Elämässä aina huono onni

Ei taida olla muita kovaonnisia paikalla, joka ymmärtää mistä puhun?

Minä olen onnekseni onnekas ihminen. Viimeisin onnen aihe on se, että sain uusittua vuokrasopimukseni (määräaikainen), eikä vuokra noussut. Eikä se ole noussut koko edellisen määräaikaisuuden aikanakaan, ja yleinen inflaatio on kuitenkin ollut aika hurja. 

Mietin tätä juuri aamulla, ja miten kivaa on olla pikkuonnekas. En ole sillä tavalla onnekas, että voittaisin 90 miljoonaa Eurojackpotissa, mutta kaikenlaisia pieniä onnekkaita asioita on usein.

Minä taas juuri mietin, että olisipa virkistävää, jos joskus tulisi joku tilanne vaikka jollekin lapsista eteen että olisikin hyvä onni. Enkä todellakaan tarkoita mitään lottovoittoa tai isoja asioita vaan paremminkin se tunne, että heilläkin voisi joskus onni kääntyä ja tulla ajatus että kivojakin juttuja tapahtuu. Ei aina vaan suunnitelmien epäonnistumista. 

ap

Itsellekin käynyt vastaavia juttuja mutta etsin niistä ikävistäkin asioista kultareunuksen.

Vaikkapa näin: ei tarvinnutkaan hukata rahaa siihen odotettuun reissuun kun perillä olisikin ollut loskaiset laskettelurinteet ja huono ajokeli. Saattekin viettää lomaa perheen kesken ja jos kaikilla menee flunssa ohi niin ehditte vielä loman lopussa tehdä jotain kivaa.

Ainakin ehditte viettää aikaa yhdessä

Sulla on lapsia. Älä nyt heille tuollaista sontaa opeta.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on lapsia. Älä nyt heille tuollaista sontaa opeta.

Mihin viittaat? He kyllä ihan ulkopuolisten toimesta saavat kuulla tätä mantraa, ei tarvitse itse sanoa. Lääkäri, valmentaja, kaverit, isovanhemmat, aina joku on sanomassa ääneen sen mitä itsekin tiedetään, olipa nyt huonoa tuuria. Ja kun tämä toistuu x1000 kertaa niin mietin että mitä pahaa meidän perhe on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Itsellekin käynyt vastaavia juttuja mutta etsin niistä ikävistäkin asioista kultareunuksen.

Vaikkapa näin: ei tarvinnutkaan hukata rahaa siihen odotettuun reissuun kun perillä olisikin ollut loskaiset laskettelurinteet ja huono ajokeli. Saattekin viettää lomaa perheen kesken ja jos kaikilla menee flunssa ohi niin ehditte vielä loman lopussa tehdä jotain kivaa.

Ainakin ehditte viettää aikaa yhdessä

Näitä kultareunuksia on todellakin yritetty etsiä ja todettu miljoonasti ettei tälle nyt vaan mahda mitään. Eihän se mikään ihme olisikaan, jos se ei toistuisi aina uudestaan. Jos vaikkapa suunniteltu reissu peruuntuu useamman kerran tai juuri loma menee aina sairastaessa niin jossain vaiheessa huumori loppuu. Ja tämä sairastaminen on vain yksi esimerkki. Jostain syystä meidän perheelle pakkautuu kymmenien ihmisten epäonni. 

Minulla on aina ollut huono onni, eikä tilanteeseen näy parannusta. On kestänyt 50 vuotta.

Aina tulee jotain esteeksi. Jos on mentävä hammaslääkäriin, bussi on taatusti poikkeuksellisen myöhässä. Jos menen kauppaan, kassakoneesta loppuu paperi. Jos sovin matkan, matkakumppani sairastuu. Tällaista pientä ja suurta ihan koko ajan.

Sitä passivoituu, eikä enää edes halua tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut huono onni, eikä tilanteeseen näy parannusta. On kestänyt 50 vuotta.

Aina tulee jotain esteeksi. Jos on mentävä hammaslääkäriin, bussi on taatusti poikkeuksellisen myöhässä. Jos menen kauppaan, kassakoneesta loppuu paperi. Jos sovin matkan, matkakumppani sairastuu. Tällaista pientä ja suurta ihan koko ajan.

Sitä passivoituu, eikä enää edes halua tehdä mitään.

Kuulostaa juuri sellaiselta kuin meillä! En tiedä voiko sanoa, että kiva mutta mielenkiintoista kuulla etten ole ainoa maailmassa. Tavallaan monet asiat ovat pieniä, mutta ne kasautuvat. Siis aina kun asiat vaan jotenkin voivat mennä pieleen niin ne menevät. Kaikkein ikävintä on, että lapsiani tuntuu seuraavan tämä minun huono onneni. Sitä on kaikkein ikävin seurata vierestä. Vaikkapa urheilija sairastuu juuri ennen kisoja, loukkaantumisia paljon, kun toisilla ei ole ollenkaan ja ne sairastumiset sattuvat aina juuri siihen hetkeen kun ei pitäisi, kun toiset taas sairastavat harvoin tai sopivalla hetkellä. Tai jos varaa eläinlääkärille ajan niin se perutaan moneen kertaan (akuutin asian/eläinlääkärin sairastumisen jne takia), kun itse on tehnyt järjestelyjä töiden puolesta jne. Sellaista vain ei satu muille samassa mittakaavassa.

Täällä yksi huono-onninen..kohta 7-kymppinen ja aina ollut KAIKKI päin persettä..arvaa  v i t u t a a k o herätä joka v i t u n aamu samaan tunteeseen?..

Ei oma, mutta isäni elämä, ja sitä kautta vähän minunkin elämäni, tuntuu joskus epäonnisten sattumien sarjalta.

Hän on ollut varmaan koko ikänsä aika onnettomuusaltis, toki harrastaa paljon liikuntaa ja osa selittyy sitä kautta, mutta on mm. lyönyt päänsä ihan vaan mennessään autoon ja murtanut kätensä pelatessa jalkapalloa lasten kanssa. Joitain vuosia sitten minulle soitettiin isän työpaikalta ja kerrottiin että isä on sairaalassa, koska hänen päähänsä oli kaatunut jotain, seurauksena aivotärähdys. Eikä edes työskentele missään raksalla tai varastolla, vaan ihan tavallinen, siisti sisätyö.

Isäni toivoi hartaasti lisää lapsia ja saikin toisen lapsen, itse olin silloin jo kouluikäinen. Kun olin yläasteella, äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa. Nykyään olen, taas, isäni ainoa elossa oleva lapsi.

Sä et kuule tiedä enkä kerro mitä mulle on tapahtunut. Olen niin onnekas että kaikesta huolimatta olen vielä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on lapsia. Älä nyt heille tuollaista sontaa opeta.

Kerrotko miten sinä asian hoitaisit? Kun vaikkapa odotettu lomareissu peruuntuu ties miten monennen kerran? Tai kisat jäävät kolmatta kertaa peräkkäin välistä eikä harjoittelemaankaan pääse ja siellä ne muut kuitenkin harjoittelevat ja kisaavat ongelmitta oman harrastuksen parissa? Miten ihmeessä siitä voisi kääntää mitään positiivista? Et selvästi tiedä mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut huono onni, eikä tilanteeseen näy parannusta. On kestänyt 50 vuotta.

Aina tulee jotain esteeksi. Jos on mentävä hammaslääkäriin, bussi on taatusti poikkeuksellisen myöhässä. Jos menen kauppaan, kassakoneesta loppuu paperi. Jos sovin matkan, matkakumppani sairastuu. Tällaista pientä ja suurta ihan koko ajan.

Sitä passivoituu, eikä enää edes halua tehdä mitään.

Kuka oikeasti jaksaa miettiä tällaisia? Bussi myöhässä tai kassasta loppuu kuittirulla, ja se lasketaan epäonneksi. Voi elämä.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas juuri mietin, että olisipa virkistävää, jos joskus tulisi joku tilanne vaikka jollekin lapsista eteen että olisikin hyvä onni. Enkä todellakaan tarkoita mitään lottovoittoa tai isoja asioita vaan paremminkin se tunne, että heilläkin voisi joskus onni kääntyä ja tulla ajatus että kivojakin juttuja tapahtuu. Ei aina vaan suunnitelmien epäonnistumista. 

ap

Ettei olisi, että keskityt vain niihin epäonnen hetkiin, ja sinulta jää huomaamatta ne onnen hetket. 

Kaikille tapahtuu ikäviä asioita. Toiset valittaa ja jotkut kuuuntelijat menee siihen mukaan jolloin luulee että on ainoa jolla on huono ns tuuri.  Toiset ottaa ikävät asiat normaalina tapahtumana. Oma asenne ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on lapsia. Älä nyt heille tuollaista sontaa opeta.

Kerrotko miten sinä asian hoitaisit? Kun vaikkapa odotettu lomareissu peruuntuu ties miten monennen kerran? Tai kisat jäävät kolmatta kertaa peräkkäin välistä eikä harjoittelemaankaan pääse ja siellä ne muut kuitenkin harjoittelevat ja kisaavat ongelmitta oman harrastuksen parissa? Miten ihmeessä siitä voisi kääntää mitään positiivista? Et selvästi tiedä mistä puhut.

Sanotaan että voi harmi, mutta nyt voidaan tehdä jotain muuta kivaa sen loman sijaan, tai voidaan mennä myöhemmin sinne lomalle. Kisojen suhteen sama homma, jos ei voi niin ei tarvitsekaan käyttää aikaa kisahommiin, vaan voi keksiä muuta mielekästä tekemistä. Ehkäpä tuo voisi herätellä intoa vaikka jonkun muun harrastuksen suhteen? Että jos just ne kisahommat ja treenit ei onnistu, niin mitä muuta voisi kokeilla, ja voisiko se olla jopa parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei oma, mutta isäni elämä, ja sitä kautta vähän minunkin elämäni, tuntuu joskus epäonnisten sattumien sarjalta.

Hän on ollut varmaan koko ikänsä aika onnettomuusaltis, toki harrastaa paljon liikuntaa ja osa selittyy sitä kautta, mutta on mm. lyönyt päänsä ihan vaan mennessään autoon ja murtanut kätensä pelatessa jalkapalloa lasten kanssa. Joitain vuosia sitten minulle soitettiin isän työpaikalta ja kerrottiin että isä on sairaalassa, koska hänen päähänsä oli kaatunut jotain, seurauksena aivotärähdys. Eikä edes työskentele missään raksalla tai varastolla, vaan ihan tavallinen, siisti sisätyö.

Isäni toivoi hartaasti lisää lapsia ja saikin toisen lapsen, itse olin silloin jo kouluikäinen. Kun olin yläasteella, äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa. Nykyään olen, taas, isäni ainoa elossa oleva lapsi.

Kuulostaa lapseltani,  joka harrastaa urheilua. Hänellekin on sattunut ja tapahtunut aivan uskomaton määrä asioita. Osa varmasti, koska on niin rohkea ja yritteliäs ja paljon loukkaantumisia mutta ihan paikallaan seisomalla on saanut itsensä sairaalaan. Siis täysin ilman omaa syytään, vrt. auto ajaa suojatiellä päälle. Tapahtuma ei ollut tämä, mutta siis hän ei itse ole mitenkään joihinkin tapahtumiin voinut vaikuttaa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut huono onni, eikä tilanteeseen näy parannusta. On kestänyt 50 vuotta.

Aina tulee jotain esteeksi. Jos on mentävä hammaslääkäriin, bussi on taatusti poikkeuksellisen myöhässä. Jos menen kauppaan, kassakoneesta loppuu paperi. Jos sovin matkan, matkakumppani sairastuu. Tällaista pientä ja suurta ihan koko ajan.

Sitä passivoituu, eikä enää edes halua tehdä mitään.

Kuka oikeasti jaksaa miettiä tällaisia? Bussi myöhässä tai kassasta loppuu kuittirulla, ja se lasketaan epäonneksi. Voi elämä.

Jos se huono onni toistuu loputtoman usein, niin että muutkin huomaavat ja mainitsevat, niin kyllä sitä kuule alkaa miettiä.

Ei ole mitään huonoa onnea, kysymys on sattumasta. Joskus niitä ikäviä sattumia kertyy monta kertaa peräkkäin joillekin ihmisille.

Emme tosin aina huomaa, kun hyväkin sasttumia kertyy paljon. Esim. sairastuneelle on saatavilla  hoitoa toisin kuin suurimmassa osassa maailmaa.

Paras sattuma on, että elämme suhteellisen rauhallisessa maassa toistaiseksi ainakin.