Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta tullut kaiken jälkeen erakko?
26.02.2025 |
Niin paljon kaikkea ikävää sattunut ihmisten kanssa ilman omaa syytä. Haluan vaan elää erakkona. Työ on vielä välttämätön paha. Yksinolo on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut. Harmi, etten voi tehdä työtäni etänä. Kotona riittää vaikka mitä puuhaa. Pakolliset kotityöt ja sitten kaikkea mukavampaa puuhaa, esim. lukemista, elokuvia, käsitöitä, askartelua jne. Ja ulkoilu on ihanaa, kunhan saa ulkoilla omassa rauhassa. Eheyttävää tämä erakoituminen. Kun pääsen eläkkeelle, vaihdan paikkakuntaa ja erakoidun vielä enemmän.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Kannatta sanoa pienille lapsillekin että ole yksin vaan et tarvitse ketään ikinä.
En ole lapsia tehnyt niin ei tarvitse sanoa mitään. Lapset ovat vanhempiensa vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulkaa ihan turha väittää olevansa jotenkin tasapainoinen jos ei kykene edes elämään muiden ihmisten kanssa.
Onko se tasapainoisuutta että sopeutuu, vasten arvojaan, sairaaseen työyhteisöön tai manipuloivaan sukuun tai perheeseen? Minusta se on aika sairasta että joutuisi luopumaan terveestä järjestä ja loogisuudesta ja opettelemaan manipuloinnin tai selkäänpuukotuksen "jalon taidon" vain siksi että kykenisi elämään muiden kanssa.
Eikä kukaan erakko ole sitä 100% niin ettei koskaan näkisi ketään ihmistä. Se on täysin mahdotonta nyky-yhteiskunnassa. Erakkoushan tarkoittaa vain että on mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa. Kaupassa on pakko käydä, samoin lääkärissä, pakko soittaa pankki tms asioissa ja kilpailuttaa puhelinliittymä. Joidenkin on pakko tehdä myös töitä.
Ei kai kukaan tarkoita, että päästään sairaisiin yksilöihin pitäisi sopeutua vaan sitä, että se, ettei halua olla terveissä ihmissuhteissa, ei ole objektiivisesti katsottuna tasapainoista, vaikka se subjektiivisesti saattaa siltä tuntua.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulkaa ihan turha väittää olevansa jotenkin tasapainoinen jos ei kykene edes elämään muiden ihmisten kanssa.
Onko se tasapainoisuutta että sopeutuu, vasten arvojaan, sairaaseen työyhteisöön tai manipuloivaan sukuun tai perheeseen? Minusta se on aika sairasta että joutuisi luopumaan terveestä järjestä ja loogisuudesta ja opettelemaan manipuloinnin tai selkäänpuukotuksen "jalon taidon" vain siksi että kykenisi elämään muiden kanssa.
Eikä kukaan erakko ole sitä 100% niin ettei koskaan näkisi ketään ihmistä. Se on täysin mahdotonta nyky-yhteiskunnassa. Erakkoushan tarkoittaa vain että on mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa. Kaupassa on pakko käydä, samoin lääkärissä, pakko soittaa pankki tms asioissa ja kilpailuttaa puhelinliittymä. Joidenkin on pakko tehdä myös töitä.
Tuskin nuo ihmiset ovat ihmisiä erakolle vaan ihan sama kuin tarvitsee autoa paikasta a paikkaan b, tarvitsee asiakaspalvelijaa saadakseen vakuutukset. Ei se ole mikään ihmissuhde.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari ystävää, tunnettu vuosien ajan, tehty paljon kaikkea mukavaa.
Mutta jotenkin asioiden ja menemisten sopiminen mennyt tosi vaikeaksi syystä jota en ymmärrä. Juuri ehdotin menoa x, periaatteessa kiinnostaa, mutta yhteisen ajan sopiminen ihme säätämistä. Ensin ei kerrota, mikä päivä itselle ei sovi. Nyt luulen (!!), että yhteinen päivä EHKÄ on löytymässä, mutta tästä ei kuitenkaan selkeästi sovita. Viimeiset viestit on kaikki lukeneet, mutta kukaan ei enää jatka keskustelua.
Olkoot. Pääsen mä yksinkin:)
Henkisen väkivallan merkkejä tai tietoisesti ulkopuolelle jättäminen, ei ainakaan normaalia ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulkaa ihan turha väittää olevansa jotenkin tasapainoinen jos ei kykene edes elämään muiden ihmisten kanssa.
Onko se tasapainoisuutta että sopeutuu, vasten arvojaan, sairaaseen työyhteisöön tai manipuloivaan sukuun tai perheeseen? Minusta se on aika sairasta että joutuisi luopumaan terveestä järjestä ja loogisuudesta ja opettelemaan manipuloinnin tai selkäänpuukotuksen "jalon taidon" vain siksi että kykenisi elämään muiden kanssa.
Eikä kukaan erakko ole sitä 100% niin ettei koskaan näkisi ketään ihmistä. Se on täysin mahdotonta nyky-yhteiskunnassa. Erakkoushan tarkoittaa vain että on mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa. Kaupassa on pakko käydä, samoin lääkärissä, pakko soittaa pankki tms asioissa ja kilpailuttaa puhelinliittymä. Joidenkin on pakko tehdä myös töitä.
No entäs jos ei ole yhtään kokemusta terveestä ihmissuhteesta tai ne suhteet ovat muuttuneet sairaiksi muiden taholta? Kyllä ihmissuhdekokemukset aiheuttaa erakoitumista. Minusta silloin on huomattavasti tasapainoisempaa ja tervettä pysytellä yksin kuin alistua vuosikymmenten ajan toisten manipulointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulkaa ihan turha väittää olevansa jotenkin tasapainoinen jos ei kykene edes elämään muiden ihmisten kanssa.
Onko se tasapainoisuutta että sopeutuu, vasten arvojaan, sairaaseen työyhteisöön tai manipuloivaan sukuun tai perheeseen? Minusta se on aika sairasta että joutuisi luopumaan terveestä järjestä ja loogisuudesta ja opettelemaan manipuloinnin tai selkäänpuukotuksen "jalon taidon" vain siksi että kykenisi elämään muiden kanssa.
Eikä kukaan erakko ole sitä 100% niin ettei koskaan näkisi ketään ihmistä. Se on täysin mahdotonta nyky-yhteiskunnassa. Erakkoushan tarkoittaa vain että on mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa. Kaupassa on pakko käydä, samoin lääkärissä, pakko soittaa pankki tms asioissa ja kilpailuttaa puhelinliittymä. Joidenkin on pakko tehdä myös töitä.
Aivan näin ja vain näin. Jotkut ilkeämieliset kommentoijat luulevat, että jos tuntee itsensä "erakoksi" vain syystä että TIETOISESTI VÄLTTELEE ihmisiä, kuten minä, niin istuu jossain pimeässä kolossa ja ei tee mitään. Nykypäivänä ei oikein selviä istumalla pimeässä kolossa. Itse teen ainakin kaikkea mikä on PAKKO, ihmisten kanssa oleminen ja väkisin heidän kanssaan ei ole mikään PAKKO, se on valinta ja olen valinnut toisin. Valitsen reppuuni vain ne asiat jotka jaksan myös kantaa ja elää päätösteni kanssa, en minä siihen 10 ihmistä tarvitse.
Mullakin on joitakin ystäviä ja tapaaminen tuntuu olevan kiven takana. Yhtä työtä ja tuskaa, joten olen antanut olla. Ottakoot itse yhteyttä. Tekosyitä riittää. Kiire muka, eläkeläisellä. Kun tekstaan niin vastaa töykeästi ettei jouda nyt kirjoittelemaan eikä jaksa. Vastaan siihen että oletko kuullut soittamisesta?? Minulle saa soittaa. Mutta ei niin ei. Suksikoot sitten vattuun koko akka. Toinen ystävä: draamakuningatar. Jos sanon jotain vähänkään väärin, niin tämä pahoittaa mielensä ja kirjoittelee rumia. Hänen seuransa alkaa olla epämiellyttävää koska ei voi koskaan olla aidosti oma itsensä. Ainut ystäväni on mieheni ja vähät sukulaiseni. Muuten erakoidun kotiin. Niin sanotuista ystävistäni olen saanut tarpeekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muihin ihmisiin tulee niin totuus on se että vähemmän on enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole edes mitään erityisen huonoja kokemuksia ihmisistä, mä vaan olen silti tullut keski-iässä semmoiseksi, ettei ihmisten seura enää kiinnosta ollenkaan. Teen 100% etätyötä, asun saaristossa, käyn lähinnä vaan ruokakaupassa harvoin muualla. Ihmissuhteita mulla ei ole lainkaan, enkä sellaisia halua. Vanhempiin oli viimeiset ihmissuhteet, mutta äitikin kuoli tuossa viime vuonna joten ei ole enää sitäkään. Sisaruksia tai yhteyttä muuhun sukuun minulla ei ole. Eikä koskaan ole ollut puolisoa tai lapsia. Olen varsin onnellinen erakkoelämässäni, vain 2 koiraani seuranani. (olen 50 v nainen)
Wau, elät minun unelmaelämääni😊
Ja mun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän hyvin erakoitunutta elämään vaimoni kanssa. Vaimo on sosiaalisempi ja hän viettää hieman enemmän aikaa ystäviensä kanssa. Minulle riittää vaimoni seura. Olen 100%:sti etätöissä ja aivan jatkuvasti työssä ihmisten kanssa tekemisissä. Vapaa-ajalla haluan rauhaa sosiaalisista suhteista.
Olen koko ikäni ollut erilainen. Ajattelen asioista usein eri tavoin, eikä ihmiset nykypäivänä tuollaista piirrettä erityisemmin arvosta. Olen myös ratkaisijaluonne, eli muiden ihmisten murheet tarttuvat myös minuun. Toisaalta muut ihmiset eivät koe minua kohtaan empatiaa, vaan enemmänkin pitää aikaansaavana. Tämän takia minulle tulee pääsääntöisesti kuuntelijan rooli.
Tykkään elämästäni. Olen lapsesta asti viihtynyt yksinäni ja vaimon kanssa on myös erittäin mukava olla, vaikka vietämme lähes kaiken ajan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä on herkkä introvertti, älykäs mutta lievästi autistinen (diagnoosi on). Mitä muuta voisin olla, miten muuten elää kuin erakkona?
Haavemaailmassa voin kuvitella olevan mukavia, hyväksyviä ihmisiä, mutta vain siellä.
N60
Olet vammainen. Kuulut hoivakotiin.
Voi kun olis sun kaltainen ystävä niin kuka haluis olla erakko?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nyt noin 5 vuuoden aikana erakoitunut. Tosin kuopus asuu vielä hetken mun kanssa, mutta muuten. Ihmiset, joita olin luullut ystävikseni osoittautuivat ihan muuksi ja musta oli levitelty valheita. Samanaikaisesti jouduin tekemänn vuoden puhelinpalvelutyötä, jossa mulle haistateltiin heti kun vastasin ja nimiteltiin h**raksi. Karut kokemukset joka "rintamalla" sysäsivät siis käyntiin prosessin. En jaksa enää yrittää miellyttää vaikeita ihmisiä kuten ennen tein.
Millaisessa puhelinpalvelutyössä sai tuollaista kohtelua?
Edustin ikäväksi koettua viranomaistahoa, vaikka mulla ei ollut mitään osuutta soittajien asioissa.
Erakot ovat todennäköisesti muita fiksumpia ja älykkäämpiä eivätkä jaksa vääntää ja louskuttaa naamaansa vähäpätöisten kanssa, eli ratkaisevat mieluummin asiat itsenäisesti. Idiootit ja tyhmät kaipaavat enempi seuraa niin voivat samaistua paremmin joukkoonsa, eikä kukaan huomaa, jos joku on tyhmempi kuin toinen. Tyhmien välille ei synny myöskään yhtä helposti konflikteja, koska kukaan ei tiedä, että toinen teki typerästi tai on ylipäätään typerä, tässä porukassa ei siis järjen valo loista ja jos joku edes yrittää loistaa, vaikkapa vain fikkarin avulla, SE SAMMUTETAAN HETI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä muihin ihmisiin tulee niin totuus on se että vähemmän on enemmän.
Minä ainakin erakoidun heti kun se on mahdollista ja olen muiden kanssa vain sen verran että eivät tajua erakoitumistani.
En nyt varsinaisesti erakko, mutta viihdyn varsin hyvin yksinkin ja erityisesti viihdyn hyvin kotona. Introvertti kylläkin olen, mutta en siten, että en haluaisi koskaan ikinä milloinkaan olla muiden seurassa vaan siten, että muiden seurassa oleminen vie voimia. Johtunee luultavasti siitä, että kun olen toisen ihmisen seurassa, mä sitten keskityn häneen ja vain häneen enkä räplää samaan aikaan kännykkääni tai mieti, mitä laittaisin illalla ruuaksi tms. Kuuntelen ja myös kuulen sitä toista, mietin hänen sanojaan ja pyrin ymmärtämään, miltä puhujasta tuntuu, mitä hän haluaa puheellaan tuoda esille, odottaako hän multa jotain (lohdutusta, neuvoja tms) jne.
Kun yli 12 vuotta sitten tein vielä lähitöitä, en vapaa-ajallani oikein jaksanut tavata muita ihmisiä, jos ei ollut pakko. Mutta kun aloin tekemään etätöitä, ei ollutkaan enää työpäivän jälkeen mitään ongelmaa tavata ystäviä tai sukulaisia. Mulle kuitenkin riittää oikein hyvin 2-3 tunnin yhdessäolo. Vähän hirvittää jo etukäteen syyskuun Irlannin matka siskoni kanssa, kun joutuu olemaan toisen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa melkein viikon ajan. Meillä on varmasti ihan hauska reissu, mutta todennäköisesti olen ihan rättiväsynyt reissun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulkaa ihan turha väittää olevansa jotenkin tasapainoinen jos ei kykene edes elämään muiden ihmisten kanssa.
Onko se tasapainoisuutta että sopeutuu, vasten arvojaan, sairaaseen työyhteisöön tai manipuloivaan sukuun tai perheeseen? Minusta se on aika sairasta että joutuisi luopumaan terveestä järjestä ja loogisuudesta ja opettelemaan manipuloinnin tai selkäänpuukotuksen "jalon taidon" vain siksi että kykenisi elämään muiden kanssa.
Eikä kukaan erakko ole sitä 100% niin ettei koskaan näkisi ketään ihmistä. Se on täysin mahdotonta nyky-yhteiskunnassa. Erakkoushan tarkoittaa vain että on mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa. Kaupassa on pakko käydä, samoin lääkärissä, pakko soittaa pankki tms asioissa ja kilpailuttaa puhelinliittymä. Joidenki
No entäs jos ei ole yhtään kokemusta terveestä ihmissuhteesta tai ne suhteet ovat muuttuneet sairaiksi muiden taholta? Kyllä ihmissuhdekokemukset aiheuttaa erakoitumista. Minusta silloin on huomattavasti tasapainoisempaa ja tervettä pysytellä yksin kuin alistua vuosikymmenten ajan toisten manipulointiin.
Itse ainakin valitsin sen, että pidän huolen omasta sosiaalisesta osaamisestani opettelemalla ja harjoittelemalla, vaikka on tyyliin psykopaatin ja autistin lapsi ja muutama väkivaltainen eksä. Ja sitten rima oikealla korkeudella ihmiskontakteissa.
Vierailija kirjoitti:
Elän hyvin erakoitunutta elämään vaimoni kanssa. Vaimo on sosiaalisempi ja hän viettää hieman enemmän aikaa ystäviensä kanssa. Minulle riittää vaimoni seura. Olen 100%:sti etätöissä ja aivan jatkuvasti työssä ihmisten kanssa tekemisissä. Vapaa-ajalla haluan rauhaa sosiaalisista suhteista.
Olen koko ikäni ollut erilainen. Ajattelen asioista usein eri tavoin, eikä ihmiset nykypäivänä tuollaista piirrettä erityisemmin arvosta. Olen myös ratkaisijaluonne, eli muiden ihmisten murheet tarttuvat myös minuun. Toisaalta muut ihmiset eivät koe minua kohtaan empatiaa, vaan enemmänkin pitää aikaansaavana. Tämän takia minulle tulee pääsääntöisesti kuuntelijan rooli.
Tykkään elämästäni. Olen lapsesta asti viihtynyt yksinäni ja vaimon kanssa on myös erittäin mukava olla, vaikka vietämme lähes kaiken ajan yhdessä.
Miten arvelet elämäsi jatkuvan, jos vaimosi kuolisi kohta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän hyvin erakoitunutta elämään vaimoni kanssa. Vaimo on sosiaalisempi ja hän viettää hieman enemmän aikaa ystäviensä kanssa. Minulle riittää vaimoni seura. Olen 100%:sti etätöissä ja aivan jatkuvasti työssä ihmisten kanssa tekemisissä. Vapaa-ajalla haluan rauhaa sosiaalisista suhteista.
Olen koko ikäni ollut erilainen. Ajattelen asioista usein eri tavoin, eikä ihmiset nykypäivänä tuollaista piirrettä erityisemmin arvosta. Olen myös ratkaisijaluonne, eli muiden ihmisten murheet tarttuvat myös minuun. Toisaalta muut ihmiset eivät koe minua kohtaan empatiaa, vaan enemmänkin pitää aikaansaavana. Tämän takia minulle tulee pääsääntöisesti kuuntelijan rooli.
Tykkään elämästäni. Olen lapsesta asti viihtynyt yksinäni ja vaimon kanssa on myös erittäin mukava olla, vaikka vietämme lähes kaiken ajan yhdessä.
Miten arvelet elämäsi jatkuvan, jos vaim
Olisin yksinäinen. Varmaankin jossain vaiheessa päätyisin hakemaan naisista seuraa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En nyt varsinaisesti erakko, mutta viihdyn varsin hyvin yksinkin ja erityisesti viihdyn hyvin kotona. Introvertti kylläkin olen, mutta en siten, että en haluaisi koskaan ikinä milloinkaan olla muiden seurassa vaan siten, että muiden seurassa oleminen vie voimia. Johtunee luultavasti siitä, että kun olen toisen ihmisen seurassa, mä sitten keskityn häneen ja vain häneen enkä räplää samaan aikaan kännykkääni tai mieti, mitä laittaisin illalla ruuaksi tms. Kuuntelen ja myös kuulen sitä toista, mietin hänen sanojaan ja pyrin ymmärtämään, miltä puhujasta tuntuu, mitä hän haluaa puheellaan tuoda esille, odottaako hän multa jotain (lohdutusta, neuvoja tms) jne.
Kun yli 12 vuotta sitten tein vielä lähitöitä, en vapaa-ajallani oikein jaksanut tavata muita ihmisiä, jos ei ollut pakko. Mutta kun aloin tekemään etätöitä, ei ollutkaan enää työpäivän jälkeen mitään ongelmaa tavata ystäviä tai sukulaisia. Mulle kuitenkin riittää o
Ihanaa, että reissu on jo selvästi suunnitteilla! Kannattaisko teidän ottaa erilliset huoneet, niin saat vähän omaakin rauhaa? Tai jos on joku asunto, niin sellainen, missä on tilaa olla myös yksin.
Onko se tasapainoisuutta että sopeutuu, vasten arvojaan, sairaaseen työyhteisöön tai manipuloivaan sukuun tai perheeseen? Minusta se on aika sairasta että joutuisi luopumaan terveestä järjestä ja loogisuudesta ja opettelemaan manipuloinnin tai selkäänpuukotuksen "jalon taidon" vain siksi että kykenisi elämään muiden kanssa.
Eikä kukaan erakko ole sitä 100% niin ettei koskaan näkisi ketään ihmistä. Se on täysin mahdotonta nyky-yhteiskunnassa. Erakkoushan tarkoittaa vain että on mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa. Kaupassa on pakko käydä, samoin lääkärissä, pakko soittaa pankki tms asioissa ja kilpailuttaa puhelinliittymä. Joidenkin on pakko tehdä myös töitä.