Onko sinusta tullut kaiken jälkeen erakko?
Niin paljon kaikkea ikävää sattunut ihmisten kanssa ilman omaa syytä. Haluan vaan elää erakkona. Työ on vielä välttämätön paha. Yksinolo on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut. Harmi, etten voi tehdä työtäni etänä. Kotona riittää vaikka mitä puuhaa. Pakolliset kotityöt ja sitten kaikkea mukavampaa puuhaa, esim. lukemista, elokuvia, käsitöitä, askartelua jne. Ja ulkoilu on ihanaa, kunhan saa ulkoilla omassa rauhassa. Eheyttävää tämä erakoituminen. Kun pääsen eläkkeelle, vaihdan paikkakuntaa ja erakoidun vielä enemmän.
Kommentit (234)
Hmm minusta on tullut erakko ehkä verrattain nuorena. Minun erakoituminen alkoi joskus noin 28 vuotiaana. Työ on toki ainut asia missä joudun olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa mutta muuten elän aikalailla täysin yksinäisyydessä. Toki näen omia vanhempiani ehkä noin kerran kuukaudessa. Olen nyt 34 vuotias mieshenkilö ja ehkä nuorena "yksinäisyys" pelotti mutta nyt tähän on tottunut ja sosiaalisia tilanteita jopa vierastan tai ehkä pelkään nykyään.
Itselläni on haaveena että voisin jättäytyä pois työelämästä 50 vuotiaana ja sitten asuisin erakkona mökissä keskellä metsää.
Ihmiset on tyhmiä, ilkeitä, itsekkäitä ja yhteiskunta on huono... jne toki ajattelen noin mutta en tuo esille noita ajatuksiani missään tai kenellekkään.
Ihmiset jotka elää yksin tai ovat yksinäisiä ovat viallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta muodostui juuri se, miksi erakkona on hyvä elää, sekaan tuli juuri heitä, joilla elämässä on kaikki päin persettä, toisten elämäntapavalintakin on kateuden aihe !
He ovat niitä jotka ovat riippuvaisia toisista ihmisistä ja luultavasti masennuslääkkeet pitää jotenkin käynnissä. Eivät uskalla ottaa hajurakoa ilkeisiin ihmisiin vaan pelkojensa vuoksi joutuvat elämään muiden seassa.
No man is an island, entire of itself; every man is a piece of the continent, a part of the main.
No todellakin älykkäät ihmiset ovat saaria, luotoja, kareja. Vain laumaihmiset ovat yhtä kontinenttia.
Yhtä kontenttia eli kontsaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta erakkona. Pienestä pitäen koin olevani toisten mielestä vääränlainen, joten vetäydyin sitten omiin oloihin. Jäi mulle kouluista joitain ystäviä, mutta nyt sairastumisten myötä en ole enää jaksanut heitäkään nähdä enkä pitää yhteyttä, kun ei elämässäni tapahdu mitään, mistä kertoa. Hekin lopulta lakkasivat yrittämästä, onneksi.
Minulla samat kokemukset. Ystävätkin alkoivat olla jo niin ilkeitä että lopetin yhteydenpidon kokonaan. Miksi ihmeessä pitäisi sietää ilkeitä energiaa syöviä ihmisiä elämässään. Nyt haaveilen enää omasta pienestä talosta jonka pihalla saisin puuhastella ypöyksin ilman kyylääviä naapureita. Kauppa saisi olla suhteellisen lähellä posteineen.
Mun ystäväni ei olleet ilkeitä, eivät vain oikein kestäneet vaikeita asioita ja musta al
Hyvä nosto tämä vain iloa ja kevyitä aiheita -"ystävät". Mielestäni tuollaiset ihmiset eivät ole ystäviä lainkaan. Ystävien kanssa pitää pystyä puhumaan syvällisesti ja vaikeistakin aiheista. Elämään kuuluu iloa ja surua. Ystävän kanssa jaettuna ilo on kaksinkertainen ja suru parhaimmillaan puolittuu. Pintaliitoporukkaa kannattaakin välttää. Kiiltokuvailkoot keskenään.
Olen erakko, mutta minulla on mies. On turvallista, että on joku ihminen lähellä ja voi asua toisen kanssa ja jakaa elämän toisen kanssa. Pelkäisin asua ja olla yksin. Pelkään ihmisiä. Töissä kyllä käyn. Miehenikin on erakko. Ja käy töissä. Hyvä, että meillä on toisemme. Ihmisten kanssa tulee aina vain pelkkää ikävyyttä. Omat jutut ovat paljon mielenkiintoisempia. Rakastan lukemista, ruoanlaittoa, siivoamista, askartelua, käsitöitä, saunomista ja ulkoilua. Ja niiden tekemistä vain omassa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen erakko, mutta minulla on mies. On turvallista, että on joku ihminen lähellä ja voi asua toisen kanssa ja jakaa elämän toisen kanssa. Pelkäisin asua ja olla yksin. Pelkään ihmisiä. Töissä kyllä käyn. Miehenikin on erakko. Ja käy töissä. Hyvä, että meillä on toisemme. Ihmisten kanssa tulee aina vain pelkkää ikävyyttä. Omat jutut ovat paljon mielenkiintoisempia. Rakastan lukemista, ruoanlaittoa, siivoamista, askartelua, käsitöitä, saunomista ja ulkoilua. Ja niiden tekemistä vain omassa seurassa.
Luetko ihmisistä vai ainoastaan muista aiheista?
Vierailija kirjoitti:
Olen erakko, mutta minulla on mies. On turvallista, että on joku ihminen lähellä ja voi asua toisen kanssa ja jakaa elämän toisen kanssa. Pelkäisin asua ja olla yksin. Pelkään ihmisiä. Töissä kyllä käyn. Miehenikin on erakko. Ja käy töissä. Hyvä, että meillä on toisemme. Ihmisten kanssa tulee aina vain pelkkää ikävyyttä. Omat jutut ovat paljon mielenkiintoisempia. Rakastan lukemista, ruoanlaittoa, siivoamista, askartelua, käsitöitä, saunomista ja ulkoilua. Ja niiden tekemistä vain omassa seurassa.
Olet onnekas kun olet löytänyt rinnallesi samanlaisen kumppanin. Omalle tielleni osui vain ekstroverttejä ja wanna be-tyyppejä. Materialisteja ja huonoitsetuntoisia toisten miesten hyväksynnästä eläviä miehiä. Suhteet olivat niin kuluttavia, että päätin elää loppuelämäni yksin. On lottovoiton luokkaa löytää mies joka ei lauman ihailua ja hyväksyntää kaipaa.
Olisinpa tajunnut erakoitua jo monia vuosia sitten ja olla vasn yksin. Nyt olisi ehjä ihminen. Ihmiset eivät todellakaan onnea tuo vaan pilaavat kaiken. Paljon onnellisempi on omien juttujen kanssa yksin. Mikään ei ole niin ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa tajunnut erakoitua jo monia vuosia sitten ja olla vasn yksin. Nyt olisi ehjä ihminen. Ihmiset eivät todellakaan onnea tuo vaan pilaavat kaiken. Paljon onnellisempi on omien juttujen kanssa yksin. Mikään ei ole niin ihanaa.
Et tajunnut koska sinun piti oppia. Onneksi osaat olla yksin, joillekin se on mahdoton tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka elää yksin tai ovat yksinäisiä ovat viallisia ihmisiä.
No ei nyt todellakaan. Eipä sitä saa edes lähimmäistensä kanssa viettää aikaa joten mitäpä sitten muutakaan kun ei kerran tykätä ihmisestä missään. Ei minussa ainakaan ole mitään vikaa.
Kyllä vain. Harmittaa kun joutuu töissä käymään, haluaisin muuttaa johonkin syrjäseudulle mökkiin mököttämään eläinten kanssa.
Milla Peltosen kirja Erakot vuodelta 2020. Lukekaapa. Itse erakoiduin koronan jälkeen. Tajusin että nautin kun ei voi kyläillä. Muutin kauas tutuista ja nyt asun isossa kaupungissa omassa rauhassa. Kaupungissakin voi olla erakko. Maalla asuessa naapurit ja kyläläiset "tunki iholle".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen kovasti te ns erakot täällä juttelette toisille ihmisille, kirjoitatte pitkiä horinoita ja peukutatte. Ette pysty elämään yksin!
Kirjoittaminen on sallittua kaikille, sekä erakoille että sinunkaltaisille pösilöille, näpyttele rauhassa!
Noin sitä selitetään musta valkoiseksi. Erakko et ole etkä aitoon erakkouteen pysty.
Miksi olet noin katkera, eikö ole puolisoa, kohdeltiinko sinua lapsena kaltoin, valitse erakkous, niin eheydyt ja näet maailman kirkkaimmassa valossa.
Jos kerran olet erakko etkä tarvitse esimerkiksi mielialalääkkeitä, miksi silti vielä luet noita paskoja self help -opuksia joista kaikki käsitteesi tulevat.
Ja miksi itse tulet tähän häiriköimään, kun kaikki ei ole kohdallaan?
Asuin ennen pienellä paikkakunnalla. Olin sosiaalinen ja pidin itsestä huolta. Halusin olla nättinä. Ikävyyksiäkin sattui ihmisten kanssa. Nyt asun suuressa kaupungissa. On helppo erakoitua. Eikä tarvi pitää itsestään enää myöskään niin hyvää huolta. Saa elää rennosti erakkona. En enää urheile niin paljon, mieluummin olen kotona ja vähän herkuttelen. Enkä enää halua olla ihmisten kanssa tekemisissä enkä tapaa enää entisen elämän ihmisiä, niin eivät näe minua rupsahtaneena. En silti miksikään lihavaksi ja haisevaksi aio muuttua. Mutta nautin täysillä erakkoudesta koko loppu elämäni. Tämä tuntuu oikealta elämältä. Kaupassa käydessäkin jo tympäisee ihmiset. En tosiaankaan kaipaa minkaanlaista läheisyyttä. Mieluummin käyn itsepalvelukassalla, ettei tarvi tervehtiä kaupan kassan kanssa. Vetää takki päälle ja huppu päähän ja pikaisesti kauppareissut. Ulkoilla pimeällä, niin on mukavampaa. Onneksi voin tehdä töitä täysin etänä. Tällainen elämä on niin helppoa ja vapauttavaa.
Aikani jaksoin olla positiivinen ja sosiaalinen. Sain tympeyttä osakseni. Ihmiset taitavat olla suurimmaksi osaksi erakkoja. Nyt olen itsekin.
EN ymmärrä, että miksi pitää olla ilkeä ja sanoa mahdollisimman pahasti ja vielä syyttä suotta. Anoppini on sellainen perkeleenmoinen piru, ettei toista löydy. Haluan erakoitua hänestä. Ja muitakin ilkeitä ihmisiä tiedän. Yksinolo on huippua.
Vierailija kirjoitti:
Olen erakko, mutta minulla on mies. On turvallista, että on joku ihminen lähellä ja voi asua toisen kanssa ja jakaa elämän toisen kanssa. Pelkäisin asua ja olla yksin. Pelkään ihmisiä. Töissä kyllä käyn. Miehenikin on erakko. Ja käy töissä. Hyvä, että meillä on toisemme. Ihmisten kanssa tulee aina vain pelkkää ikävyyttä. Omat jutut ovat paljon mielenkiintoisempia. Rakastan lukemista, ruoanlaittoa, siivoamista, askartelua, käsitöitä, saunomista ja ulkoilua. Ja niiden tekemistä vain omassa seurassa.
Tuonlaisen naisen kanssa olisi voinut parisuhde onnistuakin. Teillä on kivasti asiat.
Kyllä erakkona elelen. Shein ja Temu ovat parhaimmat ystäväni. Niiden ansiosta kotini ja itse olen kaunis. Tykkään myös askarrella ja tehdä kaikkea muuta sieltä tilaamillani tuotteilla. Parvekkeeni on kuin satumaailma. Juuri makoilen sieltä tilaamani hierontamaton päällä ja luen kirjaa. En kaipaa ihmisiä ympärilleni pyörimään ja elämääni pilaamaan.
En ole täysin erakko, mutta kyllä välttelen ihmisiä noin muuten niin paljon kuin pystyn. Ärsyttää ihmisten huonot käytöstavat esimerkiksi. Ja tietysti ihmisistä on huonoja kokemuksia (kiusaamista, henkistä väkivaltaa sun muuta). Tässä mainittakoon, että olen lapsena, nuorena ollut kiltti ja kiva kaikille, mutta silti joutunut joidenkin kiusaamisen kohteeksi. Kilttejä kun on helppo hyväksikäyttää yms. Nyt olen aika paljon kyynisempi. Nautin, että saan tehdä suurimmaksi osaksi työni etänä, välillä toimistolle ja se riittää. Minulla on kourallinen läheisiä ihmisiä, jotka ovat tärkeitä ja olen tärkeä heille, vaikka ei nähdä tai puhuta edes joka viikko. Mutta tosi ystävyys kyllä säilyy ja samoin lämpimät perhesuhteet. Haluaisin vielä jonkun mummonmökin jostain syrjästä, ettei tarvisi törmätä inhottaviin ja mölyäviin naapureihin.
Kuulostaa ihanan rentouttavalta. Välillä kaipaisin itsekin, mutten ihan pysyvästi.
Sellainen tuli kumminkin mieleen, että jos olet täysin erakko ja sulla on 2 koiraa, niin sun kannattaisi sopia jonkun kanssa (vaikka jonkun toisen erakon), että kuittaat tyyliin joka toinen päivä, että olet elossa ja kunnossa. Koska jos sulle sattuu jotain, niin koirat sitten nääntyy nälkään ja janoon, kun kukaan ei tiedä. Ja onhan siinä sekin, jos loukkaannut etkä pysty hälyttämään apua, niin kukaan ei tiedä, että olet pulassa.
Kannattaa myös tehdä kirjalliset ruokinta- ja hoito-ohjeet niille koirille ja säilyttää jossain, mistä ne löytyy. Perustiedot niistä, iät, terveys.