Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei halua tavata surevaa tai sairasta, koska siitä on tehty niin "vaikeaa"?
23.02.2025 |
Pelkään siis, että sanon tai teen jotain väärää tai olen jotenkin tahditon. Ja olen siis kyllä ihan perus käytöstavat osaava, empaattinen ihminen.
Lehdissähän on usein sellaisia juttuja, missä sairaat tai surevat kertovat mitä heille ei saa sanoa tai miten ei missään nimessä pidä käyttäytyä heidän seurassaan. Ja voin kuvitella, miten esim. vertaistukiryhmissä puhutaan läheisistä, jotka sanovat vääriä asioita ja käyttäytyvät väärällä tavalla.
Noh, minä olen ratkaissut tämän siten, että en tapaa ihmisiä, joilla on tällaista meneillään. En siten ainakaan pahenna heidän kärsimystään.
Kommentit (150)
Ei taida olla sulle läheinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotain pahaa tapahtuu, ihminen on vereslihalla, kukin omalla tavallaan. Kannattaa ottaa riski ja vain yrittää sanoa jotain. Kunhan välttää kaikkein aivan törpöimmät jutut.
Mutta kun moni näissä haastatteluissa ihan sanoo että kysymys Mitä kuuluu? on tahditon. Että mitä sitä pitäisi sanoa. Jotain täytyy keksiä esimerkiksi tilanteessa jossa toinen on saanut pahan sairauden diagnoosin? Kertokaa mitä...
Se "mitä kuuluu" on sama kun kuka tahansa tuttu/tuntematon kysyy ja kertoo sen, että se on oikeastaan ihan sama, kunhan jutustellaan ettei ole hiljaista.
"Kuinka sinä voit, oikeasti?" on henkilökohtainen ja osoittaa että osaat myötä elää mutta jos et oikeesti välitä niin ole vaan hiljaa.
Minä saatan kysyä vieraammiltakin, että miten jakselet. Jos siis tiedän että on ollut suurta surua. Riippuu toki ihmisestä, jos henkilö vaikuttaa heti siltä ettei halua puhua niin en ota puheeksi, mutta esimerkiksi vanhemmat naishenkilöt yleensä kysymystä arvostavat.
Sehän riippuu ihan siitä surevastakin ja hänen omasta käytöksestään. Lähipiirissäni on koko perheensä menettänyt ihminen, hänen seurassaan ei ole koskaan ollut mitenkään vaikeaa olla, koska hän on ymmärtänyt myös muita ihmisiä eikä ole koskaan vaatinut toisilta mitään tiettyä sanavalintaa tai tekoa. Ymmärtää ettei tilanne ole mikään helppo toisillekaan.
Toiseen tuntemaani ihmiseen taas oli pakko ottaa etäisyyttä, koska en jaksa ut hänen ainaista tökeröä käytöstään minua ja muita ihmisiä kohtaan. Ymmärrän että surun kokenut voi käyttäytyä huonosti, mutta pidemmän päälle se on todella raskasta ympärillä oleville. En ole mikään toisen ihmisen tunneroskis.
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla koulussa oli tyttö joka jäi orvoksi ja joka sai raivareita ihan älyttömistä asioista. Siitä jos joku hänen mielestään katsoi häntä liian pitkään, alkoi jutella jostain tavallsiesta aiheesta kysymättä ensin tämän kuulumisia ja esittämättä joka kerta surunvalitteluja erikseen. Ennen äitienpäivää sai kunnon raivarit ja oli viikon pois koulusta. Myös hänen isovanhempansa esimerkiksi suuttuivat hänen luokkalaisten vanhemmille kun kaikilta luokkalaisten vanhemmilta ei ollut vanhempien hautajaisissa adressia.
Ei kukaan halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Onhan se harmittavan noloa että on joutunut tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Olisi mennyt sinne perheensä luokse sitten.
Ymmärrän mitä tässä tarkoitetaan. Jotkut surevat eivät käyttäydy hyvin toisia kohtaan itsekään, joten aika turhaa odottaa sitä muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut surevat nyt on olevinaan niin uniikkeja lumihiutaleita. Luulevat ettei kenelläkään ole yhtä vaikeaa kuin heillä. Ei näihin kannata tuhlata omaa jaksamistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun toive olisikin yleisesti kaikille ihmisille, että oltais vähän armollisempia toisiamme kohtaan, eikä aina vaan keskityttäisi niihin vikoihin. Kuitenkin 99 pros ihmisistä on ihan hyvillä aikein liikkeellä, eikä tahallaan ketään loukkaa tai sano jotain väärää.
ap
No, voi sitä itsekin hieman miettiä mitä suustaan päästään. Ei ilmoita, että kellekään ei suoda enempää kuin ihminen jaksaa kantaa, ei intoilla taistelusta, eikä kerrota best of lähipiirin syöpäkertomukset, eikä päädytä siihen että sairastunut lohduttaa tuttavaansa.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se harmittavan noloa että on joutunut tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Olisi mennyt sinne perheensä luokse sitten.
Mitä yrität sanoa? Mikä sosiaaliviranomainen? Kenen pitää mennä perheensä luokse?
Vierailija kirjoitti:
Toiseen tuntemaani ihmiseen taas oli pakko ottaa etäisyyttä, koska en jaksa ut hänen ainaista tökeröä käytöstään minua ja muita ihmisiä kohtaan. Ymmärrän että surun kokenut voi käyttäytyä huonosti, mutta pidemmän päälle se on todella raskasta ympärillä oleville. En ole mikään toisen ihmisen tunneroskis.
Sama. Sanoin eräälle ihmiselle kerran, siis jo pidempi aika sen jälkeen kun hänen läheisensä oli kuollut, että "mulla on niin kova ikävä Hennaa", niin hän tiuskaisi "luuletko ettei minulla ole!!??!!"
Jepjep. Annoin sitten olla. Ei olla enää juurikaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun jotain pahaa tapahtuu, ihminen on vereslihalla, kukin omalla tavallaan. Kannattaa ottaa riski ja vain yrittää sanoa jotain. Kunhan välttää kaikkein aivan törpöimmät jutut.
Enkä sano.
Itse jouduin 19-vuotiaana yhtäkkiä koulun ekassa työharjoittelussa tilanteeseen että mun piti kohdata täysin vieras ihminen, vanhus, josta kerrottiin vaan että hänen poikansa on juuri eilen kuollut ja voi olla järkyttynyt.
Täysin uusi tilanne mulle muutenkin ja siellä itkevä vanhus avasi oven. Halasin ja istuin ja kuuntelin, kunnes hän sitten alkoi kysyä minulta että miten hän tästä selviää?
En keksinyt MITÄÄN muuta kuin tuon jostain kuulemani lauseen että "eikös sitä sanota ettei kenellekään anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa". Vanhus mietti hetken ja alkoi nyökytellä että niin, onhan se varmasti noin. Kyllä hän on vahva ihminen, monesta selvinnyt.
Näin aikuisena en kyllä koskaan enää noin kellekään sanoisi. Enkä tosin myöskään laittaisi nuorta työharjoittelijaa kohtaamaan yksin tuollaista tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä, että jotain mistä yksi loukkaantuu, niin toinen saattaa kaivata kuulla. Ja koskaan ei tiedä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla koulussa oli tyttö joka jäi orvoksi ja joka sai raivareita ihan älyttömistä asioista. Siitä jos joku hänen mielestään katsoi häntä liian pitkään, alkoi jutella jostain tavallsiesta aiheesta kysymättä ensin tämän kuulumisia ja esittämättä joka kerta surunvalitteluja erikseen. Ennen äitienpäivää sai kunnon raivarit ja oli viikon pois koulusta. Myös hänen isovanhempansa esimerkiksi suuttuivat hänen luokkalaisten vanhemmille kun kaikilta luokkalaisten vanhemmilta ei ollut vanhempien hautajaisissa adressia.
Ei kukaan halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Ihan oikein sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla koulussa oli tyttö joka jäi orvoksi ja joka sai raivareita ihan älyttömistä asioista. Siitä jos joku hänen mielestään katsoi häntä liian pitkään, alkoi jutella jostain tavallsiesta aiheesta kysymättä ensin tämän kuulumisia ja esittämättä joka kerta surunvalitteluja erikseen. Ennen äitienpäivää sai kunnon raivarit ja oli viikon pois koulusta. Myös hänen isovanhempansa esimerkiksi suuttuivat hänen luokkalaisten vanhemmille kun kaikilta luokkalaisten vanhemmilta ei ollut vanhempien hautajaisissa adressia.
Ei kukaan halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Etkö nyt vielä aikuisenkaan ymmärrä miksi hän käyttäytyi noin?
https://journal.laurea.fi/oletko-valmis-kohtaamaan-trauman-kokeneen-ihm…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla koulussa oli tyttö joka jäi orvoksi ja joka sai raivareita ihan älyttömistä asioista. Siitä jos joku hänen mielestään katsoi häntä liian pitkään, alkoi jutella jostain tavallsiesta aiheesta kysymättä ensin tämän kuulumisia ja esittämättä joka kerta surunvalitteluja erikseen. Ennen äitienpäivää sai kunnon raivarit ja oli viikon pois koulusta. Myös hänen isovanhempansa esimerkiksi suuttuivat hänen luokkalaisten vanhemmille kun kaikilta luokkalaisten vanhemmilta ei ollut vanhempien hautajaisissa adressia.
Ei kukaan halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Onhan se harmittavan noloa että on joutunut tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Olisi mennyt sinne perheensä luokse sitten.
Tunnen nuoren joka joutui vanhempiensa kuoleman jälkeen sairaalaan ja laitokseen ja sieltä vasta pääsi isovanhemmille. On kamalan ilkeä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla koulussa oli tyttö joka jäi orvoksi ja joka sai raivareita ihan älyttömistä asioista. Siitä jos joku hänen mielestään katsoi häntä liian pitkään, alkoi jutella jostain tavallsiesta aiheesta kysymättä ensin tämän kuulumisia ja esittämättä joka kerta surunvalitteluja erikseen. Ennen äitienpäivää sai kunnon raivarit ja oli viikon pois koulusta. Myös hänen isovanhempansa esimerkiksi suuttuivat hänen luokkalaisten vanhemmille kun kaikilta luokkalaisten vanhemmilta ei ollut vanhempien hautajaisissa adressia.
Ei kukaan halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Onhan se harmittavan noloa että on joutunut tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Olisi mennyt sinne perheensä luokse sitten.
Tunnen nuoren joka joutui vanhempiensa kuoleman jälkeen sairaalaan ja laitokseen ja sie
Sinä sen sijaan kuulostat todella kivalle ja myötätuntoiselle ihmiselle 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla koulussa oli tyttö joka jäi orvoksi ja joka sai raivareita ihan älyttömistä asioista. Siitä jos joku hänen mielestään katsoi häntä liian pitkään, alkoi jutella jostain tavallsiesta aiheesta kysymättä ensin tämän kuulumisia ja esittämättä joka kerta surunvalitteluja erikseen. Ennen äitienpäivää sai kunnon raivarit ja oli viikon pois koulusta. Myös hänen isovanhempansa esimerkiksi suuttuivat hänen luokkalaisten vanhemmille kun kaikilta luokkalaisten vanhemmilta ei ollut vanhempien hautajaisissa adressia.
Ei kukaan halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Etkö nyt vielä aikuisenkaan ymmärrä miksi hän käyttäytyi noin?
https://journal.laurea.fi/oletko-valmis-kohtaamaan-trauman-kokeneen-ihm…
Ei trauma oikeuta riehumiseen ja pakkaan käytökseen. Trauma pitää hoidattaa ammattilaisilla.
Kaikki traumaattinen tapahtuneen kokeneet eivät myöskään riehu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla koulussa oli tyttö joka jäi orvoksi ja joka sai raivareita ihan älyttömistä asioista. Siitä jos joku hänen mielestään katsoi häntä liian pitkään, alkoi jutella jostain tavallsiesta aiheesta kysymättä ensin tämän kuulumisia ja esittämättä joka kerta surunvalitteluja erikseen. Ennen äitienpäivää sai kunnon raivarit ja oli viikon pois koulusta. Myös hänen isovanhempansa esimerkiksi suuttuivat hänen luokkalaisten vanhemmille kun kaikilta luokkalaisten vanhemmilta ei ollut vanhempien hautajaisissa adressia.
Ei kukaan halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Onhan se harmittavan noloa että on joutunut tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Olisi mennyt sinne perheensä luokse sitten.
Tunnen nuoren joka joutui vanhempiensa kuoleman jälkeen sairaalaan ja laitokseen ja sie
Vanhemmat oli varmaan innoissaan.
Onhan se tehty hankalaksi kun osanottoa ei saa sanoa ja toisille se pitää sanoa. Ei saa halata, mutta pitää halata. Pitää kuunnella tai olla vaan hiljaa. Tai pitää uskaltaa puhua. Ristiriitaisia ohjeita joka paikassa.
Se "mitä kuuluu" on sama kun kuka tahansa tuttu/tuntematon kysyy ja kertoo sen, että se on oikeastaan ihan sama, kunhan jutustellaan ettei ole hiljaista.
"Kuinka sinä voit, oikeasti?" on henkilökohtainen ja osoittaa että osaat myötä elää mutta jos et oikeesti välitä niin ole vaan hiljaa.