Lue keskustelun säännöt.
Kenelle naisen haluttomuus oikeastaan on ongelma?
24.02.2025 |
Minulta meni pitkään tajuta, että haluttomuuteni ei oikeastaan ole ollenkaan ongelma itselleni. Minut on uskoteltu ymmärtämään, että haluttomuuteni on jotain mitä pitää hoitaa.
Mutta ei se ole. Minä olen ihan tyytyväinen elämääni.
Naisen haluttomuus on ongelma miehille joille haluttomat naiset eivät anna, sekä yhteiskunnalle, jolle haluttomat naiset eivät synnytä veronmaksajia.
Ymmärrän, että toisinaan naisen haluttomuus on ongelma myös naiselle itselleen joka haluaisi haluta.
Mutta mitenköhän usein tilanne on kuten minulla oli, nainen ajattelee haluttomuutensa olevan ongelma vain koska se on ongelma miesten ja yhteiskunnan vuoksi? Vaikka nainen itse ei haluttomuudestaan kärsi?
Kommentit (945)
Minä en ole haluton. Haluni on sen laatuista että se pitää herätellä. Keskusteluyhteys, kohteliaat tavat, kauniit sanat treffit.. parisuhteen perusasioita.
Mies väittää seksin olevan hyvin tärkeää, mutta ei kuitenkaan halua luoda olosuhteita joissa minun olisi mahdollista haluta häntä. Vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin juuri seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin podcastia ja mietin että seksuaaliterapeutit ovat kyllä ihan biased. He ovta todella kiinnostuneita seksistä, se on heille itselleen tärkeää, jopa sairaalloisuuteen asti. Jos en kelpaa seksissä, en kelpaa ihmisenä.
Sellaiset terapeutit ne sitten terapoivat meitä muita uskomaan, että seksi on "liima" tai "syvä yhteys". Onko todella näin, vai hgaluavatko he vain itse selittää omaa seksikeskeisyyttään normaalimmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin juuri seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin podcastia ja mietin että seksuaaliterapeutit ovat kyllä ihan biased. He ovta todella kiinnostuneita seksistä, se on heille itselleen tärkeää, jopa sairaalloisuuteen asti. Jos en kelpaa seksissä, en kelpaa ihmisenä.
Sellaiset terapeutit ne sitten terapoivat meitä muita uskomaan, että seksi on "liima" tai "syvä yhteys". Onko todella näin, vai hgaluavatko he vain itse selittää omaa seksikeskeisyyttään normaalimmaksi?
Niinpä. Miksi sen enemmän haluavan tarpeet ovat tärkeämpiä ja "normaalimpia" kuin sen vähemmän haluavan?
Haluton, vähemmän haluava tai kyvytön osapuoli ei ole läheskään aina nainen.
"Et ole muita parempi tai herkkä ihminen, sinulla on vain alhainen libido. Sinulla on ehkä alhaiset hormonitasot.
Halut alkavat yleensä murrosiässä. Väitätkö tosissaan, että teinit ovat huonoja ihmisiä, saati että he eivät ole herkkiä mieleltään? Eivät pysty rakastumaan?
Ja on ihan yleistä, että ihmisistä on kiva olla lähekkäin jos ovat rakastuneita. Et siis ole mikään maailman luokan ihme, joka on kokenut valaistumisen. Tämäkin halu lähtee hormoneista, ja se ei liity mitenkään siihen, onko muutenkin seksuaalisesti halukas.
Siitä olen samaa mieltä, että voi kunnioittaa muita. Teetkö mielestäsi niin?"
Mikä sinä olet väittämään ettei hän ole herkkä ihminen? Annetaanko herkkyyden olla jokaisen oma kokemus jonka saa itse määritellä? Ja toisaalta jos se onkin empiirisesti mitattava asia, niin tuon tekstinkö perusteella sinä voit sen määritellä?
Teineillä on voimakkaat halut ja ajatukset pyörii helposti seksin ympärillä, se on normaalia. Omasta mielestäni on epänormaalia, jos ihmisellä on vielä kolmekymppisenä teinin halut eikä muuta mietittävää ole seksin ohelle keksinyt.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteeni alussa ilmoittanut, en halua lapsia ja mies todennut että ei hänkään halua. Sitten paljon myöhemmin tuleekin minulle yllätys, kun mies kyselee milloin haluaisin lapsia.
Kyllä, olen tosissani kun sanon, en halua ikinä lapsia, en edes pidä lapsista ja ei, mieleni ei todellakaan muutu mistään syystä. Mies kuvittelee minun vain laskeneen leikkiä tai mies murtuu paineen alla tai kyllästyy kuulemaan, kuinka hänen äitinsä, sisarukset (tai isovanhemmat) aloittivat kyselyn milloin teette lapsia.
Erohan siinä on tullut ja kun luulen, että uusi miesystävä sitten ymmärtää mitä tarkoittaa en lapsia, olenkin takaisin samassa aiheessa.
Ihmiset, älkää ihan oikeasti sanoko muille ihmisille "kyllä se mieli siitä muuttuu", kuten miesystäväni äiti oli hänelle useasti sanonut ja miesystäväni uskoi. En enää seurustele vaan mielelläni olen sinkku.
Tämä kertaa tuhat tällaiselta aikuisen lapsen äidiltä. Mä olen eronnut ensimmäisestä aviomiehestäni paljolti lapsilukuasian vuoksi, hän halusi useampia kuin sen yhden, johon suostuin. Toinen aviomies ei ole koskaan halunnut omia, meidän ei ole koskaan tarvinnut vääntää tästä aiheesta keskenämme....mutta muiden kanssa, ai kamala sitä paremmintietämisen ja painostuksen määrää (puhutaan vuosista 2005-2010). Älkää ihan oikeasti koskaan, ikinä, milloinkaan lähtekö siitä oletuksesta, että jonkun vankka mielipide näin suuressa ja henkilökohtaisessa asiassa muuttuu. Voiko pahempaa mitätöintiä enää edes olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin juuri seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin podcastia ja mietin että seksuaaliterapeutit ovat kyllä ihan biased. He ovta todella kiinnostuneita seksistä, se on heille itselleen tärkeää, jopa sairaalloisuuteen asti. Jos en kelpaa seksissä, en kelpaa ihmisenä.
Sellaiset terapeutit ne sitten terapoivat meitä muita uskomaan, että seksi on "liima" tai "syvä yhteys". Onko todella näin, vai hgaluavatko he vain itse selittää omaa seksikeskeisyyttään normaalimmaksi?
Niinpä. Miksi sen enemmän haluavan tarpeet ovat tärkeämpiä ja "normaalimpia" kuin sen vähemmän haluavan?
Tämä. Kävin aikoinaan seksuaaliterapeutilla haluttomuuteni vuoksi. Hän oli hyvin huolissaan silloisesta kumppanistani, tuntuu että ajatteli häntä enemmän kuin minua. Hän esitteli kaikenlaisia keinoja joilla voisin saada haluni heräämään.
Oli kyllä täysin sellainen fiilis että olen viallinen ihminen. Missään vaiheessa k.o. terapeutti ei sanonut että on ihan ok etten halua. Että ehkä meidän pitää vain kumppanini kanssa päättää eroammeko vai jatkammeko yhdessä, tms. Joskus mainitsi ohimennen, että "Et ole aseksuaalikaan kun olet joskus halunnut" - Tämä oli siis perustelu sille että minussa on nyt vain tällä hetkellä jokin häiriö joka pitää korjata.
Olin tuolloin parikymppinen. Myöhemmin olen tajunnut terapeutin vaikuttaneen minuun niin että olen tehnyt asioita joita en ole halunnut tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko olemassa sillä tavalla älykkäitä seksuaaliterapeutteja, että he osaisivta tulal sieltä seksin alueelta poiskin? Että seksuaalisuus nähtäisiin laajempana kuin silkkana haluna ja halun haluamisena?
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin juuri seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin podcastia ja mietin että seksuaaliterapeutit ovat kyllä ihan biased. He ovta todella kiinnostuneita seksistä, se on heille itselleen tärkeää, jopa sairaalloisuuteen asti. Jos en kelpaa seksissä, en kelpaa ihmisenä.
Sellaiset terapeutit ne sitten terapoivat meitä muita uskomaan, että seksi on "liima" tai "syvä yhteys". Onko todella näin, vai hgaluavatko he vain itse selittää omaa seksikeskeisyyttään normaalimmaksi?
Olen aina ihmetellyt tuota että "seksi on suhteen liima" ja "seksi on se mikä erottaa parisuhteen kaverisuhteesta".
Itselleni se jokin mikä tekee suhteesta toiseen ihmiseen erityisen, on syvä henkinen yhteys. Jos koen jonkun kanssa syvän henkisen yhteyden, on todennäköisesti seksikin kivaa. Mutta siis just tuossa järjestyksessä. Ensin henkinen yhteys, sitten seksi.
Toisin sanoen: voisin olla parisuhteessa jossa on syvä henkinen yhteys mutta ei seksiä. En voisi olla suhteessa jossa on voimaks seksuaalinen kemia mutta ei henkistä yhteyttä.
Voisivatko arvon seksuaaliterapeutit lakata tuputtamasta noita ajatuksiaan ainoana totuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista, kuulostaa vähän siltä että naisen seksuaalisuus ei oikeastaan koskaan ole oikeanlaista. Mulla on vähän päinvastainen kokemus. Mulla on aina ollut korkea libido ja olen kokenut että sitä ei pidetä naisella hyvänä asiana:
- pitäisi olla halukas kuten miehen stereotyyppisesti ajatellaan olevan halukas, eli haluta seksiä useiden eri ihmisten kanssa, muuten et ole oikeasti kovin halukas
- kun sanon että seksi itsessään on mulle tarve (eli seksihaluni ei ole kovin responsiivinen enkä kaipaa lämmittelyjä juuri koskaan), en kuulemma ole oppinut nauttimaan seksistä tai läheisyydestä
- oikeasti seksihaluni on korkea koska haluan olla mieliksi miehille enkä tiedä mitä haluan
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa sillä tavalla älykkäitä seksuaaliterapeutteja, että he osaisivta tulal sieltä seksin alueelta poiskin? Että seksuaalisuus nähtäisiin laajempana kuin silkkana haluna ja halun haluamisena?
Niinpä.
Kaikki tietämäni seksuaaliterapeutit kuulostavat lähinnä seksiaddikteilta
Nythän eräs kuuluisa p*rnotähti on vaihtamassa alaa ja alkamassa seksuaaliterapeutiksi. Smh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oliskohan se naisen tai haluttomuus ongelma parisuhteessa vaikka sille kumppanille ja parisuhteelle ja usein itselleenkin...? Ihan samalla tavalla kuin miehenkin haluttomuus parisuhteessa voi olla ongelma hänen kumppanilleen, parisuhteelle ja usein itselleen myös.
Miksi asioista pitää vääntää jotain ihan muuta kuin mitä ne pääasiassa on? Seksuaalisuus ja seksi on parisuhteessa suurimmalle osalle yksi tärkeä suhteen osa-alue, niin miehille kuin naisillekin.
En itse ole törmännyt siihen, että haluttomuudesta juurikaan puhuttaisiin muussa yhteydessä kuin nimenomaan parisuhteessa ja parisuhteen kannalta katsottuna. Taikka joskus ehkä sinkkuudessakin ja muuten yleisesti ottaen puhuttaessa, jos asian kokee ongelmana esim. hormonaalisten muutosten yhteydessä, tai muihinikin terveysasioihin liittyen, esim. vaikka masennuksen vaikutukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, kuulostaa vähän siltä että naisen seksuaalisuus ei oikeastaan koskaan ole oikeanlaista. Mulla on vähän päinvastainen kokemus. Mulla on aina ollut korkea libido ja olen kokenut että sitä ei pidetä naisella hyvänä asiana:
- pitäisi olla halukas kuten miehen stereotyyppisesti ajatellaan olevan halukas, eli haluta seksiä useiden eri ihmisten kanssa, muuten et ole oikeasti kovin halukas
- kun sanon että seksi itsessään on mulle tarve (eli seksihaluni ei ole kovin responsiivinen enkä kaipaa lämmittelyjä juuri koskaan), en kuulemma ole oppinut nauttimaan seksistä tai läheisyydestä
- oikeasti seksihaluni on korkea koska haluan olla mieliksi miehille enkä tiedä mitä haluan
Juuri näin täälläkin. Olen myös yhdyntäkeskeinen, ja meillä molemmat saavat aina tyydytyksen sitä halutessaan, kumpikaan ei kieltäydy yhtistyöstä ja avunannosta. Näin on menty nyt 20 v. Eipä näistä tule huudeltua, on kokemus ettei kannata, eivät naiset kuulemma toimi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oliskohan se naisen tai haluttomuus ongelma parisuhteessa vaikka sille kumppanille ja parisuhteelle ja usein itselleenkin...? Ihan samalla tavalla kuin miehenkin haluttomuus parisuhteessa voi olla ongelma hänen kumppanilleen, parisuhteelle ja usein itselleen myös.
Miksi asioista pitää vääntää jotain ihan muuta kuin mitä ne pääasiassa on? Seksuaalisuus ja seksi on parisuhteessa suurimmalle osalle yksi tärkeä suhteen osa-alue, niin miehille kuin naisillekin.
En itse ole törmännyt siihen, että haluttomuudesta juurikaan puhuttaisiin muussa yhteydessä kuin nimenomaan parisuhteessa ja parisuhteen kannalta katsottuna. Taikka joskus ehkä sinkkuudessakin ja muuten yleisesti ottaen puhuttaessa, jos asian kokee ongelmana esim. hormonaalisten muutosten yhteydessä, tai muihinikin terveysasioihin liittyen, esim. vaikka masennuksen vaikutukset jne.
Kyllä naisten seksuaalisuudesta puhutaan ongelmana varmaan eniten parisuhteen kontekstissa.
Mutta.
Ongelman ratkaisuksi esitetään yleensä, näin kärjistettynä, että "naisen pitää nyt vain etsiä ne halunsa ja antaa". Harvemmin kuulee että "miehen pitää nyt vain unohtaa ne halunsa ja olla selibaatissa".
Saati sitten että "ottakaa hyvät ihmiset ero, jos halunne ovat pahasti eriparia".
Ja vaikka asiasta puhutaan eniten parisuhteen kontekstissa, niin kyllä yleinenkin viesti naiselle on että hänen haluttomuutensa on ongelma joka pitää hoitaa.
Miesten haluttomuus on toinen asia josta joku voi perustaa toisen ketjun jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, kuulostaa vähän siltä että naisen seksuaalisuus ei oikeastaan koskaan ole oikeanlaista. Mulla on vähän päinvastainen kokemus. Mulla on aina ollut korkea libido ja olen kokenut että sitä ei pidetä naisella hyvänä asiana:
- pitäisi olla halukas kuten miehen stereotyyppisesti ajatellaan olevan halukas, eli haluta seksiä useiden eri ihmisten kanssa, muuten et ole oikeasti kovin halukas
- kun sanon että seksi itsessään on mulle tarve (eli seksihaluni ei ole kovin responsiivinen enkä kaipaa lämmittelyjä juuri koskaan), en kuulemma ole oppinut nauttimaan seksistä tai läheisyydestä
- oikeasti seksihaluni on korkea koska haluan olla mieliksi miehille enkä tiedä mitä haluan
Juuri näin täälläkin. Olen myös yhdyntäkeskeinen, ja meillä molemmat saavat aina tyydytyksen sitä halutessaan, kumpikaan ei kieltäydy yhtistyöstä ja
Juu en mäkään nykyään viitsi sanoa. Mulla on vain sellainen kokemus, että aika moni nykyään toitottaa sitä seksipositiivisuuttaan ja itsensä löytämistä, mutta sitten kun joku haluaakin erilaista seksiä, hermostutaan. Mulla on muistoja monista illanistujaisista, joissa joku haluaa oman seksuaalisen vapautumisensa johdosta keskustella aiheesta, kyselee kaikilta mieltymyksistä ja sen sellaisesta. Kun olen vastannut, sitä on pilkattu ja väheksytty.
Vierailija kirjoitti:
"Ketjun mies, joka "ei saa pillua" on hyvin vastenmielinen henkisesti. Ei yllätä yhtään, ettei naisseuraa ole.
Naisena voin kertoa, että se että haluan omaa miestäni ei ole yhtä kuin "pakko saada munaa".
Tuollainen maailma, jossa seksuaalisuus on kuin yhtäkkinen kova nälkä, joka pitää sammuttaa ruoalla kuin ruoalla on minulle ja varmaan monelle muullekin naiselle vieras.
Minulla naisena on rakastetuksi, kohdatuksi, huomioiduksi tulemisen ja hellyyden, läheisyyden tarve.
Miksi pitää puhua naisena ja naisten puolesta? Miksei voi puhua omista haluistaan ja yksilöistä? Tällainen keskustelutyyli on loppujen lopuksi haitaksi sekä naisille että miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oliskohan se naisen tai haluttomuus ongelma parisuhteessa vaikka sille kumppanille ja parisuhteelle ja usein itselleenkin...? Ihan samalla tavalla kuin miehenkin haluttomuus parisuhteessa voi olla ongelma hänen kumppanilleen, parisuhteelle ja usein itselleen myös.
Miksi asioista pitää vääntää jotain ihan muuta kuin mitä ne pääasiassa on? Seksuaalisuus ja seksi on parisuhteessa suurimmalle osalle yksi tärkeä suhteen osa-alue, niin miehille kuin naisillekin.
En itse ole törmännyt siihen, että haluttomuudesta juurikaan puhuttaisiin muussa yhteydessä kuin nimenomaan parisuhteessa ja parisuhteen kannalta katsottuna. Taikka joskus ehkä sinkkuudessakin ja muuten yleisesti ottaen puhuttaessa, jos asian kokee ongelmana esim. hormonaalisten muutosten yhteydessä, tai muihinikin terveysasioihin liittyen, esim. vaikka masennuksen vaikutukset jne.
Kyllä na
Häh? Nykyäänhän nimenomaan puhutaan miesten selibaatista paljonkin. No fap ja stooalaisuus, jne.
"Mikä sinä olet väittämään ettei hän ole herkkä ihminen? Annetaanko herkkyyden olla jokaisen oma kokemus jonka saa itse määritellä? Ja toisaalta jos se onkin empiirisesti mitattava asia, niin tuon tekstinkö perusteella sinä voit sen määritellä?
Teineillä on voimakkaat halut ja ajatukset pyörii helposti seksin ympärillä, se on normaalia. Omasta mielestäni on epänormaalia, jos ihmisellä on vielä kolmekymppisenä teinin halut eikä muuta mietittävää ole seksin ohelle keksinyt."
Mikä sinä olet määrittelemään muita epänormaaleiksi?
Mikä tuo edellinen kirjoittaja on kertomaan, että hän on "herkkä ihminen", koska ei halua seksiä muuten kuin suhteessa? Ei ole herkän ihmisen määritelmä, että herkkä ihminen ei ole seksuaalinen kuin jollain tietyllä tavalla. Nämä asiat eivät liity mitenkään toisiinsa.
Tämä on niin kiva tapa kirjoittaa, että suvaitkaa meitä aseksuaalejakin, te pervot epäherkät häiriintyneet seksiaddiktit.
Tosiasia on, että ihmisillä on erilaiset halut. Se ei muutu sillä, että kovin tahtoo kaikkien olevan täsmälleen kuin on itse (tuo oikeanlaisen täydellisen ihmisen stantardimalli).
Vierailija kirjoitti:
Lapsille opetetaan pienestä pitäen, kuinka on erilaiset suuntaukset ja per*ersiot ja muut on ok...
No ovathan ne. Mutta voisiko lapsille opettaa myös, että on aivan ok jos ei v***u voisi vähempää kiinnostaa kaikki per*oilu ja p*rnoilu ja eritteet ja sukuelimet ja toisen ihmisen tyydytysvälineenä oleminen
Että on aivan ok jos perustaa elämänsä muulle kuin s*ksille
Ei mieleltään terve halua ihan mitä sattuu. Se että elämme mielisairaassa ajassa ei tee mielisairaudesta tervettä. Tietyt tosiasiat ovat ja pysyvät vaikka ne loukkaavat nykyisten ideologien vallanhimoa eli yritystä muokata ihmisluontoa muovinkaltaisena, kaikkeen taipuvana.
Tälläistä ei voisikaan tehdä muille eläimille mutta ihmisparkaa ei totisesti säästellä tässä.
Lapsille opetetaan pienestä pitäen, kuinka on erilaiset suuntaukset ja per*ersiot ja muut on ok...
No ovathan ne. Mutta voisiko lapsille opettaa myös, että on aivan ok jos ei v***u voisi vähempää kiinnostaa kaikki per*oilu ja p*rnoilu ja eritteet ja sukuelimet ja toisen ihmisen tyydytysvälineenä oleminen
Että on aivan ok jos perustaa elämänsä muulle kuin s*ksille