Autistit kertokaa mitä normaalia ette ymmärrä?

"- Miksi minua pitäisi kiinnostaa mitä muut ajattelevat minusta."

Jos muut pitää poikkeavana, niin tietenkin vaikeampi päästä piireihin ja mm. parempiin työpaikkoihin. Siksi tuon pitäisi kiinnostaa. Toki poikkeavuutta voi kompensoida hyvällä itsetunnolla, älykkyydellä ja jonkun alan rautaisella ammattitaidolla.

T. asperger

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt miksi kahvipöytään ei mennä heti kun kutsu kuuluu vaan pitää pyytää monta kertaa. Itse menen samantien tai jos olen tullut vieraista viimeisenä, saatan sanoa et menkää te nyt ensin kun tulittekin aiemmin, mut jos ne ei lähde heti, niin menen ottamaan tarjoiluja. 



En ymmärrä miten ihmiset jaksaa omaisuuttaan; joku iso talo pihoineen ja sinne tarvittavine/kertyvine tavaroineen, vielä joku vene, 2 autoa, kesämökki jne. Kuolisin kaikkeen stressiin ym mitä koituu, kun omaisuudestaan pitää pitää huolta jne. Ei kiitos. 



En ymmärrä miten jotkut kehtaa pitää jotain tiettyä brändiä; sisustuksessa, vaatteissa ym. Siis et on jotain ns. keskiluokkaisia tavaroita kotona, et kun pitää olla just ne tietyt verhot,valaisin jne. Ja Marimekon logokassi jne. Mua jotenki hävettäis/nolottais olla semmonen ihminen :D Mullakin voi olla joku ns. trendaava asia, mut se kokonaisuus ratkaisee; joillakin on kaikk

Normona samaistun näihinkin kaikkiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ei puhuta asioista suoraan vaan käytetään kaikenlaisia kiertoilmaisuja vihjailemaan asioista. Sitten kun mulla pölvästillä menee ihan ohi nämä epäsuorat vihjailut sun muut juonittelijoiden puheet. Aina saa olla pohtimassa mitä joku oikeasti tarkoitti puheillaan,

Kai ymmärrätte kuitenkin, että se teidän "suoruutenne" tuntuu helposti normaalista vastenmielisen törkeältä ja epäkohteliaalta. Siksi emme voi sanoa asioita ns. "suoraan".

Kai ymmärrät, ettei tarvitse mennä ääripäähän. Minä loukkaannun vähemmän jos kerrot, ettet pidä koiranpennuista vaan tulet katsomaan uutta perheenjäsentäni mieluummin aikuisempana, kuin jos keksit milloin minkäkin selityksen, ettet juuri nytkään pääse vaikka oli sovittu ja sadannen kerran siirretty. Tämä esimerkki oli siis tosielämästä ja ärsytti tosi paljon, että toinen oletti ettei oikeaa syytä voisi minulle sanoa, vaan parempi on tuhlata aikaa ja energiaa keksimällä viime tipan tekosyitä toisensa perään. Minä oikeasti luulin, että hän todella haluaa ehtiä nähdä sen pentuna ja yritin hänen takiaan sopia aina uutta aikaa ennen kuin koira on aikuinen. 

Että miksi pitää ihmetellä jos ei kiinnosta käydä teidän (puhun tässä viestissä itseäni ärsyttävistä ihmisistä) sekametelissä kylässä. Jos olisitte hiljaisempia ja puhuisitte ja liikkuisitte ihmisiksi, räpättämisen ja säntäilyn ja toisillenne huutamisen sijaan, jaksaisi nähdäkin teitä. Turha vittuilla jälkeen päin jos ei näy teillä, kun elätte kuin mölyapinat. Ja puhukaa joskus muutakin kuin vain juoruja läheisistänne, niin sekin kiinnostaisi enemmän. Oletteko kuulleet uutisista tai maailman tapahtumista? Elokuvista? Sääilmiöistä? Ihan mistä vaan muusta kuin siitä miten se ja se sanoi näin, ja sitten hän taas ei auttanut, ja tuo taas teki näin.. samalla kun kukaan muu tässä maailmassa ei välitä teidän tekemisistänne. Nentit osaavat olla kyllä pahatapaisia luusereita, ja aivan sokeita omalle käytökselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te autistt tiedätte, että tietyt luonteenpiirteenne liittyvät nimenomaan autismiin, eivätkä esim temperamenttiinne? Kai te olette nimittäin enemmän kuin pelkkä autisminne? Kysyn siksi, että täällä esiintyvissä listoissa on asioita, joita me normaalitkin voisimme allekirjoittaa.

Kun minulle tehtiin niitä autismitestejä ja haastateltiin, jotta saatiin selville, olenko autisti vai johtuuko ongelmani jostain muusta, minulle selvisi, mikä minussa on autismia. Aikaisemmin luulin monia autistisia piirteitä "vain" luonteenpiirteiksi.

Ja sitten on asioita, joita luulin kaikilla ihmisillä olevan, kuten vaikka sen, että ajatuksia pitää "reitittää" jotta ne eivät menisi "jumiin". Toki tuota ajatusten "reitittämistä" tekee varmaan jonkin verran ainakin kaikki vähänkin neuroepätyypilliset ja lukihäiriöiset yms. "erilaiset oppijat".

Mitä tämä "reitittäminen" käytännössä on? Voitko antaa jonkun esinerkin? Kuulostaa kiinnostavalta.

Yhteinen hypetys. Ihan oikeasti on saatanut käydä niin että olen ollut todella kiinnostunut jostain sarjasta/kirjasta/elokuvasta mutta kun se menee yleiseen vauhdikkaaseen fanitukseen siten että siitä kuulee koko ajan, mielenkiinto lakkaa ja jätän asian sikseen. Ehkä jatkan sitten kun hypepöly on laskeutunut.

Eikä kyse ole siitä että "en halua olla kuin muut" tai "mä tykkäsin tästä ennen kuin se oli cool", se on vaan jotenkin liikaa. Pystyn yhdessä jonkun hyvän kaverin kanssa syväsukeltamaan johonkin mistä tykkään, mutta muutoin nautin spessuintrestit yksin.

Niin ja parisuhteet. Miten te sen teette?? Haluisin.

Joku maalaaminen vaikka. Jotkut maalaa tuosta vaan yhtenä päivänä jonkun huoneen seinän/seinät.Menee kauppaan ja maalaa. Mulla menee ikuisuus, kun luen eka ohjeita netistä, et miten se tapahtuu ja miten kannattaa tehdä ja millainen maali ja pohjatyöt, suojaukset jne. Sitten kauppaan.. sinnekin voi kestää meneminen. Suunnittelu tällä viikolla,maalikauppaan ensi viikolla ja sit ne maalit ja oikeanlaiset pensselit on hommattu, niin sitten se itse työn aloitus. Huh. Kestää, kun ei vaan osaa, josei ole ennen oikein tehnyt. Ja kun vielä kummittelee päässä ne ohjeet, kun niitäkin on niin monenlaista ja maalipurkin kyljessä sanotaan erilailla tai liian epämääräisesti, et vedä eka muutama veto pystysuuntaan ja sitten vielä lopuksi vaakaan.. niin mikä on muutama veto? tai vaikka et voi ohentaa maalia... mut siis miten? jotenkin liian epätarkkoja ohjeita ja sit pitää kaivaa netistä lisää tietoa. Lopulta sit pääsen vauhtiin ja teen jonkun ohjeen mukaan ja huomaan, et olis sittenkin pitänyt noudattaa sitä ohjetta tai ostaa sitä toista maalia, enkä ole tyytyväinen loputulokseen, mut saa nyt olla. Niin raastavaa omata tällaiset aivot. 

Ää, olis montakin, mutta en tunnista ketkä tuntee tai ei tunne toisiaan, eli kaveripiirien hahmottaminen, ei ole dg edes mulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te autistt tiedätte, että tietyt luonteenpiirteenne liittyvät nimenomaan autismiin, eivätkä esim temperamenttiinne? Kai te olette nimittäin enemmän kuin pelkkä autisminne? Kysyn siksi, että täällä esiintyvissä listoissa on asioita, joita me normaalitkin voisimme allekirjoittaa.

Kun minulle tehtiin niitä autismitestejä ja haastateltiin, jotta saatiin selville, olenko autisti vai johtuuko ongelmani jostain muusta, minulle selvisi, mikä minussa on autismia. Aikaisemmin luulin monia autistisia piirteitä "vain" luonteenpiirteiksi.

Ja sitten on asioita, joita luulin kaikilla ihmisillä olevan, kuten vaikka sen, että ajatuksia pitää "reitittää" jotta ne eivät menisi "jumiin". Toki tuota ajatusten "reitittämistä" tekee varmaan jonkin verran ainakin kaikki vähänkin neuroepätyypilliset ja lukihäiriöiset yms. "erilaiset

En tiedä onko se nyt niin täsmällisesti kuvattuna sitten, mutta mulle se ainakin on sellaista, että mun ajatukset harhailee jatkuvasti. Katson vaikka keltaista ilmapalloa ja yhtäkkiä ajaudun johonkin ihan muuhun asiaan, tulee esim. ampiainen siitä keltaisesta mieleen ja sitten jään ajatuksissani jotakin voikukkaniittyjä ajattelemaan, kun pitäisi siitä ilmapallosta päästä siihen, että se on vaan taulu ja olin menossa oikeasti kahvitauolle. Koulussa oli ihan turhaa käydä kun ei siellä voinut keskittyä ja tuo ajatusten harhailu teki siitä mahdotonta silloinkaan kun kouluissa oli vielä edes jonkinlaista rauhallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ei puhuta asioista suoraan vaan käytetään kaikenlaisia kiertoilmaisuja vihjailemaan asioista. Sitten kun mulla pölvästillä menee ihan ohi nämä epäsuorat vihjailut sun muut juonittelijoiden puheet. Aina saa olla pohtimassa mitä joku oikeasti tarkoitti puheillaan,

Kai ymmärrätte kuitenkin, että se teidän "suoruutenne" tuntuu helposti normaalista vastenmielisen törkeältä ja epäkohteliaalta. Siksi emme voi sanoa asioita ns. "suoraan".

Kai ymmärrät, ettei tarvitse mennä ääripäähän. Minä loukkaannun vähemmän jos kerrot, ettet pidä koiranpennuista vaan tulet katsomaan uutta perheenjäsentäni mieluummin aikuisempana, kuin jos keksit milloin minkäkin selityksen, ettet juuri nytkään pääse vaikka oli sovittu ja sadannen kerran siirretty. Tämä esimerkki oli siis tosielämästä ja ärsytti tosi p

Tai kun sanotaan, että ei lahjoja, älä tuo muuta kuin itsesi. Ja siitä pitäisi ymmärtää viedä jotakin silti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama kuin tuossa edellä, etten tajua antaa:

- syntymäpäivälahjoja, en muista kuin muutaman ex-kumppanin synttärit ja laitan tekstarin, kavereiden synttäreitä en muista enkä muista heitä silloin (eikä hekään onnittele mua, mutta se on ihan normaalia koska en muista heitä, en odota mitään onnitteluja tai lahjoja tms).

- en lähetä nimppari, joulu, valmistujais tai muita toivotuksia paitsi jos ajattelen että se on välttämätöntä hyödyllisyyden takia, mutten tekisi sitä luonnostaan

- en anna lahjoja, muuta kuin tuon tuliaisia, koska se on järkevä ja perusteltu ettei mennä vieraisille tyhjin käsin

- en kysy tarvitseeko joku apua tms mutta autan kyllä useimmiten jos pyydetään

- en ymmärrä että "on jo myöhä" tai "pitää herätä aamulla" tai "lapset täytyy hakea" tarkoittaa että tapaaminen on päättynyt

 

Et taida olla parisuhteessa? Oletko pihi

Vierailija kirjoitti:

Fanittamista 😳 Etenkin aikuisten ihmisten kohdalla se tuntuu täysin käsittämättömältä käytökseltä.

Ai jos tykkää jostain tosi paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fanittamista 😳 Etenkin aikuisten ihmisten kohdalla se tuntuu täysin käsittämättömältä käytökseltä.

Ai jos tykkää jostain tosi paljon?

Niin paljon, että juoksee perässä jokaisessa mahdollisessa kissanristiäisessä, eikä suostu uskomaan mitään negatiivista idolistaan. Ymmärrän, että pitää jonkun musiikista ja että käy keikoillakin. Mutta se, että ihailee jotakin ihmisenä hänen julkisuuskuvansa perusteella, tuntuu oudolta. On valmis menemään sänkyyn ja vaikka naimisiin, tuntematta itse ihmistä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ää, olis montakin, mutta en tunnista ketkä tuntee tai ei tunne toisiaan, eli kaveripiirien hahmottaminen, ei ole dg edes mulla

Ylipäätään ihmissuhdekuviot, joita en edes halua yrittää ymmärtää. Että nyt tämän seurassa pidetään sen puolia ja ollaan samaa mieltä, mutta sitten kun hän ei ole paikalla, onkin tärkein kontakti tuo, paitsi jos tuo on lisäksi, silloin ei tueta häntä, vaan kuvioon astuukin ihan joku muu. Tai joku, ettei voi kutsua tuota jos tuo on tulossa, paitsi jos tulee tuokin, ellei sitten se tai tämä jää pois. Argh. Ei pysty, kykene eikä varsinkaan jaksa. 

Sitä, miten ihmiset on ihan okei tilanteiden muuttumisen kanssa.

Sitä, miten ihmiset ei sovi tarkkoja aikatauluja ("joo nähdään jossain vaiheessa huomenna"). Ei, ei nähdä jossain vaiheessa, haluan tietää moneltako ja se vaikuttaa kaikkeen.

Sitä, miten ihmiset on okei fyysisen kosketuksen kanssa, eikä mene siitä lukkoon (esimerkiksi työkaveri tökkää sua olkapäähän, tms).

Miten ihmiset voi pitää yllä katsekontaktia. 

Aiemmin mainittuun fanittamisen ymmärtämättömyyteen en voi samaistua, koska omat "hyperfiksaatiot" saa kyllä juoksemaan vaikka ihan toiseen maahan tietyn artistin keikalle, hyllyt notkuu merchiä. Ja ihan aikuinen ihminen olen 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fanittamista 😳 Etenkin aikuisten ihmisten kohdalla se tuntuu täysin käsittämättömältä käytökseltä.

Ai jos tykkää jostain tosi paljon?

Niin paljon, että juoksee perässä jokaisessa mahdollisessa kissanristiäisessä, eikä suostu uskomaan mitään negatiivista idolistaan. Ymmärrän, että pitää jonkun musiikista ja että käy keikoillakin. Mutta se, että ihailee jotakin ihmisenä hänen julkisuuskuvansa perusteella, tuntuu oudolta. On valmis menemään sänkyyn ja vaikka naimisiin, tuntematta itse ihmistä ollenkaan.

Seuraa lapsekkaasti idolinsa somejulkaisuja kommentoiden ja peukutellen, pahimmillaan kopio tämän tyyliä. Pahastuu (!) jos joku arvostelee tai ei pidä tästä idolista. Ja tämä reagointi ja käytös  tosiaan täysin tuntemattomattomaan ihmiseen, josta tietää vain julkisuuskuvan. 

Minulla on kyllä ollut pakkomielteisyyttä ihmisiin, käytännössä heistä on tullut ns ekko, mutta nämä ovat olleet jollakin tasolla tuttuja ja osana elämässäni - eivät mitään julkkiksia/poliitikkoja. Ekkoiluakaan en ole pitänyt mitenkään tervehenkisenä, koska se on usein johtanut syvään masennukseen.

Että jotkut kertoo porukassa jostain ongelmastaan ja tässä ei ole tarkoituksena saada muilta neuvoja ja apua ongelman ratkaisuun vaan huomiota ja sääliä. Jos ongelmaan ehdottaa ratkaisua, ongelmainen raivostuu.

Vierailija kirjoitti:

Öh, poistettiinko viestini autistien ylemmyydentunteesta? :D Teidänhän ei pitänyt olla herkkähipiäisiä vaan oikein nauttia siitä, kun asiat sanotaan suoraan!

Anteeksi nyt vaan, mutta vertaatte tässä ketjussa itseänne pölkkypäihin, ette "nentteihin". Normaaleissa ihmisissä on ihan yhtä lailla älykkäitä ja fiksuja ihmisiä, eikä pelkkiä julkkisjuoruista ja selfieistä kiinnostuneita taukkeja. 

Tiedän että olet jonkin sortin trolli, mutta jotkut autismin kirjoilla olevat itseasiassa voi olla hyvinkin "herkkähipiäisiä" kuten asian ilmaisit. Itse otan tosi herkästi itteeni ja huomaan helposti pienetkin muutokset ilmapiirissä tms.