Lue keskustelun säännöt.
Autistit kertokaa mitä normaalia ette ymmärrä?
19.02.2025 |
Aloitan:
- Kissavideoita
- ns. kaunista balladimusiikkia
- Asioiden joukkohysterisointia tai moraalista pahennusta
- Miten yksin olemisesta voi kärsiä
- Miksi minua pitäisi kiinnostaa mitä muut ajattelevat minusta.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että miksi monet naiset on niin kiinnostuneita ulkonäöstään. Minua asia ei ole koskaan kiinnostanut ollenkaan. Älyn tasolla ymmärrän eron - he haluavat niiltä ihmisiltä jotain, esim. miehiltä seksiä tai seuraa, tai vaikka ystävällisempää kohtelua. Minä taas en halua ihmisiltä mitään, joten ei mua kiinnosta niiden silmää miellyttää, ei ole koskaan kiinnostanut. Hyvä vaan jos olen niin ruma että karkotan rauhani häiritsijät.
Tyypillinen autisti. Myöskään suihkussa käymisestä et pidä.
Minä rakastan suihkussa käymistä. Teininä vietin siellä vanhempieni mielestä aivan liikaa aikaa. Lämpötilan vaihtelut ovat kyllä hankalia, en siis haluaisi lähteä suihkusta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä ollut pakkomielteisyyttä ihmisiin, käytännössä heistä on tullut ns ekko, mutta nämä ovat olleet jollakin tasolla tuttuja ja osana elämässäni - eivät mitään julkkiksia/poliitikkoja. Ekkoiluakaan en ole pitänyt mitenkään tervehenkisenä, koska se on usein johtanut syvään masennukseen.
Mullakin on tätä tuttujen ja puoli tuttujen stalkkausta. Saatan viettää vaikka useamman tunnin valvoen yömyöhään et selvitän mitä jotkut tekee nykyään, onko perhe, missä asuu jne. Aa, tommosen gradun tehny, jaahas..
ja sit vähän masentuu kun ite ei oo saavuttanut oikein mitään tai kaikki jääny vähän puolitiehen. Ite on siinä 20v "tasolla" edelleen 40 vuotiaana.
Eli nenttien kohdalla moinen käytös on käsittämätöntä ajanhaaskausta, mutta autistien kohdalla kyseessä on "ekkoilu" :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä ollut pakkomielteisyyttä ihmisiin, käytännössä heistä on tullut ns ekko, mutta nämä ovat olleet jollakin tasolla tuttuja ja osana elämässäni - eivät mitään julkkiksia/poliitikkoja. Ekkoiluakaan en ole pitänyt mitenkään tervehenkisenä, koska se on usein johtanut syvään masennukseen.
Mullakin on tätä tuttujen ja puoli tuttujen stalkkausta. Saatan viettää vaikka useamman tunnin valvoen yömyöhään et selvitän mitä jotkut tekee nykyään, onko perhe, missä asuu jne. Aa, tommosen gradun tehny, jaahas..
ja sit vähän masentuu kun ite ei oo saavuttanut oikein mitään tai kaikki jääny vähän puolitiehen. Ite on siinä 20v "tasolla" edelleen 40 vuotiaana.
Eli nenttien kohdalla moinen käytös on käsittämätöntä ajanhaaskausta, mutta aut
Jos onnistut lukemaan ja ymmärtämään muiden kommentit noin päin persettä, et takuulla ole nentti. Ylimielisyys viittaa kyllä diagnoosin puutteeseen.
En ymmärrä miten ihmiset pystyy työhakemukseen kirjoittaa pitkästi kaikkea liirumlaarumia ja et on muka puhelias, hauska, tulee ihmisten kanssa toimeen, aktiivinen, oma-aloitteinen jne. Kuitenkaan kaikki ei ole kaikkia näitä. Itse pyrin lyhyeen ytimekkääseen tekstiin, kun en edes keksi mitään kirjoitettavaa ja pyrin rehellisyyteen; jos kirjoittaisin nuita ja saisin paikan, totuus tulisi kuitenkin ilmi ennen pitkää. Ehkä alkuun maskaisin eli esittäisin mut sitten olisin vaan oma itseni eli viihtyisin yksin enkä olis kovin aktiivinen, hauska, mukava, ekstro jne.
Ja ärsyttää muutenkin et muka aina pitää olla tuollainen ekstro, et olisi jotenkin hyväksyttävä/hyvä ihminen/työntekijä. Siksikään en kirjoita mitään niistä enkä halua esittää enempää kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että miksi monet naiset on niin kiinnostuneita ulkonäöstään. Minua asia ei ole koskaan kiinnostanut ollenkaan. Älyn tasolla ymmärrän eron - he haluavat niiltä ihmisiltä jotain, esim. miehiltä seksiä tai seuraa, tai vaikka ystävällisempää kohtelua. Minä taas en halua ihmisiltä mitään, joten ei mua kiinnosta niiden silmää miellyttää, ei ole koskaan kiinnostanut. Hyvä vaan jos olen niin ruma että karkotan rauhani häiritsijät.
Tyypillinen autisti. Myöskään suihkussa käymisestä et pidä.
Minä rakastan suihkussa käymistä. Teininä vietin siellä vanhempieni mielestä aivan liikaa aikaa. Lämpötilan vaihtelut ovat kyllä hankalia, en siis haluaisi lähteä suihkusta pois.
Niin minäkin. Inhoan vähänkin rasvaisia hiuksia ja pesemättömyyden tunnetta. En poistu kotoa, jos en ole käynyt suihkussa ja pessyt hiuksia. Mulla on virallinen diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä ollut pakkomielteisyyttä ihmisiin, käytännössä heistä on tullut ns ekko, mutta nämä ovat olleet jollakin tasolla tuttuja ja osana elämässäni - eivät mitään julkkiksia/poliitikkoja. Ekkoiluakaan en ole pitänyt mitenkään tervehenkisenä, koska se on usein johtanut syvään masennukseen.
Mullakin on tätä tuttujen ja puoli tuttujen stalkkausta. Saatan viettää vaikka useamman tunnin valvoen yömyöhään et selvitän mitä jotkut tekee nykyään, onko perhe, missä asuu jne. Aa, tommosen gradun tehny, jaahas..
ja sit vähän masentuu kun ite ei oo saavuttanut oikein mitään tai kaikki jääny vähän puolitiehen. Ite on siinä 20v "tasolla" edelleen 40 vuotiaana.
Eli nenttien kohdalla moinen käyt
Ylimielisyys tosiaan on autisteille erittäin tyypillistä, hyvin havaittu! Sitä kuitenkin tavataan myös meillä nenteillä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama kuin tuossa edellä, etten tajua antaa:
- syntymäpäivälahjoja, en muista kuin muutaman ex-kumppanin synttärit ja laitan tekstarin, kavereiden synttäreitä en muista enkä muista heitä silloin (eikä hekään onnittele mua, mutta se on ihan normaalia koska en muista heitä, en odota mitään onnitteluja tai lahjoja tms).
- en lähetä nimppari, joulu, valmistujais tai muita toivotuksia paitsi jos ajattelen että se on välttämätöntä hyödyllisyyden takia, mutten tekisi sitä luonnostaan
- en anna lahjoja, muuta kuin tuon tuliaisia, koska se on järkevä ja perusteltu ettei mennä vieraisille tyhjin käsin
- en kysy tarvitseeko joku apua tms mutta autan kyllä useimmiten jos pyydetään
- en ymmärrä että "on jo myöhä" tai "pitää herätä aamulla" tai "lapset täytyy hakea" tarkoittaa että tapaaminen on päättynyt
Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät opettele näitä juttuja! Tääkin tyyppi selkeästi ymmärtää missä kohtaa menee vikaan, niin on todella helppo järjestää asiat niin, että ne alkavat sujua. En mäkään joskus 10-vuotiaana tajunnut mistään mitään, mutta opettelin. Lapsellista vedota siihen, että "mä nyt vaan olen tällainen".
En tajua miten ihmiset ovat kiinnostuneita niin monesta asiasta. Olen lapsesta saakka jäänyt aina jumiin aina yhteen asiaan kerrallaan, oli se sitten peli, kirja tai bändi/biisi. Saatan kuunnella samaa kappaletta toistolla oikeasti vaikka 6h. Tai lukea samaa kirjaa uudelleen kuukauden.
Monet sosiaaliset säännöt tuntuvat siltä, että ihmiset jostain syystä tykkäävät suuttua asioista, joista ei oikeasti koeta suuttumista, koska näin on vain sovittu. En siis tunne normaalia ärtymystä ihmisiin, jos joku rikkoo jonkun sosiaalisen "säännön", kuten on vaikka täysin hiljaa ryhmätyötä tehdessä. Vai onko se sääntö? En ole ihan varma.
En koe mitään vetoa olla tekemisissä ihmisten kanssa, koulussa opettajat huolestuivat tästä koska karkasin aina leikkimään itsekseen heti kun silmä vältti.
Pukeudun kuulemma tylsästi, mutta rakastan simppeleitä vaatteita ja useat kuviot vaatteissa, logot yms näyttävät mielestäni oudoille.
En voi sietää joitain ruumiinosiani, ei siksi että ne olisivat rumia vaan siksi että ne tuntuvat irrallisilta enkä ole ikinä tottunut niihin. Pahin on sormenkynnet, hyi h*tto. Miksi sormien päässä pitää olla helposti katkeilevat läpyskät, jotka tuntuvat oudolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä ollut pakkomielteisyyttä ihmisiin, käytännössä heistä on tullut ns ekko, mutta nämä ovat olleet jollakin tasolla tuttuja ja osana elämässäni - eivät mitään julkkiksia/poliitikkoja. Ekkoiluakaan en ole pitänyt mitenkään tervehenkisenä, koska se on usein johtanut syvään masennukseen.
Mullakin on tätä tuttujen ja puoli tuttujen stalkkausta. Saatan viettää vaikka useamman tunnin valvoen yömyöhään et selvitän mitä jotkut tekee nykyään, onko perhe, missä asuu jne. Aa, tommosen gradun tehny, jaahas..
ja sit vähän masentuu kun ite ei oo saavuttanut oikein mitään tai kaikki jääny vähän puolitiehen. Ite on siinä 20v "tasolla" edelleen 40 vuotiaana.
Ja siis se menee tähän tyyliin et googlasn nimellä, löytyy gradu ja vuosiluku ja sit vertaan facen profiiliin et hmm, sillä tossa kuvassa ton ikäinen lapsi ja kuva on otettu 3 vuotta sitten ja gradu valmistunut tuolloin eli se on opiskellut kun lapsi on ollu sen ja sen ikäinen.. hmm.. miten se on pystyny tekee kaikkea yhtäaikaa..opiskelu, lapsi jne. Eli lasken noita vuosia ja vertailen.. tai sitten etsimällä etsin jonkun puolison, etsin jonkun vanhan tutun ja sit et sillä on puoliskon mut kuka se nyt on näistä kavereista ehkä joku... Sit katon kuvien tykkäyksiä et kuka tykkäilly ja niiden perusteella mietin ja katon eri profiileja kuka se vois olla jne. Yleensä saan aika hyvin selville. Stalkkeri mikä stalkkeri 😄 ihan sairasta, tiedän. Ja aika vaan kuluu ja pitäs olla nukkumassa niin silmät ristissä vaan selvitän vaikka kahdelta yöllä enkä anna helpolla periksi.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset ovat kiinnostuneita niin monesta asiasta. Olen lapsesta saakka jäänyt aina jumiin aina yhteen asiaan kerrallaan, oli se sitten peli, kirja tai bändi/biisi. Saatan kuunnella samaa kappaletta toistolla oikeasti vaikka 6h. Tai lukea samaa kirjaa uudelleen kuukauden.
Monet sosiaaliset säännöt tuntuvat siltä, että ihmiset jostain syystä tykkäävät suuttua asioista, joista ei oikeasti koeta suuttumista, koska näin on vain sovittu. En siis tunne normaalia ärtymystä ihmisiin, jos joku rikkoo jonkun sosiaalisen "säännön", kuten on vaikka täysin hiljaa ryhmätyötä tehdessä. Vai onko se sääntö? En ole ihan varma.
En koe mitään vetoa olla tekemisissä ihmisten kanssa, koulussa opettajat huolestuivat tästä koska karkasin aina leikkimään itsekseen heti kun silmä vältti.
Pukeudun kuulemma tylsästi, mutta rakastan simppeleitä vaatteita ja useat kuviot vaatteissa, logot yms näyttävät mielestäni oudoille.
Mulla taas jalat on irralliset. On ne tossa ja toimii, mut jotenkin ne ei ole osa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on kyllä tosi mielenkiintoista lukea. En ole ikinä pitänyt itseäni minään muuna kuin normaalina ihmisenä ja silti monet näistä listatuista jutuista kuulostaa ihan tutulta. Olisi kiva tietää, löytyykö sellaista normaalinkirjolla olevaa ihmistä, jossa mikään näistä jutuista ei resonoi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä ollut pakkomielteisyyttä ihmisiin, käytännössä heistä on tullut ns ekko, mutta nämä ovat olleet jollakin tasolla tuttuja ja osana elämässäni - eivät mitään julkkiksia/poliitikkoja. Ekkoiluakaan en ole pitänyt mitenkään tervehenkisenä, koska se on usein johtanut syvään masennukseen.
Mullakin on tätä tuttujen ja puoli tuttujen stalkkausta. Saatan viettää vaikka useamman tunnin valvoen yömyöhään et selvitän mitä jotkut tekee nykyään, onko perhe, missä asuu jne. Aa, tommosen gradun tehny, jaahas..
ja sit vähän masentuu kun ite ei oo saavuttanut oikein mitään tai kaikki jääny vähän puolitiehen. Ite on siinä 20v "tasolla" edelleen 40 vuotiaana.
Ja siis se menee tähän tyyliin et googlasn nimellä, löytyy gradu ja vuosiluku ja sit vertaan facen
Hyi miten inhottavaa! 🤢 Mutta koska olet autististalkkeri etkä tavallinen stalkkeri, niin ihan hassua ja söpöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä on kyllä tosi mielenkiintoista lukea. En ole ikinä pitänyt itseäni minään muuna kuin normaalina ihmisenä ja silti monet näistä listatuista jutuista kuulostaa ihan tutulta. Olisi kiva tietää, löytyykö sellaista normaalinkirjolla olevaa ihmistä, jossa mikään näistä jutuista ei resonoi...
Löytyy. Pöljät, keskimääräistä tyhmemmät ja erityisen ekstrovertit "nentit" eivät samaistu näihin. Kuvailut eivät koske erityisesti autistisia piirteitä (pl. aistiyliherkkyydet), vaan kohtalaisen älykkäitä ja enimmäkseen introverttejä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset ovat kiinnostuneita niin monesta asiasta. Olen lapsesta saakka jäänyt aina jumiin aina yhteen asiaan kerrallaan, oli se sitten peli, kirja tai bändi/biisi. Saatan kuunnella samaa kappaletta toistolla oikeasti vaikka 6h. Tai lukea samaa kirjaa uudelleen kuukauden.
Monet sosiaaliset säännöt tuntuvat siltä, että ihmiset jostain syystä tykkäävät suuttua asioista, joista ei oikeasti koeta suuttumista, koska näin on vain sovittu. En siis tunne normaalia ärtymystä ihmisiin, jos joku rikkoo jonkun sosiaalisen "säännön", kuten on vaikka täysin hiljaa ryhmätyötä tehdessä. Vai onko se sääntö? En ole ihan varma.
En koe mitään vetoa olla tekemisissä ihmisten kanssa, koulussa opettajat huolestuivat tästä koska karkasin aina leikkimään itsekseen heti kun silmä vältti.
Pukeudun kuulemma tylsästi, mutta rakastan simppeleitä vaatteita ja useat kuviot vaatteissa, logot yms näyttävät mielestäni oudoille.
Pure ne pois. Mulla ei ole tyyliin kynsiä ollenkaan. Pari milliä pikkurillin kynttä ehkä jäljellä. Muutkin sormien päät melkeinpä pelkkää nahkaa. Mut tiiätkö miten noloo, kun kaupassa kassalla maksukortti tippuu lattialle etkä saa sitä pois?! Olis kynnet niin saisi. Pitää jotenkin keplotella, saada tarttumaan kortti sormeen et se nousee vähän ilmaan ja sitte napata se siitä. Kerran olin jo pyytämässä yhtä apuun mut just sain onneksi. Parempi olla tiputtelematta. Kerran putosi siihen maksupäätteen viereen kassalle ja kassa ja takanaolija katteli tai ainakin kuvittelin heidän tuijottavan, kun yritin saada kortin siitä pois et voin maksaa. Parempi kun oot vaan tyytyväinen kynsiisi, pidä ne vaan mahdollisimman lyhyinä niin ei ehkä niin haittaa. Hyötyä niistä kyllä on.
Kynnet pitää tosiaan olla lyhyet, niin sormissa kuin varpaissa. Kumpikin tuntuu epämiellyttävästi heti kun kasvavat. En pure, mutta leikkaan usein. Ei puhettakaan mistään pitkistä tekokynsistä, yhh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä ollut pakkomielteisyyttä ihmisiin, käytännössä heistä on tullut ns ekko, mutta nämä ovat olleet jollakin tasolla tuttuja ja osana elämässäni - eivät mitään julkkiksia/poliitikkoja. Ekkoiluakaan en ole pitänyt mitenkään tervehenkisenä, koska se on usein johtanut syvään masennukseen.
Mullakin on tätä tuttujen ja puoli tuttujen stalkkausta. Saatan viettää vaikka useamman tunnin valvoen yömyöhään et selvitän mitä jotkut tekee nykyään, onko perhe, missä asuu jne. Aa, tommosen gradun tehny, jaahas..
ja sit vähän masentuu kun ite ei oo saavuttanut oikein mitään tai kaikki jääny vähän puolitiehen. Ite on siinä 20v "tasolla" edelleen 40 vuotiaana.
Ja siis se menee tähän tyyliin et googlasn nimellä, löytyy gradu ja vuosiluku ja sit vertaan facen
Sama juttu. Kirjoittelen minfossa ja olen useasti ollut ensimmäinen, joka on löytänyt jonkun epäillyn someprofiilin pienistä tiedonmuruista yhdistellen.
Olen viettänyt nyt kaks tuntia ahdistuneena siitä, että tänään on niin paljon tekemistä. Paljon tekemistä = pitää käydä suihkussa, lakata kynnet ja pakata, kun huomenna on lähtö reissuun. Olisin saanut nää asiat jo tehtyä samassa ajassa, jonka oon jumittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jeesuksen vaikeaa on ottaa viimeinen kunnollinen kakkupala työpaikan kahvipöydästä. Ota tai ole ottamatta, mutta miksi sitä pitää rituaalinomaisesti puolittaa atomeiksi saakka ja pitää samalla puolustuspuhetta siitä, kuinka "tästä jää vielä jollekin"? Ei siitä postimerkistä tule kuin paha mieli, ja kaikki tietävät kyllä, että olet a) ahne b) läski ja c) laiska, etkä halua tiskata sitä kakkulautasta etkä d) toisaalta myöskään olla se kusimulkku joka jättää likaisen kakkulautasen tyhjänä pöytään. Joten miksi koko vaivannäkö?
Ihmiset. <3
Koska nentti ajattelee aina ensin muita ja mitä muut ajattelevat. Olisi tosi noloa ottaa viimeinen, ja sitten joku vielä haluaisi.
t. nentti
Tuo juuri! Vaikuttaa tosi raskaalta käy
Ajattelee ja välittää toisten tunteista. Ei mene kuitenkaan niin pitkälle, että yrittäisi imarrella tai huijata.
Mullakin on tätä tuttujen ja puoli tuttujen stalkkausta. Saatan viettää vaikka useamman tunnin valvoen yömyöhään et selvitän mitä jotkut tekee nykyään, onko perhe, missä asuu jne. Aa, tommosen gradun tehny, jaahas..
ja sit vähän masentuu kun ite ei oo saavuttanut oikein mitään tai kaikki jääny vähän puolitiehen. Ite on siinä 20v "tasolla" edelleen 40 vuotiaana.