Lue keskustelun säännöt.
Oma koira on alkanut purra
18.02.2025 |
Kyseessä nuori, mutta jo täysikasvuinen, pieni seurakoira. Ollut juuri eläinlääkärissä ja terveeksi todettu. On alkanut murista ja purra, kun yritän siirtää sitä pois paikoista, joissa ei saa olla (esim. sängyssä). Miten tästä saa opetettua pois? Luonnollisesti kiukuttaa moinen, vaikka ymmärrän, että on vain eläin ja tämä on reaktio johonkin.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
"Väkivalta ei ole viisas ratkaisu, eikä varsinkaan laumanvartijoiden kassa. Siinä menettää helposti koiransa luottamuksen lopullisesti."
Näinpä. Mulla ei ole kokemusta laumiksista, mutta olen ymmärtänyt, että kyseessä on pehmeä ja oikeustajuinen roturyhmä.
Väkivalloin jos alkaa asioita ratkomaan on riskinä myös se, että koira ottaakin haasteen vastaan, ja siinä tappelussa ihminen jää kyllä toiseksi jos on yhtään isompi koira kyseessä.
Kyllä, laumanvartijat ovat yleensä luonteeltaan äärimmäisen pehmeitä ja herkkiä koiria omille ihmisille ja vartioitaville eläimille. Jos ne kokevat omistajansa oikeudenmukaiseksi ja luotettavaksi, ne antavat vaikka henkensä puolestasi. Jos kohtelet niitä kovakouraisesti, ne kyllä useimmiten alistuvat, mutta luottamus on mennyttä. On tosin myös yksilöitä, jotka eivät väkivaltaista kohtelua hyväksy omistajaltaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
78. Joo, ei sukupuoli tuossa se pointti ollut. Mutta naiset usein tykkäävät touhuta koiran kanssa ja palkitsevat sitä paljon, jolloin väörin ymmärretystä makupalakoulutuksesta on haittaa hallinnalle. Se isäntä vain opettaa ja vaatii, ei lahjo eli koira voi tosiaan totella vain makupalaa eikä ohjaajaa oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni antaa lässynlässyn ohjeita. itsellä on suuria laumiksia ja yksi meinasi ärhennellä luustaan noin 8 kk ikäisenä. Nappasin korvantaustasta kiinni ja MURISIN syvällä äänellä SILMIIN tuijottaen tiiviisti
Muuta ei tavinnut tehdä sen jälkeen
Noin koira ymmärsi kun puhuin koirankieltä
Minulla on myös ollut laumiksia, joista yksi oli hyvin resurssiaggressivinen.
Kuten ensimmäisellä sivulla joku jo fiksusti ohjeisti, myös itse opetin koiraa tekemällä vaihtokauppaa. Pentukoira siis ärisi ja näytti naskalihampaitaan jos sen luokse yritti mennä kun sillä oli herkku/syötävää.
Ensin annoin alle 6kk ikäiselle pennulle pienen luun, sitten menin sen luokse (en ihan iholle, vaan makaamaan koiran tasolle lattialle noin m
Resurssiaggressio vaikuttaa syvemmällä tasolla. Jos siihen ei puututa, se ehkä oireilee ensin ruoasta, sitten sohvapaikasta, sitten.. Sitä voisi kuvailla suojeluvaistoksi, joka on ohjautunut väärään kohteeseen.
Jos se suuntautuu epätoivottaviin asioihin, se on järkevää kouluttaa heti pois ja menetelmällä, joka ei pilaa koiran ja omistajan suhdetta.
Ai tämä ei olekaan pettyneen persuäänestäjän aloitus?
Vierailija kirjoitti:
Harrastan saksanpaimenkoiria, ja usein kuulee väittämän, ettei mikään rotu tai koira ole luonnostaan aggressiivinen, vaan se pitää sille erikseen opettaa. Tämähän ei pidä paikkansa. Esim. saksanpaimenissa on usein sisäänrakennettuna voimakas resurssiaggressio, jota loppujen lopuksi myös puolustusvietti on, resurssin ollessa omistaja. Se vietti on jo valmiiksi siinä koirassa, eikä sitä kouluttamalla siitä pois saa.
Kyllä, viettien ymmärtäminen on myös olennainen osa ongelmakoirienkin omistajien kouluttamista. Ja erityisesti käyttölinjaisten saksanpaimenkoirien joukossa on paljon aggressiivisuutta, se on todettu Hannes Lohen tutkimuksissa ja olen ominkin silmin sitä todistanut (äidistä tyttäreen, isoisästä tyttärentyttäreen).
Yleensä ihmiset, jotka korostavat koirien rauhanomaisuutta ja ei-aggressiivisuutta ovat olleet tekemisssä vain vähän erilaisten koirien kanssa, eivätkä varmasti ole ainakaan perehtyneitä virkakoirien kasvatukseen tai muuhunkaan pitkäaikaiseen koirien jalostustoimintaan. Se on jopa hassu väite näin koiralaumojen toimintaa vuosikymmenet seuranneena, että ihminen aiheuttaisi koirien välisen aggression esimerkiksi resurssien niukkuuden takia. Kyllä koirilla ja kaikilla eläimillä on myös henkilökohtaisia mieltymyksiä toinen toistensa suhteen sekä hierarkia, on kiimakierron vaikutus, viettipäämäärän aiheuttamat konfliktit jne.
Jopa sen yhden ainoan tutkimuksen (joka muka todisti, ettei koirien välillä ole hierarkiaa) kirjoittaja on itse myöntänyt tutkimuksensa olleen väärässä. Tästä kerrotaan suomalaisessa kirjassa, jossa referoidaan myös Hannes Lohen tutkimuksia, mutta en juuri nyt muista kirjan nimeä. Kirjoittaja oli nainen ja Lohen tutkimusryhmän jäsen. Eli se ettei koirilla ole hierarkiaa on väärää ja myös vanhentunutta tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä vahvistaa toivottua käytöstä, MUTTA... koiran on myös tajuttava, että murina ja pureminen on väärin.
Aina hyvän vahvistaminen ei riitä.
Murina ja pureminen eivät ole jotain, mitä koira haluaisi tehdä. Koirat ovat hyvin rauhanomaisia eläimiä ja niiden kommunikaatio on kehittynyt nimenomaan välttämään yhteenottoja. Lauman sisällä toisen pureminen ei hyödytä ketään. Miksi siis hyvän vahvistaminen ei mielestäsi riitä?
Ei nyt ihan näinkään. Jossain villikoiralaumassa varmastikin, mutta lemmikkikoirissa on myös rotu- ja luonnekohtaisia eroja. Heitäpä lenkkimakkara keskelle rotikkaurosten laumaa ilman, että ne on todella hyvin koulutettu, ei ole välttämättä kovin rauhanoma
Onpa outo tämä lainaustoiminto, tuleekohan oikein.
Oletko nähnyt videoita, joissa villikoiralauman jäsenet tappelevat resursseista? Entäs susilauman ruokailu, siellä vasta muristaankin ja näytellään hampaita. Eikä ole ihmistä lähelläkään. Kyllä resurssiaggressio ja aggressio ihan luontaisesti kuuluvat koiraeläimen käytökseen.
Lauman sisäinen ärhentely ei kuulu susien luontaiseen käytökseen. Vankeudessa elävät sudet käyttäytyvät aggressiivisemmin, tämä voi johtua vaikka stressistä, tai että lauma ei muodostu luonnollisesti vaan ihmisten pakottamana.
Koirat ovat laumakäytöksessään aggressiivisempia kuin sudet. Ja kesykoirat ovat kaikkein aggressivisimpia. Villikoiratkin mahdollisuuksien mukaan välttävät ärinöitä. Eihän se ole niiden etu että tulee haavoitetuksi, kyllä eläin sellaista väistää. Ellei ole stressaantunut (kuten vankeudessa elävä susi, tai ihmisen kanssa elävä koira?)
Tämä ja paljon muuta teoriaa koiran kesyyntymisestä ja käytöksestä, suosittelen kirjaa Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus - Katriina Tiira - Kovakantinen | Suomalainen.com
Onkohan kyseessä kirja nimeltä Dominanssi, totta vai tarua? En siis ole itse lukenut sitä, pitäisi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Väkivalta ei ole viisas ratkaisu, eikä varsinkaan laumanvartijoiden kassa. Siinä menettää helposti koiransa luottamuksen lopullisesti."
Näinpä. Mulla ei ole kokemusta laumiksista, mutta olen ymmärtänyt, että kyseessä on pehmeä ja oikeustajuinen roturyhmä.
Väkivalloin jos alkaa asioita ratkomaan on riskinä myös se, että koira ottaakin haasteen vastaan, ja siinä tappelussa ihminen jää kyllä toiseksi jos on yhtään isompi koira kyseessä.
Kyllä, laumanvartijat ovat yleensä luonteeltaan äärimmäisen pehmeitä ja herkkiä koiria omille ihmisille ja vartioitaville eläimille. Jos ne kokevat omistajansa oikeudenmukaiseksi ja luotettavaksi, ne antavat vaikka henkensä puolestasi. Jos kohtelet niitä kovakouraisesti, ne kyllä useimmiten alistuvat, mutta luottamus on mennyttä. On tosin myös yksilöitä, jotka eivät väkivaltaista kohtelua hyväksy o
Jep, samaa mietin kun joku kirjoittaa että saa laumiksenkin alistumaan. No voi kun suuri laumanjohtaja oikein. Eihän niissä ole mitään aggressiota ihmisiä kohtaan, toisin kuin jotkin vartioivat rodut.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyseessä kirja nimeltä Dominanssi, totta vai tarua? En siis ole itse lukenut sitä, pitäisi kyllä.
Siis tarkoitatko sinua edeltäneessä viestissä mainittua kirjaa? Siinä on sen nimi, "koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus", on siis käyttäytymistutkimus. Koirat ovat sen mukaan todellakin jalostettu "ihmistä kohti", jo viisiviikkoinen pentu valitsee ihmisen ennemmin kuin emänsä! Sudenpentu taas valitsee emänsä. Ja susien lauma on hyvin rauhanomainen, "pennut ensin" ajatuksella. Moni ihmisten johtajuusteorioista joutaa romukoppaan, että koira tarvitsee "tiukan johtajan" koska susillakin on. No susilla on tosiaan alfa, mutta se alfa ei ole tiukka johtaja, vaan se on yleensä lauman emo, vieläpä hellä sellainen. Ja sitten taas villikoirien lauma on hyvin löyhä ja muuttuva, ei mitään tiettyä "alfaa". Koira pyrkii väistämään konfliktia mutta jostain syystä se ei ihmisen kanssa aina onnistu.
Itse kuuntelin äänikirjana, tosi mielenkiintoinen jos koirien käyttäytyminen kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aika mielenkiintoinen keskustelu kun joka toinen ehdottaa namia ja muuta lempeää koulutusta ja joka toinen taas ns kovempia otteita ja kaapin paikan näyttämistä
Kiva kun tuo lainaustoiminto ei toimi, ja sitten ehtii tulla väliin viestejä ja menee ihan sekaisin, että mikä viesti viittasi mihinkin. :D Mä tarkoitin tuolla dominanssi, totta vai tarua- kirjalla tuota vielä ylempää kirjoittajaa.
Tuokin kirja on varmasti mielenkiintoinen, senkin voisi lukea.
Mä olen eri mieltä tuosta, että koira välttelisi konfliktia ihmisen kanssa. Osa koiraroduista ilmentää voimakastakin dominanssia ihmistä kohtaan, ja se on edellytyskin esim. vahti - tai virkakoirille.
Siitä olen samaa mieltä, että johtajan tulee olla lempeä, kuten susilaumassakin. Meillä ainakin vastassa on vain protesti, jos liian kovaa tai epäoikeudenmukaisesti käskyttää. Osoittaa siis dominanssia, ja se on ok, rodun ja käyttötarkoituksen huomioonottaen. Huono olisi sellainen vahtikoira, joka ärähtämällä vaikkapa varkaalle alistuisi. Ei, tuolloin koiran tuleeki osoittaa dominanssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on erittäin äreä pikkukoira. On nyt toisella tutullani hoidossa ja lähes hyökkää hampaat irvessä kiinni jalkaan jos vaikka liikahdan tai yritän mennä huoneeseen, jossa sillä on peti. On hyvin arvaamaton eli silittää en enää viitsi koska on kerran puurut verinaarmut käteen. Jos vaikka jokin iso rotu käyttäytyisi noin niin olisi jo viety lopetettavaksi.
Miten siis pitäisi oikeaoppisesti toimia kun menen vaikka kylään ja se on hampaat irvessä haukkuen vastassa eteisessä? Hyökkäämässä kimppuun ellen luimuile jotenkin seinänvieruksia pitkin toiseen huoneeseen. Otanko viiltosuojahanskat ja naamasuojan, pitkävartise saappaat ja siirrän eläimen pois tieltä pelkoa osoittamatta?
Neuvokaa nyt minua? Tänäänkin lupasin mennä ulkoiluttamaan koiraa tämän hoitajan puolesta. Hyökkää punttiin kiin
Olisin ulkoiluttamatta tuollaista koiraa. Omistaja saisi ulkoiluttaa itse aggressiivisen piskinsä.
Sama, en menisi minäkään purevaa koiraa ulkoiluttamaan. Usein on pyydetty, että menisin auttamaan ja jotenkin maagisesti kouluttamaan samalla sen koiran. Olen noihin todennut, että ihan yhtä lailla se purema minuunkiin sattuu kuin sinuunkin, en tule puretuttamaan itseäni, kiitos hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika mielenkiintoinen keskustelu kun joka toinen ehdottaa namia ja muuta lempeää koulutusta ja joka toinen taas ns kovempia otteita ja kaapin paikan näyttämistä
Mielenkiintoinen on tosiaan, ja paljon erilaisia vastauksia tullut! Koira on siis pieni (n. 8 kg), Suomessa yleinen seurakoira, narttu. Ei ole kokemusta muista koirista, joten karsimme suosiolla pois kaikki rodut, joita sanotaan yhtään haastaviksi. Tähän asti onkin sujunut hyvin, mutta nyt alkanut tulla tuota murinaa ja puremista. Sairauteen en usko, koska koira on muuten leikkisä ja energinen. Mutta jos se esimerkiksi menee sänkyyni niin, etten itse pääse siihen nukkumaan ja siirrän pois, ärisee vihaisesti ja näykkäisee. Ennen ei ole toiminut näin. Tai jos komentaa sen pois tonkimasta jotain tavaroita.
Emme halua kohdella koiraa liian kovalla kädellä ja ankarasti, ruumiillista kuritusta, huutoa tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koiralle annetaan piiskaa jos puree. Oppii olemaan!
nahkavyö tehoo kaikkiin niin koiriin kun riehuviin pentuihin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika mielenkiintoinen keskustelu kun joka toinen ehdottaa namia ja muuta lempeää koulutusta ja joka toinen taas ns kovempia otteita ja kaapin paikan näyttämistä
Ja pieni (oikeassa oleva, heh) vähemmistö ehdottaa, että vie koiran kipujen varalta tarkistettavaksi fyssarille, ei eläinlääkäriin.
Kyllä se fyssari suoraan sanoo, jos kyse on käytösongelmasta eikä kivuista. Fyssari hoitaa myös töitä tekevät malinoisit, sakemannit, kelpiet, bordercolliet, monenlaiset oikeasti töitä tekevät koirat puudelien lisäksi, niillä lihashuolto on oikeasti asia joka hoidetaan.
Kyllä se fyssari sulle ap kertoo, mistä on kyse, ei tarvi arpoa. Turun seudulla yksi tosi hyvä on Leena Piira, mutta on toki muitakin. Kerro mistä päin olet?
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun tuo lainaustoiminto ei toimi, ja sitten ehtii tulla väliin viestejä ja menee ihan sekaisin, että mikä viesti viittasi mihinkin. :D Mä tarkoitin tuolla dominanssi, totta vai tarua- kirjalla tuota vielä ylempää kirjoittajaa.
Tuokin kirja on varmasti mielenkiintoinen, senkin voisi lukea.
Mä olen eri mieltä tuosta, että koira välttelisi konfliktia ihmisen kanssa. Osa koiraroduista ilmentää voimakastakin dominanssia ihmistä kohtaan, ja se on edellytyskin esim. vahti - tai virkakoirille.
Siitä olen samaa mieltä, että johtajan tulee olla lempeä, kuten susilaumassakin. Meillä ainakin vastassa on vain protesti, jos liian kovaa tai epäoikeudenmukaisesti käskyttää. Osoittaa siis dominanssia, ja se on ok, rodun ja käyttötarkoituksen huomioonottaen. Huono olisi sellainen vahtikoira, joka ärähtämällä vaikkapa varkaalle alistuisi. Ei, tuolloin koiran tuleeki osoittaa dominanssia.
Ah ok. :) Lainaustoiminto on täällä kyllä pska, siis olematon.
Tosiaan tuon kirjaan mukaan siis luonnontilassa oleva koira, villikoira, välttelee konfliktia, keskenään tai ihmisenkään kanssa.
Osa koiraroduista taas on jalostettu teräviksi, kuten oma rotuni dobermann, alunperin haettiin mahdollisimman ärhäkkää ja helposti purevaa koiraa. Eivät onneksi enää sellaisia ole, ei niitä voisi nyky-yhteiskunnassa pitää, mutta onhan se vartiointitaipumus siellä pinnan alla. Eikä tarvi paljon kaivellakaan yleensä.
oma käppänä alkoi murrosiässä keulimaan oikein kunnolla, lenkillä meinasi käydä pohkeeseen kun joutui ohittamaan muita, yritti näykkäistä naamasta tms. Kyllä sille aika kovaa jöötä sai pitää, että uskoi että minä olen pomo. Mummot katseli varmaan kauhistuneena kun pysähdyttiin lenkillä "keskustelemaan" siitä saako mun kimppuun käydä vai ei. Eli kielsin siis tiukasti ja pidin koiran hihnassa silleen ettei pääsyt muhun kiinni, mutta eteenpäinkään ei menty ennen kuin meno rauhoittui. Moni tekee pienen koiran kanssa sen virheen että luulee niiden menevän kielloista rikki ja huonoa käytöstä katsotaan vähän naureskellen. Itselläni aiemmin ollut isompiakin koiria, niin tän nykyisen sintin kanssa on saanut olla eniten tiukkana ettei se hypi silmille, nyttemmin jo rauhoittunut eikä vastaavaa käytöstä enää ole.
Mut alkuperäiseen ongelmaan ratkaisuna voisi olla portti makkarin oveen ja koiralla ei olisi mitään asiaa sinne. Koira ei mene rikki siitä jos nukkuu eri huoneessa, kyllä sitä kuulee jos sille yöllä joku hätä tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika mielenkiintoinen keskustelu kun joka toinen ehdottaa namia ja muuta lempeää koulutusta ja joka toinen taas ns kovempia otteita ja kaapin paikan näyttämistä
Mielenkiintoinen on tosiaan, ja paljon erilaisia vastauksia tullut! Koira on siis pieni (n. 8 kg), Suomessa yleinen seurakoira, narttu. Ei ole kokemusta muista koirista, joten karsimme suosiolla pois kaikki rodut, joita sanotaan yhtään haastaviksi. Tähän asti onkin sujunut hyvin, mutta nyt alkanut tulla tuota murinaa ja puremista. Sairauteen en usko, koska koira on muuten leikkisä ja energinen. Mutta jos se esimerkiksi menee sänkyyni niin, etten itse pääse siihen nukkumaan ja siirrän pois, ärisee vihaisesti ja näykkäisee. Ennen ei ole toiminut näin. Tai jos komentaa sen pois tonkimasta jotain tavaroita.
Emme halua kohdella koiraa liian kovalla kädellä ja ankarasti, ruumiillista kuritusta, huutoa tms.
En katselisi tuollaista koiraa päivääkään. Koiran paikka ei ole sängyssä tai sohvalla. Hanki sille oma peti!
Minkä takia koiralta pitää saada herkku suusta? Tai ruokakuppi pois?
Saan ne jos haluan mutta idea hukassa.
Pennusta joutuu kaivamaan suusta kaikkea mitä siellä ei kuulu olla.
Sormet vaan suuhun ja roska pois.
Hetken päästä toimii jo sylkäse.
Laumisko vaikea? No ei ole.