Onko sinusta tullut kaiken jälkeen erakko?

Vierailija kirjoitti:

Aikani jaksoin olla positiivinen ja sosiaalinen. Sain tympeyttä osakseni. Ihmiset taitavat olla suurimmaksi osaksi erakkoja. Nyt olen itsekin. 

Iso osa suomalaisista on itseasiassa omissa oloissaan viihtyviä. Ymmärrän täysin. 

Kadun sitä etten erakoitunut jo paljon aiemmin ja olisin paljon enemmän säästynyt ihmisten pahuudelta kun sen olisin jo aiemmin tehnyt mutta parempi myöhään kun ei koskaan.

On, ei tekisi yhtään mieli nähdä muita ihmisiä.

Olisi niin hienoa kun voisi elää vain yksin tapaamatta koskaan ketään.

Ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja julmia. Sen huomaa varsinkin silloin, jos itsellä on joku huonompi vaihe elämässä, niin oikein painetaan alas ja itseään korostetaan. Tosellakaan en halua ihmisiä elämääni. Yksin haluan nauttia elämän ilot ja selviytyä suruista. Ulkoilu ja metsä sekä sauna on parasta lääkettä suruun. Hyvä ruoka ja hemmottelua itselle, esim. joku kauneushoitola, hieronta tms. onnistumisista. Erakkona elän elämäni loppuun asti. Mahtavinta kaiken kokemani jälkeen. Nytkin kävin pitkällä lenkillä. Tuli niin hyvä olo. Sitten syön hyvän aterian ja sen jälkeen luen hyvää kirjaa. Mikä ihana päivä. 

Aina puhutaan itsestään, omista asioistaan sekä lapsistaan ja koiristaan. Ei kiinnosta kenenkään asiat. Ei anneta edes suunvuoroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuulkaa ihan turha väittää olevansa jotenkin tasapainoinen jos ei kykene edes elämään muiden ihmisten kanssa. 

Onko se tasapainoisuutta että sopeutuu, vasten arvojaan, sairaaseen työyhteisöön tai manipuloivaan sukuun tai perheeseen? Minusta se on aika sairasta että joutuisi luopumaan terveestä järjestä ja loogisuudesta ja opettelemaan manipuloinnin tai selkäänpuukotuksen "jalon taidon" vain siksi että kykenisi elämään muiden kanssa.

Eikä kukaan erakko ole sitä 100% niin ettei koskaan näkisi ketään ihmistä. Se on täysin mahdotonta nyky-yhteiskunnassa. Erakkoushan tarkoittaa vain että on mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa. Kaupassa on pakko käydä, samoin lääkärissä, pakko soittaa pankki tms asioissa ja kilpailuttaa puhelinliittymä. Joidenkin on pakko tehdä myös töitä.

Eri, mutta mä kävin jossain vaiheessa terapiassa, ja sen terapeutin vastaus oli ilmeisesti, että koska ihminen on laumaeläin, on tervettä ja hyvä yrittää vaan millä tahansa keinolla sopeutua. Minä jopa kokeilin terapeutin yllytyksestä sitä, että näyttelen sellaista ihmistä josta ajattelen pidettävän, ja hankin kavereita sillä tapaa, mutta en mä saanut siitä henkisesti yhtään mitään vaikka oli sitten seuraa. Koko ajan mieli tiesi, että ei ne ihmiset pidä eikä välitä minusta, vaan vain esittämästäni roolihahmosta, ja häipyisivät, jos tietäisivät miten tylsä ja outo oikeasti olen. Sanoin tämän terapeutillekin, että minusta tuntuu etten saa näistä ihmissuhteista mitään ja olisin mieluummin yksin kuin seurassa sillä hinnalla, että mä joudun koko ajan jotenkin maskaamaan tai vetämään roolia. Terapeutti vaan lateli tutkimustuloksia, miten kuulemma jopa ne jotka viihtyy yksin, voi huonosti yksinäisinä ja olisi hyvä vaan pitää kiinni näistä ihmissuhteista vaikka ei ne niin hyvältä tuntuisikaan. Mä lopetin terapian, ja annoin noiden pinnallisten ystävyyssuhteiden kuihtua, ja olen antanut itseni erakoitua. Olen paljon tyytyväisempi nyt. Ja etätyön saaminen paransi hyvinvointiani myös paljon, toimiston kiusaamistyyppinen käytös mua kohtaan häiritsi mua enemmän kuin uskoinkaan.

Tuntuu, että mihin vaan menee tai kenet vaan tapaa, niin on sitä itsensä korostamista ja toisen mollaamista. Ihan oikeasti pelkään ihmisiä. Paljon onnellisempi olen yksin. Naapurikin koko ajan kehuu omilla lapsillaan ja koiralllaan. Ja entinen ystäväni sillä, että kuinka tarkka hän on ja kuinka siisti koti on jne. Ihan tavallisia lapsia ja tavallista rumempi koira. Itselläni on asiat hyvin, mutta en harrasta itseni korostamista ja toisen mollaamista. Mieluummin erakoidun. Siskoni kehuu kuinka ahkera hän on, vaikka olen paljon aikaansaavampi kuin hän. Yritetään mitätöidä kaikin tavoin. En halua alkaa ilkeäksi, mieluummin erakoidun. 

Ainahan ihmiset ovat olleet ilkeitä, nykyään vaan vielä enemmän. On vahvuutta elää yksin. Elämässä on niin paljon mielenkiintoisempia asioita kuin ihmiset. Miksi pilata elämä ihmisten seuralla. Ulkoilu ja luonto on hyvää seuraa ilman ihmisiä. Ja ilmaista lystiä. Tulee hyvä mieli. Ihmisten kanssa tulee paha olo. Tietää, ettei ihmisiltä mitään hyvää ole odotettavissa. Miksi kiduttaa itseään ihmisten kanssa. Erakkous on upeata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, siis aivan käsittämätöntä kuinka ilkeitä ja pahantahtoisia suurinosa ihmisistä nykyään on. Ihan alkeellisetkin käytöstavat puuttuvat. Iän myötä olen alkanut vältellä ihmisseuraa, vaikka ihan pienestä pitäen olen ollutkin enemmän omissaoloissani viihtyvä.

👵🏻: YYYHYY IHMISET ON TUHMIA JA ILKEITÄ YYYHYYY?

Onko sulla ongelma🤭

Toisten erakkous viituuttaa ainoastaan energiavampyyrejä. Tottakai niitä viituuttaa, kun eivät erakoista pääse hyötymään, hyötymään, hyötymään ja niiltä ottamaan, ottamaan, ottamaan ja varastamaan, varastamaan, varastamaan. Jäävät kelpaamattomina ja torjuttuina käden mitan päähän kiukuttelemaan nälkää ja nuolemaan näppejään. Yök. Yök. Yök.

Vierailija kirjoitti:

Toisten erakkous viituuttaa ainoastaan energiavampyyrejä. Tottakai niitä viituuttaa, kun eivät erakoista pääse hyötymään, hyötymään, hyötymään ja niiltä ottamaan, ottamaan, ottamaan ja varastamaan, varastamaan, varastamaan. Jäävät kelpaamattomina ja torjuttuina käden mitan päähän kiukuttelemaan nälkää ja nuolemaan näppejään. Yök. Yök. Yök.

Tämähän se. Tämän ketjun alku oli hyvä esimerkki tällaisesta tyypistä, kun joku ääliö provosoitui vastauksista.

Kyllä on ja erakoidun vielä enemmän kunhan lapset kasvavat. Kunpa taloustilanne olisi parempi-se mahdollistaisi niin paljon suuremman irtioton tästä sairaaksi menneestä yhteiskunnasta.

En tiedä miten muilla. Mutta itse saan pelkkää paskaa niskaan ihmisiltä. Tai itsensä ylistämistä. Vaikka itse käyttäydyn hyvin. Mitä kiltimpi on, sitä ilkeämmin kohdellaan. En vaan enää jaksa ihmisiä. Haluan todellakin erakoitua. 

Joo, olen erakko ja ylpeä siitä. Töissä käyn ja kuntosalilla. Mutta niissä sosiaalinen kanssakäyminen minimaalista, töissä riittää että on ystävällinen muille. Läheisin ja oikeastaan ainoa ihmissuhde on samalla paikkakunnalla asuva sisar, jonka kanssa käyn kahviloissa yms. Muuten oon mieluiten yksin kotona. Elämä on ihanaa näin.

Surullista, mutta totta. Ihmisillä on aina vain mielessä kierous, ilkeys, hyväksikäyttö tai joku muu itsekäs tavoite. Parempi erakoitua. Pysyy terveenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, siis aivan käsittämätöntä kuinka ilkeitä ja pahantahtoisia suurinosa ihmisistä nykyään on. Ihan alkeellisetkin käytöstavat puuttuvat. Iän myötä olen alkanut vältellä ihmisseuraa, vaikka ihan pienestä pitäen olen ollutkin enemmän omissaoloissani viihtyvä.

👵🏻: YYYHYY IHMISET ON TUHMIA JA ILKEITÄ YYYHYYY?

Kuten sinä nyt.

On sitä mukaviakin ihmisiä. Suurin osa mielestäni. Olen ihmisrakas erakko.

Väsyn seurusteluun, olen liian kiltti ja myötäilen ihmissuhteissa siksi olen  valinnut nyt vanhana yksinäisyyden. 

Vierailija kirjoitti:

Elän hyvin erakoitunutta elämään vaimoni kanssa. Vaimo on sosiaalisempi ja hän viettää hieman enemmän aikaa ystäviensä kanssa. Minulle riittää vaimoni seura. Olen 100%:sti etätöissä ja aivan jatkuvasti työssä ihmisten kanssa tekemisissä. Vapaa-ajalla haluan rauhaa sosiaalisista suhteista.

Olen koko ikäni ollut erilainen. Ajattelen asioista usein eri tavoin, eikä ihmiset nykypäivänä tuollaista piirrettä erityisemmin arvosta. Olen myös ratkaisijaluonne, eli muiden ihmisten murheet tarttuvat myös minuun. Toisaalta muut ihmiset eivät koe minua kohtaan empatiaa, vaan enemmänkin pitää aikaansaavana. Tämän takia minulle tulee pääsääntöisesti kuuntelijan rooli.

Tykkään elämästäni. Olen lapsesta asti viihtynyt yksinäni ja vaimon kanssa on myös erittäin mukava olla, vaikka vietämme lähes kaiken ajan yhdessä.

Kuulostat mukavalta mieheltä. Harvinaista nykyään.

Oman vetäytymiseni syy ei ole lähtökohtaisesti se että pitäisin toisia ihmisiä ilkeänä, pahoina jne... Vaikka monet toki on niitäkin. En vain saa useimpien ihmisten seurasta yhtään mitään:

Olen täysin sinut itseni kanssa joten en tarvitse ketään validoimaan minua. 

En halua käyttää ketään millään tavalla hyväkseni. Monesti ihmiset tekee tätä tiedostamattaan mutta minulla tiedostamatonta toimintaa ei juuri ole. 

Useimmat ihmiset ovat melko yksinkertaisia eikä heistä ole minulle haastetta. Pitkästyn heidän seuraansa. 

Sitä mukaa kun sellaisen sosialiseeraamisen ja kaveeraamisen tarve kohdallsni vähenee, syvenee kuitenkin halu pitää yllä suhteita sukuun ja perheeseen. Kaverit ja muut vastaavat ovat ohimeneviä suhteita aina johonkin (yleensä tiedostamattomaan) tarpeeseen... Suku ja perhe ovat kallio joka pysyy alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta erakkona. Pienestä pitäen koin olevani toisten mielestä vääränlainen, joten vetäydyin sitten omiin oloihin. Jäi mulle kouluista joitain ystäviä, mutta nyt sairastumisten myötä en ole enää jaksanut heitäkään nähdä enkä pitää yhteyttä, kun ei elämässäni tapahdu mitään, mistä kertoa. Hekin lopulta lakkasivat yrittämästä, onneksi.

Minulla samat kokemukset. Ystävätkin alkoivat olla jo niin ilkeitä että lopetin yhteydenpidon kokonaan. Miksi ihmeessä pitäisi sietää ilkeitä energiaa syöviä ihmisiä elämässään. Nyt haaveilen enää omasta pienestä talosta jonka pihalla saisin puuhastella ypöyksin ilman kyylääviä naapureita. Kauppa saisi olla suhteellisen lähellä posteineen. 

Mun ystäväni ei olleet ilkeitä, eivät

Monetkin ystävät kuormittavat muita omilla huolillaan, aggressioillaan ja kaunoillaan koko tapaamisten ajan. Pitävät päiväkirjanaan tai roskakorinaan. Siinä sitä syvällistä.