Lue keskustelun säännöt.
Kanttori huolissaan: Omaisten omat menot ajavat hautajaisten yli yhä useammin
20.02.2025 |
Hautajaiskulttuuri on muuttunut valtavasti reilun 20 vuoden aikana Suomessa. Aikaisemmin kuolema pysäytti omaisten arkielämän, alettiin suruaika ja hautajaisjärjestelyt tehtiin itse. Mutta nykyisin vainajat haudataan yhä useammin yksin ilman omaisten läsnäoloa ja yhä harvempaa kiinnostaa edesmenneen hautajais tilaisuuteen osallistuminen sillä ihmisillä on omia menoja ja harrastuksia, jotka yhä useammin menevät poisnukkuneen sukulaisen tai perheenjäsenen hautajaisten edelle.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä käynyt läheisteni ja sukulaisten hautajaisissa, mutta en itse pidä hautajaisia mielyttävinä tilaisuuksina ja suurin osa osallistujista saapuu tilaisuuteen vain siksi, että se on yleinen tapa. Itse suren mieluummin rauhassa ja omassa yksinäisyydessäni. Minä taidan tehdä kirjallisen toiveen siitä ettei minulle järjestetä hautajaisia ja ne, jotka todella jäävät minua kaipaamaan ja surevat poismenosani voivat sitten käydä hiljentymässä haudallani.
Ehkä omaisesi ja ystäväsi haluaisivat kuitenkin tulla hautajaisiin. Jos sinä et halua käydä hautajaisissa, se ei tarkoita että muutkaan eivät halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kristinuskon tuloa vainajat vietiin täällä Suomessa metsään eläinten syötäviksi jotta olisivat pois tietltä ja silmistä. Ei kukaan järjestänyt heille silloinkaan mitäån hautajaisia, ei heitä haudattu, ei jääty suremaan eikä tarvinnut kunnioittaa ja silti täällä Suomessa pärjättiin hyvin.
No, eikä viety metsään. Kyllä haudattiin. Itse asiassa on tuhansia vuosia (jopa vielä vanhempia hautalöytöjä Neandertalin ihmisillä) vanhoja hautoja löydetty, joissa vainajat on peitetty punamullalla ja aseteltu esim sikiöasentoon ja toisia, joissa on laitettu hautaesineitä mukaan. Eli ei hautajaiset ole mikään kristillinen keksintö. Toisissa kulttuureissa polttohautauksia ym paljon ennen kristinuskoa.
Mummoni tuhkattiin ja vasta uurnan laskun yhteydessä siunattiin. Eikö tämä muka ole yleisesti käytössä oleva vaihtoehto?
Ei ainakaan Etelä-Savossa onnistu, täällä srk ei tähän suostu
Eiköhän seurakunta suostu, jos vainaja on jo tuhkattu. Esim. jos on kuollut ulkomailla.
No sehän on ihan eritilanne, meillä oli ihan paikkakunnalla sairaalaassa kuollut kyseessä, koitettiin selittää että olisi helpointa saada kaikki ympäri maan paikalle kerran eikä kahta kertaa mutta ei käy seurakunnalle tällainen, päädyttiin sitten siihen että siunauksessa oli paikalla ne ketkä sattui pääsemään ja sitten tuhkien sirottelu järkättiin sillon kun kaikki pääsi paikalle ja ilman seurakuntaa kun heille ei sekään käynyt viikonloppuna
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan ei ole pakko antaa vapaata hautajaisiin, jos vainaja oli esim. paras ystävä, äitipuolen lapsi eli ns. velipuoli, kummitäti vaikka tämä olisi ollut läheisempi kuin oma äiti. Lähiomaisen käsite on vanhentunut kun ydinperheet on käyneet harvinaisemmiksi.
Voihan sille työnantajalle ilmoittaa että menee veljen hautajaisiin eikä velipuolen.
Vierailija kirjoitti:
Kommentit kertovat, että kanttori on täysin oikeassa.
Niin, ja nämä samat tyypit päivittää someen kaikkien kummien kaimojen kuolemat, arkun kuvat ja hautakivien kuvat. Kun niiden kaikkien 300 bestiksen siellä somessa pitää tietää näistä. Kyynel perään. Näin sitä kuollutta kunnioitetaan nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanttorin mukaan surutyön välttämiselle löytyy myös laajempiakin syitä. "Suru ei ole kovin hyväksyttyä tässä yhteiskunnassa, joka korostaa tehokkuutta ja tuottavuutta." Nykymenossa suremista ei katsota tuottavaksi ja tehokkaaksi tekemiseksi vaan turhaksi ja tarpeettomaksi ajankäytöksi kuten kaikkia tunteita ylipäätään.
Kanttori voisi vetää päänsä perseestään ja miettiä mitä soopaa suustaan päästää.
Miksi kritisoidaan kanttoria, joka vain kertoo, että hautajaiskulttuuri on muuttunut?
Onhan se selvästikin muuttunut. Ja jos on pitkään ollut jo tuossa työssä, niin tietenkin hän on sen merkille pannut jo omin silminkin.
Ennen hautajaisia pidettiin isompana asiana kuin nykyään. Työnantajatkin suhtautuivat eri tavalla, eikä ennen ollut välttämättä mihinkään kiveen kirjoitettuja työehtosopimuksia.
Ennen suvut oli suurempia ja yhteydet tiiviimpiä. Isäni kuoli suht. nuorena 70-luvulla ja hänen hautajaisista tuli väkisinkin isot. Hänellä oli iso lapsuusperhe, jotka olivat kaikki vanhempia lukuunottamatta vielä elossa ja heidän lapsensa vielä nuoria. Äidin puolelta tuli yhtä lailla paljon äidin sisaruksia perheineen. Isällä oli paljon kavereita ja äidin kanssa yhteisiä ystäviä. Myös isän työpaikalta tuli monta ihmistä hautajaisiin. Naapurit tulivat myös. Isällä oli paljon kaikenlaisia kontakteja, jotka häntä muistivat ja vielä sotaveteraani yhdistyksestäkin tuli edustajia. Siitä kaikesta kehittyi jo melkoinen joukko.
Monet tuli kaukaakin, koska silloin vielä ajateltiin, että tultava on, koska hautajaiset olivat merkittävä tilaisuus. Haluttiin kunnioittaa vainajaa ja tämän läheisiä. Hautajaisiin pyrittiin osallistumaan, vaikka se olisi tuottanut hankaluuksiakin.
Isän isän hautajaisiin 60-luvulla osallistui koko kylä.
Romanit taitaa vieläkin pitää niitä valtavan suuria hautajaismenoja valvojaisineen. Heillä ei kyseenalaisteta, mennäkö vai ei. Sinne mennään ja sillä siisti.
Näin se on ollut pääväestölläkin joskus ennen. Hautajaisiin mentiin, halusi tai ei. Nykyään tuntuu, että heti jos tulee kutsu hautajaisiin, aletaan hakemalla hakea syitä, miksi ei nyt mitenkään voida mennä sinne.
Se kuvastaa tätä aikaa, ihmiset ajattelee aina ensimmäisenä omaa mukavuuttaan.
Toinen syy on siinä pienentyneessä suvussa ja siitä, että sukulaisetkaan eivät pidä yhteyttä.
Ja vielä sekin, että nykyään eletään vanhemmiksi kuin ennen. Vanhalla vainajalla ei välttämättä ole elossakaan enää paljoa oman ikäpolven sukulaisia eikä ystäviä. Eikä ole enää tiiviitä kyläyhteisöjä.
Millä ne isot väkirikkaat hautajaiset ennen maksettiin? Ei sitä kukaan edes kysynyt. Kai niihin vain revittiin rahat vaikka mistä. Ja ne vaan katsottiin pakollisiksi menoiksi.
Nykyelämä on vähän sellaista, että halutaan vain se hyvä ja kiva, elämään kuuluvat varjopuolet halutaan sivuuttaa mahdollisimman nopeasti ja helposti. Voihan se olla, että se se parempi tie onkin. Tosin murheilta emme välty kukaan.
No jos hautajaiset on tiistaina tai perjantaina niin useimmat on töissä. Oman perheenjäsenen takia saa vapaapäivän, sukulaisen hautajaisiin ei. En ottaisi palkatonta jonkun kumminkaiman takia varsinkaan matkan päähän - ensin menetät palkan, sitten maksat matkat ja majoituksen vielä!
Ennen hautajaiset oli lauantaina tai sunnuntaina ja helpompi ihmisten tulla paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on huolestuttavaa?
Kanttori on huolissaan oman yleisönsä kadosta.
Nro 187: Ei ole mnitään vikaa kertoa, että hautajaiskulttuuri on muuttunut. Mutta sitä ei ole fiksua tehdä omaisia syyllistävällä tavalla. Varsinkaan siten, että surunsa keskellä omaiset eivät saisi käyttää edes hautausotimistojen palveluita vaan kaikki pitäisi tehdä itse. Ja mihin sitä kanttoriakaan sitten tarvittaisiin, jos kaikki tehdään itse? Mun äidin hautajaisiin olisi kyllä saatu järjestettyä kaikki musiikkikin (itseasiassa siellä olikin mieskuoro laulamassa) itse eikä kanttoria olisi tarvittu yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanttorin mukaan surutyön välttämiselle löytyy myös laajempiakin syitä. "Suru ei ole kovin hyväksyttyä tässä yhteiskunnassa, joka korostaa tehokkuutta ja tuottavuutta." Nykymenossa suremista ei katsota tuottavaksi ja tehokkaaksi tekemiseksi vaan turhaksi ja tarpeettomaksi ajankäytöksi kuten kaikkia tunteita ylipäätään.
Kanttori voisi vetää päänsä perseestään ja miettiä mitä soopaa suustaan päästää.
Miksi kritisoidaan kanttoria, joka vain kertoo, että hautajaiskulttuuri on muuttunut?
Onhan se selvästikin muuttunut. Ja jos on pitkään ollut jo tuossa työssä, niin tietenkin hän on sen merkille pannut jo omin silminkin.
Ennen hautajaisia pidettiin isompana asiana kuin nykyään. Työnantajatkin suhtautuivat eri tavalla, eikä ennen ollut väl
Ennen hautajaisia järjestettiin talkoilla. Koko kylä osallistui ja totta kai ihmiset ennen pääsi helpommin paikalle kun töissä käytiin omalla maatilalla, muussa omassa yrityksessä tai tuttavan yrityksessä, tai oltiin kotivanhempina. Työkulttuuri oli siis kokonaisuudessaan erilaista ennen verrattuna nykyiseen.
Kun hautajaisia järjestettiin talkoilla, myös kustannukset jakaantui tasaisemmin eikä jääneet yhden perheen tai kuolinpesän maksettaviksi. Hautajaisiin liittyvät kulut on nousseet kokonaisuudessaan ja nykyään olisi todella kallista kustantaa hautajaispidot koko kylällä muiden hautajaiskulujen lisäksi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jaa. Minä en saanut hautajaisiin palkatonta vapaata päiväksi, vaikka anoin sitä pari viikkoa etukäteen. Kyseessä ei ollut ihan lähiomainen, mutta perheenjäsenen lähiomainen kyllä. Pomo sanoi ei, me emme myönnä tällaisiin palkatonta emmekä anna lomaakaan. Terveydenhuoltoala kyseessä."
Sehän meni ihan oikein. Jos vainaja ei ole oma lapsi, puoliso tai isovanhemmat, niin ei työnantajan tarvitse antaa vapaata. Johonkin se raja on vedettävä. Jos yhdelle antaa luvan joustaa, niin sitten täytyy joustaa kaikille. Eli ihan oikein toimittu työnantajan puolelta.
Onhan tuollainen täysin kohtuutonta. Harva ravaa hautajaisissa jatkuvasti niin on täysin kusipäistä evätä vapaatoive, vaikka kyseessä ei olisikaan lähiomainen.
Ei se ole kohtuutonta. Harva ravaa hautajaisissa jat
On sitten todella ihmeellinen tuuri, jos ison yrityksen jokaiselta työntekijältä kuolee saman vuoden aikaan läheinen, sukulainen tai puolituttu, jonka hautajaisiin pitää mennä. Sen lisäksi lähes kaikki hautajaiset on nykyään vain lähipiirin kesken, kaikille avoimia kutsuja näkee hyvin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavien sairauskohtausten jälkeen päätin, että minut kuopataan ilman mitään saattoväkeä, ilman liperikaulaa, ilman muistojuhlaa, ilman kuolinilmoitusta. Lyhyesti virsi kaunis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kristinuskon tuloa vainajat vietiin täällä Suomessa metsään eläinten syötäviksi jotta olisivat pois tietltä ja silmistä. Ei kukaan järjestänyt heille silloinkaan mitäån hautajaisia, ei heitä haudattu, ei jääty suremaan eikä tarvinnut kunnioittaa ja silti täällä Suomessa pärjättiin hyvin.
No, eikä viety metsään. Kyllä haudattiin. Itse asiassa on tuhansia vuosia (jopa vielä vanhempia hautalöytöjä Neandertalin ihmisillä) vanhoja hautoja löydetty, joissa vainajat on peitetty punamullalla ja aseteltu esim sikiöasentoon ja toisia, joissa on laitettu hautaesineitä mukaan. Eli ei hautajaiset ole mikään kristillinen keksintö. Toisissa kulttuureissa polttohautauksia ym paljon ennen kristinuskoa.
Totta. Jopa ihmisapinoilla tiedetään olevan alkeellisia hautajaismenoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaiset syntymiseen ja kuolemiseen liittyvät rituaalit nyt vaan muuttuvat siinä kun muukin kulttuuri.
Nykyihmiselle ei ole niin välttämätöntä mennä fyysisesti paikan päälle kuuntelemaan virrenveisuuta surrakseen ja kunnioittaakseen.
Tää oli hyvä kommentti, miksihän näihin ei saa osallistua etäyhteydellä? Eihän tarvittaisi kuin pelkkä pappi, vainaja ja pieni tila toimitukselle.
Jos olisi helppo järjestää papittomst hautajaiset hyvässä hengessä niin kyllä ihmisiä voisi kiinnostaa. Mutta jeesuksesta sössötys ei kiinnosta enää ketään. Surra voi vaikka metsässä, se ei ole kirkosta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on huolestuttavaa?
Kanttori on huolissaan oman yleisönsä kadosta.
Ja siitä että kirkollisverolliset maksaa lystin
Siunaus on turha. Uuniin vaan. Tuhkan sirotteluun sitten bileet pystyyn. Ja tuhkat omaan metsään ja puun istutus päälle. Tämä minun toive. Ei kirkkoa, ei pappia, ei kanttoria eikä varsinkaan hautakiveä.
Nro 192: "On sitten todella ihmeellinen tuuri, jos ison yrityksen jokaiselta työntekijältä kuolee saman vuoden aikaan läheinen, sukulainen tai puolituttu, jonka hautajaisiin pitää mennä. Sen lisäksi lähes kaikki hautajaiset on nykyään vain lähipiirin kesken, kaikille avoimia kutsuja näkee hyvin harvoin."
Pointti onkin siinä, että jos työnantaja olisi velvollinen antamaan vapaapäivän jokaiselle ihan kenen tahansa kissankumminkaiman hautajaisia varten, niin se vaikeuttaisi työnantajan asemaa. Sen vuoksi, jotta jokaista työntekijää voidaan kohdella yhdenmukaisesti, vain lähiomaisen ( = omat vanhemmat, oma puoliso ja omat lapset) katsotaan lähiomaisiksi.
Pohjanmaalla pappi vttuili hautajaisissa isäni suojeluskuntamenneisyydestä. Sanoi, että sen yhden S-tunnuksen erotti SS-joukoista vain se yksi S. Saatanan liperikaula, olisi pitänyt pyöritellä sitä siinä hautausmaan penkalla oikein pohojalaiseen malliin.
Mistä tää kanttori tietää miksei jotkut tule tai jätjestä? Kun ne ei kerran tule.