Elämässä aina huono onni

Karseeta ruikutusta, hyhhyh, häpeä.

Itselläni taas on ollut hyvää onnea, mutta silti onnistunut usein sotkemaan asiat. Olen esimerkiksi kiitos geenieni älykäs, luova ja komea, mutta silti olen sabotoinut monia asioita elämässäni. Nykyään sentään olen jokseenkin lakannut alisuoriutumasta. Vähän näkökulmakysymys myös, mitä odottaa elämältä. Kaikilla on joskus huono onnea tavalla tai toisella.

Onnellisessa asemassa ap kuulostaa olevan kun olisi kuitenkin rahaa tehdä matkoja. Monella lapsella ei ole mitään matkoja, mutta saattavat olla hyvinkin onnellisia eivätkä surkuttele kohtaloaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni taas on ollut hyvää onnea, mutta silti onnistunut usein sotkemaan asiat. Olen esimerkiksi kiitos geenieni älykäs, luova ja komea, mutta silti olen sabotoinut monia asioita elämässäni. Nykyään sentään olen jokseenkin lakannut alisuoriutumasta. Vähän näkökulmakysymys myös, mitä odottaa elämältä. Kaikilla on joskus huono onnea tavalla tai toisella.

Olen nainen ja ajattelen juuri noin itsestäni. Olen saanut paljon hyviä ominaisuuksia, mutta itse omalla toiminnallani sössinyt asioista ja voisi sanoa että olen epäonnistunut elämässä monella saralla. Mutta kiitollinen olen kuitenkin ja uskon aina, että asiat muuttuu tosi kivaan suuntaan.

Koska Hilman vei multa Onni,tuo kylänkauppias kravattisonni,hajanaisten saappaitesi lotinaa kuule minä enää en.

Opettajat ovat meidän ammattikunnan silmissä usein hankalia asiakkaita. Usein tosi pikkutarkkoja ja takertuvat sitten olemattomiin yksityiskohtiin. Eivät osaa katsoa asioita ns. isommassa mittakaavass.

Tuollaisella aseenteella varmastikin elämä näyttää huonolta! Lapsiparat.

Katkesko kynsi? Tyhmä oot.

Huonosta tuurista puheenollen. Eilen illalla aloin vaihtamaan uusia ulkorenkaita vajaa vuosi sitten ostamaani fillariin. Jumankauta, että oli kaupasta valikoitunut meikäläiselle renkaat, jotka eivät meinanneet mennä vanteille millään helvetilläkään. Ikinä ennen ole ulkorenkaan vaihto tuottanut tuommoista tuskaa, vaikka yli 30 vuotta on tullut noiden parissa touhuttua. Lopulta sitten viimeinkin rengas antautui ja suostui menemään paikoilleen. Neljät muoviset rengas"raudat" se maksoi. Kolme mysoontui päistään ja yksi paukahti poikki. Sekä yksi sisäkumi meni puhki siinä, kun ei jumalauta. Myös tätä, että kun vaihtaa ulkorenkaan, menee sisäkumi puhki, ei ole ennen käynyt. Nyssitte. Pari tuntia taistelin kuin gladiaattori ja meinasin löytää voittajani. Lopulta oli rengas vanteella ja täyteen pumpattuna. Eikä tässä vielä kaikki. Kun se fillari oli tuossa molemmat kiekot poistettuna, laitoin rungon roikkumaan seinätelineeseen, ettei se oo niin tiellä. Kun meinasin käydä takarenkaan kimppuun, alkoi kuulua armoton ryske, pauke ja kolina. No, eikös seinäripustus pettänyt ja fillarin runko putosi lattialle. Siinä hajosi sitten takavaihtaja, että morjens. Ei hyvää päivää. No, tänään sitten kiikutan fillarin huoltoon, että laittavat siihen uuden takavaihtaja, kun tälle kävi tälleen köpsästi. 

Netistä katsoin, että tuo Shimano 105 vaihtaja maksaa sen 58 - 59 euroa. Riippuu, kumpi tuo on, kun vaihtajassa ei lue kuin Shimano 105. Ei muita merkintöjä, että ota selvää. No, ilmankos tuli lauantaina jokerista viiskymppiä, kun se nyt sitten menee tollaseen ylimääräiseen korkojen kera. Se siitä voitosta, että nyt on meikäläisen pelaamiset pelattu. Ei noita kannata pelata, kun huonosti käy heti, jos vähänkin voiton puolelle päästään. Jos ei muuta, niin komeetta kopsahtaa päähän. Kyllä kävisi lottomiljoonien kanssa kehnosti, jos sellainen kohdalle osuisi. Lauantaina voittaisi ja tiistaina menettäisi ihan kaiken, mitä oli jo ennen voittoa. Ei uskalla pelata.

Tästä lähtien ulkoistan kyllä jopa fillarin renkaan vaihdonkin, koska mä en enää rupea. Kun ei tee mitään, niin ei voi sattuakaan mitään. Kyllä sai taas sisällä asuva pieni pessimisti vettä myllyynsä. Ai jumalauta tämän elämän kanssa. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Huonosta tuurista puheenollen. Eilen illalla aloin vaihtamaan uusia ulkorenkaita vajaa vuosi sitten ostamaani fillariin. Jumankauta, että oli kaupasta valikoitunut meikäläiselle renkaat, jotka eivät meinanneet mennä vanteille millään helvetilläkään. Ikinä ennen ole ulkorenkaan vaihto tuottanut tuommoista tuskaa, vaikka yli 30 vuotta on tullut noiden parissa touhuttua. Lopulta sitten viimeinkin rengas antautui ja suostui menemään paikoilleen. Neljät muoviset rengas"raudat" se maksoi. Kolme mysoontui päistään ja yksi paukahti poikki. Sekä yksi sisäkumi meni puhki siinä, kun ei jumalauta. Myös tätä, että kun vaihtaa ulkorenkaan, menee sisäkumi puhki, ei ole ennen käynyt. Nyssitte. Pari tuntia taistelin kuin gladiaattori ja meinasin löytää voittajani. Lopulta oli rengas vanteella ja täyteen pumpattuna. Eikä tässä vielä kaikki. Kun se fillari oli tuossa molemmat kiekot poistettuna, laitoin rungon roikkumaan seinätelineeseen, ettei se oo niin tiellä. Ku

Siis se vaihtaja kustantaa 59 - 69e, eikä 58 - 59e.🙄 Mikään ei onnistu vahingossakaan.

Mistähän johtuu että minunkaan elämässä positiivisuus ei kanna, jos edes ajattelen jonkin asian olevan hyvin, se pettää heti seuraavaksi :/