Onko sinusta tullut kaiken jälkeen erakko?

Kun on yksin, niin ei tarvi riidellä kenenkään kanssa. Aivan huippua. Tehdä vaan omia juttujaan ja elää itselleen. Vaan niin parasta. Telkkarin, elokuvien, netin ja kirjojen kanssa pääsee niin mukaviin maailmoihin. En tosiaankaan tarvi mitään rikkauksia enkä ihmisiä ympärilleni. Oma kämppää riittää ihan hyvin. Enkä halua lapsiakaan. Ainahan vanhemmat ja lapset ovat pahoissa väleissä yleensä. Enkä edes tykkää lapsista. Saa nekin rahst käyttää omiin menoihin, mitkä menisivät lapsiin. Töissä käyn sen takia, että saan itseni elätettyä. Ja olen vähään tyytyväinen. 

Joo. Lapset tuovat murhetta mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos aloituksesta. Olen AINA ollut hyvin sosiaalinen ja iloinen tyyppi. Nyt kyn työelämää takana jo tarpeeksi ja kokemuksia sieltä sekä ihmisten parissa työskentelystä ylipäätään, niin kaiken paskan jälkeen erakoituminen on pikkuhiljaa alkanut hiipiä elämääni, eli tunnen suurta nautintoa, kun saan funtsia ongelmia ja niiden ratkaisuja oman mallin mukaan yksin, en kaksin, en kolmisin, enkä nelisin. Erakkous on myös tietynlainen haaste, jossa toisen henkilön apu olisi toivottavaa, mutta jos avunpyyntö ja toimeentuleminen aiheuttaa kerta toisensa jälkeen konfliktin, olipa itse miten kohtelias ja hyväkäytöksinen tahansa, on erakkous oikeastaan ainoa ratkaisu. Säälittävää, että ihmisten kanssa ei tule toimeen, haluavat vääntää ja kääntää sekä ymmärtää kaikki tietoisesti väärin ja sanelevat, irvailevat ja piikittelevät lähes kaikesta mistä vain piikin löytävät. Onnea meille erakoille valitsemallamme tiellä!

Apua voikin pyytää ammattilaiselta, ei tule irvailuja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki käännetään pahaksi tai seksiin. Ihan mitä vaan sanoo, niin tulkitaan väärin ja kerrotaan myös muille, että miten ilkeästi sanoi. Vaikka ei ole itse tarkoittanut mitään pahaa. Saa sitten koko työyhteisön kimppuun irvailemaan. Sitten kun hymyilee ja on muuten vaan iloisella mielellä, niin on yrittänyt iskeä jotakin. Ihmisten kanssa ei tule muuta kuin pettymyksiä ja ongelmia. Haluan elää rauhassa. On pakko erakoitua. En jaksa tapella. Sitten vielä, sekin, kun en ole halunnut omia lapsia, niin olen saanut kuulla olevani laiska, lastenvihaaja, viallinen, itsekäs, miestennielijä jne. Vaikka olen aseksuaali ja ahkerampi kuin ne, joilla on lapsia. Vaikea löytää samanlaista miestä, joka ei tykkää seksistä. Olen aina halunnut vapauttaa miehet. Mutta en ole kertonut ihmisille, että olen aseksuaali. Tässä varsinainen miestennielijä. En enää halua miestä enkä muutenkaan olla ihmisten kanssa. Täydellinen erakoituminen on ainut tavoitteeni enää. Se o

Jos välttelee niitä, jotka on tottuneet tähän ruputyyliin ja -askaan, jolta nuo jutut kuulostaa. Etsiytyy kypsien ihmisten pariin.

Entistä sosiaalisesta erakoksi. Paljon ollut pettymyksiä tässä välissä. Luulin, että muutkin haluavat olla hyviä. Nyt tiedän, että lähes kaikki ovat pahoja. 

Kuin ilkeäksi tässä pitää alkaa, että saa olla rauhassa. Ei kiinnosta kenenkään asiat, elämät kakarat eikä hurtat. 

Minulla myös aika vähän ihmissuhteita, koska olen pettynyt usein ihmisiin. Ystävään, joka arvostelee tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni ja juoruilee selän takana. Oman henkisen jaksamisen vuoksi oli pakko lopettaa yhteydenpito. Myös olen kokenut muutakin ilkeilyä esimerkiksi sukulaisten/työnantajan/opettajan taholta. Oppii arvostamaan kuitenkin niitä läheisimpiä ihmissuhteita: äiti, poika ja miesystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos aloituksesta. Olen AINA ollut hyvin sosiaalinen ja iloinen tyyppi. Nyt kyn työelämää takana jo tarpeeksi ja kokemuksia sieltä sekä ihmisten parissa työskentelystä ylipäätään, niin kaiken paskan jälkeen erakoituminen on pikkuhiljaa alkanut hiipiä elämääni, eli tunnen suurta nautintoa, kun saan funtsia ongelmia ja niiden ratkaisuja oman mallin mukaan yksin, en kaksin, en kolmisin, enkä nelisin. Erakkous on myös tietynlainen haaste, jossa toisen henkilön apu olisi toivottavaa, mutta jos avunpyyntö ja toimeentuleminen aiheuttaa kerta toisensa jälkeen konfliktin, olipa itse miten kohtelias ja hyväkäytöksinen tahansa, on erakkous oikeastaan ainoa ratkaisu. Säälittävää, että ihmisten kanssa ei tule toimeen, haluavat vääntää ja kääntää sekä ymmärtää kaikki tietoisesti väärin ja sanelevat, irvailevat ja piikittelevät lähes kaikesta mistä vain piikin löytävät. Onnea meille erakoille v

Kyllä se niin taitaa olla, että tämäkin on ap.n kirjoittama, kun katsoo noita kellonaikoja.

Mikäs siinä, onhan se sallittua.

Tuntuu, että aina kun tapaan tai olen tekemisissä jonkun ihmisen kanssa, niin sillä on joku ilkeys mielessä. Olen tullut tosi varovaiseksi ihmisten kanssa. Virolainen naapurini, joka kerta, kun näkee, niin haukkuu, että, miten Suomessa ei osata mitään. Kampaajat ovat huonoja, lääkärit ovat huonoja jne. Espoolainen kaverini koko ajan haukkuu Lahtelaisia ihmisiä ja Lahtea, kun minä asun siellä. Ja muutenkin kaikkea ikävää ihmisten taholta. En vaan jaksa enää ihmisiä. 

Tuntuu kuin kaikkien ihmisten sisällä asuisi piru. 

Vierailija kirjoitti:

Erakot elävät tämän maailman ja henkimaailman välissä. Tämä maallinen maailma ei enää kiinnosta niin paljon että siihen osallistuisi.

Tämä on totta. Kun näkee miten turhaa tämä kaikki on. Ihmiset ovat itsekkäitä, ahneita.ilkeitä.ja niin sokeita .

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kuin kaikkien ihmisten sisällä asuisi piru. 

Kyllä - myös minun itseni. En vain jaksa.

Kyllä nautin elämästä. Luonnosta, ulkoilusta, omista kivoista puuhasteluista jne. Mutta en vaan jaksa ihmisiä, ne masentavat. En kaipaa rakkautta, läheisyyttä tms. puhumattakaan seksistä. Eikä kiinnosta tupakka, alkoholi, kahvi, ylensyönti ja muut paheet. Tykkään elää hyvää ja terveellistä elämää omissa oloissani. Kyllä töissäkin tykkään olla jne. Mutta en vaan jaksa niitä ihmisiä siellä. Kaikkein ihaninta on olla mökillä. Voi, kun voisin tehdä etätyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos aloituksesta. Olen AINA ollut hyvin sosiaalinen ja iloinen tyyppi. Nyt kyn työelämää takana jo tarpeeksi ja kokemuksia sieltä sekä ihmisten parissa työskentelystä ylipäätään, niin kaiken paskan jälkeen erakoituminen on pikkuhiljaa alkanut hiipiä elämääni, eli tunnen suurta nautintoa, kun saan funtsia ongelmia ja niiden ratkaisuja oman mallin mukaan yksin, en kaksin, en kolmisin, enkä nelisin. Erakkous on myös tietynlainen haaste, jossa toisen henkilön apu olisi toivottavaa, mutta jos avunpyyntö ja toimeentuleminen aiheuttaa kerta toisensa jälkeen konfliktin, olipa itse miten kohtelias ja hyväkäytöksinen tahansa, on erakkous oikeastaan ainoa ratkaisu. Säälittävää, että ihmisten kanssa ei tule toimeen, haluavat vääntää ja kääntää sekä ymmärtää kaikki tietoisesti väärin ja sanelevat, irvailevat ja piikittelevät lähes kaikesta mistä vain piikin löytävät. Onnea meille erakoille v

Totta. Jos tarvitsee apua johonkin niin maksaa ammattilaiselle.