Lue keskustelun säännöt.
Kroonisesta masennuksesta ja ahdistuksesta parantuminen positiivisen puheen avulla, tämä ihme tapahtui minulle
19.02.2025 |
Ikää yli 40 vuotta. Suurin osa elämästä työkyvytön mielenterveysongelmien takia. Vakava masennus, ahdistus, paha itsetuhoisuus. On kokeiltu lääkehoidot ja pitkät terapiat, pitkät osastojaksot mut mikään ei auttanut. Odottelin vaan että kuolema korjaisi pois. Sitten uusi ihminen elämässäni sanoi, että sä olet kauhean negatiivinen. Kimpaannuin aivan silmittömästi, kun olin juuri avautunut traumoista ja tragedioista, joita elämääni on mahtunut hieman tavallista enemmän. Ajattelin, että eikö mulla ole oikeus olla vihainen ja surullinen ja ahdistunut, kun mulle on tehty niin paljon pahaa!?
Jouduin kasvotusten sen asian kanssa, että koska mulla on iso tarve puhua asioista jotka ahdistaa, ei todellisuudessa jää enää tilaa eikä energiaa keskittyä siihen mikä kaikki on hyvin.
Suutuin tälle ihmiselle, joka paljasti mun oman osuuteni tässä kokonaisuudessa. Joo, on tapahtunut paljon pahaa. Mutta MÄ itse olen valinnut sen, että en keskity niihin asioihin jotka ovat hyvin. Toivoin kuolemaa päivittäin, en peseytynyt kuin pari kertaa kuussa, kaikki asiat aivan retuperällä eli olin todellakin paskana. Makasin kippurassa pimeässä huoneessa päivästä toiseen. Pää kelasi sitä, miten paljon ahdistaa ja sattuu kun niitä hirveitä asioita on tapahtunut ja kaipasin enemmän kuin mitään että joku kuulisi ja ymmärtäisi sen tuskani määrän.
No, sitten kun suutuin, niin myös jotenkin tuli sellainen outo tunne että perkele, testataan nyt sitten tätä oksettavaa hyvään keskittymistä, jotta voin todistaa että aivan haista paska hommaa. Koska mä olin UHRI, ja mulla piti olla oikeus olla vihainen ja surullinen ja ahdistunut!
Aloin hampaat irvessä väkisin hokea hyviä asioita vähän väliä. Monta kertaa putkeen, jopa kymmeniä. Ja pitkin päivää, aamua iltaa yötä. Ihmisen mieli on ilmeisesti näin kumma, että se lopulta uskoo sen mitä sille sanoo. Tää alkoi vaikuttaa, aluksi varmaan sitä kautta, että oli yksinkertaisesti päivässä vähemmän minuutteja jolloin ehdin kelata sitä paskaa. Täytin sitä tilaa sillä väkisin väännetyllä positiivisella puheella. Ja voin kertoa, että ei todellakaan hymyilyttänyt kun sitä tein. Välillä oli helpompaa, mutta välillä huusin niitä asioita raivon vallassa. Irvistelin ja ärjyin ja kiroilin.
Sitten aloin havahtua siihen, että oli mennyt tovi etten ollutkaan ajatellut ahdistavia asioita. Ja sitten se tovi venyi kerta kerralta pidemmäksi. Mut sitten tuli kriisi: aloin hävetä itseäni, kun tajusin että olin pilannut käytännössä koko elämäni keskittymällä siihen miten pahalta kaikki tapahtunut tuntui. Häpeä oli niin valtava, että naama hehkui punaisena vaikka olin kotona yksin.
No, tähänkin sitten sovelsin uutta oppimaani. En voi muuttaa tapahtunutta, vaan hyväksyä sen ja koittaa toimia paremmin. Pääsin tuosta tunteesta, ja joka päivä vointini parani. Nyt lähes vuosi myöhemmin voin sanoa, että voin paremmin kuin ikinä elämässäni. Lääkkeitä en ole viime vuosina käyttänyt, kun ei ne auttaneet. Viimeisin terapia on päättynyt useita vuosia sitten aika lailla tuloksettomana. Eli uskallan sanoa, että tämä käänne parempaan on ihan oikeasti siitä kiinni, että olen sisäistänyt ajatuksen hyviin asioihin keskittymisestä.
Vielä on elämää jäljellä. Mä olen saanut todellisen elämänhalun ensimmäistä kertaa elämässäni. Ikinä ikinä ikinä en olisi uskonut, että tämä tapahtuisi.
Uskomatonta, mutta totta. Olen ikuisesti kiitollinen tälle ihmiselle. En tiedä miksi tämän kirjoitin, ehkä tuomaan toivoa jollekin.
Kommentit (138)
Fake it till you make it, toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä nyt sitten vesitä sen, että masennus on sairaus?
Se on sairaus. Joskus sitä ylläpitää negatiivinen ajattelu. Vastoinkäyminen tai rasitus laukaisee masennuksen. Negatiivinen ajattelu voi pitää sitä yllä. Sen selättäminen on kaikkein tärkeitä pitkäaikaisen masennuksen hoidossa. Positiivinen ajattelija kestää masennuksenkin paremmin. Parani tai ei, siitä hyötyy aina.
Heh, mäkin pillastuin kun tuore miesystävä sanoi minulle samaa. Pakko myöntää että oli aika lailla oikeassa, ja skarppaaminen ajattelussa on kyllä parantanut elämänlaatua.
Tämä osoittaa sen, että masennus on sairaus jota voi hoitaa myös itse.
Väitän, että valtaosa masennustapauksista johtuu lajityypillisen käyttäytymisen puutteesta nykyaikana. Liikunnan puute, huono ravinto, yksilökeskeisyys yhteisöllisyyden sijaan.
Eläimillä lajityypillisen käytöksen estäminen aiheuttaa jos jonkinlaista häiriötä, miksei siis ihmisellä. Emme ole voineet muutamassa vuosikymmenessä mitenkään sopeutua nykymaailmanmenoon.
Itse olin masentunut teini-iästä lähemmäs kolmekymppiseksi. Sitten aloin harrastaa kestävyysurheilua, eikä ole masentanut sen koommin.
Onneksi tähän on herätty jo terveydenhuollossakin, vielä kun alkaisivat ihmisetkin uskoa ja ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.
Mitkä asiat sulla oli hyvin aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno juttu! Ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, mikä auttaa masennukseen. Sen takia ei kannata torjua vaikka myönteisten ajatusten menetelmää vaikka olisi kuullut tosi monelta että se ei auta. Omalla kohdalla saattaa auttaa. Kannattaa muidenkin kokeilla tuollaisia menetelmiä, kun ne eivät edes maksa mitään.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä nyt sitten vesitä sen, että masennus on sairaus?
Miten muka? Eikö muka ole muita sairauksia, joita voi helpottaa tai joista voi jopa parantua parantamalla elintapoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä osoittaa sen, että masennus on sairaus jota voi hoitaa myös itse.
Väitän, että valtaosa masennustapauksista johtuu lajityypillisen käyttäytymisen puutteesta nykyaikana. Liikunnan puute, huono ravinto, yksilökeskeisyys yhteisöllisyyden sijaan.
Eläimillä lajityypillisen käytöksen estäminen aiheuttaa jos jonkinlaista häiriötä, miksei siis ihmisellä. Emme ole voineet muutamassa vuosikymmenessä mitenkään sopeutua nykymaailmanmenoon.
Itse olin masentunut teini-iästä lähemmäs kolmekymppiseksi. Sitten aloin harrastaa kestävyysurheilua, eikä ole masentanut sen koommin.
Onneksi tähän on herätty jo terveydenhuollossakin, vielä kun alkaisivat ihmisetkin uskoa ja ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.
Lievää masennusta voi hyvin hoitaa itse. Vakavaa ei.
Vähän niin kuin flunssaa hoidetaan oireenmukaisesti kotona, pahassa keuhkokuumeessa täytyy ottaa antibiootit ja toisinaan myös jäädä osastolle. Samalla tavalla se masennus on tosi eri asteisena eri ihmisillä. Monella riittää omahoito, mutta ei todellakaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Ap!
Kirjoitit hyvin sen paskan auki jonka läpi käynyt.
Huomasin myös että ne väkisellä väännetyt: asiat voisivat olla vieläkin huonommin, minulla on oma koti, astiat, kylpyhuone, koti kivalla paikalla, muutama hyvä ihminen elämässä vaikka ei rinnalla, aurinko paistaa, linnut laulaa etc etc että sillä todellakin on väliä keskittyä hyvään.
Itseä myös hävettää se tuskassa lilluminen. En ymmärtänyt mitä tein muka väärin, miksi mua ei ymmärretä ja oteta tätä pazkaa pois. Terapiat ja lääkkeet läpikäyty.
Löysin juurisyyn omalle traumalleni kun keskityin positiivisuuteen. Ja vihdoin sain rauhan ja pelastuksen miksi asiat menivät kuten menivät.
Nyt keskityn positiivisiin ajatuksiin kuten että rahani riittivät seuraavaan maksupäivään, voin käydä ulkona kävelyllä koska pakkasta vähän eikä liukasta. Ja ennenkaikkea olen fyysisesti terve.
Vähän kerrallaan rakennan uutta itseäni.
Pps kaikista hankalinta on ollut kohdata ns lähimmäisiä jotka edelleen kohtelee alentuvasti ja ilkeästi minua kohtaan. Nykyään kattelen heitä. Mun hyvä flow imeytyy mustaan aukkoon heidän läsnäollessa.
11) karttelen, en kattele.
Lainaus ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus ja kiitollisuus syntyvät samassa kohdassa aivoja. Ei siis ole fyysisesti mahdollista olla samaan aikaan ahdistunut ja kiitollinen. Jos saa tuotua kiitollisuutta elämäänsä, pääsee samalla siksi aikaa pois ahdistuksesta.
Opettele tiivistämään, ap! KUKAAN ei jaksa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä nyt sitten vesitä sen, että masennus on sairaus?
Miten muka? Eikö muka ole muita sairauksia, joita voi helpottaa tai joista voi jopa parantua parantamalla elintapoja?
Myös syövästä voi parantua positiivisella ajattelulla.
- Maria N.
Varmasti riippuu masennuksen syistä. Oon itse ihminen joka aina auttaa muita ja omat ongelmat jää paitsioon.
Tämä on hiukan samansuuntainen asia: itselläni ei ollut nuorena masennusta vaan huono itsetunto ja huono olo kuin sisäinen ruoskija räyhäsi minulle päivästä toiseen. Ruodin ja ruodin kaikkia aivan pikkuvirheitäkin.
Sitten tuttavani sanoi minulle, että Amerikassa on sanonta, että turha haukkua itseään kun muut tekee sen kuitenkin paremmin (en muista miten menee englanniksi). Tämä oli minulle ahaa-elämys. Minulle ei ollut tullut mieleenkään että voisin itse vaikuttaa siihen sisäiseen puheeseen!
Aloin väittää vastaan sille itsensä soimaajalle. En aggressiivisesti vaan tyynesti ja jääräpäisesti tyyliin "ihminen minäkin olen, ihminen on erehtyväinen". Kesti useampia kuukausia, ehkä puoli vuotta ennen kuin oloni parani, mutta sen jälkeen se parani paranemistaan. Minulle tämä on ollut tosi iso ja tärkeä muutos ja mielenterveyttäni ylläpitävä asia.
Vierailija kirjoitti:
Opettele tiivistämään, ap! KUKAAN ei jaksa lukea.
Minä ainakin jaksoin. Oli kiinnostava juttu, kiitos ap!
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä nyt sitten vesitä sen, että masennus on sairaus?
Psyykkisiä sairauksia on kahta laatua. Ensimmäinen laatu on itse asiassa somaattinen sairaus; joku aivojen välittäjäaine ei toimi oikein. Esim. Psykoosisairaudet. Lääkkeet auttaa näihin hyvin, koska lääkkeellisesti korjataan joku puutos tai vika ruumiin toiminnassa. Lääkkeet auttaa myös silloin, kun potilas ei koe olevansa sairas eikä näin ollen "yritä" parantua. Ilman lääkkeitä on yhtä helppoa elää kuin diabeetikon ilman insuliinia.
Toinen laatu on sitten ne, mistä voi parantua omalla päätöksellä, kuten masennus, riippuvuudet ym.
Ois kiva tietää, että mitä vastoinkäymisiä ap:lla on ollut.
Eikös tämä nyt sitten vesitä sen, että masennus on sairaus?