Mies haluaisi keskustella niin, että kumpikin pitää puheenvuoron ja toinen saa aloittaa puhumaan vasta kun toinen lopettaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuollaista loppuvaiheessa terapiaistunnoissa. Tarkoitus oli opetella myös kuulemaan toista sanomatta mitään väliin. Näin toinen tulisi kuulluksi mikä sinänså on kaunis ajatus. Mutta eihän tollaisesta suhteesta enää mitään tullut kun ei pysty keskustella ilman tiimalasia.  Erosin ja oli elämäni paras päätös. 

Pelottavaa jos näin on meilläkin. Pitkä suhde takana.

Mikä on pelottavaa? Että olet kyvytön uhri tilanteessa, jossa vain katsot miten käy? Vai pelottaako sinua, että SINUN on tehtävä päätös mitä teet? Teet oikein tai väärin vastuu omista teoistasi on sinun.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai te eroatte. Sehän on sinun etusi! Tuommoinen juntti joutaa vuorovaikuttaa puhallettavan naisensa kanssa. Muuhun hänestä ei ole. Ja kukaan nainen ei katsele häntä kauan mykkänä. Alistamistahan tuo on. Sinä löydät vielä mieleltään terveen miehen.

Kun asiat menee naisen mielen mukaan on kaikki hyvin, mutta jos miehen mielen mukaan on se alistamista?

Yksin jokainen saa olla oikeassa ja sitten ei tarvitse kuunnella eikä ymmärtää ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuollaista loppuvaiheessa terapiaistunnoissa. Tarkoitus oli opetella myös kuulemaan toista sanomatta mitään väliin. Näin toinen tulisi kuulluksi mikä sinänså on kaunis ajatus. Mutta eihän tollaisesta suhteesta enää mitään tullut kun ei pysty keskustella ilman tiimalasia.  Erosin ja oli elämäni paras päätös. 

Haha! Kaunis ajatus, mutta ei sinulle mieleen! Miksi sanot sitä kauniiksi kun ei sitä mielestäsi ole? Hölmöys on rumaa ja väärää ei kaunista ja oikeaa. Et voi olla samaan aikaan lipevä ja suora!

Meillä mies kanssa puhuu pidemmän kaavan kautta, mutta sitten kun toinen puhuu, saattaa sanoa, että olisi tuon voinut lyhemminkin sanoa.

Monesti myös syyttää toista jankkaamisesta, vaikka itse saattaa jäädä pitkäksikin aikaa jankkaamaan.

Olen tässä huomannut, että mies on jatkuvalla syötöllä alkanut syytellä puheissaan minua niistä asioista, mitä tekee itse(kin). Mutta tämä ei selvästikään ole hänelle sama asia, ja sitten kun siitä huomauttaa, tulee aina se "mutta kun ". Oikeuttaa aina omat sanomiset ja tekemiset, mutta muita kritisoi samoista. Esimerkkinä, jos vaikka unohtaa jonkun asian, niin sen kuittaa sillä, ettei millään voi muistaa kaikkia. Ja sitten kun toinen unohtaa, niin toinen on tekee sen joko kiusallaan tai on huolimaton eikä kuuntele, mitä toinen sanoo.

Ensin valitetaan kun mies ei puhu ja osaa sanoittaa tuntemuksiaan. No kun sit osaa ja yrittää niin akat alkaa puhumaan päälle kolmen sekunnin kohdalla ennen edes pointtiin pääsemistä ja loukkaantuvat jos ei anneta, vaikka eivät vaan itse osaa kuunnella eivätkä pysty muistamaan niin tähdellistä asiaansa enää minuutin päästä.

Miehenä on joskus vaikeaa.

Meillä on samantyyppinen tilanne, minä olen tottunut sanomaan heti kun ajatus tulee mieleen. Mies taas kuuntelee kärsivällisesti ja sanoo sitten asiansa, suuttuu jos keskeytän. No, olen keskustellut hänen sisarusten ja vanhempien kanssa ja lapsille on siellä selvästi opetettu että on rumaa keskeyttää ja puhua päälle. Siksi meillä tulee näitä törmäyksiä.

Mieskin tiedostaa tämän ja omia lapsia olemme kannustaneet sanomaan asian heti, se voittaa nykymaailmassa, joka huutaa ensimmäisenä ja kovimmin.

Ota läppäri mukaan ja tee muistiinpanoja. Kirjoitat kaikki virheet ja toki kumoat kaikki himmelit, jotka ovat rakennettu virheelliselle perustalle. Sitten käyttä omasta puheenvuorostasi ensin 15min näihin rauhallisesti puhuen ja sen jälkeen vaadir 5 minuuttia aikaa miettiä, mitä haluat omasta puolestasi sanoa, ja sitten puhut siitä 10 minuuttia

Sinäkin saat sanella sääntöjä ja ehtoja jos mies saa.

Vierailija kirjoitti:

Ota läppäri mukaan ja tee muistiinpanoja. Kirjoitat kaikki virheet ja toki kumoat kaikki himmelit, jotka ovat rakennettu virheelliselle perustalle. Sitten käyttä omasta puheenvuorostasi ensin 15min näihin rauhallisesti puhuen ja sen jälkeen vaadir 5 minuuttia aikaa miettiä, mitä haluat omasta puolestasi sanoa, ja sitten puhut siitä 10 minuuttia

Sinäkin saat sanella sääntöjä ja ehtoja jos mies saa.

Omassa puheenvuorossa ei tietenkään kannata alentua millekkään himmeli-syyttelyasteelle vaan ota reippaasti pari oktaavia korkeampi eli ala vaikka puhumaan jeesuksesta ja siteeraamaan raamattua. Ihan vaan koska lapsellinen kinastelu siitä kuka teki mtä ja mitä pitäisi tehdä on hiton tylsää niin saa siihen jotakin mielenkiintoa ja järkevää sisältöä, kun käsky tuleekin suoraan Herralta eikä sinulta. Sinä olet vain herran kiltti pikku lammas joka elelee elämäänsä parhaansa mukaan nuhteessa.

Tottakai liitossaan epäonnistuneet haluavat, ettei muillakaan liitto kestä. 

 

Meillä ei kyllä mokomaan kaadu. Täytyyhän nyt olla jotain oikeita syitä edes. Se antaa periksi, joka sen voi tehdä ja ei mua ainakaan ole se mitenkään vahingoittanut, kun ei se puoliso mikään hirviö ole. Loppujen lopuksi saattaakin huomata, että itse on ollut väärässä, vaikka ensin ei tuntunut niin. Eli toinen onkin, ei pelkästään ollut oikeassa vaan jopa kärsinyt sua. Mitäs sitten tehdään. 

Tasa-arvoinen riitely vaatisikin sen, että molemmat on täysin samalla tasolla (mistä.silloin edes riitaa tulisi?). Mutta kyllä se äärimmäisen harvoin on niin, vaan toinen saattaa olla ihan suoraan sanottuna huonompi. Niin kuin urheiluottelussa. Mitä siitä tulee jos ei pysty häviämään? 

Jos kumpi tahansa silloin ajattelee itseään niin seuraavaa matsia ei tule, sillä rakkaudessa ei ole mitään virkaa otteluvoitoilla. Mitä iloa on voitosta, jos toinen ei muutu? 

Suhteen pitäisi tuoda iloa, turvaa ja rakkautta elämään. Suhteessa pitäisi olla parempi olla kuin yksin. Mieti toteutuvatko nämä asiat omalla kohdallasi ja tee johtopäätökset.

Ai että! Tulee mieleen entinen parisuhteeni. Mies raivostui ihan raivostumalla jos sanoin yhtään mitään hänelle monologinsa aikana. Minulla on adhd ja välillä keskittyminen on haastavaa ja varsinkin jos toinen puhuu hyvin verkkaisesti, samalla äänenpainolla ja pitkään. Minä en häntä saanut keskeyttää, mutta muiden kohdalla se oli ok. Selkäpiitä välillä karmii kun muistan sen myhäilevän ilmeen miehen kasvoilla kun tekee tätä ja sitten pääsi raivostumaan kun keskeytin. Suhteen loppukuukausina itse olin jo aivan valmis miehen käytökseen ja minulla oli kolme tapaa: lähdin pois kun aloitti hitaan monologinsa myhäily kasvoillaan, jos itse kerroin jotain ja mies puhui päälle, jatkoin omaa juttuani huutamalla ja kolmantena tuijotin miestä ilmeettömänä silmiin enkä sanonut yhtään mitään edes kun lopetti monologinsa. Yleensä näistä alkoi miehellä sen luokan riehuminen, että päätin poistua koko suhteesta. 

 

Ei tuollainen ole millään tasolla tervettä käytöstä. Täysin alistamista ja sitä tuo mies teki ihan kaikessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai liitossaan epäonnistuneet haluavat, ettei muillakaan liitto kestä. 

 

Meillä ei kyllä mokomaan kaadu. Täytyyhän nyt olla jotain oikeita syitä edes. Se antaa periksi, joka sen voi tehdä ja ei mua ainakaan ole se mitenkään vahingoittanut, kun ei se puoliso mikään hirviö ole. Loppujen lopuksi saattaakin huomata, että itse on ollut väärässä, vaikka ensin ei tuntunut niin. Eli toinen onkin, ei pelkästään ollut oikeassa vaan jopa kärsinyt sua. Mitäs sitten tehdään. 

Tasa-arvoinen riitely vaatisikin sen, että molemmat on täysin samalla tasolla (mistä.silloin edes riitaa tulisi?). Mutta kyllä se äärimmäisen harvoin on niin, vaan toinen saattaa olla ihan suoraan sanottuna huonompi. Niin kuin urheiluottelussa. Mitä siitä tulee jos ei pysty häviämään? 

Jos kumpi tahansa silloin ajattelee itseään niin seuraavaa matsia ei tule, sillä rakkaudessa ei ole mitään virkaa otteluvoitoilla. Mitä iloa

Niin siis tarkoitatko liittonsa lopettaneet? Tuollainen epäonnistujaksi leimaaminen ja itsensä korottaminen on varmaan osasyy siihen miksi jotkut haluavat lyödä alas sieltä korkeammalta pallilta. Yrityskin ajetaan konkurssiin, kun se ei ole enää tuottava. Tekohengittämisessä ei ole mitään hienoa.

Vierailija kirjoitti:

käytät oman vuoros 1sek ja sanot ehkä. kyllä se hullu kyllästyy :D

Puheenvuorot on tässä toissijainen asia. En usko, että se, joka haluaa kokonaisuutena tulla ymmärretyksi, siis avata ajatuksensa kokonaan, sinänsä välittää siitä mitä toinen sanoo tai olisi vaikkapa kokonaan hiljaa. Ymmärrän asian niin, että hän  haluaa miehelle tyypillisellä tavalla ilmaista oman mielipiteensä. Mielipiteensä, ei totuutta! Miehet eivät monasti edes hyvin pitkään aikaan, siis vaikka vuosiin, ilmaise mielipidettään, mutta sitten kun se tarve tulee on monasti seurauksena pitkä juurtajaksain läpi käyty selitys. Siinä katkot ovat vain hänen ajatuksensa haitaksi. Miehet ja naiset ovat tässäkin asiassa erilaisia. Kun mies jaksaa selittää on se ymmärtääkseni hyvä merkki so. tärkeän ihmisen on tärkeää ymmärtää. Älkää antako periksi henkisesti terveen ihmisen kanssa, koska osa meistä on ihan oikeastikin hulluja.

Eiköhän se paskiainen löydy sieltä peilistä. Mies ainakin kuulostaa kärsivällisellä. 

Jos mies haluaa viittomalla keskeyttää sinut, niin sanot napakasti, että on sovittu, että saa puhua keskeyttämättä asiansa loppuun ja jos nyt sanot tähän jotain väliin, niin rikot omaa sääntöäsi. Teitkö niin huonot säännöt, ette voi itse pitää niistä kiinni?

Jos mies inttää jotain vastaan, niin ilmoita, että suostut keskustelemaan seuraavan kerran vasta sitten, kun mies on tarpeeksi aikuinen noudattamaan sääntöjään.

Ap, lopeta kuuntelemasta miestä hänen monologinsa aikana. Ota vaikka puhelin tai lehti esille, että mies taatusti huomaa. Luulisi olevan nimittäin ihan sama kuunteletko vai etkö, kun et saa edes oikeasti vastata hänelle mitään.

Ja sää ao. oot ton tommpeliukon kaa miksi?

Eli mies haluaa keskustella niin, ettei nainen jatkuvasti puhu päälle? Mies haluaa keskustella tavalla, jolla aaa asiansa sanottua ilman, että jatkuvasti keskeytetään? Merkillistä, että tuo on aloittajalle ongelma. Ihan kuin aloittajalla ei olisi minkäänlaista kunnioitusta puolisoaan kohtaan. Ihan kuin aloittaja olisi nainen....hetkinen...

Onko ap. se sun tompoeliukkosi joku assburger tai au_au_tisti?