Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei halua tavata surevaa tai sairasta, koska siitä on tehty niin "vaikeaa"?
23.02.2025 |
Pelkään siis, että sanon tai teen jotain väärää tai olen jotenkin tahditon. Ja olen siis kyllä ihan perus käytöstavat osaava, empaattinen ihminen.
Lehdissähän on usein sellaisia juttuja, missä sairaat tai surevat kertovat mitä heille ei saa sanoa tai miten ei missään nimessä pidä käyttäytyä heidän seurassaan. Ja voin kuvitella, miten esim. vertaistukiryhmissä puhutaan läheisistä, jotka sanovat vääriä asioita ja käyttäytyvät väärällä tavalla.
Noh, minä olen ratkaissut tämän siten, että en tapaa ihmisiä, joilla on tällaista meneillään. En siten ainakaan pahenna heidän kärsimystään.
Kommentit (150)
En ole ap mutta tietysti törkeät kommentit on aina törkeitä. Mutta itse ainakin olen lukenut juttuja joissa joku on sanonut ihan vaan ota osaa, ja siitäkin on jo ärsyynnytty, että ei ole oikein otettu osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on järkyttynyt, voi reagoida oudosti vaikka mihin asioihin. Jos akuutissa surussa on joku asia tuntunut aivan väärältä, sen voi muitaa myöhemmin toisin.
"Ja voin kuvitella, miten esim. vertaistukiryhmissä puhutaan läheisistä, jotka sanovat vääriä asioita ja käyttäytyvät väärällä tavalla.
Noh, minä olen ratkaissut tämän siten, että en tapaa ihmisiä, joilla on tällaista meneillään."
😅 Yrität vain oikeuttaa oman kyvyttömyytesi kehittelemällä jotain ihme skenaarioita päässäsi. "Kyllä ne siellä vertaistukiryhmissä varmasti puhuu pahaa läheisistä, kyllä näin varmasti on!" Etkö tajua ettei tuollainen ole ihan tervettä?
Vierailija kirjoitti:
"Ja voin kuvitella, miten esim. vertaistukiryhmissä puhutaan läheisistä, jotka sanovat vääriä asioita ja käyttäytyvät väärällä tavalla.
Noh, minä olen ratkaissut tämän siten, että en tapaa ihmisiä, joilla on tällaista meneillään."
😅 Yrität vain oikeuttaa oman kyvyttömyytesi kehittelemällä jotain ihme skenaarioita päässäsi. "Kyllä ne siellä vertaistukiryhmissä varmasti puhuu pahaa läheisistä, kyllä näin varmasti on!" Etkö tajua ettei tuollainen ole ihan tervettä?
Olen itse ollut muutamassa vertaistukiryhmässä ja aina niissä on sellainen me vastaan ne muut jotka ei ymmärrä -mentaliteetti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja voin kuvitella, miten esim. vertaistukiryhmissä puhutaan läheisistä, jotka sanovat vääriä asioita ja käyttäytyvät väärällä tavalla.
Noh, minä olen ratkaissut tämän siten, että en tapaa ihmisiä, joilla on tällaista meneillään."
😅 Yrität vain oikeuttaa oman kyvyttömyytesi kehittelemällä jotain ihme skenaarioita päässäsi. "Kyllä ne siellä vertaistukiryhmissä varmasti puhuu pahaa läheisistä, kyllä näin varmasti on!" Etkö tajua ettei tuollainen ole ihan tervettä?
Olen itse ollut muutamassa vertaistukiryhmässä ja aina niissä on sellainen me vastaan ne muut jotka ei ymmärrä -mentaliteetti.
ap
No eikö vertaistukiryhmissä käydä aika pitkälti siksi, että kokee etteivät muut ymmärrä ja kaivataan seuraa ihmisistä, jotka ymmärtävät? Vai miksi itse olet niissä sitten käynyt? Jos haluat ettei tilanne ole me vastaan muut, niin ole niiden surevien tukena ja pyri ymmärtämään myös se, jos joku loukkaantuu. Mieluiten sureva sitä tukea haluaisivat lähipiiriltä, mutta tuntuu, että mitä vaikeampi asia sitä enemmän sitä jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota, että lehdissä haastateltava kertoo siitä, mitä vuosia sitten joku sanoi hänelle väärin. Kun toinen on hädissään, sureva tai sairas on vaikea osata sanoa mitään lohduttavaa. Ja kun ihminen on kohdannut surun tai jotenkin muuten tolaltaan, hän helposti tulkitsee toisen sanomisia tunteen läpi. Niinpä hyvää tarkoittava sana tai ele tulkitaan törkeäksi. Ihmettelen, miksi ihmiset jäävät toistelemaan näitä sanottuja juttuja ja ylläpitävät omaa pahaa mieltä niillä. Ja kun näitä juttuja lukee vuodesta toiseen, ymmärrän aloittajan ratkaisua pysytellä tilanteesta kauempana. Itse olen ratkaissut nämä tilanteet niin, että totean, ettei mitkään sanat tunnu nyt sopivalta, mutta olen tässä sinua varten.
Olisi kiinnostavaa ja opettavaista lukea juttuja siitä, miten toinen kerrankin onnistui sanomaan juuri oikeat sanat.
Mä olen juuri sellainen, joka sanoo jotain pöljää hermostuksissaan tai unohtaa sanoa sen "otan osaa"-fraasin ja siksi otan mieluummin etäisyyttä. En vaan osaa olla luonteva tuollaisissa tilanteissa kuin ehkä ihan lähimpien ihmisten kanssa. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota, että lehdissä haastateltava kertoo siitä, mitä vuosia sitten joku sanoi hänelle väärin. Kun toinen on hädissään, sureva tai sairas on vaikea osata sanoa mitään lohduttavaa. Ja kun ihminen on kohdannut surun tai jotenkin muuten tolaltaan, hän helposti tulkitsee toisen sanomisia tunteen läpi. Niinpä hyvää tarkoittava sana tai ele tulkitaan törkeäksi. Ihmettelen, miksi ihmiset jäävät toistelemaan näitä sanottuja juttuja ja ylläpitävät omaa pahaa mieltä niillä. Ja kun näitä juttuja lukee vuodesta toiseen, ymmärrän aloittajan ratkaisua pysytellä tilanteesta kauempana. Itse olen ratkaissut nämä tilanteet niin, että totean, ettei mitkään sanat tunnu nyt sopivalta, mutta olen tässä sinua varten.
Olisi kiinnostavaa ja opettavaista lukea juttuja siitä, miten toinen kerrankin onnistui sanomaan juuri oikeat sanat.
Mä olen juuri sellainen, joka sanoo jotain pöljää hermostuksissaan tai unohtaa sanoa sen "otan osaa"-fraasin ja siksi otan mieluummin etäisyyttä. En vaan osaa olla luonteva tuollaisissa tilanteissa kuin ehkä ihan lähimpien ihmisten kanssa. Olen pahoillani.
Tai nauran ja ilakoin liikaa enkä kunnioita toisen surua, utelen tarpeettomasti, kerron asiattoman vitsin jne.
En vaan yksinkertaisesti tajua miten pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus osanottokin voi tavallaan loukata. Jos esimerkiksi ensin kuolee äiti eikä kukaan esitä osanottoaan. Ja sitten pian sen jälkeen kuolee isä, ja osanottoja alkaa satelemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap, mitä tarkoitat. Ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä tapaa kohdata surevaa ihmistä tai mitään tiettyjä sanoja mitkä pitäisi sanoa. On totta, että jotkut voivat loukkaantua, jos kokevat että heidät on kohdattu väärin tai että heille on sanottu jotain väärin. Se tosin yleensä osoittaa lähinnä heidän omaa ymmärtämättömyyttään muita ihmisiä kohtaan, kukaan kun ei ole mikään ajatuksenlukija, eikä osaa lukea juuri heidän ajatuksiaan siitä, miten he haluaisivat toisten ihmisten toimivan tai mitä sanovan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap, mitä tarkoitat. Ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä tapaa kohdata surevaa ihmistä tai mitään tiettyjä sanoja mitkä pitäisi sanoa. On totta, että jotkut voivat loukkaantua, jos kokevat että heidät on kohdattu väärin tai että heille on sanottu jotain väärin. Se tosin yleensä osoittaa lähinnä heidän omaa ymmärtämättömyyttään muita ihmisiä kohtaan, kukaan kun ei ole mikään ajatuksenlukija, eikä osaa lukea juuri heidän ajatuksiaan siitä, miten he haluaisivat toisten ihmisten toimivan tai mitä sanovan.
Itse siis menetin kolme perheenjäsentäni onnettomuudessa kun olin yläasteikäinen. Halusin itse jatkaa arkea mahdollisimman normaalisti ja menin esimerkiksi kouluun heti kun koulu taas alkoi. Mietin toisinaan sitä, että ei ne tilanteet varmasti olleet helppoja toisillekaan ihmisille, kun esimerkiksi tapasivat minut tai toisen vanhempani ensimmäistä kertaa tapahtuneen jälkeen. Mielestäni ei tarvitse etukäteen päättää esimerkiksi sitä mitä sanoo, koska kaikki tilanteet on yksilöllisiä. Yritin myös itse tuoda omia ajatuksiani esille, ettei toisten olisi tarvinut vain arvailla, eiväthän he voineet tietää mitä ajattelin.
Kannattaa myös huomioida se, että jokainen suhtautuu niihin toisten tekemisiin ja sanomisiin eri tavalla. Ne sanat tai teot toisilta ihmisiltä mitkä on yhden mielestä hyvä asia, ei välttämättä toisen mielestä olekaan vaan jopa päinvastoin. Yksi haluaa puhua tapahtuneesta, toinen ei lainkaan, kolmas siltä väliltä. Jonkun mielestä on hyvä tai parempi olla toisten seurassa ja toinen ei halua. Joku haluaa vertaistukea, joku ei, ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on. Joku sureva voi loukkaantua esim. siitä että häneltä kysytään "miten voit". Joku toinen taas loukkaantuu juuri siitä, että sitä ei kysytä.
Kavereiden suhteen uusjako, kun sairastuin.
Moni kehtasi valittaa tuntikausia puhelimessa "ongelmiaan", kun makasin itse puolikuolleena sängyssä.
Kukaan ei vaivautunut kylään.
Heippa! Ei tarvitse ottaa yhteyttä enää koskaan!
En ole nyt terveenä reservinä suvun juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävän tapauksen jälkeen työkaverini kysyi: kuinka voit? Hän oli ainoa ja pidin arvossa.
Oma lapsuuden perheeni myös vähän "dysfunktionaalinen" siellä tunnepuolella ja kokisin tilanteen todella vaikeaksi jos joku sairastuisi jotenkin vakavasti tai jopa kuolisi. Olen usein miettinyt pystyisinkö edes menemään hautajaisiin kun se tuntuu aivan älyttömän vastenmieliseltä tilanteelta.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden suhteen uusjako, kun sairastuin.
Moni kehtasi valittaa tuntikausia puhelimessa "ongelmiaan", kun makasin itse puolikuolleena sängyssä.
Kukaan ei vaivautunut kylään.
Heippa! Ei tarvitse ottaa yhteyttä enää koskaan!
En ole nyt terveenä reservinä suvun juhliin.
Kutsuitko niitä toisia ihmisiä kylään?
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden suhteen uusjako, kun sairastuin.
Moni kehtasi valittaa tuntikausia puhelimessa "ongelmiaan", kun makasin itse puolikuolleena sängyssä.
Kukaan ei vaivautunut kylään.
Heippa! Ei tarvitse ottaa yhteyttä enää koskaan!
En ole nyt terveenä reservinä suvun juhliin.
Miksi vastasit puhelimeen tai jatkoit keskustelua? Vai sinunko asioista olisi pitänyt puhua?
Tää on vähän samanhenkinen keskustelu kun tuolla elvytysketjussa puhutaan ettei uskalla yrittää kun joku voi sitten sanoa että olisi pitänyt tehdä toisin. Elämässä väkisin tulee tilanteita jolloin emotionaalisesti kypsä aikuinen kykenee ottamaan riskin omasta epämukavuudestaan auttaakseen oikeasti hädässä olevaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun jotain pahaa tapahtuu, ihminen on vereslihalla, kukin omalla tavallaan. Kannattaa ottaa riski ja vain yrittää sanoa jotain. Kunhan välttää kaikkein aivan törpöimmät jutut.
Mutta kun moni näissä haastatteluissa ihan sanoo että kysymys Mitä kuuluu? on tahditon. Että mitä sitä pitäisi sanoa. Jotain täytyy keksiä esimerkiksi tilanteessa jossa toinen on saanut pahan sairauden diagnoosin? Kertokaa mitä...
Empatiaa vaaditaan täällä ap:lta, mutta paljonko empatiaa hänelle osoitetaan kanssakommentoijien taholta ?
Tunnistan kyllä tuon ap:n ajatuksen, ihan samaa olen miettinyt, kun olen näitä surevista tehtyjä lehtijuttuja lukenut, että osaakohan sitä sitten sanoa oikeita asioita. Ehkäpä monella on juuri se, että ei tiedä, mitä sanoa, niin sitten vaikka kertoo omista murheistaan tai sairaalle sukulaisten sairauksista.