Olen kateellinen kun muut perii valtavia summia rahaa

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset isoja perintöjä? Peräsuolen laskeuman hoitoon?



Peräsuolenaskeuman nyt saa halvallakin hoidettua.

Noloa kadehtia toisten perheiden rahoja. Jokaisen meidän täytyy oma elämämme elää itse ja tehdä työtä oman varallisuutemme eteen huolimatta siitä saammeko perintöä vai emme. 

Vierailija kirjoitti:

Noloa kadehtia toisten perheiden rahoja. Jokaisen meidän täytyy oma elämämme elää itse ja tehdä työtä oman varallisuutemme eteen huolimatta siitä saammeko perintöä vai emme. 

Ruotsinkielisillä on hyvä ilmaus tällaisille saarnaaville kommenteille: moraalikakku.

Vierailija kirjoitti:

No, äitini kahmi minun ja sisarusteni perinnön, kun isä kuoli. Emme vaatineet lakiosaa, koska olimme nuoria, kilttejä finninaamoja. Eipä ole äitillä mennyt kaksisesti seuraavat 20 v. Vuokralla asuu ja yli 100 tonnin potista jäljellä 25 tonnia. Itse mainosti mulle leuhkana, paljonko on yhä säästöjä.

Naama venähti, kun sanoin että mulla on sijoituksia ja säästöjä 104 tonnia. Alkoi sitten pöhkö miettiä ääneen, että periiköhän hän mut, koska en ole naimisissa. Totesin, että mullahan on 2 lasta nuoruuden avoliitosta ja että ne perii mut. Naama venähti lisää. 

Äitisi siis perii mielestään kaikki, ja elää 200 v.. Onko sukua Donaldille kun noin kyltymätön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus on sairaus, joka vanhan kansan mukaan vie kalatkin vedestä.

 

Toisaalta kateudesta on helppo syyllistää kaikkia muita jos siitä ei ole itse onnekkaana tarvinnut koskaan kärsiä.

Kateus on tunne, jota voi harjoitella sietämään. Kun on riittävästi joutunut toteamaan, että muilla on aina enemmän ja ollut lapsena tuskaisan kateellinen, niin aikuisena ei enää tarvitse sitä olla. Minä en saanut lapsena mitään, kun synnyin köyhälle yksinhuoltajalle. Rikkinäiset vaatteet, ei harrastuksia, ei mitään ylimääräistä, ei aina edes ruokaa. Nyt minulle on ihan yksi lysti jos joku saa vaikka mitä. En koe kateellisuutta yhden tippaa. Olen vapaa ja onnellinen.

Oikea asenne. Lapsena ei ymmärrä elämän moninaisuutta, aikuisena jo pitäisi ymmärtää. Eihän se kivaa ole olla köyhä lapsi, mutta monesti sekin pohjautuu aiempiin valintoihin. Jonkun toisen vanhempi ehkä odotti useita vuosia pitempään ennen lapsen hankkimista ja teki töitä, jotta olisi antaa lapselleen enemmän. Jonkun toisen mummo ehkä pidättäytyi matkustelusta ja teki töitä vanhanakin, jotta olisi jättää perintöä, jotta lapsenlapsella ei olisi niin köyhä lapsuus. 

Mikä nyt kenellekin sitten on valtava summa. Minä perin muutaman satatuhatta, ja se oli minulle, pienituloiselle ihmiselle paljon. Helpotti suunnattomasti elämää. Sen sijaan lapsuudenystäväni peri satoja hehtaareja metsää, joten tuollaiset sadat tonnit eivät häntä juurikaan hetkauttaisi. Aina joku saa enemmän; on ajanhukkaa kadehtia.

Jos lohduttaa, niin myös meitä jotka saadaan tuotakin vähemmän, on vaikka kuinka paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus on sairaus, joka vanhan kansan mukaan vie kalatkin vedestä.

 

Toisaalta kateudesta on helppo syyllistää kaikkia muita jos siitä ei ole itse onnekkaana tarvinnut koskaan kärsiä.

Kateellinen voi olla tai voi olla olematta ihan elintasosta ja varallisuudesta riippumatta.

Tuskinpa "kaikki" perii omaisuuksia. Monilla omaisuus on asunto tai kesämökki ja sijainnista riippuen voi olla että niillä ei oikeasti ole mitään arvoa. Sitten olet jumissa sen asunnon kanssa ja verot pitää maksaa ja kukaan ei halua ostaa kämppää muuttotappiokunnasta tai mökkiä ilman nykyajan mukavuuksia.

Perin veljeni kanssa 400 000 euroa kumpikin. Veljeni tuhlasi kaikki 3 vuodessa. Ei ostanut edes asuntoa vaan ryyppäsi ja pelasi rahaa varmaan 100 tonnia eikä edes ole kertonut kaikkea minne hassasi koko perinnön mut luulen että rahoitti kaverien juopottelua myös. 10 vuoden jälkeen minulla on 300 000 jäljellä. Ostin kaksion 70000 eurolla. Olen elänyt palkalla aika pitkään myös joten en ole perintöä tuhlannut.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa "kaikki" perii omaisuuksia. Monilla omaisuus on asunto tai kesämökki ja sijainnista riippuen voi olla että niillä ei oikeasti ole mitään arvoa. Sitten olet jumissa sen asunnon kanssa ja verot pitää maksaa ja kukaan ei halua ostaa kämppää muuttotappiokunnasta tai mökkiä ilman nykyajan mukavuuksia.

Just tuo ja velkaa joutuu ottamaan perintöveron maksuun ja omaisuus tuottaa kuluja eikä sitä saa myytyä tai leski asuu siinä ja maksat kuluja vuosikymmeniä.

Ei ole oma vika jos syntyy köyhäksi. Mutta jos kuolee köyhänä niin silloin täytyy katsoa peiliin. Jokainen on oman onnensa seppä, ei vastuuta vaurastumisesta voi laittaa toisten, eli tässä tapauksessa vanhempien niskaan.

"No ei ihan noinkaan. Kun se väki jolle tulee ne perinnöt tekee niitä töitä. He ovat sen kotona oppineet. Ne kenellä ei ole äidillä ja mummillakaan mitään niin niiden jälkeläiset ei tee töitä, eli se kurjuus jatkuu.Ketään ei haitanne jos joku elelee osingoilla (maksaen veroja niistä) tekemättä mitään..."

Valitettavasti usein ei tee. Laiskottelevat ja odottelevat, että rikkaat vanhemmat kuolevat. Hemmoteltuja ja ylimielisiä kakaroita vailla mitään käsitystä normaalista elämästä tai vastoinkäymisistä. 

Itse olen isäni ainoa elossa oleva lapsi, ja isovanhempieni aikoa lapsenlapsi. Isäni sisaruksista kenelläkään ei ole lapsia. Olisin mieluummin pitänyt sisarukset ja olisi kiva jos olisi serkkujakin.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Minä taas olen ilmoittanut jo, että vanhemmat testamenttaa kaiken suoraan minun lapsille, koska olen itse jo kohta 50 vuotta, niin mihin minä sitä rahaa käyttäisin. Lapsilla on itsenäistyminen, opiskelut, oman asunnon hankinta. Heillä käyttöä sille rahalla paljon enemmän. Eli olen vahvasti sitä mieltä, että perinnöt lapsenlapsille! Siinä säästää perintöveroakin, kun yksi sukupolvi jää välistä!

Siinä vaiheessa, kun alkaa olla iässä, jossa Suomessa omat vanhemmat keskimäärin kuolee, kuuluisi olla jo oma talous asiallisessa kunnossa. 

En minä aio tukea lähes tuntemattomia ihmisiä. Lapsenlapset on kasvaneet kaukana ja tunnesidettä ei käytännössä ole kun ollaan muutaman kerran vuodessa tavattu. Lapseni on sentään lapseni, hänet olen kasvattanut ja häneen kiintynyt ja hänelle myös aion perintöni jättää. Lapsenlapset tienatkoon omat rahansa tai odottakoot perinnön saamista omilta vanhemmiltaan

Vierailija kirjoitti:

"No ei ihan noinkaan. Kun se väki jolle tulee ne perinnöt tekee niitä töitä. He ovat sen kotona oppineet. Ne kenellä ei ole äidillä ja mummillakaan mitään niin niiden jälkeläiset ei tee töitä, eli se kurjuus jatkuu.Ketään ei haitanne jos joku elelee osingoilla (maksaen veroja niistä) tekemättä mitään..."

 

Valitettavasti usein ei tee. Laiskottelevat ja odottelevat, että rikkaat vanhemmat kuolevat. Hemmoteltuja ja ylimielisiä kakaroita vailla mitään käsitystä normaalista elämästä tai vastoinkäymisistä. 

Olen eri, mutta minunkin mielipiteeni on että asenne usein periytyy. Työteliäillä on usein  työteliäitä lapsia. Siitä taitaa olla tutkimuksiakin. Minäkin olen saanut perintöä ja ei ole vaikuttanut negatiivisesti työntekooni. Olen myös hyvin koulutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oma vika jos syntyy köyhäksi. Mutta jos kuolee köyhänä niin silloin täytyy katsoa peiliin. Jokainen on oman onnensa seppä, ei vastuuta vaurastumisesta voi laittaa toisten, eli tässä tapauksessa vanhempien niskaan.

Niin, ei kannata sairastua nuorena tai jää köyhäksi. Itse sairastuin kroonisesti parikymppisenä ja kuntoutuksesta huolimatta tuli alle nelikymppisenä pysyvä työkyvyttömyyseläke ja pysyvä köyhyys. Että jokainen on oman onnensa seppä, todellakin <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Minä taas olen ilmoittanut jo, että vanhemmat testamenttaa kaiken suoraan minun lapsille, koska olen itse jo kohta 50 vuotta, niin mihin minä sitä rahaa käyttäisin. Lapsilla on itsenäistyminen, opiskelut, oman asunnon hankinta. Heillä käyttöä sille rahalla paljon enemmän. Eli olen vahvasti sitä mieltä, että perinnöt lapsenlapsille! Siinä säästää perintöveroakin, kun yksi sukupolvi jää välistä!

Siinä vaiheessa, kun alkaa olla iässä, jossa Suomessa omat vanhemmat keskimäärin kuolee, kuuluisi olla jo oma talous asiallisessa kunnossa. 

En minä aio tukea lähes tuntemattomia ihmisiä. Lapsenlapset on kasvaneet kaukana ja tunnesidettä ei käytännössä ole kun ollaan muutaman kerran vuodessa tavattu. Lapseni on sentään lapseni, hänet olen kasvattanut ja häneen kiintynyt ja hänelle myös aion perintöni jättää. Lapsenlapset tienatkoon omat r

Mahdatkohan olla isovanhempi, oudolta kuulostaa... Jos olet, niin olisit ottanut vastuuta lapsenlapsiin tutustumisesta. Ei tuollaista hyvänen aika lasten harteille ainakaan voi laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt varsin normaalia kokea epäoikeudenmukaisuutta ja kateutta, jos itse saa syntymällä lähinnä ongelmia ja toinen paitsi huolettoman alun elämälleen, myös varakkaan vanhuuden. Ja ero on tasan siinä, kenen jalkoväleistä satut alkusi saamaan.

Olisipa meillä vielä säädyt ja Ruotsin vallan aika. Miksi suomenkieliselle rahvaalle haluttiin antaa mitään oikeuksia. Mukavampaa oli silloin kun ruotsinkieliset aateliset elivät etuoikeutettua elämää perinnöillään ja suomenkieliset oli tuomittu köyhyydessä raatamaan eliniäkseen. Onneksi sentään nykyäänkin ruotsinkielisillä aatelisilla on vielä perintöoikeutensa jäljellä, josta pidetään kynsin hampain kiinni. Koska nyky-Suomessa olemme kaikki tasa-arvoisia. 

Ehkä olisi aika jo tienata omat rahat..