Oma koira on alkanut purra
Kyseessä nuori, mutta jo täysikasvuinen, pieni seurakoira. Ollut juuri eläinlääkärissä ja terveeksi todettu. On alkanut murista ja purra, kun yritän siirtää sitä pois paikoista, joissa ei saa olla (esim. sängyssä). Miten tästä saa opetettua pois? Luonnollisesti kiukuttaa moinen, vaikka ymmärrän, että on vain eläin ja tämä on reaktio johonkin.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla "terveeksi todettu"?
Eli oliko koira siis tuon puremisen takia eläinlääkärissä vai mitä siellä tutkittiin?
Ihan normaalissa tarkastuksessa. Ei siis pitäisi ainakaan olla mitään sairautta, ei arista mitään paikkaa tms. Ei ole ennen tällaista taipumusta osoittanut, että näin aggressiivisesti puolustaa paikkaansa. On antanut aiemmin siirtää itsensä pois. Harmittaa, koska halusimme nimenomaan säyseän ja lempeän koiran, josta ei tarvitse varoitella vieraita, että "se saattaa sit näykkäistä". Sellaisia on muutamalla tutulla ollut, esim. terrieri,t chihu.
Ap
Niin, että lääkäri toteaa koiran kivuttomaksi perustarkastuksessa?
Koiran äkillinen käytösmuutos johtuu useimmiten kivuista. Kipujen selvittämiseen taas tarvitaan röntgenkuvat, lämpökameratutkimus ja tietenkin kipulääkekuuri, jotta nähdään muuttuuko käytös.
Koiraa ei tönitä tai siirretä pois, sillä saa vain resurssiagressiivisen koiran itselleen, kuten tässä nyt sulla on käynyt. Koiralle siirtymisen ja resurssin menettämisen tulee olla aina palkitsevaa. Ota yhteys koirakouluttajaan. Positiivisen vahvistamisen kautta eli jos koiralla on jotakin, sitä ei vain viedä pois tai työnnetä pois, vaan esim herkun, lelun, kehun kautta siirretään.
Tää ei oo myöskään paras paikka kysellä neuvoja koirasta koska täällä on ne kaikki koirattomat neuvomassa sekä 70 luvun koiranhakkaajat. Osaavalle, positiivisen vahvistamisen metodia käyttävälle koirankouluttajalle menkää
Lisäksi jalostuksen myötä pienten seurakoirien hermorakenne on hyvin heikko nykypäivänä ja siksi niistä suurin osa puree ja rähisee.
Vierailija kirjoitti:
Pureminen tarkoittaa aina kipua. Se ei välttämättä ole niin pahaa, että tarvitsisi lääkitystä saati lopetusta, mutta kiusaa koiraa ja kiristää pinnaa jatkuvasti. Muista että kivun ilmaisu puremalla on myös luottamuksen merkki. Älä siis ainakaan rankaise, jos joku ehdottaa sellaista.
Kokeile hieroa. Tilaa koirahieroja kotiin ja pyydä näyttämään, miten saat hierottua sen (myös) itse. He neuvovat usein myös ruokinnallisissa asioissa. Saat kokonaisvaltaisesti apua koiralle. Toinen vaihtoehto on fysioterapeutti. Kenet satut saamaan. Erikoinen juttu, jos ei lääkäri ole jo ohjannut tällaiselle.
Mitä ihmettä? Pureminen tarkoittaa koiran viestin vahvistamista, että mene tiehesi siitä, minä määrään. Lukekaa nyt edes yksi hyvä koiran kasvatus- ja koulutusopas, niin opitte ymmärtämään sanatonta viestintää ja osaatte olla johdonmukaisia koirienne kanssa. Päättämistänne säännöistä ei lipsuta koskaan, koska koira ei silloin koskaan tiedä, pitääkö totella vai ei eli kokeilee aina, jospa saankin tehdä niinkuin itseäni huvittaa.
Jos ei jaksa tai huvita opettaa, älkää ottako pehmolelua kummempaa.
Onpas täällä väkivaltaisia kouluttajia, karjuntaa, niskasta heittelyä, puremista, ruuan repimistä suusta jne.
Cecar Millan ei koskaan karju koirilleen, ei käytä väkivaltaa eikä voimaa, ei revi ruokaa koiran suusta. Ja on ison valtavan koiralauman, jota kaikki tottelevat.
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo myöskään paras paikka kysellä neuvoja koirasta koska täällä on ne kaikki koirattomat neuvomassa sekä 70 luvun koiranhakkaajat. Osaavalle, positiivisen vahvistamisen metodia käyttävälle koirankouluttajalle menkää
70-luvulla en pelännyt koiria, nykyään pelkään. Tottelemattomuus on kasvussa. Monet omistajatkaan eivät nykyään tottele, ettei tiettyihin paikkoihin kuten uimarannalle saa viedä koiraa vaikka kylttejä on. Nykyään näkee enemmän koiria pitkissä hihnoissa, ja selvästi koira ohjaa lenkin tahdin. Sanomattakin selvää, että vetävät hihnassa.Tällaiset omistajat ovat yksiselitteisesti epäonnistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo myöskään paras paikka kysellä neuvoja koirasta koska täällä on ne kaikki koirattomat neuvomassa sekä 70 luvun koiranhakkaajat. Osaavalle, positiivisen vahvistamisen metodia käyttävälle koirankouluttajalle menkää
70-luvulla en pelännyt koiria, nykyään pelkään. Tottelemattomuus on kasvussa. Monet omistajatkaan eivät nykyään tottele, ettei tiettyihin paikkoihin kuten uimarannalle saa viedä koiraa vaikka kylttejä on. Nykyään näkee enemmän koiria pitkissä hihnoissa, ja selvästi koira ohjaa lenkin tahdin. Sanomattakin selvää, että vetävät hihnassa.Tällaiset omistajat ovat yksiselitteisesti epäonnistuneet.
Tästä samaa mieltä, nyt kun on tullut positiivisen vahvistamisen koulutusmetodit ja posin kautta koulutetaan, niin moni on ottanut sen niin, että koiran kanssa ei tarvitse olla jämäkkä ja johdonmukainen, vaan koira inhimmillistetään ja puhutaan kuin kaverille ja koiralle ei saa tulla paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo myöskään paras paikka kysellä neuvoja koirasta koska täällä on ne kaikki koirattomat neuvomassa sekä 70 luvun koiranhakkaajat. Osaavalle, positiivisen vahvistamisen metodia käyttävälle koirankouluttajalle menkää
Jos minuun 70-lubun koiran hakkaajalla viittaat, niin en ole koskaan koiraa hakannut enkä muutakaan eläintä, siinähän ei ole mitään järkeä. Kuten joku kirjoitti, niin 70-luvulla suurin osa kaupunkilaiskoirista osasi kävellä hihnassa, nykyisin ei juuri kukaan. Koiraa hakkaavia löytyy tänäkin päivänä, samoin löytyi 70-luvulla makupaloja jakelevia lempeitä omistajia, joiden koirat eivät oppineet sisäsiisteiksi ja olivat perheensä diktaattoreja eli tämä aivan niin mustavalkoista ole. Itse olin 70-luvulla lapsi, perheeni ja isovanhempani kasvattivat palveluskoiria ja vanhemmiten kahta muutakin rotua (metsästyskoira, terrieri).
Rauhallinen ja jämäkkä henkilö, joka seuraa koiran toimintaa tarkasti ja saa vähän asiantuntevaa opastusta koiransa kanssa, oppii kyllä pärjäämään koiransa kanssa ajan mittaan. Nykyisin on hyvä se, että ymmärretään useimmiten, että koulutustapa ja ongelmanratkaisu riippuu koirasta. Tai siis sen pitäisi riippua siitä, että tietää mikä koira on miehiään tai naisiaan. Sitä kautta ongelma ja metodi ratkaista ongelma tulee selväksi. Ongelmakoirakouluttaja kouluttaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pennusta asti mennyt koiran ruokakupille sen syödessä ja LISÄNNYT sinne herkkua - koira oppii alusta asti että se että lähestyy ei tarkoita sitä että ihminen ottaa jotain pois vaan että herkkua saa lisää. Samoin herkkupalojen vaihtoa on tehty alusta alkaen - koira syö luuta, tarjoan sitten toista ja tehdään vaihtokauppa. Näin resurssiaggressiivuutta ei pääse kehittymään.
Hakisin apuja ongelmakoirakouluttajalta, kovia otteita käyttämällä ongelma todennäköisesti vain pahenee.
Lisättäkööt että ruuan antaminen tapahtuu aina pennusta asti niin että koirat istutetaan odottamaan ruokaa ja vasta katsekontaktin otettuaan ne luvalla ne saavat mennä kupeilleen, tästä tulee siis se että minä olen se jolta se hyvä saadaan, sitä ei varasteta itse omaehtoisesti. Minulla on siis kontrolli ja kun tätä tehdään joka ikinen kerta kaksi kertaa päivässä, säilyy ajatus koiralla että minulla on ohjat käsissä, ei koiralla. Siitä on apua moneen muuhunkina asiaan.
Kalikkaa jos kerrankin yrittää purra
Tunnen useita ihmisiä joilla ei edes pitäisi olla koiraa. Kaverillani oli koira joka päätti ketä tulee kylään ja ketä pääsee edes ulos. Koira on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämäkin koira piti lopettaa sen purtua erästä ihmistä pahasti rappukäytävässä. Uusi koira tilalle ja siitä tuli samanlainen, kolmas luonnevikainen tai huonosti koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo myöskään paras paikka kysellä neuvoja koirasta koska täällä on ne kaikki koirattomat neuvomassa sekä 70 luvun koiranhakkaajat. Osaavalle, positiivisen vahvistamisen metodia käyttävälle koirankouluttajalle menkää
70-luvulla en pelännyt koiria, nykyään pelkään. Tottelemattomuus on kasvussa. Monet omistajatkaan eivät nykyään tottele, ettei tiettyihin paikkoihin kuten uimarannalle saa viedä koiraa vaikka kylttejä on. Nykyään näkee enemmän koiria pitkissä hihnoissa, ja selvästi koira ohjaa lenkin tahdin. Sanomattakin selvää, että vetävät hihnassa.Tällaiset omistajat ovat yksiselitteisesti epäonnistuneet.
Monilla koira on jonkin statuksen takia. On näitä shitbull koiria joita ei ole koulutettu ja kilttejä seurakoiria jotka räksyttävät 24/7. Koiria otettiin esim. Korona aikaan enemmän, kuin mitä lapsia syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Moni antaa lässynlässyn ohjeita. itsellä on suuria laumiksia ja yksi meinasi ärhennellä luustaan noin 8 kk ikäisenä. Nappasin korvantaustasta kiinni ja MURISIN syvällä äänellä SILMIIN tuijottaen tiiviisti
Muuta ei tavinnut tehdä sen jälkeen
Noin koira ymmärsi kun puhuin koirankieltä
Minulla on yksi keskikokoinen noutaja. Sekin yritti jotain johtopaikan ottamista 1-2-vuotiaana, mutta nostin kovan äläkän aina. Murinat ja kiukkuhuudot kehiin, sitten halailua koiran antautuessa.
Sama tepsii lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo myöskään paras paikka kysellä neuvoja koirasta koska täällä on ne kaikki koirattomat neuvomassa sekä 70 luvun koiranhakkaajat. Osaavalle, positiivisen vahvistamisen metodia käyttävälle koirankouluttajalle menkää
70-luvulla en pelännyt koiria, nykyään pelkään. Tottelemattomuus on kasvussa. Monet omistajatkaan eivät nykyään tottele, ettei tiettyihin paikkoihin kuten uimarannalle saa viedä koiraa vaikka kylttejä on. Nykyään näkee enemmän koiria pitkissä hihnoissa, ja selvästi koira ohjaa lenkin tahdin. Sanomattakin selvää, että vetävät hihnassa.Tällaiset omistajat ovat yksiselitteisesti epäonnistuneet.
Ennen koiralla oli paikka koirana ja sitä pidettiin eläimenä. Oli selvää, että ihmiset menivät koiran edellä, koirien piti olla kuuliaisia ja totella. Aggressiiviset koirat vietiin saunan taakse.
Nyt on tullut ihmeellinen tarve tehdä koirista perheen lapsia, ja oma koira nostetaan tärkeämmäksi kuin elinympäristön muut ihmiset. Olen positiivisen koulutuksen kannattaja, mutta kaikki eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa. Koiralta pitää silti vaatia käytöstapoja, kun positiivisuus ei tarkoita sitä, että koira saa tehdä mitä vaan kun se on perheenjäsen ja sillä on niin kivasti omaa luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jämäkkyydellä, tiukalla kurilla, 0-toleranssilla.
Siirrät koiran vaikka hansikkaiden kanssa pois, jos se ei tottele, ja suljet sen vaikka hetkeksi toiseen tilaan.
Se ei saa koskaan päättää murisemalla ja puremalla yhtään mistään.
Nämä ovat 70-luvun koirankoulutusohjeita, jotka pahentavat resurssiaggressiivista käytöstä. Kun koiralta viedään kivat asiat, eikä se saa mitään tilalle, tietysti se vain pahentaa koiran mielessä tilannetta. Toivottavasti et kouluta yhtään koiraa.
Olen eri, jo 70-luvulla koirien kanssa elänyt ihminen ja pakko todeta, että mustavalkoinen ajattelu toimii joskus yllättävän hyvin, jos koira on oppinut toimimaan kyseisen ihmisen kanssa. Olen nähnyt kymmeniä perheitä, joissa perheen isä ei tiedä koirista paljoakaan, naisväki käy koulutukse
Jaa. Meillä dominoiva rotikkauros. Totteli mua paremmin kuin miestäni. Hän oli liian pehmeä, eikä ollut kokemusta koirista.
Joten omistajien sukupuolella ei ole väliä, vaan otteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni antaa lässynlässyn ohjeita. itsellä on suuria laumiksia ja yksi meinasi ärhennellä luustaan noin 8 kk ikäisenä. Nappasin korvantaustasta kiinni ja MURISIN syvällä äänellä SILMIIN tuijottaen tiiviisti
Muuta ei tavinnut tehdä sen jälkeen
Noin koira ymmärsi kun puhuin koirankieltä
Minulla on yksi keskikokoinen noutaja. Sekin yritti jotain johtopaikan ottamista 1-2-vuotiaana, mutta nostin kovan äläkän aina. Murinat ja kiukkuhuudot kehiin, sitten halailua koiran antautuessa.
Sama tepsii lapsiin.
Koirat eivät pidä halailusta.
Miten se eläinlääkäri tutki, ap? Eläinlääkärit ei tunnista lihasjumeja, ja ne saattaa olla kuten ihmisetkin tietää, tosi kivuliaita. Koirilla tulee usein selkään niitä jumeja ja silloin esim rapsuttelu tai nostaminen saa aikaan murinan, jopa näykkäisyn.
Vie koirasi eläinten fysioterapeutille. Voi olla että murinat jää sinne yhteen käsittelykertaan. Tai ainakin se fyssari osaa sanoa, onko syy fyysinen.
Meillä oli juuri sama. Se eläinfyssari on halvempi keikka kuin eläinlääkäri, vie ihmeessä.
Huom, ei koirahieroja, vaan koirien fysioterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla "terveeksi todettu"?
Eli oliko koira siis tuon puremisen takia eläinlääkärissä vai mitä siellä tutkittiin?
Ihan normaalissa tarkastuksessa. Ei siis pitäisi ainakaan olla mitään sairautta, ei arista mitään paikkaa tms. Ei ole ennen tällaista taipumusta osoittanut, että näin aggressiivisesti puolustaa paikkaansa. On antanut aiemmin siirtää itsensä pois. Harmittaa, koska halusimme nimenomaan säyseän ja lempeän koiran, josta ei tarvitse varoitella vieraita, että "se saattaa sit näykkäistä". Sellaisia on muutamalla tutulla ollut, esim. terrieri,t chihu.
Ap
Niin, että lääkäri toteaa koiran kivuttomaksi perustarkastuksessa?
Koiran äkillinen käytösmuutos johtuu useimmiten kivuista. Kipujen selvittämiseen taas tarvitaan röntgenkuvat, lämpökameratutkimus j
Olen samaa mieltä että ell ei peruskopeloinnnilla syytä löydä. Mutta ei myöskään heti tarvita noita kalliita tutkimuksia.
Sanoin jo aiemmassa viestissä ja sanon uudestaan, että fyssari osaa kertoa yhdellä käynnillä, missä se kipu on. Ja sitten jos se ei ole lihaksissa, voi lähteä hakemaan tarkempaa syytä eläinlääkärin kalliilla tutkitmuksilla. Mutta hyvin todennäköisesti se on lihaksissa, ja korjattavissa fyssarilla. Pienillä koirilla on polvivaivaa, ristisideongelmia, joka johtaa kävelyn epätasapainon vuoksi selkälihasten jumittamiseen, toinen puoli jumittuu ja kipeytyy. Syy voi myös olla esim liukkaat lattiat tai liukas talvikeli, että lihas on mennyt lopulta jumiin.
Kysy suosituksia alueesi fyssareista.
Totta, tämä ohje on hyvä myös siksi, että menemällä koiran lähelle altistuu puremalle.
En lähde nostamaan rottista, mutta voin tehostaa käskyä vaikka heittämällä koiraa tyynyllä, jos ei sana kuulu. Ensin sen pitää tietää mitä käsky tarkoittaa eli suoraan tilanteeseen puuttuminen ei yleensä auta, jos koiralla ei ole mitään tietoa oikeasta toiminnasta eikä halua totella.