku vanha viisastuu ja alkaa yhdistämään kansaa eikä jakamaan sitä, sitä äänestän. 

Vasemmistoliiton periaate on yhdistää kaikki tavanomaiset Matti ja Maija Meikäläiset jotka elävät 1%-eliitin ikeen alla puolustamaan demokratian eli kansanvallan toteutumista kaikilla yhteiskunnan sektoreilla kaikille ihmisille ja eläville olennoille ja ekosysteemeille. Sinua, minua, häntä, Koijärven Marjattaa, Anttia Hämeenlinnasta... Ihan jokaista tavantallaajaa.

Mutta vasemmiston arvopohja on sekulaari, materialistinen ja jotenkin kummallisen jäykkä, lohkova: ihmiset jaetaan suoraviivaisesti lokeroihin ja pahimmillaan uhriutetaan valittajiksi, syyttelijöiksi, eli rakennetaan ihan sietämättömän kielteisiä, kaunaisia ja kiittämättömiä luonteita. Tämä on se mikä on iso miinus vasemmisto-ihmisyydessä. Joku LI Andersson pepsodent-hymyineen ei vetoa pätkääkään valitellessaan rahojensa puutetta. On näillä poliitikoilla pokkaa! Jos vasemmisto olisi enemmän Keskisarjan oloista rosoista ja rouheaa kaduntallaajaa, niin uskottavuus nousisi kummasti. Näiden nykyisten primadonnien säihke ei minuun pure. Kummalliseksi on vasemmistokin muuntunut. Rumaksi. Vaiko: entistäkin rumemmaksi.

Vasemmalta oikealle. 

Olin nuorena todella idealistinen. Arvojeni muuttumiseen vaikutti paljon opiskeluvuodet Tampereella. Olen aina ollut kova tekemään töitä ja kasvavassa määrin otti päähän se, että tuttavat päätyivät tuossa vaiheessa elämään tuilla, polttamaan pilveä ja elämäntaiteilemaan. Tietyissä piireissä yhteiskunnan rahoilla elämistä vailla mitään muuta omaa panosta kuin lastenteko tai päämäärätön yliopisto-opiskelu pidetään parempana kuin tienaaminen ja verojen maksaminen.

Tuosta on jo 20 vuotta ja edelleen tietyt tutut elävät tukien varassa. Kummallista, että minua paheksutaan, kun omistan asunnon ja metsää, tai pääsen halutessani käymään ravintolassa, yksityislääkärillä tai lomilla. Varsinkin se metsänomistus tuntuu vihervassareita risovan.

Koen olevani poliittisesti täysin koditon ja ulkopuolinen. Ennen olin kallellani vasemmalle päin mutta enää en tiedä. 

Nuorena olin idealistinen vasemmistolainen kun en vielä ymmärtänyt politiikasta tai maailmasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

"Niin, muut kuin persut ymmärtävät varmaan että jos tämä olisi tyypillistä, se näkyisi myös tilastoissa. Eipä ole tullut persuja tai persumielisesti artikuloivia vastaan korkeakoulutettujen parissa. Paria alisuoriutujaa lukuunottamatta, mutta hekin ainakin esiintyvät kokoomuslaisina."

No jos katsot PS:n kansanedustajia niin aika laajasti sieltä löytyy korkeasti kouluttautunutta porukkaa.

Sitä ei lasketa.

Meidän suku on ollut aina demareita, mutta tulin päättäneeksi, että kissanpolttajapuoluetta en tule koskaan ikinä äänestämään. Joku demari vielä sanoi, että sehän on pikkujuttu. Ja rattijuoppokin vielä tämä henkilö, siinä olisi voinut joku lapsikin vahingoittua. En nyt hirveän kostonhimoinen ole, onhan tämä äänestäminen oikeastaan ihan pikkujuttu.

Varmaan sitten äänestän joko kepua tai kokoomusta jos äänestän.

Vierailija kirjoitti:

Vasemmalta oikealle. 

Olin nuorena todella idealistinen. Arvojeni muuttumiseen vaikutti paljon opiskeluvuodet Tampereella. Olen aina ollut kova tekemään töitä ja kasvavassa määrin otti päähän se, että tuttavat päätyivät tuossa vaiheessa elämään tuilla, polttamaan pilveä ja elämäntaiteilemaan. Tietyissä piireissä yhteiskunnan rahoilla elämistä vailla mitään muuta omaa panosta kuin lastenteko tai päämäärätön yliopisto-opiskelu pidetään parempana kuin tienaaminen ja verojen maksaminen.

Tuosta on jo 20 vuotta ja edelleen tietyt tutut elävät tukien varassa. Kummallista, että minua paheksutaan, kun omistan asunnon ja metsää, tai pääsen halutessani käymään ravintolassa, yksityislääkärillä tai lomilla. Varsinkin se metsänomistus tuntuu vihervassareita risovan.

Jotta sinulla voi olla paljon, täytyy muilla olla huomattavasti vähemmän. Tietysti olet saavuttanut kaiken silkkaa omaa erinomaisuuttasi, toisin kuin ihmiset jotka pidät lähelläsi vain jotta voit tuntea itsesi paremmaksi kuin muut. ;)

Vierailija kirjoitti:

Meidän suku on ollut aina demareita, mutta tulin päättäneeksi, että kissanpolttajapuoluetta en tule koskaan ikinä äänestämään. Joku demari vielä sanoi, että sehän on pikkujuttu. Ja rattijuoppokin vielä tämä henkilö, siinä olisi voinut joku lapsikin vahingoittua. En nyt hirveän kostonhimoinen ole, onhan tämä äänestäminen oikeastaan ihan pikkujuttu.

Varmaan sitten äänestän joko kepua tai kokoomusta jos äänestän.

Turkiseläinten rääkkääminen on kuitenkin ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista typerimmät kannattavat vas.puolueita ja sen on tullut todistetuksi työssäni, jossa kohtaan näitä typeryksiä harvase päivä. 

Kaikki tuntemani korkeakoulutetut äänestävät vasemmistoa, matalasti koulutetut eivät

Tuttavapiirisi mahtaa olla aika suppea. Suurin osa korkeakoulutetuista ei äänestä vasemmistoa.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla on jonkinlainen kapinanuoruus, koska nuoruus yleensäkin on kapinaa. Sitten opiskellaan ja voidaan nuoren uhmassa mennä kokoomuskuplaan, kun halutaan olla niin hienoja ja menestyneitä. Lopulta se kupla alkaa muistuttaa enemmän vankilaa valkoisessa omakotitalolähiössä. Yrität räpiköidä sieltä tuija-aidan välistä takaisin vapauteen, kun vankila on niin kova ja kylmä, ettet enää jaksa. Lopulta pääset omaan kerrostalokaksioon miettimään, mihin se elämä muuten meni. Päädyt nuhjuisessa toppatakissa demareiden torikojulle juomaan ilmaista kahvia ja huomaat, että siellähän istuu muuten ne vanhempasikin. Ympyrä on sulkeutunut. 

Tai päin vastoin. Meillä oli vasemmistolaissuuntautunut  koti mutta mä äänestän nyt vanhempana oikeistoa kuin nuorena menin vanhempien mallin mukaan.

Nuorena olin korostuneen liberaali oikeistolainen. Sitten liberaalius alkoi vähentyä, mutta pysyin oikealla. Olin konservatiivi, mutta sitten alkoi oikeisto haista ja aloin siirtyä vasempaan suuntaan vähän hämmentyneenä. Olin keskellä, edelleen konservatiivi. Sitten sana konservatiivikin alkoi saada sävyjä, joita siinä ei alunperin ollut. Alkoi siirtyminen keskeltä vasemmalle ja konservatiivista liberaalimmaksi. Nykyään olen erittäin vasemmalla ja melko liberaali. Joskus epäilen, että oikeasti olen aina ollut samanlainen; maailma ympärilläni ja termit ovat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut kallellani kumpaankaan suuntaan äänestäessäni jotain puoluetta. Olen äänestänyt sitä ehdokasta ja sitä puoluetta, joka sillä kertaa on tuntunut siltä, että todennäköisesti aiheuttaa vähiten vaurioita.

"Vaurioita"? Ei tuommoista mietitä eikä sitä voi edes tietää. Olet siis vaihtanut puoluetta aina välillä, mitä se semmoinen on? Heilut kuin tuuliviiri. Minä äänestän aina samaa puoluetta.

Vierailija kirjoitti:

Vasuri olin minäkin nuorena ja oikealle sitten siirryin vanhemmiten. Tuohan on se normaali suunta, kun vanhemmiten joutuu ottamaan vastuun omasta elämästään.

Ihmiset äänestävät itselleen taloudellisia etuja, ei liity juurikaan vastuun ottamiseen. Eli nuori vasemmistoa ja töissäkäyvä oikeistoa. Muut tekijät ovat vähäisiä. Jonkin verran on aatteen ihmisiäkin, jotka äänestävät hyvätuloisinakin vasemmistoa tai köyhinä oikeistoa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kannatin Hitleriä. Nykyään Stalinia.

Sama asia.

Olen porvariperheestä, mutta nykyisin itse varsin keskiluokkainen. Nuorempana äänestin lähinnä kokoomusta, mutta viime vuosina ja vaalista riippuen useammin keskustalainen, vihreä tai joku demariehdokas saanut ääneni. Persuja tai vasemmistoa en ole vielä äänestänyt.

Vasemmistoa olen aina äänestänyt, myös pienpuolueita. Tosin kerran hairahduin KD:tä äänestämään, koska heillä oli silloin lasten asiat hyvin esillä. Suomen politiikassa puhutaan lapsista hirveän vähän, vaikka lasten hyvinvointi on kaikista tärkein asia, jotta saisimme hyvällä prosentilla uskottavasti aikuista esittäviä ihmisiä.

M43