Oma koira on alkanut purra

Ihan hyvä vahvistaa toivottua käytöstä, MUTTA... koiran on myös tajuttava, että murina ja pureminen on väärin.

Aina hyvän vahvistaminen ei riitä.

Mulla on kymmenien vuosien koirakokemus, metsästysrotuisista. Ei ole uhitteluongelmia ollut kuin pentuiässä joillakin. Namikoulutus on koiralle semmoista leikkiä, kyllä se tykkää ja temppuja oppii. Mutta käytöstavat kommunikoidaan koiran kanssa ihan suoraan, minä käsken ja koira tottelee. Ei ole ollut vaikeaa ja jokainen on ymmärtänyt. Peruskäskyt tänne-pois-istu-maahan-ei-odota, nämä on arjessa riittäneet. Kieltämisen koira ymmärtää kyllä, ne tekevät sitä toisilleenkin. Ottakaa siitä mallia miten koirat toisilleen kommunikoivat. Esim. sängyssä saa olla kun se on vapaana mutta kun minä tulen, ilmoitan että pois, mun paikka. 

Eikä näiden käskyjen noudattamisesta palkita, nehän on perusvaatimus. Noh, kynsien leikkuun jälkeen tulee palkinto. 

Liiallinen namien käyttö estää suoran kommunikaation koiran kanssa ja usein ohjaa koiran huomion väärään asiaan, nimittäin siihen namiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vahvistaa toivottua käytöstä, MUTTA... koiran on myös tajuttava, että murina ja pureminen on väärin.

Aina hyvän vahvistaminen ei riitä.

Murina ja pureminen eivät ole jotain, mitä koira haluaisi tehdä. Koirat ovat hyvin rauhanomaisia eläimiä ja niiden kommunikaatio on kehittynyt nimenomaan välttämään yhteenottoja. Lauman sisällä toisen pureminen ei hyödytä ketään. Miksi siis hyvän vahvistaminen ei mielestäsi riitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

      Moni antaa lässynlässyn ohjeita. itsellä  on suuria laumiksia ja yksi meinasi  ärhennellä luustaan noin 8 kk ikäisenä.  Nappasin  korvantaustasta kiinni ja MURISIN syvällä äänellä  SILMIIN  tuijottaen  tiiviisti

Muuta ei tavinnut tehdä sen jälkeen

Noin  koira ymmärsi  kun  puhuin koirankieltä

Minulla on yksi keskikokoinen noutaja. Sekin yritti jotain johtopaikan ottamista 1-2-vuotiaana, mutta nostin kovan äläkän aina. Murinat ja kiukkuhuudot kehiin, sitten halailua koiran antautuessa. 

Sama tepsii lapsiin.

Koirat eivät pidä halailusta.

Pitää varmaan kertoa se koiralle. Meidän koira änkee väkisin kainaloon tai vatsan päälle,

Miten tuo liittyy HALAAMISEEN? Moni koira ahdistuu halausotteessa: siitä ei pääse pois ja se on ahdistava koiralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vahvistaa toivottua käytöstä, MUTTA... koiran on myös tajuttava, että murina ja pureminen on väärin.

Aina hyvän vahvistaminen ei riitä.

Murina ja pureminen eivät ole jotain, mitä koira haluaisi tehdä. Koirat ovat hyvin rauhanomaisia eläimiä ja niiden kommunikaatio on kehittynyt nimenomaan välttämään yhteenottoja. Lauman sisällä toisen pureminen ei hyödytä ketään. Miksi siis hyvän vahvistaminen ei mielestäsi riitä? 

Ei nyt ihan näinkään. Jossain villikoiralaumassa varmastikin, mutta lemmikkikoirissa on myös rotu- ja luonnekohtaisia eroja. Heitäpä lenkkimakkara keskelle rotikkaurosten laumaa ilman, että ne on todella hyvin koulutettu, ei ole välttämättä kovin rauhanomaista meininkiä. 

Ja jos koira oppii, että puremalla pääsee pois epämiellyttävistä tilanteista, kuten harjaamisesta, niin kyllähän se silloin nimenomaan haluaa purra jatkossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vahvistaa toivottua käytöstä, MUTTA... koiran on myös tajuttava, että murina ja pureminen on väärin.

Aina hyvän vahvistaminen ei riitä.

Murina ja pureminen eivät ole jotain, mitä koira haluaisi tehdä. Koirat ovat hyvin rauhanomaisia eläimiä ja niiden kommunikaatio on kehittynyt nimenomaan välttämään yhteenottoja. Lauman sisällä toisen pureminen ei hyödytä ketään. Miksi siis hyvän vahvistaminen ei mielestäsi riitä? 

Ei nyt ihan näinkään. Jossain villikoiralaumassa varmastikin, mutta lemmikkikoirissa on myös rotu- ja luonnekohtaisia eroja. Heitäpä lenkkimakkara keskelle rotikkaurosten laumaa ilman, että ne on todella hyvin koulutettu, ei ole välttämättä kovin rauhanomaista meininkiä. 

Ne tekevät näin, koska resursseista on pulaa. Jos niillä olisi tuhansittain lenkkimakkaroita, niin ei ne jaksaisi niistä riidellä. Ihminen sinne laumaan saa juurikin resurssien säätelyllä aiheutettua muutoksia - hyviä tai huonoja.

Voi olla teini-ikää jos nuori, silloin ihan normaalia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vahvistaa toivottua käytöstä, MUTTA... koiran on myös tajuttava, että murina ja pureminen on väärin.

Aina hyvän vahvistaminen ei riitä.

Murina ja pureminen eivät ole jotain, mitä koira haluaisi tehdä. Koirat ovat hyvin rauhanomaisia eläimiä ja niiden kommunikaatio on kehittynyt nimenomaan välttämään yhteenottoja. Lauman sisällä toisen pureminen ei hyödytä ketään. Miksi siis hyvän vahvistaminen ei mielestäsi riitä? 

Ei nyt ihan näinkään. Jossain villikoiralaumassa varmastikin, mutta lemmikkikoirissa on myös rotu- ja luonnekohtaisia eroja. Heitäpä lenkkimakkara keskelle rotikkaurosten laumaa ilman, että ne on todella hyvin koulutettu, ei ole välttämättä kovin rauhanomaista meininkiä. 

Onpa outo tämä lainaustoiminto, tuleekohan oikein. 

Oletko nähnyt videoita, joissa villikoiralauman jäsenet tappelevat resursseista? Entäs susilauman ruokailu, siellä vasta muristaankin ja näytellään hampaita. Eikä ole ihmistä lähelläkään. Kyllä resurssiaggressio ja aggressio ihan luontaisesti kuuluvat koiraeläimen käytökseen. 

Harrastan saksanpaimenkoiria, ja usein kuulee väittämän, ettei mikään rotu tai koira ole luonnostaan aggressiivinen, vaan se pitää sille erikseen opettaa. Tämähän ei pidä paikkansa. Esim. saksanpaimenissa on usein sisäänrakennettuna voimakas resurssiaggressio, jota loppujen lopuksi myös puolustusvietti on, resurssin ollessa omistaja. Se vietti on jo valmiiksi siinä koirassa, eikä sitä kouluttamalla siitä pois saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vahvistaa toivottua käytöstä, MUTTA... koiran on myös tajuttava, että murina ja pureminen on väärin.

Aina hyvän vahvistaminen ei riitä.

Murina ja pureminen eivät ole jotain, mitä koira haluaisi tehdä. Koirat ovat hyvin rauhanomaisia eläimiä ja niiden kommunikaatio on kehittynyt nimenomaan välttämään yhteenottoja. Lauman sisällä toisen pureminen ei hyödytä ketään. Miksi siis hyvän vahvistaminen ei mielestäsi riitä? 

Ei nyt ihan näinkään. Jossain villikoiralaumassa varmastikin, mutta lemmikkikoirissa on myös rotu- ja luonnekohtaisia eroja. Heitäpä lenkkimakkara keskelle rotikkaurosten laumaa ilman, että ne on todella hyvin koulutettu, ei ole välttämättä kovin rauhanoma

Lainaus ei tainnut toimia oikein, mutta tuosta susilaumaviittauksesta. Murina ja hampaiden näyttö eivät varsinaisesti ole aggressiota, vaan kommunikaatiota. Niillä kerrotaan toiselle, että älä tule lähemmäksi nyt. Pyrkimys on siis rauhanomaiseen ratkaisuun, ei puremiseen.

 

Vierailija kirjoitti:

Palkkaat hyvästä käytöksestä ja jätä huomiotta huonon käytöksen.

Jos käy ihan oikeasti kiinni - laitat kyljelleen ja pidät siinä kun katsoo sua nätisti ja löysää lihakset.

Täässä tapauksessa huono käytös on jo mennyt liian pitkälle eli koiran pitää saada myös joku moite väärästä toiminnastaan.

On toki, mutta jos elekieltä ei uskota, tulee varmasti tokkaisu nokkaan. 

Tässä aloituksen tapauksessahan koira todennäköisesti antaakin elekielellään signaaleja ennen puremista, ehkä myös muriseekin, mutta pointti tässä on se, ettei omistaja ole välttämättä mitenkään väärällä toiminnallaan tai liiallisella resurssien säätelyllä saanut ongelmaa aikaan, vaan käytös on luontaista koiraeläimelle, etenkin, jos koira on murrosiässä. 

Sukulaisella oli koira joka rupesi juuri "teini-iässä" puremaan ja murisemaan ihmisille eikä sitä meinattu millään saada opetettua pois. Eläinlääkäri alkuun totesi terveeksi ja antoi koulutusneuvoja jotka eivät toimineet ollenkaan. Lopulta perusteellisemmissa tarkasteluissa eläinlääkäri löysi koiralta jonkin synnynnäisen rakennevian luustosta, joka ilmeisesti aiheutti kipua ja sitä myötä ei toivottua käytöstä. Lopetettavaksi joutui. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavalla on erittäin äreä pikkukoira. On nyt toisella tutullani hoidossa ja lähes hyökkää hampaat irvessä kiinni jalkaan jos vaikka liikahdan tai yritän mennä huoneeseen, jossa sillä on peti. On hyvin arvaamaton eli silittää en enää viitsi koska on kerran puurut verinaarmut käteen. Jos vaikka jokin iso rotu käyttäytyisi noin niin olisi jo viety lopetettavaksi.

Miten siis pitäisi oikeaoppisesti toimia kun menen vaikka kylään ja se on hampaat irvessä haukkuen vastassa eteisessä? Hyökkäämässä kimppuun ellen luimuile jotenkin seinänvieruksia pitkin toiseen huoneeseen. Otanko viiltosuojahanskat ja naamasuojan, pitkävartise saappaat ja siirrän eläimen pois tieltä pelkoa osoittamatta?

Neuvokaa nyt minua? Tänäänkin lupasin mennä ulkoiluttamaan koiraa tämän hoitajan puolesta. Hyökkää punttiin kiinni jo eteisessä. Uhittelee. Mitä teen? Onneksi ei ole oma koira. 

Vierailija kirjoitti:

      Moni antaa lässynlässyn ohjeita. itsellä  on suuria laumiksia ja yksi meinasi  ärhennellä luustaan noin 8 kk ikäisenä.  Nappasin  korvantaustasta kiinni ja MURISIN syvällä äänellä  SILMIIN  tuijottaen  tiiviisti

Muuta ei tavinnut tehdä sen jälkeen

Noin  koira ymmärsi  kun  puhuin koirankieltä

Minulla on myös ollut laumiksia, joista yksi oli hyvin resurssiaggressivinen.

Kuten ensimmäisellä sivulla joku jo fiksusti ohjeisti, myös itse opetin koiraa tekemällä vaihtokauppaa. Pentukoira siis ärisi ja näytti naskalihampaitaan jos sen luokse yritti mennä kun sillä oli herkku/syötävää.

Ensin annoin alle 6kk ikäiselle pennulle pienen luun, sitten menin sen luokse (en ihan iholle, vaan makaamaan koiran tasolle lattialle noin metrin, puolentoista päähän). Heittelin sille uusia herkkuja, enkä ottanut luuta pois. Lopulta lähdin pois. Näin pentu alkoi tottua siihen, etten ole uhka, en ole viemässä siltä aarretta väkisin. Seuraavaksi syötin sille samalla tavalla herkkuja kädestä. Sitten aloimme tekemään vaihtokauppoja. Koira sai huonomman luun tilalle paremman luun. Kauaa tätä ei tarvinnut harrastaa niin koko ongelma oli poissa.

Nykyään voin ottaa koiralta ruokakupin kesken ruokailua tai herkun suusta. Hyväksyy myös herkkujen jaon muiden koirien kesken. Jos ongelmaa ei olisi hoidettu pikkupentu iässä, on mahdollista että siitä pois oppiminen olisi ollut hyvin vaikeaa.

Väkivalta ei ole viisas ratkaisu, eikä varsinkaan laumanvartijoiden kanssa. Siinä menettää helposti koiransa luottamuksen lopullisesti. 

"Väkivalta ei ole viisas ratkaisu, eikä varsinkaan laumanvartijoiden kassa. Siinä menettää helposti koiransa luottamuksen lopullisesti." 

Näinpä. Mulla ei ole kokemusta laumiksista, mutta olen ymmärtänyt, että kyseessä on pehmeä ja oikeustajuinen roturyhmä. 

Väkivalloin jos alkaa asioita ratkomaan on riskinä myös se, että koira ottaakin haasteen vastaan, ja siinä tappelussa ihminen jää kyllä toiseksi jos on yhtään isompi koira kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

      Moni antaa lässynlässyn ohjeita. itsellä  on suuria laumiksia ja yksi meinasi  ärhennellä luustaan noin 8 kk ikäisenä.  Nappasin  korvantaustasta kiinni ja MURISIN syvällä äänellä  SILMIIN  tuijottaen  tiiviisti

Muuta ei tavinnut tehdä sen jälkeen

Noin  koira ymmärsi  kun  puhuin koirankieltä

Minulla on yksi keskikokoinen noutaja. Sekin yritti jotain johtopaikan ottamista 1-2-vuotiaana, mutta nostin kovan äläkän aina. Murinat ja kiukkuhuudot kehiin, sitten halailua koiran antautuessa. 

Sama tepsii lapsiin.

Koirat eivät pidä halailusta.

Pitää varmaan kertoa se koiralle. Meidän koira änkee väkisin kainaloon tai vatsan päälle,

Eihän tuo ole mitään halaamista. 

Sohvan valtaamisesta opetin koirani pois houkuttelemalla sen herkuilla muualle ja menemällä aina sillä välin itse sohvalle. Koiralla täytyy myös olla jokin mieluisa, pehmeä, lämmin/viileä (riippuen rodusta) ja riittävän tilava oma makuupaikka esimerkiksi lattialla. 

Vierailija kirjoitti:

Harrastan saksanpaimenkoiria, ja usein kuulee väittämän, ettei mikään rotu tai koira ole luonnostaan aggressiivinen, vaan se pitää sille erikseen opettaa. Tämähän ei pidä paikkansa. Esim. saksanpaimenissa on usein sisäänrakennettuna voimakas resurssiaggressio, jota loppujen lopuksi myös puolustusvietti on, resurssin ollessa omistaja. Se vietti on jo valmiiksi siinä koirassa, eikä sitä kouluttamalla siitä pois saa. 

Juuri näin.

Osa ihmisistä katselee asioita pinkkien silmälasien läpi.