Oma koira on alkanut purra

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kyseessä kirja nimeltä Dominanssi, totta vai tarua? En siis ole itse lukenut sitä, pitäisi kyllä. 

Ei, tuo vaan Tiiran kirjaa tarkoitin. En muistanut nimeä. Mutta hyvä kun joku muu sen esille otti.

"En katselisi tuollaista koiraa päivääkään. Koiran paikka ei ole sängyssä tai sohvalla. Hanki sille oma peti!"

Koiralla on kaksikin petiä, joissa se enimmäkseen nukkuu. Mutta tätä "paikanvaltaamista" tapahtuu silloin tällöin, myös sohvalla, johon haluan päästä itse lukemaan. Ja tosiaan myös ärisee, jos on tonkimassa vaikka jotain laukkua tai muuta jännää ja komennan pois. Tulkitsen sen niin, ettei se haluaisi suosiolla luopua mistään. 

Ap

Et ole alunperinkään opettanut koiralle, mikä on sille sallittu paikka ja mikä ei. Ei koiran kanssa niin voi toimia, että kahtena päivänä viikossa pääsee sänkyyn, mutta viitenä ei ja lauantai-iltana on ok olla sohvalla, mutta muulloin ei. Se on joko aina tai ei ollenkaan ja kodin sääntöjä aletaan opettaa heti, kun pentu tulee kotiin. 

Nyt sinun täytyy aloittaa alusta, tehdä selväksi ensin itsellesi ja mahdollisille muille perheenjäsenille, mitkä ne säännöt ovat ja sitten alkaa määrätietoisesti opettaa niitä koiralle. Poistat sen kielletystä paikasta fyysisesti, jollei käskyllä lähde ja teet niin joka kerta, kun se menee sinne. Pane hanskat käsiin, jos se puree niin lujaa, että jää jäljet, koska väistää et saa, kun se näykkii. Ei tarvitse huutaa, eikä olla väkivaltainen, mutta täytyy olla johdonmukainen.

Jos otat joskus vielä pennun, osaat toimia sen kanssa oikein alusta asti ja pääsette molemmat vähemmällä, kun nyt opit kantapään kautta, miten koiran kanssa eletään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika mielenkiintoinen keskustelu kun joka toinen ehdottaa namia ja muuta lempeää koulutusta ja joka toinen taas ns kovempia otteita ja kaapin paikan näyttämistä

Mielenkiintoinen on tosiaan, ja paljon erilaisia vastauksia tullut! Koira on siis pieni (n. 8 kg), Suomessa yleinen seurakoira, narttu. Ei ole kokemusta muista koirista, joten karsimme suosiolla pois kaikki rodut, joita sanotaan yhtään haastaviksi. Tähän asti onkin sujunut hyvin, mutta nyt alkanut tulla tuota murinaa ja puremista. Sairauteen en usko, koska koira on muuten leikkisä ja energinen. Mutta jos se esimerkiksi menee sänkyyni niin, etten itse pääse siihen nukkumaan ja siirrän pois, ärisee vihaisesti ja näykkäisee. Ennen ei ole toiminut näin. Tai jos komentaa sen pois tonkimasta jotain tavaroita.

Emme halua kohdella koiraa liian kovalla kädellä ja anka

En katselisi tuollaista koiraa päivääkään. Koiran paikka ei ole sängyssä tai sohvalla. Hanki sille oma peti!

No ei ainakaan yksinään saa sängyssä tai sohvalla olla. Koiran paikka on omistajan kainalossa.

t. se dobbereiden omistaja

ps. toivottavasti kommenttisi ei pohjaudu "johtajuuskäsitykseen". Kyllä se auktoriteetti rakentuu aika lailla jostain muusta kuin siitä, missä koira nukkuu. 

"Kyllä se auktoriteetti rakentuu aika lailla jostain muusta kuin siitä, missä koira nukkuu."

Aika lailla mistä tahansa muusta. Meillä nukkuu koirat sängyssä, eikä ole minkäänlaisia auktoriteettiongelmia, vaikka rodulla ei ole miellyttämisenhalua nimeksikään. Todellakaan eivät murise ja näyki, vaikka aataminaikuisella johtajuushöpölöpöllä ollaan pyyhitty takapuolemme heti alkuunsa.

Reiluus ja johdonmukaisuus ovat avainsanat yhteiselossa koiran kanssa.

T. Pienten seurakoirien omistaja

Vierailija kirjoitti:

"En katselisi tuollaista koiraa päivääkään. Koiran paikka ei ole sängyssä tai sohvalla. Hanki sille oma peti!"

Koiralla on kaksikin petiä, joissa se enimmäkseen nukkuu. Mutta tätä "paikanvaltaamista" tapahtuu silloin tällöin, myös sohvalla, johon haluan päästä itse lukemaan. Ja tosiaan myös ärisee, jos on tonkimassa vaikka jotain laukkua tai muuta jännää ja komennan pois. Tulkitsen sen niin, ettei se haluaisi suosiolla luopua mistään. 

Ap

 

Koirien ja lasten kanssa täytyy olla johdonmukainen kasvatus, muuten ne häiriintyvät ja ahdistuvat. Pitää olla rajat ja rakkautta.

"No ei ainakaan yksinään saa sängyssä tai sohvalla olla. Koiran paikka on omistajan kainalossa.

t. se dobbereiden omistaja

ps

. toivottavasti kommenttisi ei pohjaudu "johtajuuskäsitykseen". Kyllä se auktoriteetti rakentuu aika lailla jostain muusta kuin siitä, missä koira nukkuu."

Koirat nyt ovat niin haisevia ja saastaisia, ettei normaalin siisteyskäsityksen omaava ihminen päästä niitä sänkyyn ja sohvalle.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se auktoriteetti rakentuu aika lailla jostain muusta kuin siitä, missä koira nukkuu."

Aika lailla mistä tahansa muusta. Meillä nukkuu koirat sängyssä, eikä ole minkäänlaisia auktoriteettiongelmia, vaikka rodulla ei ole miellyttämisenhalua nimeksikään. Todellakaan eivät murise ja näyki, vaikka aataminaikuisella johtajuushöpölöpöllä ollaan pyyhitty takapuolemme heti alkuunsa.

Reiluus ja johdonmukaisuus ovat avainsanat yhteiselossa koiran kanssa.

T. Pienten seurakoirien omistaja

Olet varmaan juuri näitä ihmisiä, jotka eivät usko koirien välillä olevan hierarkiaa. Tuo ysärin oppi on todettu vääräksi jo aikoja sitten, jopa oppi-isä itse on myöntänyt sen. Johtajuutta on, mutta se ei tarkoita mitään väkivaltaista. Laumahierarkia on kaikilla laumassa elävillä kotieläimillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se auktoriteetti rakentuu aika lailla jostain muusta kuin siitä, missä koira nukkuu."

Aika lailla mistä tahansa muusta. Meillä nukkuu koirat sängyssä, eikä ole minkäänlaisia auktoriteettiongelmia, vaikka rodulla ei ole miellyttämisenhalua nimeksikään. Todellakaan eivät murise ja näyki, vaikka aataminaikuisella johtajuushöpölöpöllä ollaan pyyhitty takapuolemme heti alkuunsa.

Reiluus ja johdonmukaisuus ovat avainsanat yhteiselossa koiran kanssa.

T. Pienten seurakoirien omistaja

Olet varmaan juuri näitä ihmisiä, jotka eivät usko koirien välillä olevan hierarkiaa. Tuo ysärin oppi on todettu vääräksi jo aikoja sitten, jopa oppi-isä itse on myöntänyt sen. Johtajuutta on, mutta se ei tarkoita mitään väkivaltaista. Laumahierarkia on kaikilla laumassa elävillä kotieläimillä.

Totta. Tuossa ketjussa aiemmin mainitussa kirjassa (Katriina Tiiran, joka on tutkija Hannes Lohen tutkimusryhmässä) kerrotaan koko juttu. Eli positiivisuuskoulukunnan tärkein ja yksi ainoa tutkimus on tutkijan itsensäkin mielestä nykyisin väärää tietoa, se on korjattu muiden tutkijoiden toimesta jo heti sen ilmestyttyä ja nykyisin ko. tutkija itsekin myöntää, että sen johtopäätökset olivat vääriä. Valitettavasti jopa itseään kouluttajiksi kutsuvat henkilöt välillä levittävät väärää tietoa. On hyvin vaikea opastaa koiran omistajia, jos ajatuksena on, että koirien kesken laumassa (johon ihminenkin kuuluu) ei ole hierarkiaa. Mutta se hierarkia ei tarkoita, mitään väkivaltaisia johtajuusoppeja. Johtaja on selkeä, johdonmukainen ja häntä totellaan ja kunnioitetaan luonnollisesti. Vain omaa koiralaumaa seuratessa tämä onkin varmasti tullut jokaiselle maallikollekin itsestäänselvyys. Jos pystyy toimimaan yhtä uskottavasti ja järkevästi kuin laumahierarkiassa korkeimmalla oleva koira, ei koirien kanssa ole koskaan ongelmia. Koira haluaa miellyttää, totella ja kunnioittava käytös tarkoittaa myös sitä, että kotona on rauhallista aina. Koira lepää kun johtajakin lepää jne. (ei koske pentuja).

Johtajuusongelmia on nykyisin paljon, koska ihmiset eivät ole johdonmukaisia ja heitä jopa opastetaan romuttamaan oma auktoriteetti kylvämällä makupaloja jokaisesta asiasta. Jopa siitä että ohitetaan toinen koira lenkillä tai siitä, että koira istuu. Koiran pitää oikeasti ansaita jopa kiitoksetkin, saati makupala. Ja kaikki koirat eivät edes välitä makupaloista, jolloin tuon kyseisen koulukunnan opit lakkaavat toimimasta ja koira koutuu piikille. Se on väärin koiria kohtaan. Olen tavannut vain muutaman koiran, joka on sairas tai luonnevikainen, salakavala. Yhdeltä löytyi aivokasvain aivorungosta. Muillakin todennäköisesti oli jotain ruumiillista vaivaa, mutta ruumiinavausta ei tehty. Nämä siis niiden satojen koirien joukosta, joita olen tavannut koiraharrastuksen tiimoilta. Koirat ovat todella loogisia ja oikeudenmukaisia sekä selkeitä viestinnässään. Se tuossa hierarkiaa vastustavassa koulukunnassa on hyvää, että he korostavat, että koira ei ole aggressiivinen huvikseen, vaan rauhanomainen eli koira tahtoo aina miellyttää, kun suhde on kunnossa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö koira voisi olla aggressiivinen ihmisestä riippumattomista syistä, joita on monia.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla "terveeksi todettu"? 

Eli oliko koira siis tuon puremisen takia eläinlääkärissä vai mitä siellä tutkittiin?

Tämä on ehdottoman tärkeää! Koskaan ei koira pure ilman syytä, varsinkaan sellainen joka ennen ollut lempeä. Yleensä syynä on kipu, eli esim. jumi, luusto-ongelmat, hampaat etc. turha mitään johtajuusteorioita käydä läpi ennen kuin koira on oikeasti tutkittu.

Ei opi enää tavoiltaan pois => piikille ja äkkiä. Uuden voi hakea samalla reissulla niin ei tule ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla "terveeksi todettu"? 

Eli oliko koira siis tuon puremisen takia eläinlääkärissä vai mitä siellä tutkittiin?

Tämä on ehdottoman tärkeää! Koskaan ei koira pure ilman syytä, varsinkaan sellainen joka ennen ollut lempeä. Yleensä syynä on kipu, eli esim. jumi, luusto-ongelmat, hampaat etc. turha mitään johtajuusteorioita käydä läpi ennen kuin koira on oikeasti tutkittu.

Kyllä, koiran terveys on ehdottomasti tutkittava huolella. Olen siis tuo äskeinen johtajuutta/laumahierarkiaa korostanut ihminen. Minulla on tälläkin hetkellä koira, jonka käytösongelman osasyyksi paljastui panosteiitti, vaikka oli kyllä myös johtajuusongelma samalla. Herkällä koiralla vika voi olla pienikin terveysongelma, joka aiheuttaa ärtyisyyttä, jonka se purkaa omistajaan, jos suhde ei ole kunnossa. Johtajuus siis vaikuttaa sitäkin kautta. Harvoin seurakoirat ovat sellaisia luupäitä kuin vaikka virkakoirat, joiden pienikin oire kivusta voi olla hyvinkin vakava sairaus (eivät pienestä hätkähdä). Terveysasioissa kannattaa turvautua kevyellä kynnyksellä erikoislääkäriin ja kuvantamiseen. Itse kuvaan kaikki aikuisena tulleet koiran kirsusta hännänpäähän ja kuvat tulkitsee ortopedi.

"koira koutuu piikille. Se on väärin koiria kohtaan. Olen tavannut vain muutaman koiran, joka on sairas tai luonnevikainen, salakavala. "

Korjaan tätä omaa lausettani. Tarkoitin tuossa, että olen tavannut vain muutaman koiran, joka olisi oikeasti luonnevikainen esim sairauden takia. Luonnevikaisia koiria ei käytännössä ole juuri koskaan, vika on muualla. Joko sairaudessa tai koiran koulutuksessa ja kasvatuksessa tai koirassa, joka on väärällä omistajalla.

Harvassa ovat myös todella haastavat koirat persoonansa perusteella. Mutta niitä on huomattavasti enemmän. Niitä ovat arat, terävät koirat, jotka siis reagoivat nopeasti mitättömiin tilanteisiin. Hermorakenteessa on kyllä ongelmia monissakin roduissa ja silloin esim kaupunkielämä on koiralle ja koko perheelle vaikeaa. Myös vahtimistaipumus tuottaa joskus ongelmia, vaikka se on lähes pois jalostettu jopa siihen tarkoitetuista koirista, joiden kuuluukin vahtia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla "terveeksi todettu"? 

Eli oliko koira siis tuon puremisen takia eläinlääkärissä vai mitä siellä tutkittiin?

Tämä on ehdottoman tärkeää! Koskaan ei koira pure ilman syytä, varsinkaan sellainen joka ennen ollut lempeä. Yleensä syynä on kipu, eli esim. jumi, luusto-ongelmat, hampaat etc. turha mitään johtajuusteorioita käydä läpi ennen kuin koira on oikeasti tutkittu.

Kyllä, koiran terveys on ehdottomasti tutkittava huolella. Olen siis tuo äskeinen johtajuutta/laumahierarkiaa korostanut ihminen. Minulla on tälläkin hetkellä koira, jonka käytösongelman osasyyksi paljastui panosteiitti, vaikka oli kyllä myös johtajuusongelma samalla. Herkällä koiralla vika voi olla pienikin terveysongelma, joka aiheuttaa ärtyisyyttä, jonka se purkaa omistajaan, jos suhde ei ole kunnossa. Jo

Tarkoitankin juuri sitä, että sitten vasta kun koira oikeasti tutkittu terveeksi ("käydään vain rokotuksilla" ei ole terveystutkittu), niin voidaan miettiä ne muut asiat kuntoon.

Itselläni on km. 4-7 koiraa eri lähtötilanteista yhtä aikaa ollut jo vuosikymmeniä. Laumahierarkia ja koirien välinen vuorovaikutus on hienoa ja erittäin opettavaista katseltavaa. Jokaisella koiralla on oma asemansa ja roolinsa. Jotkut on siitä omasta/toisten roolista tarkempia kuin toiset. Jos omistajana olisin siellä hierarkiassa pahnanpohjimmainen, niin pulassa olisi useamman koiran kanssa varsinkin, mutta kunnioituksella sen saa. Mutta itse en näe siinä johtajuusongelmaa, vaikka kipeä koira purisi omistajaansakin. Ei laumassakaan palauteta kipeää lajitoveria "ruotuun", vaan sille annetaan hieman enemmän oikeuksia "kiukutteluun" samalla tapaa kuin vanhempi koira ja pentukoira saa.

Täällä on hyvin järkeviä kommentteja, luojan kiitos siitä! Todellakin, johdonmukaisuus ja hierarkia ovat avainsanoja.

Todella monella eläimen omistajalla ja vanhemmalla on hukassa jämäkkyys. Rajat on oltava, niiden on pysyttävä joka tilanteessa ja ne on osoitettava selkeästi.

Nykyään jotkut juoksevat liikaa sen perässä, että aina on oltava kivaa ja hyvä mieli. Jotkut asiat ovat vaan ikäviä ja tylsiä, se on realismia. Vaikka se, että omistaja voi ottaa ruokakipon koiralta kesken ruokailun eikä koira saa murista eikä purra. Ulos mennään, vaikka ulkona olisi kurja sää. Ei mennä tai pysähdytä nuuhkimaan jokaista mielenkiintoista asiaa, jos omistaja on päättänyt että nyt edetään reipasta tahtia.

Lapsilla sama homma. Ei hampaiden pesu ole kivaa, se on tylsä asia joka on vaan tehtävä. Piste.

Se että koira on juuri käynyt eläinlääkärissä ei todellakaan tarkoita että se on täysin terve! Harvoin eläin esim. kuvataan päästä varpaisiin tavan rokotuskäynnillä. Yhtäkkiä alkava aggressiivinen käytös on nimenomaan kipuoire: koiralla on tuskainen olo ja se hermostuu kun sitä häiritään, tai tuotetaan lisää kipua käymällä kiinni ja nostelemalla.

 

Ap, vie koira HYVÄLLE eläinlääkärille jolla on ainakin kunnolliset röntgen- ja ultrausfasiliteetit ja kerro siellä oireet. Näiden sun nyt kertomien perusteella lähtisin ensimmäisenä etsimään syytä selän ja /tai lonkkien nivelrikosta tai sitten vatsasta. Näitä vaurioita voi todellakin olla myös nuorella rotukoiralla.

 

Toki kipu voi olla missä tahansa muuallakin, joten tarkkaile koiran käytöstä: liikkumista ja syömistä. Pitääkö rapsuttelusta, seuraileeko ihmistä, nukkuuko rauhallisesti, onko yöllä tarve päästä ulos tms. Kaikki havainnot auttaa eläinlääkäriä paikallistamaan ongelmaa.

Älä ainakaan suhtaudu asiaan pelkkänä käytösongelmana! On melkoista tuskaa koiralle jos sitä muun kärsimyksen lisäksi vielä kurmotetaan omien ihmisten toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan koiralla on tämä sama resurssiaggressiivisuus. Hyökkää kohti ja puree perheen omiakin henkilöitä jos ottavat koiralta jotain pois. Pitää hyvällä (nameilla, leluilla ja kivemmalla tekemisellä) saada pois sohvilta, antamaan tavara pois jne. Koira on jo pari vuotias, eikä kovin tottelevainen, joten maaniteltavaa riittää.

Oma perhe osaa jo ennakoida koiran käytöstä, mutta koiraa ei voida hoitoon tai kyläillä sen kanssa, sillä triggeröityminen ja hyökkääminen on vaikea muiden arvioida. Harmi perheelle tuollainen käytös, koira on rodultaan kiva seurakoira eikä kukaan arvannut, että siitä tulee tuollainen.

 

Siitä on tehty tuollainen! Kaikki koirat ottavat johtajan paikan, jos se niille annetaan. Huonosta käytöksestä ei pidä palkita, palkitsemista on se, että houkutellaan namipaloilla se pois siitä käytöksestä.

Hyvästä päätöksestä palkitaan!

"Tarkoitankin juuri sitä, että sitten vasta kun koira oikeasti tutkittu terveeksi ("käydään vain rokotuksilla" ei ole terveystutkittu), niin voidaan miettiä ne muut asiat kuntoon.

Itselläni on km. 4-7 koiraa eri lähtötilanteista yhtä aikaa ollut jo vuosikymmeniä. Laumahierarkia ja koirien välinen vuorovaikutus on hienoa ja erittäin opettavaista katseltavaa. Jokaisella koiralla on oma asemansa ja roolinsa. Jotkut on siitä omasta/toisten roolista tarkempia kuin toiset. Jos omistajana olisin siellä hierarkiassa pahnanpohjimmainen, niin pulassa olisi useamman koiran kanssa varsinkin, mutta kunnioituksella sen saa. Mutta itse en näe siinä johtajuusongelmaa, vaikka kipeä koira purisi omistajaansakin. Ei laumassakaan palauteta kipeää lajitoveria "ruotuun", vaan sille annetaan hieman enemmän oikeuksia "kiukutteluun" samalla tapaa kuin vanhempi koira ja pentukoira saa."

Minua on purrut oma koira, jolla oli sydänkohtaus. Käteen puri kun siirsin sitä autoon tipassa, olin niin luottavainen, ettei se purisi minua. Mutta ei pikkuvaivojen takia tuollaista tapahtuisi, kipeä koira pysyy pois tieltä mahdollisuuksien mukaan ja väistää korkeampiarvoisia. 

Eli olemme nähtävästi samaa mieltä. On todellakin eroa viedäänkö koira tunnustelemalla tapahtuvaan terveystutkimukseen kunnaneläinlääkärille (joka ei ole selvännäkijä) vai ortopedille tai muun alan erikoisosaajalle. Samahan se on ihmistenkin kohdalla, jos koiran käytös viestii kipua, sillä on kipua. Koira ei teeskentele. Pitää vain tunnistaa kivun oireet ja se vaatii kokemusta. Jo ekassa viestissäni sanoinkin tästä ap:lle, että kipu on yksi mahdollisuus, joka pitää sulkea ensin pois. JOku toinen krijoitti fysioterapeutista, se on myös erinomainen vaihtoehto. Mikä tahansa selän jumi voi aiheuttaa kipua kuten ihmisillä, jos koira vaikka liukastelee lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Se että koira on juuri käynyt eläinlääkärissä ei todellakaan tarkoita että se on täysin terve! Harvoin eläin esim. kuvataan päästä varpaisiin tavan rokotuskäynnillä. Yhtäkkiä alkava aggressiivinen käytös on nimenomaan kipuoire: koiralla on tuskainen olo ja se hermostuu kun sitä häiritään, tai tuotetaan lisää kipua käymällä kiinni ja nostelemalla.

 

Ap, vie koira HYVÄLLE eläinlääkärille jolla on ainakin kunnolliset röntgen- ja ultrausfasiliteetit ja kerro siellä oireet. Näiden sun nyt kertomien perusteella lähtisin ensimmäisenä etsimään syytä selän ja /tai lonkkien nivelrikosta tai sitten vatsasta. Näitä vaurioita voi todellakin olla myös nuorella rotukoiralla.

 

Toki kipu voi olla missä tahansa muuallakin, joten tarkkaile koiran käytöstä: liikkumista ja syömistä. Pitääkö rapsuttelusta, seuraileeko ihmistä, nukkuuko rauhallisesti, onko yöllä tarve päästä ulos tms. Kaikki havainnot

Kyllä, mahaoireet on hyvä pointti myös. Kesällä jos koira syö ruohoa, kannattaa antaa viikon tai parin kuuri mahansuojalääkettä. Vatsaongelmat ovat yleisiä, kannattaisi ruokkia koira kolmesti tai neljästi päivässä niiden välttämiseksi. Talvella närästysoire on vaikeampi huomata, jos koira nuolee lattiaa, on tilanne jo paha.

Koiran nostelu ei ole hyvä tapa muutenkaan. koira liikkuu itse kun käsketään, se on perusperiaate, kuten joku toinen jo kirjoitti. Itse nostaminenkin voi aiheuttaa kipua ja vaaratilanteita muutenkin pienen koiran kohdalla ja mikse suuremmakin. Ei ihminenkään tahtoisi, että jättiläinen roikottelisi sitä ympäriinsä. 

Mutta mikään näistä ei poista sitä, että koira puree ihmisitä eikä sitä pitäisi tapahtua enää kertaakaan. Koska siihenkin voi tottua, että koira ajattelee hänellä olevan siihen oikeus. Annetut käskyt myös vedetään läpi vaikka nahkahanskat kädessä. Siis siirry on siirry, vaikka koira olisikin kipeä. Sohvilla voi pitää tuoleja, ettei koira pääse sinne, ettei tule konfliktitilanteita ennen kun syy saadaan selville, tai sitten ovet kiinni, sekin oli hyvä ohje, jonka joku antoi.

Onks sillä murrosikä? Silloin koirat saattaa hölmöillä tosissaan...

Tsemppiä. Johdonmukaisuus tärkeää koulutuksessa.