Lue keskustelun säännöt.
Kroonisesta masennuksesta ja ahdistuksesta parantuminen positiivisen puheen avulla, tämä ihme tapahtui minulle
19.02.2025 |
Ikää yli 40 vuotta. Suurin osa elämästä työkyvytön mielenterveysongelmien takia. Vakava masennus, ahdistus, paha itsetuhoisuus. On kokeiltu lääkehoidot ja pitkät terapiat, pitkät osastojaksot mut mikään ei auttanut. Odottelin vaan että kuolema korjaisi pois. Sitten uusi ihminen elämässäni sanoi, että sä olet kauhean negatiivinen. Kimpaannuin aivan silmittömästi, kun olin juuri avautunut traumoista ja tragedioista, joita elämääni on mahtunut hieman tavallista enemmän. Ajattelin, että eikö mulla ole oikeus olla vihainen ja surullinen ja ahdistunut, kun mulle on tehty niin paljon pahaa!?
Jouduin kasvotusten sen asian kanssa, että koska mulla on iso tarve puhua asioista jotka ahdistaa, ei todellisuudessa jää enää tilaa eikä energiaa keskittyä siihen mikä kaikki on hyvin.
Suutuin tälle ihmiselle, joka paljasti mun oman osuuteni tässä kokonaisuudessa. Joo, on tapahtunut paljon pahaa. Mutta MÄ itse olen valinnut sen, että en keskity niihin asioihin jotka ovat hyvin. Toivoin kuolemaa päivittäin, en peseytynyt kuin pari kertaa kuussa, kaikki asiat aivan retuperällä eli olin todellakin paskana. Makasin kippurassa pimeässä huoneessa päivästä toiseen. Pää kelasi sitä, miten paljon ahdistaa ja sattuu kun niitä hirveitä asioita on tapahtunut ja kaipasin enemmän kuin mitään että joku kuulisi ja ymmärtäisi sen tuskani määrän.
No, sitten kun suutuin, niin myös jotenkin tuli sellainen outo tunne että perkele, testataan nyt sitten tätä oksettavaa hyvään keskittymistä, jotta voin todistaa että aivan haista paska hommaa. Koska mä olin UHRI, ja mulla piti olla oikeus olla vihainen ja surullinen ja ahdistunut!
Aloin hampaat irvessä väkisin hokea hyviä asioita vähän väliä. Monta kertaa putkeen, jopa kymmeniä. Ja pitkin päivää, aamua iltaa yötä. Ihmisen mieli on ilmeisesti näin kumma, että se lopulta uskoo sen mitä sille sanoo. Tää alkoi vaikuttaa, aluksi varmaan sitä kautta, että oli yksinkertaisesti päivässä vähemmän minuutteja jolloin ehdin kelata sitä paskaa. Täytin sitä tilaa sillä väkisin väännetyllä positiivisella puheella. Ja voin kertoa, että ei todellakaan hymyilyttänyt kun sitä tein. Välillä oli helpompaa, mutta välillä huusin niitä asioita raivon vallassa. Irvistelin ja ärjyin ja kiroilin.
Sitten aloin havahtua siihen, että oli mennyt tovi etten ollutkaan ajatellut ahdistavia asioita. Ja sitten se tovi venyi kerta kerralta pidemmäksi. Mut sitten tuli kriisi: aloin hävetä itseäni, kun tajusin että olin pilannut käytännössä koko elämäni keskittymällä siihen miten pahalta kaikki tapahtunut tuntui. Häpeä oli niin valtava, että naama hehkui punaisena vaikka olin kotona yksin.
No, tähänkin sitten sovelsin uutta oppimaani. En voi muuttaa tapahtunutta, vaan hyväksyä sen ja koittaa toimia paremmin. Pääsin tuosta tunteesta, ja joka päivä vointini parani. Nyt lähes vuosi myöhemmin voin sanoa, että voin paremmin kuin ikinä elämässäni. Lääkkeitä en ole viime vuosina käyttänyt, kun ei ne auttaneet. Viimeisin terapia on päättynyt useita vuosia sitten aika lailla tuloksettomana. Eli uskallan sanoa, että tämä käänne parempaan on ihan oikeasti siitä kiinni, että olen sisäistänyt ajatuksen hyviin asioihin keskittymisestä.
Vielä on elämää jäljellä. Mä olen saanut todellisen elämänhalun ensimmäistä kertaa elämässäni. Ikinä ikinä ikinä en olisi uskonut, että tämä tapahtuisi.
Uskomatonta, mutta totta. Olen ikuisesti kiitollinen tälle ihmiselle. En tiedä miksi tämän kirjoitin, ehkä tuomaan toivoa jollekin.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Itselläni masennus ja ahdistus puhkesivat, kun kielsin kaiken pahan tapahtuneen ja olin ns. pakkopositiivinen. Olin tietoisesti kiitollinen hyvistä asioista elämässäni, ja silti ei tuntunut hyvältä. Jotenkin uskoin aina, että kun riittävästi yritän, niin saan kyllä sen mitä haluan, ja ratkaistua ongelmani. Sitten kun näin ei kaikista yrityksistä huolimatta käynyt ja menneisyyden möröt jyräsivät päälle, romahdin.
Ja siitä suosta ei sitten ihan äkkiä noustukaan... Paitsi ihan pikku hiljaa hyväksymällä tunteensa sen sijaan, että olisi yrittänyt tukahduttaa niitä väkisin positiivisuuden alle. Sitten vähitellen tuli tilaa muullekin. Vaan niin kai me olemme erilaisia.
Minulle kävi samoin kuin sinulle, mutta ihan samahan tämä on kuin tuo negatiivisuus vain toisin päin käännettynä. Pitää kohdata kaikki tunteet eikä elää toisessa päädyssä selkä käännettynä toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jotenkin löytänyt lohtua välinpitämättömyydestä. En ole yltiö positiivinen, mutta en myöskään yltiö negatiivinen. Pyrin suhtautumaan kaikkeen neutraalisti, tai sitten hieman positiivisemmin kuin negatiivisemmin.
Itsensä vihaaminen on rankempaa kuin itsensä rakastaminen.
Itsensä rakastaminen on vaikeampaa kuin itsensä vihaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, että tällaisen täyden itsestäänselvyyden havaitseminen vie joiltain niin pitkän aikaa. Valitettavasti tällaiset tekstit vetävät kyllä kaiken kunnioituksen psykiatrisia potilaita kohtaan alas vessanpöntöstä.
Toisin sanoen kenenkään ei kannata käydä hakemassa sellaista diagnoosia riesakseen, koska lääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä, tällaiset "ryhdistäytymiset" voi hoitaa ihan itse, eikä kenenkään kannata assosioitua samaan väkeen kuin tällaisten tekstien kirjoittelijat.
Ei se nyt ihan noinkaan mene.
Olin KELA:n kuntoutuksessa. Kolme erillistä viikkoa kylpylässä. Kyllä siellä meitä mielenterveyspotilaita opetettiin vaihtamaan ajattelun kulmia ja tunnetiloja eli ihan peruskaurasta on kyse. Ei paranna, mutta auttaa ja joillekin se voi olla jopa käänteentekevää.
Vakavan masennuksen oireisiin kuuluvat ajatukset omasta arvottomuudesta, itsetuhosta ja niin edelleen. Eli jos pystyt ajattelemaan positiivisesti, et ole vakavasti masentunut (enää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, että tällaisen täyden itsestäänselvyyden havaitseminen vie joiltain niin pitkän aikaa. Valitettavasti tällaiset tekstit vetävät kyllä kaiken kunnioituksen psykiatrisia potilaita kohtaan alas vessanpöntöstä.
Toisin sanoen kenenkään ei kannata käydä hakemassa sellaista diagnoosia riesakseen, koska lääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä, tällaiset "ryhdistäytymiset" voi hoitaa ihan itse, eikä kenenkään kannata assosioitua samaan väkeen kuin tällaisten tekstien kirjoittelijat.
Siitähän räjähtäisi niin maan perusteellinen paskamyrsky, jos lääkärit alkaisivat sanoa masennuspotilaille että Hei, muista ajatella sitä mikä kaikki on hyvin, sun toipuminen on siitä kiinni.
Uhritila on kaiken alleen nielevä. Ei sieltä pääse pois ellei sitä tajua. Jossain kohtaa jokin asia saa havahtumaan siihen, että omalla toiminnalla on merkitys siihen miten a
Oma lääkärini (psykiatri) ei ole koskaan käskenyt muistamaan sitä mikä kaikki on hyvin, koska hyvin tietää, ettei sillä olisi mitään merkitystä siihen, mikä kaikki on nyt pielessä ja senkin, että mielialani on riittävän positiivinen. Hän on kuitenkin muistuttanut kerta toisensa jälkeen tekemään vain kivoja ja mielihyvää tuottavia asioita silloin, kun voimat ovat erittäin rajalliset. Aivot pitää opettaa siihen, että maailmassa on hyviä asioita. On yksi osa hoitoa, ei ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vakavan masennuksen oireisiin kuuluvat ajatukset omasta arvottomuudesta, itsetuhosta ja niin edelleen. Eli jos pystyt ajattelemaan positiivisesti, et ole vakavasti masentunut (enää).
Ei mene noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu on täysin takertunut menneisyyteensä. Nykyisyys on sitten yhtä vakavaa tarpomista. Yritin taannoin muistuttaa häntä siitä, että nykyisyydessä se on hän itse, joka kantaa menneisyyttä mukanaan. Se jää taakse, jos sen jättää taakse, koska se on mennyttä.
Ja pitää hyväksyä se tosiseikka, että väärintehneiltä tuskin tulee saamaan anteeksipyyntöä tai empaattista kohtaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavan masennuksen oireisiin kuuluvat ajatukset omasta arvottomuudesta, itsetuhosta ja niin edelleen. Eli jos pystyt ajattelemaan positiivisesti, et ole vakavasti masentunut (enää).
Ei mene noin.
Lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.youtube.com/live/zwKPXWXzRvU?si=udDoy_iYkJdNny7L
YouTube ei ole luotettava lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavan masennuksen oireisiin kuuluvat ajatukset omasta arvottomuudesta, itsetuhosta ja niin edelleen. Eli jos pystyt ajattelemaan positiivisesti, et ole vakavasti masentunut (enää).
Ei mene noin.
Lähde?
Oma B-lausunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.youtube.com/live/zwKPXWXzRvU?si=udDoy_iYkJdNny7L
YouTube ei ole luotettava lähde.
Mikä tahansa on luotettava tai epäluotettava lähde. Pitää itse arvioida saamansa informaation validius.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä nyt sitten vesitä sen, että masennus on sairaus?
Ei tietenkään. Masennus on aivojen nyrjähdystila ja joillakin jopa tulehdus aivoissa. Tuo positiivinen ajattelu on yksi keino millä voi yrittää kammeta itsensä pois siitä suosta. Muita keinoja on lääkkeet, hyvä ravinto, riittävä uni, liikunta, päihteetön elämä, rakkaus jne. Ja sitten toisinpäin, jos ryssii elämänsä elämällä holtittoman huonosti, niin aivot taas tulehtuu. Vähän sama kuin jos syöt itsesi lihavaksi niin sairastut diabetekseen.
Vierailija kirjoitti:
Opettele tiivistämään, ap! KUKAAN ei jaksa lukea.
Kyllä minä jaksoin. Luetko koskaan kirjoja tai mitään pitkää tekstiä?
Minulla ihan sama kokemus! Olin nuorempana aikamoinen valittelija, ahdistunut ja kaunainen. Ei elämä helppoakaan ollut, läheisten kuolemia ja ikäviä elämänmuutoksia kuten lapsen vakava sairaus ja sekä minun että miehen työttömyyttä ja sinnittelyä ilman tukea juuri keneltäkään.
Jotenkin vain päätin että en anna asioiden lannistaa itseäni, nautin tietoisesti pienistä asioista, haaveilen tulevasta, kiitän siitä mitä jo on, muistan omat vahvuuteni ja onnistumiseni, näen kauneutta ympärilläni ja kuuntelen sitä mikä itseä ilahduttaa ja innostaa, kannustan muita enkä mieti ikäviä ihmisiä. Muistelen mitä kaikkea kivaa olen kokenut. Mielenmaisemani muuttui täysin! Voin itse päättää mihin keskityn. Toki isot kriisit oli käytävä läpi ikävine tunteineen, mutta muuten voin mieluummin katsoa tähtiin kuin mutalammikkoon. Elämä on lyhyt, en halua velloa enää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi manipuloida alitajuntaansa, ainakin jossain määrin. Tämä luonnollisesti edellyttää lujaa muutoshalua ja pitkäjänteisyyttä.
Useinhan "lievemmissä" mielen sairauksissa (kuten lievä tai keskivaikea masennus, ahdistus, bulimia, jännitys) on kyse vääristä ajatusmalleista. Jokin asia tai olosuhde triggeröi väärän ajatus herätteen ja sitten virheellinen kela lähtee pyörimään. Kelaa voi kuitenkin yrittää vaihtaa omatoimisestikin, kuten ap oli oivaltanut, mutta se vaatii päättäväisyyttä. Jos olet hokenut 20 vuotta että olet lihava, ahdistunut tai sosiaalisesti pelokas, et voi hetkessä muuttaa minäkuvaasi ja menneisyyttäsi. Vanhat ajatukset yrittää luonnollisesti taistella olemassaolonsa puolesta kynsin hampain. Riippuen sairaudestasi, sinun täytyy myös aste asteelta soveltaa uutta ajatusmalliasi käytännön harjoituksin.
Mielenterveysongelmainen tai traumati
Mikä ympäristö? Jos ympärillä on ihmisiä, jotka jatkavat syyllistämistäsi ja mitätöimistä, niin ensimmäinen tehtävä on hankkiutua heistä eroon. Niin kauan kuin olosuhteet ylläpitävät masennusta, ei toivoa ole. Karu fakta.
T. Nimim. Söin aikoinaan masennuslääkkeitä, jotta jaksaisin hirveässä liitossa, ei auttanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavan masennuksen oireisiin kuuluvat ajatukset omasta arvottomuudesta, itsetuhosta ja niin edelleen. Eli jos pystyt ajattelemaan positiivisesti, et ole vakavasti masentunut (enää).
Ei mene noin.
Ei kai tässäkään ollut kyse siitä, että ap olisi alkuun kyennyt ajattelemaan positiivisesti, vaan tuottamaan sellaista puhetta väkisin, ikään kuin feikkinä. Kunnes alkoi sujua helpommin, ja muuttui lopulta todeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se voi järkyttää jonkun maailmankuvaa niin paljon että joku saa apua muuttamalla sisäistä ohjelmointia ja tapaansa ajatella?
Triggeröi, masentuneelle voi olla vaikeaa ajatella että täytyis itse ottaa vastuuta ja tehdä muutosta
Ei ihme että masentaa, jos ajattelee itseään pelkkänä uhrina, jolle maailma ja toiset ihmiset tekevät mitä haluavat. Mihin se oma toimijuus on hävinnyt???
Unohtui sanoa: Ap, ihan huippua! Olet saanut elämääsi ihan uuden vaihteen. Mennyt tosiaan on mennyttä ja sen sinänsä pilasi sairautesi eikä sinä. Usein on vielä toinen ihminen tai ihmiset, jotka laukaisevat masennuksen.
Se onkin vaikea löytää tasapaino sille, että käsittelee mennyttä riittävästi, mutta ei jää siihen pyörimään ja etsii tiensä eteen päin.