Mies haluaisi keskustella niin, että kumpikin pitää puheenvuoron ja toinen saa aloittaa puhumaan vasta kun toinen lopettaa
Ja kun on erittäin pitkäpuheista sorttia, niin saattaa pitää sellaisia viidenkin minuutin monologeja, joiden aikana jos keskeytän yhtään niin raivostuu. Yritin selittää, että ehdin unohtaa kaikki pointtini jo kahden minuutin kohdalla, ellen sitten kirjoita niitä ylös sitä mukaa kun hän puhuu, mikä olisi minusta aivan outoa.
Työpalaverinsa kuulostavat normaaleilta, eli että hänet välillä joku keskeyttää ja välillä keskeyttää itse, jos on jotain tärkeää siihen väliin huomautettavaa/lisättävää/korjattavaa, mutta minun pitäisi vain istua hiljaa ja odottaa, vaikka jo ensimmäisessä lauseessa sanoisi jotain virheellistä joka värittyy sitten koko monologiin.
Nyt on alkanut myös ärsyyntyä siihen, kun olen alkanut viittaamalla osoittamaan, että haluaisin sanoa jotain välillä. Olen kuulemma kärsimätön ja epäkohtelias. Itse kyllä keskeyttää minua välillä, ja annan sanoa asioita väliin, mutta se on ilmeisesti hänestä eri asia? Nytkin on suuttunut, kun sanoin ehkä kolmen minuutin monologin kohdalla yhden lauseen väliin. Ei kuulemma enää koskaan suostu keskustelemaan kanssani kun en osaa.
Miten tällaisen voi ratkaista?
Kommentit (128)
Huh huh, en ehkä jaksaisi vastata tollaiseen puheenvuoroon mitään.
Oisko shakkikello sit hyvä. Max minuutti/vuoro ?
Oletko saanut syytä selville?
Minuutin munakello ja vuoron vaihto. Tai miehen vaihto.
Ehdotin shakkikelloa! Ei vastannut siihen mitään.
0/5
Keskustelkaa vain juristien välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Minuutin munakello ja vuoron vaihto. Tai miehen vaihto.
No sanoin hänelle, että pitää olla kompromissi, eikä hän voi yksin päättää miten kommunikaation tulee toimia. Siihen vastasi, että en voi pakottaa häntä enää koskaan puhumaan kanssaan. Ja siitä asti ollut hiljaa. Että ehkä tämän takia sitten erotaan?
käytät oman vuoros 1sek ja sanot ehkä. kyllä se hullu kyllästyy :D
Vierailija kirjoitti:
Minuutin munakello ja vuoron vaihto. Tai miehen vaihto.
:D
Raskaan kuuloista. Ei siis hallitse normaalia ja sujuvaa keskustelua, vaan on anna-mä-puhun-loppuun -änkyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Keskustelkaa vain juristien välityksellä.
Tämä on ihan tositarina tältä illalta. Voi kyllä olla että kohta on juristit kuviossa. Mies on ollut niin hiljainen ja vetäytyvä viimeaikoina, ja ne harvat kerrat kun keskustelee mistään niin menee riitelyksi, kun tosiaan hän haluaa vain puhua asiansa pitkösti loppuun asti ja joskus jopa poistuu sitten huoneesta ennen kuin saan vastata, mikä puolestaan lisää minun halua keskeyttää, kun pelkään etten saa sanoa mitään, tai pitää juosta perään jos haluaa sanoa jotain.
Tottakai te eroatte. Sehän on sinun etusi! Tuommoinen juntti joutaa vuorovaikuttaa puhallettavan naisensa kanssa. Muuhun hänestä ei ole. Ja kukaan nainen ei katsele häntä kauan mykkänä. Alistamistahan tuo on. Sinä löydät vielä mieleltään terveen miehen.
Meillä oli tuollaista loppuvaiheessa terapiaistunnoissa. Tarkoitus oli opetella myös kuulemaan toista sanomatta mitään väliin. Näin toinen tulisi kuulluksi mikä sinänså on kaunis ajatus. Mutta eihän tollaisesta suhteesta enää mitään tullut kun ei pysty keskustella ilman tiimalasia. Erosin ja oli elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
Raskaan kuuloista. Ei siis hallitse normaalia ja sujuvaa keskustelua, vaan on anna-mä-puhun-loppuun -änkyttäjä.
Siis hallitsee sen muiden kuin minun kanssa. On myös sillälailla ennalta arvattava, että tiedän usein jo kolmesta sanasta mitä aikoo sanoa, mutta en saa edes sitä sanoa, vaan pitää teeskennellä että ei tiedä mitä on tulossa, ja pitää vaan kuunnella loppuun sen mitä jo tiedän olevan tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuutin munakello ja vuoron vaihto. Tai miehen vaihto.
No sanoin hänelle, että pitää olla kompromissi, eikä hän voi yksin päättää miten kommunikaation tulee toimia. Siihen vastasi, että en voi pakottaa häntä enää koskaan puhumaan kanssaan. Ja siitä asti ollut hiljaa. Että ehkä tämän takia sitten erotaan?
Miksi miehen pitäisi alkaa pelata jotain sun peliä? Ei se riiteleminen loppuelämän liitossa enää niin teknistä ole. Kyllä ne asiat sieltä kaivetaan, mitkä on tärkeitä, eikä joka palloa tarvitse palauttaa.
Ap jos et muista mitä halusit sanoa on se sinun murheesi. Ei kyllä varmaankaan mikään menetys.
Miehelläsi lienee kokonainen ajatusrakennelma, jonka haluaa esittää mielestään oikein ilman tulkinnan varaa. Miehelle tyypillinen tapa kun pitää asiaa tärkeänä eli sitä, että naisensa ymmärtää hänet oikein eikä rönsyile tulkinnoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista loppuvaiheessa terapiaistunnoissa. Tarkoitus oli opetella myös kuulemaan toista sanomatta mitään väliin. Näin toinen tulisi kuulluksi mikä sinänså on kaunis ajatus. Mutta eihän tollaisesta suhteesta enää mitään tullut kun ei pysty keskustella ilman tiimalasia. Erosin ja oli elämäni paras päätös.
Pelottavaa jos näin on meilläkin. Pitkä suhde takana.
Edes Oscar-gaalan kiitospuheissa ei saa pälättää loputtoman pitkään, vaan musaa soitetaan päälle. Kokeile sitä. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaan kuuloista. Ei siis hallitse normaalia ja sujuvaa keskustelua, vaan on anna-mä-puhun-loppuun -änkyttäjä.
Siis hallitsee sen muiden kuin minun kanssa. On myös sillälailla ennalta arvattava, että tiedän usein jo kolmesta sanasta mitä aikoo sanoa, mutta en saa edes sitä sanoa, vaan pitää teeskennellä että ei tiedä mitä on tulossa, ja pitää vaan kuunnella loppuun sen mitä jo tiedän olevan tulossa.
En ihmettele, että toistaa samoja asioita, kun sä et kerran edes kuuntele.
Keskustelkaa vain kirjallisesti.