Pojan ruokanirsoilu on vaarassa tuhota koko perheen
Olen aivan loppu. Lanttuväsymys on saavuttanut maksimipisteensä tässä taloudessa. Poikani, 14-vuotias nuori mies, EI voi sietää lanttua. Eikä naurista. Eikä edes ajatusta niistä. Tätä on jatkunut vuosia, ja minä en enää jaksa. Olen yrittänyt kaikkea. Ihan kaikkea. Aloitimme jo, kun hän oli pieni. Soseutin lanttua bataatin joukkoon huomasi ja sylki. Kokeilin perunamuussin seassa haistoi, maistoi ja veti suun niin mutrulle, että katsoin parhaaksi olla jatkamatta. Keitossa? Ei toivoakaan. Lanttulaatikossa jouluna? "Äiti, ei kiitos." Kokeilin lanttua raasteena, uunissa, wokissa, röstinä, grillattuna, jopa lanttusipseinä! Ja aina sama ilme: inho, torjunta, totaalinen kieltäytyminen.
Hän ei ole muutenkaan erityisen nirso! Porkkanat menevät, perunat ilman ongelmia, punajuuri jopa ihan ok. Mutta lanttu ja nauris mahdoton yhdistelmä. Olemme yrittäneet keskustella, että makuaisti kehittyy, että kannattaa totutella, että jos nyt vain maistaisi pikkuisen. Ei. Ei onnistu. Ihan kuin kyse olisi jostain kavereilta opitusta asennevammasta. Jos lanttua on ruuassa, hän joko ei syö ollenkaan tai poimii ne pois kirurgin tarkkuudella. Tämä ei ehkä kuulosta suurelta ongelmalta, mutta vuosien varrella se on aiheuttanut käsittämättömän määrän riitoja. Olemme puolisoni kanssa eri linjoilla: minä olen ollut tiukempi, että kaikkia ruokia on opittava syömään, puoliso taas kallistuu enemmän sille kannalle, että "no antaa olla, ei kai kaikkien tarvitse kaikkea syödä". Mutta entä jos joskus tulee tilanne, että on vain lantturuokaa tarjolla? Mitä hän tekee sitten? Onko tämä nyt merkki siitä, että en ole kasvattanut häntä tarpeeksi joustavaksi syömisen suhteen?
Ja ehkä tämä kaikki on nyt vain kasautunut mielessäni, mutta tuntuu, että tämä lanttukiista symboloi jotain suurempaa. Onko tämä vain alkusoittoa sille, että teini-iässä kaikki menee vaikeaksi? Mitä minä teen väärin? Pitäisikö antaa olla? Vai pakottaa? Vai kehittää joku uusi, ovela lähestymistapa? Olen oikeasti loppu tähän taisteluun. Onko jollain muulla ollut vastaavaa tilannetta? Mitä teitte? Vai annanko vain periksi ja hyväksyn, että minun lapseni on lanttuvapaa loppuelämänsä?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hauska.
Mitä hauskaa tässä on, että jonkun lapsella on ruokavamma joka estää syömästä suurta osaa perheessä tarjoiltavista ruuista?
Miksi hitossa sitä pitäisi syödä jos ei halua? Jos suurin osa muista ruoista kelpaa.
Meidän poika tuhosi perheen jo pelkällä syntymällään 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hauska.
Mitä hauskaa tässä on, että jonkun lapsella on ruokavamma joka estää syömästä suurta osaa perheessä tarjoiltavista ruuista?
Miksi hitossa sitä pitäisi syödä jos ei halua? Jos suurin osa muista ruoista kelpaa.
No jos taloudessa enimmäkseen on tarjolla lantturuokaa
Onneksi lanttujen sesonki alkaa olla ohi
Onko sillä leikannut lanttu kiinni?
Lanttu on aika harvinainen eväs. Ei oo pakko.
Ravintoterapeutille lähete lääkäriltä
Voiko lanttua ja naurista ajatella korvattavan jollain muulla?
Hui en ole vuosikymmeniin syönyt lanttukukkoa, oli kyllä herkullista.
Oikeesti olin unohtanut että lanttu ja nauris on olemassa, koska en itsekkään niistä pidä. Joskus ysärillä kotona syötiin naurista, ja hyi että. Trollihan tämä on mutta jos nyt ei sattuuisikaan olemaan, niin lopeta lapsen kiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on paljon muitakin kasviksia kuin lanttu. Tarjoa niitä. On aika pieni murhe, jos hän nirsoilee vain yhden kasviksen kohdalla.
Oma lapseni ei syö kukkakaalia, joten jos tehdään jotain ruokaa, missä sitä on, hän ottaa muita kasviksia mutta jättää kukkakaalit syömättä. Jääpä minulle sitten enemmän kukkakaalia.
Lanttu nyt sattuu olemaan edullinen kotimainen juures ja aika keskeinen aines niissä ruuissa, mitä meillä kokataan. Siinä mielessä tuo nirsoilu on koko perheen kannalta tuhoisaa kun pojalle pitäisi sitten tehdä omat ruuat harvase kerta. Olisi muutoinkin hyvä oppia sietämään uusia makuja.
Ap
Trollin olisi korkea aika tottua uusiin makuihin. Sun perheelle on aika tuhoisaa, ettet pysty syömään monipuolisesti, vaan olet jäänyt jumittamaan lantturuokiisi. Opettele kokkaamaan uusia ruokalajeja, maailma on makuja ja ruoka-aineita täynnä. Anna perheesi kokea se.
Vierailija kirjoitti:
Mä jopa vähän tykkäsin tästä provosta!
Olispa lanttulaatikkoa...
Keitettyjä lanttukuutioita ja voita
Tässä uusi otsikko iltapaskalle:
"Lanttu tuhosi perheen!" 😄
Ai että on typerä provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on paljon muitakin kasviksia kuin lanttu. Tarjoa niitä. On aika pieni murhe, jos hän nirsoilee vain yhden kasviksen kohdalla.
Oma lapseni ei syö kukkakaalia, joten jos tehdään jotain ruokaa, missä sitä on, hän ottaa muita kasviksia mutta jättää kukkakaalit syömättä. Jääpä minulle sitten enemmän kukkakaalia.
Lanttu nyt sattuu olemaan edullinen kotimainen juures ja aika keskeinen aines niissä ruuissa, mitä meillä kokataan. Siinä mielessä tuo nirsoilu on koko perheen kannalta tuhoisaa kun pojalle pitäisi sitten tehdä omat ruuat harvase kerta. Olisi muutoinkin hyvä oppia sietämään uusia makuja.
Ap
Mene pois.
Vierailija kirjoitti:
Tässä uusi otsikko iltapaskalle:
"Lanttu tuhosi perheen!" 😄
Ai että on typerä provo.
Ihmeen paljon aikaa tällä ap:lla tehtailla tämmöisiä aika lapsellisia provoja. Ei vaan jaksa!
Arvoisa AP,
Jos tämä lantun/nauriin välttely on se ongelma, joka "tuhoaa koko perheen", niin onneksi olkoon - on teillä pienet ongelmat!
Mielestäni 14 vuotiaalla on oikeuksia omiin mieltymyksiinsä ja selvästi kyse ei ole siitä, että ei olisi maistanut ja tottunut sitä kautta.
Omassa lähipiirissä kamppaillaan mm. työttömyyden, vakavien mielenterveysongelmien, neurologisen sairauden, sekä leukemian kanssa. Vaihdetaanko ongelmia?
Meillä lapsi nirsoilee kaviaarin ja fasaanin syömisestä. Laitanko pennun adoptoitavaksi.
Nauriista pitävät huomaavat heti, että kyseessä on trolli. Nauriita saa joistakin kaupoista lyhyen aikaa sadonkorjuuaikaan. Muutoin niitä ei ole saatavilla.
Suomalaiset olisivat varmaan kuolleet 1800-luvulla sukupuuttoon ilman nauriita ja lanttuja.