Olen kateellinen kun muut perii valtavia summia rahaa

Mieluummin olisin pitänyt puolison.

Toiset ne kadehtii oli asiat miten hyvin tahansa. Toiset taas nauttivat elämästään ja näkevät siinänolevan hyvän. Asennekysymys. Kateus myrkyttää mielen ja vie elämästä ilon.

Vierailija kirjoitti:

Kateus on sairaus, joka vanhan kansan mukaan vie kalatkin vedestä.

Toisaalta kateudesta on helppo syyllistää kaikkia muita jos siitä ei ole itse onnekkaana tarvinnut koskaan kärsiä.

Kyllähän se niin on, että suomalaisilla makaa miljardeja tileillä ja suurin osa noista rahoista on iäkkäämmällä sukupolvella. Pikkuhiljaa sitä valuu nuoremmille ja juuri sille sukupolvelle jonka pitäisi tehdä töitä.

Olen melko varma siitä että yksi ongelma, josta ei juuri ole kukaan puhunut onkin se, että perintörahojen turvin tämä työikäinen sukupolvi ei tee Suomessa niin paljon töitä kuin Suomen valtiontalous vaatisi. Perintörahoja on esimerkiksi sijoitettu ja tehdään lyhyttä työviikkoa tai muuten passiivista uraa osinkojen turvin.

Suomessa on siis toisinsanottuna liikaa varallisuuden tuomaa laiskuutta ja liian vähän muutenkin työvoimaa. Toisaalta kaikki pitää pennosistaan tiukasti kiinni niin, että ei ole edes investointeja.. nekin rahat laitetaan ulkomaiden sijoituksiin eikä kotimaahan, koska kaikki tietää, että ei täällä Suomessa saada mitään aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt varsin normaalia kokea epäoikeudenmukaisuutta ja kateutta, jos itse saa syntymällä lähinnä ongelmia ja toinen paitsi huolettoman alun elämälleen, myös varakkaan vanhuuden. Ja ero on tasan siinä, kenen jalkoväleistä satut alkusi saamaan.

Jokainen voi olla se sukupolvi numero 1, joka alkaa rakentaa vaurautta eteenpäin omilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt varsin normaalia kokea epäoikeudenmukaisuutta ja kateutta, jos itse saa syntymällä lähinnä ongelmia ja toinen paitsi huolettoman alun elämälleen, myös varakkaan vanhuuden. Ja ero on tasan siinä, kenen jalkoväleistä satut alkusi saamaan.

Ei ole vaan ihan todella vajaaälyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus on sairaus, joka vanhan kansan mukaan vie kalatkin vedestä.

 

Toisaalta kateudesta on helppo syyllistää kaikkia muita jos siitä ei ole itse onnekkaana tarvinnut koskaan kärsiä.

Mulla on ollut ihan hirveä elämä täynnä hiljaisia taakkoja. Sitä on vielä kateelliset päälle myrkyttäneet. Ikinä en toiselta ole halunnut edes tämän hienoja lapasia. Että revi siitä.

Olen huomannut, kannattaa olla hiljaa perinnöistään, kateellista on porukka.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se niin on, että suomalaisilla makaa miljardeja tileillä ja suurin osa noista rahoista on iäkkäämmällä sukupolvella. Pikkuhiljaa sitä valuu nuoremmille ja juuri sille sukupolvelle jonka pitäisi tehdä töitä.

 

Olen melko varma siitä että yksi ongelma, josta ei juuri ole kukaan puhunut onkin se, että perintörahojen turvin tämä työikäinen sukupolvi ei tee Suomessa niin paljon töitä kuin Suomen valtiontalous vaatisi. Perintörahoja on esimerkiksi sijoitettu ja tehdään lyhyttä työviikkoa tai muuten passiivista uraa osinkojen turvin.

 

Suomessa on siis toisinsanottuna liikaa varallisuuden tuomaa laiskuutta ja liian vähän muutenkin työvoimaa. Toisaalta kaikki pitää pennosistaan tiukasti kiinni niin, että ei ole edes investointeja.. nekin rahat laitetaan ulkomaiden sijoituksiin eikä kotimaahan, koska kaikki tietää, että ei täällä Suomessa saada mitään aikaiseksi.

Sehän juuri on perinnön tarkoitus! Helpottaa elämää. Vanhempana voi ottaa jo vähän iisimmin samalla kun eläkeikä karkaa ulottumattomiin. Nuorena jaksaa vielä painaa, mutta 40 työvuoden jälkeen alkaa väkisinkin hyytyä. Perintö laitetaan tuottamaan ja antamaan turvaa samalla tavalla myös jälkeläisille aikanaan. Kokkareet ei tästä pidä ja siksi se toimii juuri nyt niinkuin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se niin on, että suomalaisilla makaa miljardeja tileillä ja suurin osa noista rahoista on iäkkäämmällä sukupolvella. Pikkuhiljaa sitä valuu nuoremmille ja juuri sille sukupolvelle jonka pitäisi tehdä töitä.

 

Olen melko varma siitä että yksi ongelma, josta ei juuri ole kukaan puhunut onkin se, että perintörahojen turvin tämä työikäinen sukupolvi ei tee Suomessa niin paljon töitä kuin Suomen valtiontalous vaatisi. Perintörahoja on esimerkiksi sijoitettu ja tehdään lyhyttä työviikkoa tai muuten passiivista uraa osinkojen turvin.

 

Suomessa on siis toisinsanottuna liikaa varallisuuden tuomaa laiskuutta ja liian vähän muutenkin työvoimaa. Toisaalta kaikki pitää pennosistaan tiukasti kiinni niin, että ei ole edes investointeja.. nekin rahat laitetaan ulkomaiden sijoituksiin eikä kotimaahan, koska kaikki tietää, että ei täällä Suomessa saada mitään aikaiseksi.

No ei ihan noinkaan. Kun se väki jolle tulee ne perinnöt tekee niitä töitä. He ovat sen kotona oppineet. Ne kenellä ei ole äidillä ja mummillakaan mitään niin niiden jälkeläiset ei tee töitä, eli se kurjuus jatkuu.Ketään ei haitanne jos joku elelee osingoilla (maksaen veroja niistä) tekemättä mitään...

Minä en tule saamaan pennin jeniä keneltäkään perinnöksi. Todennäköisesti vanhempian rahat eivät riitä kattamaan edes arkkua kummallekaan.

Mä olen perinyt 9 000 euroa. Silloin elämäntilanne oli se, että kaikki meni lapsiperheen elämiseen. Nyt olisi varaa laittaa kokonaisuudessaan sijoittamiseen tai säästöön. Vanhempani ovat vielä elossa joten tulevaisuuden perinnöistä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Perin velat eikö olekkin kivaa.

Velat ei periydy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus on sairaus, joka vanhan kansan mukaan vie kalatkin vedestä.

 

Toisaalta kateudesta on helppo syyllistää kaikkia muita jos siitä ei ole itse onnekkaana tarvinnut koskaan kärsiä.

Kateus on tunne, jota voi harjoitella sietämään. Kun on riittävästi joutunut toteamaan, että muilla on aina enemmän ja ollut lapsena tuskaisan kateellinen, niin aikuisena ei enää tarvitse sitä olla. Minä en saanut lapsena mitään, kun synnyin köyhälle yksinhuoltajalle. Rikkinäiset vaatteet, ei harrastuksia, ei mitään ylimääräistä, ei aina edes ruokaa. Nyt minulle on ihan yksi lysti jos joku saa vaikka mitä. En koe kateellisuutta yhden tippaa. Olen vapaa ja onnellinen.

Näin se vaan on. Epäreilua on elämä ja itse on sitten taottava se oma onni. Turhaa on kadehtia ketään, kun ei se mitään hyödytä vaan kuluttaa vain voimavaroja.

Kuka kehtaa edes kadehtia? Mitään ette toisten elämistä tiedä joten pitäkää huoli omastaanne.

"Suomessa on siis toisinsanottuna liikaa varallisuuden tuomaa laiskuutta ja liian vähän muutenkin työvoimaa. Toisaalta kaikki pitää pennosistaan tiukasti kiinni niin, että ei ole edes investointeja.. nekin rahat laitetaan ulkomaiden sijoituksiin eikä kotimaahan, koska kaikki tietää, että ei täällä Suomessa saada mitään aikaiseksi."

" No ei ihan noinkaan. Kun se väki jolle tulee ne perinnöt tekee niitä töitä. He ovat sen kotona oppineet. Ne kenellä ei ole äidillä ja mummillakaan mitään niin niiden jälkeläiset ei tee töitä, eli se kurjuus jatkuu.Ketään ei haitanne jos joku elelee osingoilla (maksaen veroja niistä) tekemättä mitään..."

Niin ja ne jotka niitä perintöjä lopulta saavat, eivät ole mitään tyttösiä ja poikasia enää itsekään. Pitkät työurat takana. Harva pari-kolmekymppisenä vanhempiaan perii. Kyllähän siinä jo kuusikymppiä ovella kolkuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kuuluun kateellisiin. On masentavaa havaita joutuvansa raatamaan sen elintason eteen, minkä toiset saavat valmiina tai ainakin vähemmällä vaivalla. Minulle työpaikan menetys olisi katastrofi, mutta ison perinnön saaneille tai ylipäänsä varakkaan perheen jälkeläisille se ei olisi ollenkaan yhtä iso isku: heillä on rahaa muutenkin tai sitten voivat myydä metsää tai osakkeita tms.

Kaikkein katkerinta on ollut havainto, millaisilla tumpeloillakin voi olla isoja perintöjä: ihmisillä, joilla ei ole mainittavaa koulutusta eikä aina kovin paljon älyäkään. En olisi näin katkera, jos kouluttautumalla ja palkkatyötä tekemällä olisi helppo vaurastua, mutta tässä maassa se on mahdollista vain harvoille. 

Anteeks mutta ketä sun kaltaiset märän tiskirätin karisman omaavat vässykät syyttäisi omasta kurjuudestaan, jos ei olisi muita ihmisiä joita tuomita? Vai ti

En ole syyttänyt ketään. Olen vain rehellinen ja katkera siitä, että satun perhetaustani vuoksi kuulumaan niihin, joiden pitää tehdä kovasti töitä jokaikisen asian eteen samalla kun on laiskempia ja lahjattomampia, jotka saavat samat asiat valmiina ja joilla on enemmän kuin tulen koskaan ansioillani saamaan. Olisi reilumpaa, jos työn tekemistä ei verotettaisi näin tolkuttomasti kuin Suomessa tehdään.

Oletko pioneeri?

No, äitini kahmi minun ja sisarusteni perinnön, kun isä kuoli. Emme vaatineet lakiosaa, koska olimme nuoria, kilttejä finninaamoja. Eipä ole äitillä mennyt kaksisesti seuraavat 20 v. Vuokralla asuu ja yli 100 tonnin potista jäljellä 25 tonnia. Itse mainosti mulle leuhkana, paljonko on yhä säästöjä.

Naama venähti, kun sanoin että mulla on sijoituksia ja säästöjä 104 tonnia. Alkoi sitten pöhkö miettiä ääneen, että periiköhän hän mut, koska en ole naimisissa. Totesin, että mullahan on 2 lasta nuoruuden avoliitosta ja että ne perii mut. Naama venähti lisää.