Mies haluaisi keskustella niin, että kumpikin pitää puheenvuoron ja toinen saa aloittaa puhumaan vasta kun toinen lopettaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käytät oman vuoros 1sek ja sanot ehkä. kyllä se hullu kyllästyy :D

Puheenvuorot on tässä toissijainen asia. En usko, että se, joka haluaa kokonaisuutena tulla ymmärretyksi, siis avata ajatuksensa kokonaan, sinänsä välittää siitä mitä toinen sanoo tai olisi vaikkapa kokonaan hiljaa. Ymmärrän asian niin, että hän  haluaa miehelle tyypillisellä tavalla ilmaista oman mielipiteensä. Mielipiteensä, ei totuutta! Miehet eivät monasti edes hyvin pitkään aikaan, siis vaikka vuosiin, ilmaise mielipidettään, mutta sitten kun se tarve tulee on monasti seurauksena pitkä juurtajaksain läpi käyty selitys. Siinä katkot ovat vain hänen ajatuksensa haitaksi. Miehet ja naiset ovat tässäkin asiassa erilaisia. Kun mies jaksaa selittää on se ymmärtääkseni hyvä merkki so. tärkeän i

 

Miehet vähemmän naisiansa arvostelee. Pikkumaisinkin mies vähemmän kuin tavallinen vauvapalstan nainen. Naiset antaa anteeksi kuitenkin sitten, paitsi kun niitä on monta niin silloin ne meinaa, että miehestä ei ole mihinkään. 

Mutta jos on yksi nainen ja yksi mies, niin 

hyvin ne yhteen sopii.

Teille jotka pidätte minua syyllisenä, niin miettikää oikeasti jaksaisitteko itse kuunnella päivästä ja vuodesta toiseen pitkiä, kehää kiertäviä monologeja, jotka jatkuvat suoraan seuraavaan aiheeseen juuri kun luulee saavansa suunvuoron? Ainoa tapa sanoa mitään on se, että alkaa vain puhua jossain vaiheessa. Ja siitä mies sitten suuttuu.

Niistäkin kerroista kun mies hiljenee lopulta (!) oma-alotteisesti, ehkä puolet jatkuu niin, että mies kokee keskustelun olevan "valmis" kun on itse saanut sanottua KAIKEN haluamansa, ja poistuu huoneesta. Sitten minun pitää lähteä perässä hiihtämään toiseen huoneeseen, tai puolihuutaa sähköhammasharjan yli, jos haluan edes jotain omia ajatuksia myös esittää. Katseensa harhailee ja parhaimmillaankin vaikuttaa vain puoliksi kuuntelevan, olen kuin joku podcast jota kuuntelee puolittain tehdessään askareitaan.

-ap

Miksi et sitten jätä häntä pitämään monologeja yksikseen ja etsi itsellesi vastavuoroisempaa suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sitten jätä häntä pitämään monologeja yksikseen ja etsi itsellesi vastavuoroisempaa suhdetta?

No tässä on neljännesvuosisata yhteistä historiaa takana ja paasaamista tällä tasolla vasta muutama vuosi kestänyt. Että ehkä toivon käännettä parempaan. Pitkässä suhteessa kun tulee kaikenlaista.

Rakenna miehelle puhujan koroke 

Ap ei selkeästi aio lähteä suhteesta vaikka talo palaisi.

Ainoa keino siis on lopettaa kuuntelu ja kävellä ulos huoneesta aina kun monologi alkaa. Kun mies kyselee miksi niin vastaat että siksi kun hänkään ei sinua kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sitten ole oppinut normaalin keskustelun periaatetta, jonka mukaan puhutaan vuorotellen?

Itse aina limoitun kun pääsen oikein huutamaan päälle. Kehitysvammaisten asuntolassa huudan kovaa, että haluan syödä paljon hyvää ruokaa. Sellaista kuin pizza, hampurilaiset, makkara, paistetut kananmunat, juusto, kinkku ja ennen kaikkea lihaa. Huudan kovaa, kiroilen, uhkailen, riehun, ruokalassa heittelen tuoleja, rikon ikkunoita, hakkaan nyrkeillä ovia, uhkailen hoitajia, rikon ja heittelen tavaroita, lyön toisia asukkaita, menen toisten asukkaiden huoneisiin rikkomaan tavaroita ja koko ajan kovaa huudan. Yölläkin huudan, riehun, hakkaan asukkaiden ovia nyrkeillä kun en pääse huoneisiin kun ovet ovat lukossa ja käyn yöhoitajan kimppuun huutaen, että tapan kaikki. Olen monta kertaa repinyt hoitajia tukasta ja lyönyt niitä, heitellyt hoitajia tavaroilla ja uhannut tappaa kaikki hoitajat ja a

Tää oli ihan paras

Kirjoita miehelle kirje tai sähköposti. Kerro siinä että koet että mies ei kuuntele sinua ja koet parisuhteen muuttuneen paljon huonommaksi tältä osin jne. Jos kirje ei auta niin sitten ehdotat parisuhdeterapiaa tai joko sopeudut tai eroat?