Elämässä aina huono onni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ja miehesi saatte sentään siirrettyä lomapäiviä jos lomalla sairastuu? Sitten vaan lapsille anomaan koulusta uusi vapaa ja reissuun! Lopeta turha marina.

En saa, olen opettaja

Aika onnekas olet kun olet saanut hyvän ammatin ja työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi käsien hygienia ei läheskään aina ole tuurin varassa. Pöpöjen siirtymistä voi tehostaa.

En ymmärrä mistä tämä käsihygieniaongelma nousi. Minä ap olen kertonut useasti, että koulussa oppilaat pärskivät päin ja käsihygienia ei silloin auta. Kaikki opettajat koulussamme sairastavat. Koko ajan joku silti jankuttaa tätä käsienpesua, että sillä voi varautua. Ei auttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Joku keksi ettei meillä pestä käsiä ja sen perusteella tehty johtopäätöksiä. Ei pidä paikkaansa. Kerroin, että olen koulussa töissä, jossa jatkuvasti on pöpöjä liikkeellä ja lapset yskivät ja aivastavat päin naamaa. Kaikki opettajat meillä sairastavat, en ole poikkeus.

Ja tuo onnettomuuden välttely nyt on naurettavaa spekulaatiota, että voisi jotenkin itse vaikuttaa siihen, jos joku tulee päin ennalta arvaamatta ja se on päälletulijan vika. 

 

Tämä kertoo vaan siitä, että kuvittelet itse voivasi vaikuttaa asioihin, joihin todellisuudessa et voi. Syöpä ei lihaskuntoa tai käsienpesua kysele, eikä moni muukaan asia. Loukkaantumiset ovat usein seurausta myös kasvusta, toiset kasvavat tasaisemmin kuin toiset eikä siihen voi itse vaikuttaa.

 

Nopean kasvun aikana treeniä pitää keventää. Tämä pitäisi valmentajan tietää ja valvoa. Ja jos hän ei sitä tee, niin vanhempien pitää tietenkin pitää tältäkin osin huoli lapsen terveydestä ja turvallisuudesta.

Ei kukaan jää auton alle joka viikko. Ja jos jää, niin tarkkaavaisuuteen pitää kiinnittää huomiota. Sinä puhuit, että tätä epäonnea on ihan koko ajan. Jos on jotain isoja katastrofeja joka viikko, niin ei sekään huonosta onnesta johdu. Kyllä silloin elämänhallinnassa on jotain oikeasti pielessä.

Olen itsekin koulussa töissä. Siksi en varailekaan mitään matkoja tähän, kun sairastumisen riski on ilmeinen. Meillä matkaillaan kesällä, eikä ole tarvinnut jännittää, että onko joku sairaana.

Ja sanoin jo aiemmin, että en kuvittele voivani vaikuttaa kaikkeen ja pystyväni estämään kaikki vastoinkäymiset. Mutta koska huomioin riskit ja varaudun asioihin, niin vastoinkäymisiä tai huonoa onnea ei ole jatkuvasti vaan vain silloin tällöin ihan normaali määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi käsien hygienia ei läheskään aina ole tuurin varassa. Pöpöjen siirtymistä voi tehostaa.

En ymmärrä mistä tämä käsihygieniaongelma nousi. Minä ap olen kertonut useasti, että koulussa oppilaat pärskivät päin ja käsihygienia ei silloin auta. Kaikki opettajat koulussamme sairastavat. Koko ajan joku silti jankuttaa tätä käsienpesua, että sillä voi varautua. Ei auttanut. 

Kyllä siellä koulussakin voi opettaa ihan koko luokalle, että päin ei pärskitä vaan kainaloon. Voi opettaa, että nenän niistämisen jälkeen pestään kädet saippualla. Voi opettaa ja vaatia, että ruokailuun mentäessä pestään kädet saippualla. Voi muistuttaa vanhempia, että sairasta lasta ei laiteta kouluun. Voi lähettää sairaan, pärskivän lapsen kotiin. Voi tuulettaa luokkaa, Jne.

Lisäksi voit pitää huolen omasta vastustuskyvystäsi liikkumalla paljon luonnossa ja syömällä terveellisesti.

Itse opettajana teen näitä, enkä sairasta mitenkään jatkuvasti. Tänä lukuvuonna en ole vielä sairastanut lainkaan. Muutenkin enintään kerran vuodessa on jokin flunssa.

Tähän minunkin huomioni kiinnittyi.

Psykoterapeutit hokevat noita asioita siksi, koska noin asiakas haluaa sen kuulla. Tuolla kommentilla terapeutti esittää empatiaa. Jos psykoterapeutti vain täräyttäisi, että pitäisikö sinun tehdä asioillesi jotain, niin asiakas lähtisi menemään eikä palaisi takaisin. Puhumalla epäonnesta terapeutti saa pidettyä asiakkaansa tyytyväisenä ja saa häneltä rahat jatkossakin.

Terapeutin sanaan ei pidä luottaa kuin absoluuttiseen totuuteen. Terapeutilla on kaikkeen sanomiseensa aina jokin syy. Tässä se voi olla vaikkapa asiakkaan kannattelu.

Vaikka terapeutti tuolla kannattelullaan sinua hämääkin, niin ei se poista sitä, että sinun tulee ihan itse ottaa vastuu oman elämästäsi

En tiedä mitä selität tuolla vastuunottamisella? Missähän EN ole ottanut vastuuta omasta elämästäni? Joku keksi ettei meillä pestä käsiä ja ihan sama miten vastaan siihen, että kyllä pestään niin se käsien pesu on nyt ainut mistä jankutetaan. Tämä sairastuminen lomalla ei suinkaan ollut ongelman ydin, vaan toistuva epäonni. Tässä tartutaan lillukan varsiin. 

 

Loukkaantumisiinkin otetaan kantaa tajuamatta ollenkaan mistä on kyse. Jos joku hullu iskee sinua kirveellä päähän niin venyttelyn ansiosta et loukkaannu? Kirjoittajalla on joku mielikuva tilanteesta itsellään, mikä poikkeaa täysin omastani eikä sovi ollenkaan tilanteeseeni.

Ja kyllä, yksi lapsi on vakavasti sairas ja hänen kuolemaansa on saanut pelätä. Juuri sen takia pienetkin epäonnistumiset tuntuvat suurilta, kun kokonaiskuormitus on riittävän iso. 

 

Kyllä siellä koulussakin voi opettaa ihan koko luokalle, että päin ei pärskitä vaan kainaloon. Voi opettaa, että nenän niistämisen jälkeen pestään kädet saippualla. Voi opettaa ja vaatia, että ruokailuun mentäessä pestään kädet saippualla. Voi muistuttaa vanhempia, että sairasta lasta ei laiteta kouluun. Voi lähettää sairaan, pärskivän lapsen kotiin. Voi tuulettaa luokkaa, Jne.

Kyllä on opetettukin ja kuten kerroin niin meidän koulussa KAIKKI opettajat ovat sairastaneet tänä lukuvuonna, en ole todellakaan poikkeus. Kädet pestään saippualla ja joku ehtii kaivaa nenää ja ottaa sitten ruokaa samoilla ottimilla millä kaikki muut. Epäilen oletko oikeasti töissä koulussa, jos et tätä tiedä. Kaikkea et ehdi nähdä ja estää ja koulussa taudit leviää. 

Lisäksi voit pitää huolen omasta vastustuskyvystäsi liikkumalla paljon luonnossa ja syömällä terveellisesti.

Sanoiko joku etten tee noin? En sairasta jatkuvasti, olen ensimmäistä kertaa kipeä tänä lukuvuonna. Ongelma on vain siinä, että sairastelu sattui juuri lomalle, kuten usein ennenkin. Harrastan aktiivisesti liikuntaa ja koiran kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin metsässä, joten voit antaa vinkkisi jollekin joka ei tee näin. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi voit pitää huolen omasta vastustuskyvystäsi liikkumalla paljon luonnossa ja syömällä terveellisesti.

Sanoiko joku etten tee noin? En sairasta jatkuvasti, olen ensimmäistä kertaa kipeä tänä lukuvuonna. Ongelma on vain siinä, että sairastelu sattui juuri lomalle, kuten usein ennenkin. Harrastan aktiivisesti liikuntaa ja koiran kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin metsässä, joten voit antaa vinkkisi jollekin joka ei tee näin. 

Me annetaan vinkit niillä tiedoilla mitä sinä meille annat. Jos annat vajaat tiedot, niin älä sitten hermostu siitä, kun annamme vinkit niillä vajailla tiedoilla.

Tuossa kuitenkin nyt kerrot toistuvasta ongelmasta. Sanot, että sairastut juuri lomalla, ja että niin tapahtuu usein. Sinulla on tuossa toistuva kuvio. Toistuvat kuviot eivät toistu samanlaisina sattumanvaraisesti. Eli kyse ei ole huonosta tuurista. Vaan sinulla toistuu myös se sairastumisen syy.

Jos ihminen sairastuu usein juuri lomalla, on todennäköisin syy siinä, että stressin tuottamat selviytymishormonit päihittävät pöpöt niin kauan, kun stressi on päällä. Kun loma alkaa ja stressi helpottaa, ei näiden hormonien tarvitse enää tehdä selviytymistyötään, vaan ne rauhoittuvat, ja silloin pöpöt pääsevät kehossa voitolle ja sairastuminen alkaa oireilla.

Olkoon syy tuo tai mikä muu, niin syyn hoitaminen hoitaa sairastumistakin.

No eikö lapsiperheessä taudit aina jyllä. Ja jos sinulla on hiihtoloma niin on työpaikkakin. Rahaa. Asunto. Ei sellaisella ihmisellä ole huonoa tuuria ollut elämässä. Piste.

Vaikuttaa siltä, että Ap:lle ei toisten ihmisten näkökulmat kelpaa. Pitäisi vain toimia kuten terapeutti, silittää päätä ja päivitellä, että voivoi kun on paljon vastoinkäymisiä sulle kertynyt!

Etu: Saa paljon huomiota

Haitta: Ap ei koskaan opi ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kääntämään kelkkaa kohti valoisampaa tulevaisuutta. Ikäviä asioita sattuu meille kaikille. On oma valinta, kiinnittääkö huomionsa niihin, vai pieniin kivoihin asioihin, kuten että sähkön hinta on tullut alas ja että valon määrä lisääntyy nyt päivä päivältä.

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantumisiinkin otetaan kantaa tajuamatta ollenkaan mistä on kyse. Jos joku hullu iskee sinua kirveellä päähän niin venyttelyn ansiosta et loukkaannu? Kirjoittajalla on joku mielikuva tilanteesta itsellään, mikä poikkeaa täysin omastani eikä sovi ollenkaan tilanteeseeni.

No mistä on kyse? Onko jotain lyöty kirveellä päähän. Aika harva joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Johtuisiko siitä, että välttelemme noin aggressiivisia ihmisiä, ja lähdemme pois tilanteesta, kun havaitsemme vaaran merkkejä.

Aiemmin kuitenkin puhuit harrastuksessa loukkaantumisesta. Missä harrastuksessa on kirveitä? Jos ei ole, niin miksi vedit kirveen mukaan keskusteluun?

Mikä harrastus on kyseessä ja minkä tyyppisestä loukkaantumisesta? Itse vastasin urheiluharrastukset mielessä, sillä niiden yhteydessä puhutaan loukkaantumisista. Jos kyse on jostain muusta harrastuksesta, vaikka ratsastuksesta, moottoriurheilusta, tms. niin siellä taas olennaista on turvavarusteiden käyttö ja kunnossa pito sekä turvallisuusohjeiden noudattaminen. Vaikeahan meidän on kommentoida, kun ei tiedetä mistä on kysymys. Mutta sinähän voit kertoa, niin sitten sinun ei tarvitse enää hermostua "vääristä" vastauksista.

Alan kyllä ymmärtämään miksi ap:lla on sitä huonoa tuuria niin paljon.

Onko lapsesi oikeasti vakavasti sairas vai onko hänellä esim diabetes? Jälkimmäinen on kumminkin ihan eri tason sairaus kuin vaikka syöpä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oma, mutta isäni elämä, ja sitä kautta vähän minunkin elämäni, tuntuu joskus epäonnisten sattumien sarjalta.

Hän on ollut varmaan koko ikänsä aika onnettomuusaltis, toki harrastaa paljon liikuntaa ja osa selittyy sitä kautta, mutta on mm. lyönyt päänsä ihan vaan mennessään autoon ja murtanut kätensä pelatessa jalkapalloa lasten kanssa. Joitain vuosia sitten minulle soitettiin isän työpaikalta ja kerrottiin että isä on sairaalassa, koska hänen päähänsä oli kaatunut jotain, seurauksena aivotärähdys. Eikä edes työskentele missään raksalla tai varastolla, vaan ihan tavallinen, siisti sisätyö.

Isäni toivoi hartaasti lisää lapsia ja saikin toisen lapsen, itse olin silloin jo kouluikäinen. Kun olin yläasteella, äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa. Nykyään olen, taas, isäni ainoa elossa oleva lapsi.

Älä nyt, ette tiedä mitään jatkuvista vastoinkäymisistä. Kun ihmiset täällä on lomalla kipeinä, lisäksi heillä on bussi myöhässä ja kuittirullakin loppu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut huono onni, eikä tilanteeseen näy parannusta. On kestänyt 50 vuotta.

Aina tulee jotain esteeksi. Jos on mentävä hammaslääkäriin, bussi on taatusti poikkeuksellisen myöhässä. Jos menen kauppaan, kassakoneesta loppuu paperi. Jos sovin matkan, matkakumppani sairastuu. Tällaista pientä ja suurta ihan koko ajan.

Sitä passivoituu, eikä enää edes halua tehdä mitään.

Lapsellisia pikkuharmeja. Ei nuo ole mitään ongelmia edes.

Kuinka edes kehtaat!

Ai vitsit, että arvostan sitä, että omat vanhempani ja muut läheiseni ovat perusluonteeltaan optimistisia ihmisiä. Isäpuoli oli aina sellainen että pienikin asia oli hänelle ihan maailmanloppuja hänen mielestään hänellä oli aina huono onni. Hänen omassa suhtautumisessaanhan ei ollut koskaan mitään vikaa kuitenkaan.

Ap ilmeisesti haluaisi postata somen täyteen onnistumisiaan, matkojaan ym. Ehkä elämä haluaa opettaa, että se on pinnallista ja usein epärehellistä.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi voit pitää huolen omasta vastustuskyvystäsi liikkumalla paljon luonnossa ja syömällä terveellisesti.

Sanoiko joku etten tee noin? En sairasta jatkuvasti, olen ensimmäistä kertaa kipeä tänä lukuvuonna. Ongelma on vain siinä, että sairastelu sattui juuri lomalle, kuten usein ennenkin. Harrastan aktiivisesti liikuntaa ja koiran kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin metsässä, joten voit antaa vinkkisi jollekin joka ei tee näin. 

No hienoa, että tuo puoli on kunnossa. Sitten panostat enemmän siihen tartuntojen ehkäisemiseen luokassa. Etkä vain siihen käsien pesuun, johon itse olet nyt jumittunut. Ei se yksin ihmeitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Tähän minunkin huomioni kiinnittyi.

Psykoterapeutit hokevat noita asioita siksi, koska noin asiakas haluaa sen kuulla. Tuolla kommentilla terapeutti esittää empatiaa. Jos psykoterapeutti vain täräyttäisi, että pitäisikö sinun tehdä asioillesi jotain, niin asiakas lähtisi menemään eikä palaisi takaisin. Puhumalla epäonnesta terapeutti saa pidettyä asiakkaansa tyytyväisenä ja saa häneltä rahat jatkossakin.

Terapeutin sanaan ei pidä luottaa kuin absoluuttiseen totuuteen. Terapeutilla on kaikkeen sanomiseensa aina jokin syy. Tässä se voi olla vaikkapa asiakkaan kannattelu.

Vaikka terapeutti tuolla kannattelullaan sinua hämääkin, niin ei se poista sitä, että sinun tulee ihan itse ottaa vastuu oman elämästäsi

En tiedä mitä selität tuolla vastuunottamisella? Missähän EN ole ottanut vastuuta omasta elämästäni? Joku keksi ettei meillä pestä käsiä ja ihan sama miten vastaan siihen, että kyll

Niin, selväsikään et tiedä mitä tarkoittaa vastuun ottaminen omasta elämästään. Jos todellakin on niin, että teillä on vastoinkäymisiä huomattavasti enemmän kuin muilla yleisesti, niin kyllähän se vastuullista ihmistä aika pian alkaa kiinnostamaan, että mistä se johtuu. Jotta voi alkaa korjaamaan tilannetta. Asioiden ratkaiseminen on sitä vastuun ottamista. Sinä sen sijaan et mieti mitään, vaan mesoat vain jostain onnesta ja tuurista ja kohtaloista. Etkä aio tehdä millekään mitään. Vaan jatkat vain surkuttelua huonosta onnesta. 

Minä olen huono-onninen. Ja nimenomaan ne arjen pikkuasiat alkavat rasittaa hirveästi, kun isommatkin asiat menevät aina pieleen. Valitettavasti ei mene niin, että iso vastoinkäyminen jotenkin suojaisi jatkossa niiltä pieniltä. Pikemminkin käy niin, että kamelin selkä katkeaa.

Isot vastoinkäymiset olleet vaikkapa syöpää ja lähiomaisen (ei vanhuksen) kuolemaa. Keskikokoiset rahaongelmia, joihin vaikea vaikuttaa itse. Työttömyys, inflaatio, vuokran ja sähkön hinnan yhtäkkinen poikkeuksellisen kova nousu, sairauskulut, paha päivä tullut niin monta kertaa että säästöt on jo syöty. Sitten alkaa rasittaa ne pienet vastoinkäymiset, kuten liikenneruuhka juuri silloin kun olisi tärkeää menoa, kaupasta aina loppunut se tuote mitä on menossa hakemaan, hissiin jumiin jääminen kun se menee yllättäen rikki jne.