Olen kateellinen kun muut perii valtavia summia rahaa

Tiedän ap mitä tarkoitat. Moni huutaa sinua täällä kateelliseksi ja katkeraksi, mutta älä välitä. Eivät ymmärrä mitä tarkoitat.

Olen miettinyt samoin. Omat ystäväni tulevat saamaan ihan hyvät perinnöt. Eli heidän eläkepäivänsä ovat turvatut. Heidän ei tarvitse olla työelämässä seitsemänkymppisiksi asti, vaan pystyvät jättämään työelämän taakseen jo kuusikymppisinä. Ja tuo on tulevaisuudessa kuin lottovoitto, sillä tavallinen duunari ei töitä tekemällä rikastu.

Tietenkin olen iloinen ystävieni puolesta, että heille on tiedossa turvaa tulevaisuutta varten, mutta samalla harmittaa, kun itsellä on eri tilanne. Siksi minun ainoa vaihtoehtoni on vain yrittää säästää, vaikka se vaikeammaksi käykin kaiken kallistuessa. Elämä on.

60% perinnöistä on alle 20 000€, eli valtaosa perinnöistä on pieniä. Joku kirjoittikin että jos perintö on satojatuhansia/ miljoonia niin on oletettavasti on elänyt ja kasvanut ihan keskiarvoisissa olosuhteissa jo muutenkin. Harva joku nousee köyhyydestä perinnön turvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ajatus kadehtia perijöitä. Perintöä saadakseen on jonkun läheisen kuoltava ja mitäs kadehtimsita sinä sitten on. Kyllä minä ainakin mieluummin pitäisin ne läheiseni kuin perisin omaisuutta. Perin aikoinaan isäni ja sisareni, heidän kuolemillaan oli väliä tasan 10v ja kuolinpesät jaettiin sitten yhtä aikaa. Näistä yhteensä (jakajia oli monta) sain vähän reilu 30 000€ mikä meni ihan normaalielämiseen, en tainnu ostaa mitään erityistä. En muutenkaan ole rahasta sekaisin menevää sorttia. Parasta tuossa summassa oli että saatoin useamamn vuoden elellä yhtä nuukasti tavallista elämää kuten siihenkin asti mutta ilman huolta mikä aiemmin oli koko ajan läsnä.

Kyllä se perintö turvaa elämää tietyllä tavallaihin muuten ei olisi mahdollisuutta.

Jokainen voi säästää osakkeisiin muutamana tonnin ja turvata itse oman elämänsä. Jos aloittaa nuorena osakesäästämisen ehtiin viettää eläkepäivänsä miljonäärinä.

Joo,kyllä tuo v i t u t t a a kun itse ei peri mitään,ja toisille tulee ovista ja ikkunoista kasapäin rahaa ja muuta kiinteää omaisuutta..aivan p e r s e e s t ä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ajatus kadehtia perijöitä. Perintöä saadakseen on jonkun läheisen kuoltava ja mitäs kadehtimsita sinä sitten on. Kyllä minä ainakin mieluummin pitäisin ne läheiseni kuin perisin omaisuutta. Perin aikoinaan isäni ja sisareni, heidän kuolemillaan oli väliä tasan 10v ja kuolinpesät jaettiin sitten yhtä aikaa. Näistä yhteensä (jakajia oli monta) sain vähän reilu 30 000€ mikä meni ihan normaalielämiseen, en tainnu ostaa mitään erityistä. En muutenkaan ole rahasta sekaisin menevää sorttia. Parasta tuossa summassa oli että saatoin useamamn vuoden elellä yhtä nuukasti tavallista elämää kuten siihenkin asti mutta ilman huolta mikä aiemmin oli koko ajan läsnä.

Kyllä se perintö turvaa elämää tietyllä tavallaihin muuten ei olisi mahdollisuutta.

Jokainen voi säästää osakkeisiin muutamana to

Säästäminen ei ole sama asia kuin se että perii jotain.

Esimerkiksi veljeni peri mummonsa omaisuuden. Isänsä oli kuollut jo aiemmin, joten veli peri hänen sijastaan, arvo lähes miljoona euroa. Kyllähän se parikymppisenä elämää turvasi aika hyvin, varsinkin kun suurin osa perinnöstä oli tuottavaa omaisuutta.

Just. Perin mummolta metsäpalstan missä on ikivanha kesämökki. Mitään tuloa tuosta ei ole, kiinteistöverot kyllä pitää maksaa joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ajatus kadehtia perijöitä. Perintöä saadakseen on jonkun läheisen kuoltava ja mitäs kadehtimsita sinä sitten on. Kyllä minä ainakin mieluummin pitäisin ne läheiseni kuin perisin omaisuutta. Perin aikoinaan isäni ja sisareni, heidän kuolemillaan oli väliä tasan 10v ja kuolinpesät jaettiin sitten yhtä aikaa. Näistä yhteensä (jakajia oli monta) sain vähän reilu 30 000€ mikä meni ihan normaalielämiseen, en tainnu ostaa mitään erityistä. En muutenkaan ole rahasta sekaisin menevää sorttia. Parasta tuossa summassa oli että saatoin useamamn vuoden elellä yhtä nuukasti tavallista elämää kuten siihenkin asti mutta ilman huolta mikä aiemmin oli koko ajan läsnä.

Kyllä se perintö turvaa elämää tietyllä tavallaihin muuten ei olisi mahdollisuutta.

Jokainen voi säästää osakkeisiin muutamana to

Mutta kun se on vaan paljon helpompi valittaa kuinka kovaa ja epäreilua elämä on. Kun tuhlaa rahansa baareihin, lomiin, vaatteisiin, tekokynsiin jne. niin voi todeta ettei mitään jää sijoitettavaksi vaan kaikki rahat menee elämiseen, Orpon ansiosta tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ajatus kadehtia perijöitä. Perintöä saadakseen on jonkun läheisen kuoltava ja mitäs kadehtimsita sinä sitten on. Kyllä minä ainakin mieluummin pitäisin ne läheiseni kuin perisin omaisuutta. Perin aikoinaan isäni ja sisareni, heidän kuolemillaan oli väliä tasan 10v ja kuolinpesät jaettiin sitten yhtä aikaa. Näistä yhteensä (jakajia oli monta) sain vähän reilu 30 000€ mikä meni ihan normaalielämiseen, en tainnu ostaa mitään erityistä. En muutenkaan ole rahasta sekaisin menevää sorttia. Parasta tuossa summassa oli että saatoin useamamn vuoden elellä yhtä nuukasti tavallista elämää kuten siihenkin asti mutta ilman huolta mikä aiemmin oli koko ajan läsnä.

Kyllä se perintö turvaa elämää tietyllä tavallaihin muuten ei olisi mahdollisuutta.

Ei tietenkään säästäminen ja periminen ole sama asia, siksi niillä on eri termitkin. Pointti on kuitenkin se, että oman onnensa eteen voi itse tehdä paljonkin.

Totta kai oman onnensa eteen voi tehdä paljonkin, mutta onhan se ihan eri asia saada taloudellisesti turvattu elämä valmiina tarjottimella kuin rakentaa itse koko palapeli mikä mahdollistaa edes riittävän toimeentulon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ajatus kadehtia perijöitä. Perintöä saadakseen on jonkun läheisen kuoltava ja mitäs kadehtimsita sinä sitten on. Kyllä minä ainakin mieluummin pitäisin ne läheiseni kuin perisin omaisuutta. Perin aikoinaan isäni ja sisareni, heidän kuolemillaan oli väliä tasan 10v ja kuolinpesät jaettiin sitten yhtä aikaa. Näistä yhteensä (jakajia oli monta) sain vähän reilu 30 000€ mikä meni ihan normaalielämiseen, en tainnu ostaa mitään erityistä. En muutenkaan ole rahasta sekaisin menevää sorttia. Parasta tuossa summassa oli että saatoin useamamn vuoden elellä yhtä nuukasti tavallista elämää kuten siihenkin asti mutta ilman huolta mikä aiemmin oli koko ajan läsnä.

Kyllä se perintö turvaa elämää tietyllä tavallaihin muuten ei olisi mahdollisuutta.

 

Mutta kun se on vaan paljon helpompi valittaa kuinka kovaa ja epäreilua elämä on. Kun tuhlaa rahansa baareihin, lomiin, vaatteisiin, tekokynsiin jne. niin voi todeta ettei mitään jää sijoitettavaksi vaan kaikki rahat menee elämiseen, Orpon ansiosta tietenkin.

Kuka on se onut että tuhlaa? Nuo on ihan omia oletuksiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat kuoli kun se oli teini, sukulaiset ja sossu kustansi elämän, perinnöt vielä päälle takasi huolettoman elämän pääomatuloineen. Elämänsä on lähinnä harrastamista, mutta omasta mielestään hän on niin ahkera että.

Tuttavapiirissä yksi samanlainen. Kertoo miten helppoa on säästää, kun vuokraa perimiään asuntoja. Aikoinaan kun olimme parikymppisiä ja tuskailin opiskeluelämän aikaista rahojen riittävyyttä, työskentelyä opintojen ohessa jne., niin tämä ihmetteli, että miksen vaan soita omalle sossulle ja pyydä apua. Hän siis eli siinä uskossa, että kaikilla itsenäistyvillä nuorilla on oma sossu ja säännölliset rahahanat yhteiskunnan taholta kaiken lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain homeisen talon josta ei voinut luopua kun oli alaikäisiä lapsia ja perintöveron kunbsiihen aikaan raja oli matalampi. En yhtään rahaa mutta kuluja. Ei kukaan ota edes ilmaiseksi. En nyt maksaa viitsi että joku ottaisi. 

Oletko sinä ja muut arvottomina pitämienne perintötalojen omistajat todellisuudessa yrittäneet myydä talojanne? Luulisi, että halvalle tönölle, jos on yhtään asumiskelpoinen, olisi kuitenkin ottajia. Voihan sellaista käyttää vapaa-ajan asumiseen tai metsästyksen tai retkeilyn tukikohtana, jos joku harrastaa sellaista. Ja purkamiskuntoisen talonhan voi purkaa, jolloin kiinteistövero pienenee. Asumiskelpoista taloa voi myös yrittää vuokrata. Muistan lukeneeni Kodin Pellervo -lehdestä muutama vuosi sitten artikkelin, jossa suositeltiin vanhojen maaseudulla olevien talojen vuokraamista, koska kuulemma kiinnostusta on.

Akateemisissa piireissä vähävaraisuus vaikuttaa myös verkostoitumismahdollisuuksiin ja sitä kautta myös urakehitykseen. Varakkaammat kollegat hengailevat keskenään, mutta niihin piireihin ja kemuihin ei ole duunariluokasta kivunneella asiaa. "Huonoa osoitetta", vuokralla asumista ja kesämökin ja jopa perityn metsän puutetta saatetaan hämmästellä kita ammollaan.

Minä sain 344 euroa.

Vanhemmat ostivat minulle yksiön aikoinaan Helsingistä, jotta saisin lukea rauhassa lääkiksen pääsykokeisiin. Asuin aiemmin kalliissa soluasunnossa. Yksiöstä meni vain hyvin pieni yhtiövastike kuukausittain. Pääsin sitten lääkikseen - mutta en Helsinkiin :)

Mikä on valtava summa? Miljoonia? 

Vierailija kirjoitti:

Joo,kyllä tuo v i t u t t a a kun itse ei peri mitään,ja toisille tulee ovista ja ikkunoista kasapäin rahaa ja muuta kiinteää omaisuutta..aivan p e r s e e s t ä

No, maailma nyt vain on sellainen paikka, että kaikilla ei ole kaikkea. 

Joka ikinen teistä valittajista on miljoonien tai pikemminkin satojen miljoonien, ehkä jopa miljardin ihmisen kadehtimassa asemassa. Miettikää sitä. Siinä tekin valitatte, vaikka pysytte hengissä, saatte puhtaan veden, katon, vaatteita ylle ja ruokaa vain siksi, että olette syntyneet tähän maahan. Joka ikisellä hengenvedollanne maailmassa kuolee tolkuton määrä ihmisiä nälkään, veden puutteeseen ym. ym. Ja siinä te valitatte, että ette saa vielä enemmän. Olette mielessänne hamuamassa toisten perintöjä. Paljon suuremmat väkijoukot haluaisivat teidän varojanne ja että jakaisitte niitä heille. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on valtava summa? Miljoonia? 

Minäkin kyselen tätä usein. Selkeää vastausta ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai oman onnensa eteen voi tehdä paljonkin, mutta onhan se ihan eri asia saada taloudellisesti turvattu elämä valmiina tarjottimella kuin rakentaa itse koko palapeli mikä mahdollistaa edes riittävän toimeentulon.

Liiallinen kateus on lapsellista. Aikuiset ihmiset ymmärtävät, että jotkut syntyvät angelina jolieiksi ja jotkut tavanomaisiksi pulliaisiksi. Jotkut syntyvät hyvään perheeseen ja jotkut huonoon, jotkut keskinkertaiseen. Jotkut ovat terveitä ja jotkut eivät. Sellaista se on. Mitä hyödyttää itkeä, miksi juuri minä en syntynyt angelinaksi? Kannattaa sen sijaan tehdä itse se mitä voi. Maailma ei ole mikään sosiaalitasaustoimisto, jossa jokaisen peli aloitetaan syntymän hetkellä samoilla korteilla tai tasataan ne. Tämä on maailma, ei mikään tasausjärjestelmä, jossa voi kinuta sitä ja tätä.

Sain hammastahnatuubin