Lue keskustelun säännöt.
Voiko kieltäytyä lapsenhoidosta?
Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu.
Kommentit (411)
Todellakin vaan kieltäydyt. Ei ole sinun vastuulla. Ottakoon miehesi kylään ja hoitakoon kersan jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tykkää lapsista enkä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Etenkin nykyvanhempien pennut ovat huonostikasvatettuja ja levottomia.
Kenenkään ei ole pakko hoitaa toisen lapsia. Voit ihan hyvin kieltäytyä.
Onko tässä nyt lähtökohta se, että ette ole hirveästi tavanneet lasta noin muutenkaan? Jos näin on niin ihan jo lapsen vuoksi ei yökyläilyä, koska miten turvaton olo voi olla vieraassa paikassa?
Noin muuten lapsien kanssa pärjää aika pitkälle puhtaalla maalaisjärjellä, mutta kun et halua lasta yökylään niin sitten et halua. Sinulla on oikeus pitää omista rajoistasi kiinni ja yökyläilystä saa tietenkin kieltäytyä. Jos lapsen vanhemmat loukkaantuvat niin sitten loukkaantuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielesä ymmärrän nuorta paria, että neljän lapsen äitinä meillä meni mieheni kanssa 11 vuotta siten, että ei käyty kahdestaan missään. Kerran pyysin lapsetonta sisartani, kun olisimme menneet teatteriin, nutta ei halunnut/uskaltanut. kyllä tuntui pahalta.
Kerran kymmenessä vuodessa voisi teatterilippujen lisäksi panostaa maksulliseen lastenhoitajaan ? Voi olla AP:n tilanteessa tarve ilmaiselle lastenhoidolle, että pääsee pilettämään.
Lapsettomia sisaruksia pyydetään helposti hoitotalkoisiin. Mikseivät lapselliset voisi vaihtaa keskenään viikonloppuhoitoa. Pääsisi molemmat pariskunnat vuorollaan viihteelle ja lapset leikkimään serkkujensa kanssa. - Kato ku me on suunniteltu laivareisua, sä voit katsoa (ja maksaa lystit) meijän ja Nikon lapsia silloin. Koska
Voi herranjestas, uskokaa ja ymmärtäkää nyt, että kaikki lapsettomat eivät ole omasta halustaan lapsettomia, eivätkä lapsivihaajia. Täällä yksi lapseton, joka on hoitanut paljon ja pyyteettömästi sisarusten lapsia. Tekee pahaa lukea tuommoisia kommentteja että turha pyytää sitten vanhana apua, kun et ole omia lapsia hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoijjakkaa näitä kommentteja. Kenenkään ei ole pakko hoitaa ketään jos ei halua. Ei lapsia eikä aikuisia. Jokainen täysivaltainen ihminen saa tehdä omat päätöksensä ja elää niiden kanssa.
Itse olen leikki-ikäisen äiti. Tarvitsisin todellakin lapsenhoitoapua joskus - en ollut ajatellut, että tässä on niin kiinni 24/7, että oma hyvinvointi jää täysin toissijaiseksi. Olisin erittäin kiitollinen, jos saisin vapaata useammin kuin neljä kertaa vuodessa, edes muutaman tunnin, saati sitten kokonaista yötä.
Siltikään ei tulisi mieleenikään _vaatia_ ketään hoitamaan lastani. Voisin toki kysyä ja jopa pyytää, mutta kieltävän vastauksen saatuani sen hyväksyisin. Jos siis olisi olemassa joku sukulainen jolta kysyä.
Ap:n tapauksessa kyseenalaistan lapsen vanhempien arvostelukyvyn (en antaisi lastani yökylään tai edes tunniksi hoitoon epävarmojen vanhusten(?) hoitoon. Onko perheellä kaikki hyvin? Ovatko vanhemmat uupuneita? Voisivatko hankkia lapsenhoidon jostakin muualta?
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ei ole mitään hoitoautomaatteja. Asian pitäisi lähteä siltä pohjalta että itse tarjoudutaan avuksi jos halutaan eikä niin että pyydetään ja aiheutetaan tällainen kiusallinen tilanne jossa ei tiedä voiko/kehtaako kieltäytyä. Vastuu lapsista on niiden vanhemmilla. Ja onhan meillä päivähoitojärjestelmä eli lapset lähtökohtaisesti on kotona vain iltaisin ja viikonloppuisin muutenkin. Jos niiden kanssa ei viihdy silloinkaan, niin on peiliin katsomisen paikka että miksi lapsia on ylipäätään tehnyt.
Missä kukaan ketjussa on sanonut, ettei viihdy lapsen kanssa? Vaikka haluaisi olla hetken vaikka miehen kanssa kaksin. Ihme tulkintoja ja kova asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no meitä on moneen junaan. Mä otin empimättä miesystävän lapset mun luokse hoitoon yllättäen, kun äidilleen tuli tiukka paikka ja pappa (miesystäväni) ei ollut saatavilla. Voihan sitä elämänsä elää ottamatta ikinä vastuuta mistään, mutta kannattaa muistaa, että niin metsä vastaa...
Hätätilanne on eri asia. Toki jokainen ottaisi silloin lapsen turvaan.
Tästä ketjusta päätellen ei taitaisi ottaa. Kaikenlaista itseksekseen pärjäävää ihmusvihaajaa, lasten seinäänheittäjää ja vastaavaa sankaria liikkeellä.
Joo tää ketju on kyl kamala. Ja täällä ilmeisesti vanhempia, jotka siirtävät omat kovat asenteet sit lapsilleen.
Kiinnostaisi taas tietää, mistäpäin Suomea tulevat nää kunkin mielipiteet, et onko ilmansuunnalla merkitystä asenteiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ei ole mitään hoitoautomaatteja. Asian pitäisi lähteä siltä pohjalta että itse tarjoudutaan avuksi jos halutaan eikä niin että pyydetään ja aiheutetaan tällainen kiusallinen tilanne jossa ei tiedä voiko/kehtaako kieltäytyä. Vastuu lapsista on niiden vanhemmilla. Ja onhan meillä päivähoitojärjestelmä eli lapset lähtökohtaisesti on kotona vain iltaisin ja viikonloppuisin muutenkin. Jos niiden kanssa ei viihdy silloinkaan, niin on peiliin katsomisen paikka että miksi lapsia on ylipäätään tehnyt.
On tämäkin vaikeaa.
Mitäs jos yksi vaan reippaasti kysyy, ja toinen reippaasti kieltäytyy? Ei siinä ole mitään kiusallista.
Kieltäytyjä voi kieltäytyä vaikka vedoten huonoihin polviinsa. Ei jaksa nostaa, ei uskalla koska ei ole koskaan hoitanut pientä lasta jne. Tai kieltäytyjä voi kieltäytyä omasta puolestaan, mutta antaa sen lapse
Niin, mutku se vaatis tosiaan sitä puhumista...
Meillä on monen kanssa sopimus, et aina saa pyytää ja aina saa kieltäytyä. Kaiken kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän suvussa vaan autetaan isovanhempia riippumatta siitä, ovatko he hoitaneet meidän lapsia. Apua on monenlaista. Näille jotka itkee yhteisen ajan puutetta, opetelkaa hoitamaan sitä parisuhdetta arjessa. Jos parisuhde pysyy kasassa ainoastaan isovanhempien tai muiden antamalla hoitoavulla, ei se ollut alunperinkään kovin vahvalla perustalla.
Eli jos se parisuhde hajoaa siksi, ettei koskaan päässyt viettämään kahdenkeskeista aikaa, saa hajotakin...Huomaa, et osa ihmisistä elänyt aika tunnekylmässä ilmapiirissä. Empatia täysin vierasta...
Eikö ihmiset osaa ajatella tätä ennen lisääntymistä? Pieni lapsi vaatii paljon huomiota ja järkikin sen sanoo, ettei sitten ole yhteistä aikaa.
Mitä sitten, vaikka kuinka ajattelis? Kyllä me ajattelimme ja ääneenkin tästä puhuttiin, et raskasta tulee olemaan. Se ei silti tarkoittanut, ettei kahden keskinen aika olis ollut tervetullutta. Me sitä saimmekin. Meidän vanhemmat, täti ja kummit ottivat mielellään lapset jopa yöksi. Välillä eri paikkoihin, niin lapset saivat paistatella täydessä huomiossa. Olivat kyl myös ns. helppoja lapsia, ei kiukuttelua, ei riehumisia, puheella toimivat. Lapset ja hoitajat tykkäsivät näistä yhteisistä hetkistä. Nyt lapset aikuisia ja hyvissä väleissä edelleen samojen ihmisten kanssa. Kutsuvat usein kylään ym.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla niinkin, että pikkuinen nimenomaan haluaa papalle yökylään. Neljän lapsen äitinä sanoisin, että ei kaksivuotiaan yöhoito kovin mutkikasta ole. Pistää illalla nukkumaan ja aamulla puuroa. Siinä se.
Tällä hetkellä melkein 2-vuotiaan äitinä voin sanoa, että yöhoito ei tosiaankaan ole "illalla nukkumaan ja aamulla puuroa". Kunpa olisikin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän suvussa vaan autetaan isovanhempia riippumatta siitä, ovatko he hoitaneet meidän lapsia. Apua on monenlaista. Näille jotka itkee yhteisen ajan puutetta, opetelkaa hoitamaan sitä parisuhdetta arjessa. Jos parisuhde pysyy kasassa ainoastaan isovanhempien tai muiden antamalla hoitoavulla, ei se ollut alunperinkään kovin vahvalla perustalla.
Eli jos se parisuhde hajoaa siksi, ettei koskaan päässyt viettämään kahdenkeskeista aikaa, saa hajotakin...Huomaa, et osa ihmisistä elänyt aika tunnekylmässä ilmapiirissä. Empatia täysin vierasta...
Eikö ihmiset osaa ajatella tätä ennen lisääntymistä? Pieni lapsi vaatii paljon huomiota ja järkikin sen sanoo, ettei sitten ole yhteistä aikaa.
No sepä tulee näille ihan yllätyksenä.
Mistä te vedätte näitä baari-iltoja tähän keskusteluun? Jos lapsi on kaksi vuotta täyttänyt, onko kohtuutonta saada edes ilta olla ilman?
Aina voi vaikka ap sanoa, ettei yöksi ota, mut muuten pariksi tunniksi. Vanhemmat voivat vaikka lenkille lähteä, kaksin. Eivät kaikki todellakaan käy baareissa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä innokkaat ja mielellään hoitavat isovanhemmat kysyvät lasta ihan itse hoitoon. Jos mitään kyselyjä ei kuulu niin on tökeröä alkaa tyrkyttää lasta puoliväkisin hoitoon.
Puoliväkisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet itsekäs. Juuri tuollaiset tyypit ovat syynä siihen, että Suomesta on yhteisöllisyys ja solidaarisuus kadonnut melkein kokonaan.
No ei se tuosta johdu, vaan siitä että nykymammat huutaa yhteisöllisyyttä silloin kun oma pentu on vaarassa, auta armias jos koko kylä kasvattaa oravan kivittelijää sama mamma hyökkaa haukkana kimppuun ja on sitä mieltä että hänen lastaan ei kukaan komentele ja saat syytteet vielä aiheuttamastasi pahasta mielestä ja siitä että kivienheittelijä joutuu tämän takia käymään terapiassa 2 seuraavaa vuotta.
Ei kukaan enää halua, viitsi tai uskalla ottaa toisen tenavaa hoitoonsa tai vahdittavakseen koska mitään oikeutta kieltää kiipeämästä kattolamppuun ei ole. Olet vaan rajoittanut luovan ja liikkuvan lapsen vapautta sopimattomalla tavalla josta tälle aiheutuu paha mieli.Olen vilpittömän iloinen että omat lap
Olen aina komentanut vieraita lapsia, jos ovat mitään arveluttavaa tehneet. Yksikään "mamma" ei ole koskaan tästä hermostunut. Ehkä sekin vaikuttaa, miten asioista huomauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kuvitelmaa, että isovanhemmat tai puoli isovanhempi olisi jotenkin hoitovelvollinen lapsille tai lapsenlapsille. Jokainen joka kersan väkertää hoitakoon itse jälkikasvunsa. T. Kolmen lapsen äiti.
Ei! Kyl ite pitää!! Yksin! Mistä niitä martyyreja muuten saatais?!
Sääliksi käy lapsia, joiden äiti puhuu heistä kersoina.
Rakas sukulaistätini puhui usein mukuloista lapsia tarkoittaen. Lapsirakkaampaa ihmistä saa hakea.
Kielitoimiston sananselityksen mukaan kersa ei nyt niin huono nimitys ole: https://kotus.fi/sana/kakara-ja-kersa/
Vierailija kirjoitti:
Ihme jäykkis. Miksi et auttaisi? Muista tuo kun itse vanhana tarvit kaupassakäyntiapua ja vaipanvaihtajaa...Voi olla ettei näy..
Miksi lapsen pitäisi vaihtaa mummopuolen vaippoja. Siinä vaiheessa ollaan ympärivuorokautisessa hoidossa palvelutalossa.
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijjakkaa näitä kommentteja. Kenenkään ei ole pakko hoitaa ketään jos ei halua. Ei lapsia eikä aikuisia. Jokainen täysivaltainen ihminen saa tehdä omat päätöksensä ja elää niiden kanssa.
Itse olen leikki-ikäisen äiti. Tarvitsisin todellakin lapsenhoitoapua joskus - en ollut ajatellut, että tässä on niin kiinni 24/7, että oma hyvinvointi jää täysin toissijaiseksi. Olisin erittäin kiitollinen, jos saisin vapaata useammin kuin neljä kertaa vuodessa, edes muutaman tunnin, saati sitten kokonaista yötä.Siltikään ei tulisi mieleenikään _vaatia_ ketään hoitamaan lastani. Voisin toki kysyä ja jopa pyytää, mutta kieltävän vastauksen saatuani sen hyväksyisin. Jos siis olisi olemassa joku sukulainen jolta kysyä.
Ap:n tapauksessa kyseenalaistan lapsen vanhempien arvostelukyvyn (en antaisi lastani yökylään tai edes tunniksi hoitoon epävarmojen vanhusten(?) hoitoon. Onko perheellä kaikki hyvi
Miksei lapsen isä hoida lastanne?
Kuka hoitaa lasta 4 kertaa vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä pienet lapset kävi hoidossa muutamia kertoja vuodessa 2h kerrallaan. Sitten isovanhemmat sanoivat suoraan ettei tartte enää tuoda, toisen puolelta kauniimmin toisen puolelta suoraan. Kuulemma riittää kun näkee vanhempien läsnäollessa juhannuksena ja jouluna. No lopetettiin sekin vähä näkeminen vihaisen suhtautumisen vuoksi. Minun lapsuudessa isovanhemmat oli läsnä ja tukemassa omia lapsiaan.
No tuo on kyl surullista. Mikä siihen mahtoi olla syynä?
Meillä ensimmäinen lapsenlapsi nyt. Käyn tapaamassa vähintään kerran viikossa, jotta opimme toisemme heti alusta alkaen. Ja tämä aikataulu miniän toimesta. Aion olla mukana elämässä niin paljon, kuin vauvan vanhemmat haluavat. Myös omien lasten isovanhemmat olivat aktiivisesti meidän lasten kanssa. Yötäkin.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vaan kieltäydyt. Ei ole sinun vastuulla. Ottakoon miehesi kylään ja hoitakoon kersan jos niin haluaa.
Taas tää vihamielinen "kersa". Kuulostaa katkeralta.
Jopas on avutonta porukkaa. T. Mummo