Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämässä aina huono onni
26.02.2025 |
Onko muita, jotka saavat usein kuulla ulkopuolistenkin suusta että onpa tosi huonoa tuuria. Esimerkiksi nyt vaikka tämä hiihtoloma. Kaikki sairastuivat influenssaan juuri loman alussa. Huonoa tuuria paitsi ajankohdan niin myös todennäköisyyden osalta, että koko perhe sairastuu. Vastaavia esimerkkejä vaikka miten paljon. En ala nyt avata esimerkein enempää, pointti on kuitenkin se, että perheessä paljon huonoa onnea ja äitinä kärsin erityisesti lasten puolesta siitä ettei suunnitelmat ikinä onnistu ja kaikki menee aina pieleen. Sitten vierestä saa seurata, kun muilla ei vastaavia epäonnen hetkiä ole ollenkaan samassa suhteessa. Kohtalotovereita?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
No meillä onni jakautui varsinkin lasten kesken aika kivasti.
Kun synnyin, äitini päätti valita kummit tietenkin lähisuvusta eikä sen perusteella millaisia he ovat pidemmässä juoksussa ihmisinä. Myöhemmin kun isä sotki koko porukan raha-asiat ja riitaantui puolen perheensä kanssa, niin kummini menivät siinä. He eivät edes kaupassa tervehtineet, vaikka he olivat sentään ihan verisukulaisia, tätejä ja setiäni, ei sillä kummiudella niin väliä. Ennen kuin joku viisastelee, ettei se kummius niin vakavaa ole, niin sen sijaan siskoni kohdalla kummius on ollut sitä mitä se voisi ihanteellisimmillaan olla: äitini hyvä ystävä halusi kummiksi, mutta äiti ei pyytänyt häntä, koska luuli ettei häntä kiinnosta. Ystävä kävi nopeasti iltariparin ja tsadaa, homma hoitui. Siskoni pitää kumminsa kanssa edelleen yhteyttä, ja sai kummiltaan pakettikaupalla lahjoja, kortteja, rahaa, parturireissuja, vaatteita, pääsi retkille ja yökylään. Muista
Näin aikuisiällä en tiedä miten tuuri on lopulta jakautunut keskenämme. Ainakin meillä on aivan erilaiset elämänpolut ja elämäntapamme poikkeavat reilusti toisistaan. Olemme niin erilaisia ja meihin suhtaudutaan joka paikassa aivan eri tavalla. Siskoni voitti myös kaikissa rahapeleissä, arpajaisissa sun muissa kilpailuissa, kun taas itse en saanut ikinä mitään.
Olen joskus myöskin miettinyt olemmeko edes täyssisaruksia, koska olemme niin erilaisia kuin jotkut voivat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain lahjaton ihminen tarvitsee onnea, älykäs ihminen selviää kun ajattelee itse omilla aivoillaan. Aina kannattaa olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä onni jakautui varsinkin lasten kesken aika kivasti.
Kun synnyin, äitini päätti valita kummit tietenkin lähisuvusta eikä sen perusteella millaisia he ovat pidemmässä juoksussa ihmisinä. Myöhemmin kun isä sotki koko porukan raha-asiat ja riitaantui puolen perheensä kanssa, niin kummini menivät siinä. He eivät edes kaupassa tervehtineet, vaikka he olivat sentään ihan verisukulaisia, tätejä ja setiäni, ei sillä kummiudella niin väliä. Ennen kuin joku viisastelee, ettei se kummius niin vakavaa ole, niin sen sijaan siskoni kohdalla kummius on ollut sitä mitä se voisi ihanteellisimmillaan olla: äitini hyvä ystävä halusi kummiksi, mutta äiti ei pyytänyt häntä, koska luuli ettei häntä kiinnosta. Ystävä kävi nopeasti iltariparin ja tsadaa, homma hoitui. Siskoni pitää kumminsa kanssa edelleen yhteyttä, ja sai kummiltaan pakettikaupalla lahjoja, kortteja, rahaa, parturireissuja
Hänellä jatkui vastaava tuuri ruotsinopetuksen suhteen myös muissa aineissa: hän sai ne asiallisimmat opettajat ja hänen ikäryhmänsä oli vielä jostain syystä paljon mukavampi kuin omani. Olin kerran jonkun erikoissysteemin takia yhden tunnin siskoni luokan kanssa tekemisissä, ja oli havahduttavaa huomata, etteivät he olekaan ihan hirviöitä kuin oma luokkani. Oman luokan tyypit olivat väkivaltaisia, kävivät päälle tuosta noin vain, käyttivät päihteitä jopa koulussa ja sekoilivat. Siskoni luokassa taas vallitsi harmonia, huumori oli leppoisaa ja ainoa kahina syntyi kun luokkaan tuli jostain ampiainen. Tuuria tämäkin millaiseen ryhmään joutuu.
Kun siskoni pääsi yläasteelta, niin hänelle pidettiin stipendin yhteydessä puhe, kun taas oma opettajani taas keskittyi kehumaan luokan ulkomaalaistaustaista. Muistan kun kävelin ulos koululta viimeisen kerran ja mietin et tässäkö se oli.
Näin erilaisia siis olemme, ja kuinka paljon tästäkin on omaa persoonaa lukuunottamatta kyse vain tuurista. Sille ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vain lahjaton ihminen tarvitsee onnea, älykäs ihminen selviää kun ajattelee itse omilla aivoillaan. Aina kannattaa olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma.
No sepä on ihan geeneistä ja tuurista kiinni minkä älykkyysosamäärän saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä onni jakautui varsinkin lasten kesken aika kivasti.
Kun synnyin, äitini päätti valita kummit tietenkin lähisuvusta eikä sen perusteella millaisia he ovat pidemmässä juoksussa ihmisinä. Myöhemmin kun isä sotki koko porukan raha-asiat ja riitaantui puolen perheensä kanssa, niin kummini menivät siinä. He eivät edes kaupassa tervehtineet, vaikka he olivat sentään ihan verisukulaisia, tätejä ja setiäni, ei sillä kummiudella niin väliä. Ennen kuin joku viisastelee, ettei se kummius niin vakavaa ole, niin sen sijaan siskoni kohdalla kummius on ollut sitä mitä se voisi ihanteellisimmillaan olla: äitini hyvä ystävä halusi kummiksi, mutta äiti ei pyytänyt häntä, koska luuli ettei häntä kiinnosta. Ystävä kävi nopeasti iltariparin ja tsadaa, homma hoitui. Siskoni pitää kumminsa kanssa edelleen yhteyttä, ja sai kummiltaan paket
Miksi mietit jotain ihme yläasteen ruotsin tunteja? Kummiasia on noista ainoa jolla mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain lahjaton ihminen tarvitsee onnea, älykäs ihminen selviää kun ajattelee itse omilla aivoillaan. Aina kannattaa olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma.
Tämä on niin arjesta vieraantuneen ihmisen näkemys :( Voit vaikuttaa aika rajalliseen määrään asioita ympäristössäsi, vaikka kuinka haluaisit hallita kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä onni jakautui varsinkin lasten kesken aika kivasti.
Kun synnyin, äitini päätti valita kummit tietenkin lähisuvusta eikä sen perusteella millaisia he ovat pidemmässä juoksussa ihmisinä. Myöhemmin kun isä sotki koko porukan raha-asiat ja riitaantui puolen perheensä kanssa, niin kummini menivät siinä. He eivät edes kaupassa tervehtineet, vaikka he olivat sentään ihan verisukulaisia, tätejä ja setiäni, ei sillä kummiudella niin väliä. Ennen kuin joku viisastelee, ettei se kummius niin vakavaa ole, niin sen sijaan siskoni kohdalla kummius on ollut sitä mitä se voisi ihanteellisimmillaan olla: äitini hyvä ystävä halusi kummiksi, mutta äiti ei pyytänyt häntä, koska luuli ettei häntä kiinnosta. Ystävä kävi nopeasti iltariparin ja tsadaa, homma hoitui. Siskoni pitää kummins
Jahas, tekstin alapeukuttaja ilmoittautui. Näin kerroit, miten et ymmärtänyt lukemasi tekstin sisällöstä yhtään mitään. Kyse ei ole ruotsin tunneista, vaan siitä, miten kaikki jakautuu ihmisten välillä ja vain tuurista kiinni millaisiin olosuhteisiin sitä joutuu. Jos olisit sen ihmisen tunneilla ollut, tietäisit kyllä mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on syöpä ym älä valita!
Jos heijastaa negatiivista asennetta ulospäin niin se voi heijastua myös ulkoa sisäänpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain lahjaton ihminen tarvitsee onnea, älykäs ihminen selviää kun ajattelee itse omilla aivoillaan. Aina kannattaa olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma.
Tämä on niin arjesta vieraantuneen ihmisen näkemys :( Voit vaikuttaa aika rajalliseen määrään asioita ympäristössäsi, vaikka kuinka haluaisit hallita kaikkea.
Ei ympäristöä voi hallita. Jos sinä kuvittelet onnekkaamman tekevän niin, niin ei ihme, ettei asiat sinulla suju.
Ei kyse ole ympäristön hallitsemisesta. Vaan siitä miten joustavasti ja mukautuvasti suhtautuu erilaisiin ja muuttuviin tilanteisiin. Kun osaa mukautua, niin asiat sujuvat kuin rasvattu.
"Sen sijaan siskoni opettajat eivät välittäneet pienistä, halusivat että varsinkin alaluokilla oppilaat voivat tulla kouluun kymmeneksi, läksyjä oli joskus ja jouluna ja kokeista sai lisäpisteitä jos piirsi paperin reunaan kukkia. "
Ja tuo on sitten hyvää tuuria, vai? Ehkä siis lapsen silmissä, mutta ei pidemmällä tähtäimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kuuluisa sanonta, voiko v.......seen kuolla.
Eli ap, keskustelun perusteella sinulla on
* Perhe
* Korkeakouluopinnot suoritettu
* Hyvä ja jatkuva työ
* Taloustilanne, joka sallii lomamatkat
Ja olet huono-onninen...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivoi kun elämäsi on kurjaa! Asennemuutos vois jeesata...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuntuu, että aikuisen elämä on vain sarja vastoinkäymisiä, vaikka toki on paljon asioita, jotka ovat hyvin. Olen viisikymppinen ja tapellut jo useampaa kroonista sairautta vastaan. Molemmat vanhempani ovat jo kuolleet. Minua on kiusattu töissä ja olen saanut potkut yt-neuvotteluissa. Uudessa työpaikassa sain burnoutin. Tuntuu, että asioita ei ehdi käsittelemäänkään ennen seuraavaa tragediaa.
Sairaudet tai burnout eivät kuitenkaan ole huonoa tuuria vaan ihan sen ihmisen fyysisistä ja henkisistä ominaisuuksista johtuvia asioita.
No huonoa tuuria on se, että sattuu olemaan sairasteleva yksilö?
Kyllä mutta jos sanot että oli jotain erityistä huonoa tuuria saada se influenssa juuri vaikka talvilomalla niin jos muutenkin aina keräät kaikki mahdolliset taudit niin se on ihan vain todennäköistä että ne osuvat usein myös huonompiin hetkiin. Ei se ole huonoa tuuria vaan ihan todennäköisyyksien mukaista.
Joopa, kaverini on halvaantunut. Kitise lisää jos kehtaat, v**un nössö.
Kaikenlaisia puupäitä onkin, huhhuh. t. Lastensairaalan hoitaja
"Kyllä mutta jos sanot että oli jotain erityistä huonoa tuuria saada se influenssa juuri vaikka talvilomalla niin jos muutenkin aina keräät kaikki mahdolliset taudit niin se on ihan vain todennäköistä että ne osuvat usein myös huonompiin hetkiin. Ei se ole huonoa tuuria vaan ihan todennäköisyyksien mukaista."
Eli siis huonoa tuuria on se että tapahtuu jotain jota ei olisi voinut odottaa ja joka on varsin harvinaista mutta sattuu sinulle silti.
Siis jos ihminen joka ei ole juuri koskaan sairaana sairastuu juuri hääpäivänään niin se on huonoa tuuria. Jos taas ihminen joka sairastaa muutenkin 100 päivää vuodessa on sairaana hääpäivänään niin se ei ole huonoa tuuria. Se on toki ihan yhtä ikävää mutta asia joka oli kyllä ihan odotettavissakin.
Jokainen ikävä sattumus ei ole siis huonoa tuuria vaikka ikävää onkin.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mutta jos sanot että oli jotain erityistä huonoa tuuria saada se influenssa juuri vaikka talvilomalla niin jos muutenkin aina keräät kaikki mahdolliset taudit niin se on ihan vain todennäköistä että ne osuvat usein myös huonompiin hetkiin. Ei se ole huonoa tuuria vaan ihan todennäköisyyksien mukaista."
Eli siis huonoa tuuria on se että tapahtuu jotain jota ei olisi voinut odottaa ja joka on varsin harvinaista mutta sattuu sinulle silti.
Siis jos ihminen joka ei ole juuri koskaan sairaana sairastuu juuri hääpäivänään niin se on huonoa tuuria. Jos taas ihminen joka sairastaa muutenkin 100 päivää vuodessa on sairaana hääpäivänään niin se ei ole huonoa tuuria. Se on toki ihan yhtä ikävää mutta asia joka oli kyllä ihan odotettavissakin.
Jokainen ikävä sattumus ei ole siis huonoa tuuria vaikka ikävää onkin.
En ole nyt tuo jolle vastasit, mutta tiivistetysti ajattelisin, että kun niin moni isompi asia elämässä on kunnossa (ap:llakin on perhe, koulutus, töitä, varaa lomamatkoihin jne), niin ehkä vähän outoa puhua silloin jatkuvasta epäonnesta.
Harmittaa toki varmasti jos lomamatka peruuntuu sairastamisen vuoksi, mutta se on elämää. Itselläni lomamatkaan jos joskus olisi varaa, niin ottaisin kaikki mahdolliset peruutusturvat, jotta sairastuessa voi sitten käyttää rahat myöhemmin toiseen matkaan.
Alue: Aihe vapaa
No meillä onni jakautui varsinkin lasten kesken aika kivasti.
Kun synnyin, äitini päätti valita kummit tietenkin lähisuvusta eikä sen perusteella millaisia he ovat pidemmässä juoksussa ihmisinä. Myöhemmin kun isä sotki koko porukan raha-asiat ja riitaantui puolen perheensä kanssa, niin kummini menivät siinä. He eivät edes kaupassa tervehtineet, vaikka he olivat sentään ihan verisukulaisia, tätejä ja setiäni, ei sillä kummiudella niin väliä. Ennen kuin joku viisastelee, ettei se kummius niin vakavaa ole, niin sen sijaan siskoni kohdalla kummius on ollut sitä mitä se voisi ihanteellisimmillaan olla: äitini hyvä ystävä halusi kummiksi, mutta äiti ei pyytänyt häntä, koska luuli ettei häntä kiinnosta. Ystävä kävi nopeasti iltariparin ja tsadaa, homma hoitui. Siskoni pitää kumminsa kanssa edelleen yhteyttä, ja sai kummiltaan pakettikaupalla lahjoja, kortteja, rahaa, parturireissuja, vaatteita, pääsi retkille ja yökylään. Muistan kun itkin lohduttomasti, kun sain omilta kummeiltani invalidiliiton kortin mikä oli osoitettu vielä koko perheelle samalla kun siskoni availi kauniita pakettejaan. Hänellä kävi siis se kuuluisa tuuri.
Sama tuuri jatkui koulutaipaleella. Sain aina opettajaksi sen hirveän nillittäjän, joka suosi kasin aamuja, rokotti numeroista ihan pikkuseikoista, sai asetettua minut luokan syntipukin asemaan, karjui koko luokalle kuin hyeena ja asetti ikätasoon nähden aivan liian kovia rangaistuksia ja antoi tehtäviä ihan liikaa. Sen sijaan siskoni opettajat eivät välittäneet pienistä, halusivat että varsinkin alaluokilla oppilaat voivat tulla kouluun kymmeneksi, läksyjä oli joskus ja jouluna ja kokeista sai lisäpisteitä jos piirsi paperin reunaan kukkia.
Sama koulutuuri jatkui yläasteella. Äitini pakotti minut valitsemaan A-ruotsin, ja se ei vain toiminut. Opetus oli luokatonta, se oli hirveän pitkästyttävää ja samalla hän määritti tällä tosin tietämättään senkin että jouduin samalle luokalle muiden A-ruotsin valinneiden häiriköiden kanssa. Yläasteella ruotsinopetus oli hirveää ja siitähän kirjoteltiin ihan yleisöosastolla, että eikö yhtä opettajaa saada kuriin. Hänen kikkojaan opettaa oli noudattaa samaa puisevaa kaavaa tunnista toiseen ja nostaa kello alas seinältä, kun porukka haukotteli. Lisäksi materiaalit olivat aataminaikaisia, eli ihan käsittämättömiä kahlattavia, jouduin seuraavan kerran lukemaan vastaavia vasta korkeakoulussa, eli vaatimukset olivat ihan epärealistisia opetuksen tasoon nähden. Opettaja myöskin kiusasi oppilaita armotta, eli ei antanut joidenkin vastata ollenkaan tai simputti jos ei tiennyt jotain.
Kun sitten siskollani alkoi seiskaluokalla ruotsi, niin hän sai aivan ihanan opettajan, jolla oli lämmin suhtautuminen oppilaisiinsa, materiaalit olivat tuoreet kirjoja myöten ja asiat selitetty ihanan yksinkertaisesti ilman miljoonia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.